Armo Jehovan todistajien keskuudessa

[uskollinenidiootti]

Olisin kysynyt ex-todistajana "armosta ja anteeksiannosta", kun olen ollut tekemisissä paljon esim. Helluntalaisten sekä Lestadiolaisten kanssa miksi todistajat eivät puhu tästä? ( ehkä vastaan itselleni tähän kun kirjoitan).
Tätä en tavannut sekuntiakaan kun olin todistaja.
Päinvastoin.
Kun teit väärin ja kun olit ojentamisen tarpeessa sitä enemmän tajuttiin nöyryyttää sekä "piiskata hengellisesti", vaikka tämä paketoitiin "auttamiseksi". Jos teit väärin olit "vanhinten armoilla". Tässä kohtaa sana "armo" täsmää.

Mutta jos halusit saada "anteeksi", tämä myös otettiin tosissaan, siinä mielessä että "auttaminen" johti armottomasti olotilaan jossa itsellä ei ollut liikkumavaraa vaan olit kuin koira joka pelkäsi henkistä hakkaamista ja teit mitä pyydettiin jotta pääsisit takaisin seurakuntaperheeseen. (*EDIT: Alistaa teokraattisen vallan alaisuuteen).
Kaikki todistajat eivät toipuneet tästä tai ainakin jäljet jäi.
Hymyä ja halia annettiin kyllä tutkistelussa mutta annettiin myös ymmärtää että älä toista virhettäsi tekohymyllä.

Olenko ainoa joka näin mustavalkoisesti ajattelee vai onko asioita mitä ymmärsin väärin kun olin todistaja?

[Pro et contra]

Armo on korvattu "ansaitsemattomalla hyvyydellä" ja on jokseenkin hankalaa hahmottaa mitä tämä ansaitsematon hyvyys kunkin kohdalla tarkoittaa.
Toisaalta vakuutetaan Jumalan puolesta että rikkomukset määrästä tai laadusta huolimatta annetaan katuvalle todistajalle anteeksi mutta ihmiselle tätä valtaa ei luovuteta, on ainoastaan "vanhatestamentillinen" lakivalta jolla ojennetaan, kuritetaan ja toisinaan rankaistaan "oikeuskomiteoiden" määräämällä tavalla.
Järjestön mukaan ainoa joka voi antaa anteeksi on Jumala, Jeesuksella ei tätä valtaa ole vaikka hän maanpäällä ollessaan Ihmisen Poikana antoi usein synninpäästön...niin, Jeesustahan ei pidä edes rukoilla avukseen vaan hänellä on ainoastaan tiukka ylipapillinen rooli; herää kysymys kuinka Jeesus siis kuulee todistajia Ylipappina jos hänelle ei saa puhua koskapa Raamatun mukaan Jumala osoittaa armon Jeesuksen kautta ja Jeesuksessa?

[YksinäinenSusi]

Kun teit väärin ja kun olit ojentamisen tarpeessa sitä enemmän tajuttiin nöyryyttää sekä "piiskata hengellisesti", vaikka tämä paketoitiin "auttamiseksi". Jos teit väärin olit "vanhinten armoilla". Tässä kohtaa sana "armo" täsmää.

Mutta jos halusit saada "anteeksi", tämä myös otettiin tosissaan, siinä mielessä että "auttaminen" johti armottomasti olotilaan jossa itsellä ei ollut liikkumavaraa vaan olit kuin koira joka pelkäsi henkistä hakkaamista ja teit mitä pyydettiin jotta pääsisit takaisin seurakuntaperheeseen.

Olenko ainoa joka näin mustavalkoisesti ajattelee vai onko asioita mitä ymmärsin väärin kun olin todistaja?

Siis kyllähän se näin on että jehovantodistajien keskuudessa ei käytännössä armo toteudu. Jos on ollut erotettuna, niin leima siitä jää vaikka olisi selvästi katunut ja muuttanut menettelytapojaan voidakseen jatkaa jehovantodistajana.

Erotettuna ollut on aina "se on ollut erotettuna..." - kuiskailujen kohde seurakunnassa. Takanapäin kuiskaillaan eikä asiaa unohdeta, eikä oikeasti paineta villaisella.

Erotettuun ei myöskään enää luoteta täysin vaan hänestä tulee sellainen 2. luokan jehovantodistaja, jonka jo odotetaankin tekevän pikapuoliin taas jotain josta erotetaan toistamiseen.

Erotettuna ollut on tavallaan merkitty seurakuntalaisten keskuudessa, eikä tuosta merkistä pääse eroon elinaikanaan. Kuiskailut jatkuvat koko elinajan ja niillekin joille asia ei missään nimessä kuulu, niin niillekin kuiskaillaan. Kaikki ovat tietoisia ja jos joku uusi ei ole tietoinen niin hänet tehdään tietoiseksi kuiskailemalla.

Tämä ei ole armoa. Se on anteeksiantamattomuutta.

Ja väärinteoista pidetään vielä lisäksi kirjaa, jos on ollut erotettuna. Syy kirjataan ja jopa Beetelissä voidaan nähdä mitä henkilö on tehnyt, vaikka asian pitäisi olla vain vanhimman/vanhinten tiedossa, eikä levitä eteenpäin.

Leima pysyy ja takaisin palannut huomaa sen seurakuntalaisten varautuneena käytöksenä. Ystävät ovat ystävällisiä, mutta varautuneita ja kyttääviä.

[YksinäinenSusi]

..niin, Jeesustahan ei pidä edes rukoilla avukseen vaan hänellä on ainoastaan tiukka ylipapillinen rooli; kysynkin kuinka Jeesus siis kuulee todistajia Ylipappina jos hänelle ei saa puhua?

Jehovantodistajien opin mukaan Jeesus kuulee rukoilevien rukoukset ja välittää ne Jehovalle. Hän on siis välimiehenä.

Jeesus kuulee, mutta ei varsinaisesti kuuntele rukoilevaa. Jehova sitten kuuntelee vain Jeesuksen välittämät rukoukset. Saattaapa Jeesus naureskella että "nyt se hullu esitti tämmöistä" kertoessaan Jehovalle ja lisätä että "on se hullu kaveri, kannattaako sen rukouksia enää välittää sulle"

Jeesus tietenkin siinä välissä suodattaa, että mitä Jehovalle kannattaa kertoa ja mitä ei. Rukoilevia kun on niin monenlaisia täysin mielisairaista lähtien, ettei kaikkia sairaita mongerruksia varmastikaan kannata välittää eteenpäin.

Ainakin näin olen itse ymmärtänyt asian.

[Pro et contra]

..niin, Jeesustahan ei pidä edes rukoilla avukseen vaan hänellä on ainoastaan tiukka ylipapillinen rooli; kysynkin kuinka Jeesus siis kuulee todistajia Ylipappina jos hänelle ei saa puhua?

Jehovantodistajien opin mukaan Jeesus kuulee rukoilevien rukoukset ja välittää ne Jehovalle. Hän on siis välimiehenä.

Jeesus kuulee, mutta ei varsinaisesti kuuntele rukoilevaa. Jehova sitten kuuntelee vain Jeesuksen välittämät rukoukset. Saattaapa Jeesus naureskella että "nyt se hullu esitti tämmöistä" kertoessaan Jehovalle ja lisätä että "on se hullu kaveri, kannattaako sen rukouksia enää välittää sulle"

Jeesus tietenkin siinä välissä suodattaa, että mitä Jehovalle kannattaa kertoa ja mitä ei. Rukoilevia kun on niin monenlaisia täysin mielisairaista lähtien, ettei kaikkia sairaita mongerruksia varmastikaan kannata välittää eteenpäin.

Ainakin näin olen itse ymmärtänyt asian.

Näin olen tämän itsekin ymmärtänyt.
Tässä on kuitenkin ristiriita, mihin Jumala Jeesusta tarvitsee kuullakseen Jehovalle itselleen esitetyt rukoukset?
Aivan kuten "mallirukous" niin sama minkä rukouksen esittää jossa rukous esitetään taivaalliselle Isälle niin mihin tässä välitäjää tarvitaan?

Jos rukoukset esitetään Jeesuksen nimessä niin se muuttaa tilannetta; Jeesus itse kehottaa pyytämään ja rukoilemaan Jumalaa omassa nimessään.
Monessako kokouksessa olet ollut jossa rukoillaan Jeesuksen nimeen, itse en tällaista muista muutenkuin nimellisen maininnan rukouksen lopussa "hallitsevan kuninkaan/lunastajamme kautta/nimessä" tms?

[YksinäinenSusi]

Tässä on kuitenkin ristiriita, mihin Jumala Jeesusta tarvitsee kuullakseen Jehovalle itselleen esitetyt rukoukset?
Aivan kuten "mallirukous" niin sama minkä rukouksen esittää jossa rukous esitetään taivaalliselle Isälle niin mihin tässä välitäjää tarvitaan?

Ei Jumala(jos olemassa) tarvitse ketään välittäjäksi, Jeesusta eikä muitakaan. Miksi tarvitsisi? Hänhän loi kaikki muut ja kaiken muun. Miksi hän olisi luonut asiat niin että hän tarvitsisi luoduiltaan jotain?

Uskonnoissa, kuten jehovantodistajuus, on kyse ihmisten hallitsemisesta. Tarvitaan nokkimisjärjestys, että hallitseminen olisi mahdollista. Tämä välittäjän asema johtuu tästä. Täytyy olla aina joku, joka kertoo asiat ylemmälle taholleen(pomolleen) ja se pomo sen pomolle jne.

Jehovantodistajilla tämä valtarakenne ulottuu halintoelimen jälkeen enkeleihin, Jeesukseen ja sitten vasta Jehovaan. Näin hallintoelin saa jehovantodistajayksilöt tottelemaan itseään kaikessa, koska se on vain hieman alempana enkeleitä oleva toimeenpanoelin.

Kyse on vallasta ja siitä kenellä on oikeus hallita jehovantodistajia ja ottaa heidän lahjoittamansa rahansa.

Raha on tässä kuitenkin se kaikkein suurin Jumala. Jos jehovantodistajat lakkaisivat lahjoittamasta rahaa hallintoelimelle niin koko jt-homma loppuisi siihen.

Siellä missä on mahdollista saada kerättyä rahaa, tarvitaan hallintojärjestelmä. Muuten rahankeruu ei onnistu.

[Harmuse]

Erotettuna ollut on aina "se on ollut erotettuna..." - kuiskailujen kohde seurakunnassa. Takanapäin kuiskaillaan eikä asiaa unohdeta, eikä oikeasti paineta villaisella.

Erotettuun ei myöskään enää luoteta täysin vaan hänestä tulee sellainen 2. luokan jehovantodistaja, jonka jo odotetaankin tekevän pikapuoliin taas jotain josta erotetaan toistamiseen.

Erotettuna ollut on tavallaan merkitty seurakuntalaisten keskuudessa, eikä tuosta merkistä pääse eroon elinaikanaan. Kuiskailut jatkuvat koko elinajan ja niillekin joille asia ei missään nimessä kuulu, niin niillekin kuiskaillaan. Kaikki ovat tietoisia ja jos joku uusi ei ole tietoinen niin hänet tehdään tietoiseksi kuiskailemalla.

Seurakuntalaiset ovat ihmisiä. Ihmiset ovat muuttuvaisia. Yhtenä päivänä kaikkien vihaama on toisena päivänä kansanjoukkojen suosikki.

Hyvä esiintyjä, ulospäin suuntautunut kaveri selviää "merkistä" kuin merkistä. Kun on itseensä tyytyväinen, ja loistaa itseriittoisena mesenaattina, niin pian on taas kaikkien suosikki. Tämä on nähty myös Jehovan Todistajien keskuudessa, esimerkkejä löytyy. Ryhmädynamiikka on sellaista.

Mytristelemään ja merkkiä muistelemaan jäävät näiden mahti yksilöiden kohdalla vain ne katkeroituneet kateelliset, jotka eivät lopulta vaikuta mihinkään oleelliseen.

Yleistäminen on siksi vaikeaa.

[Oraakkeli]

Miksi hän olisi luonut asiat niin että hän tarvitsisi luoduiltaan jotain?

Osuit naulan kantaan. Jumala ei tarvitse keneltäkään mitään. Juuri siksi emme voi ostaa häneltä mitään, koska Jumalalla ei ole sellaisia tarpeita, joita voisimme täyttää. Luoja ei alennu osaksi luotujen tarvitsevien ihmisten keskinäistä kaupankäyntiä. Armo tuleekin ymmärrettäväksi tästä lähtökohdasta. Jumalalla on varaa antaa ilmaiseksi. Lahjaksi. Yksin armosta. Yksin Jeesuksen Kristuksen tähden. Jehovan todistajilla ei ole tällaista evankeliumia.

Todistajuus on uskontoa, jossa ollaan jääty lain vangiksi. Mainitsen kaksi perussyytä tähän tilaan: Kyvyttömyys ymmärtää Jeesuksen jumaluutta, ja harha tosi palvonnan ennallistuksesta lopun aikana. Seuraus on, että järjestön keskiössä on ihminen, ei Kristus. Kun pitäisi katsoa vaskikäärmeeseen, katsovat todistajat itseensä ja toisiinsa. Pelastuksesta tulee kilpailua, suorittamista, jossa täytyy alituisesti verrata itseä toiseen. Totta kai, koska armo täytyy ansaita, vaikka sen sanotaan olevan ansaitsematonta!

Varsinkin protestanttinen kristinusko opettaa Jumalan vanhurskauttavan, eli pelastavan jumalattoman. Tätä on armo kristitylle. Todistajan armo on fariseuksen armoa: "kiitos Jumalalle, että en ole kuin tuo syntinen". Kaikki kunnia annetaan nimellisesti Jehovalle, mutta todellisuudessa kyse on omavanhurskaudesta. Kaiken taustalla on lain sotkeminen pahanpäiväisesti evankeliumin kanssa. Laista tulee väline, jonka avulla kiillotetaan omaa sädekehää, vaikka sen pitäisi tiputtaa polvilleen anomaan armoa.

[YksinäinenSusi]

Todistajuus on uskontoa, jossa ollaan jääty lain vangiksi. Mainitsen kaksi perussyytä tähän tilaan: Kyvyttömyys ymmärtää Jeesuksen jumaluutta, ja harha tosi palvonnan ennallistuksesta lopun aikana. Seuraus on, että järjestön keskiössä on ihminen, ei Kristus. Kun pitäisi katsoa vaskikäärmeeseen, katsovat todistajat itseensä ja toisiinsa. Pelastuksesta tulee kilpailua, suorittamista, jossa täytyy alituisesti verrata itseä toiseen. Totta kai, koska armo täytyy ansaita, vaikka sen sanotaan olevan ansaitsematonta!

Varsinkin protestanttinen kristinusko opettaa Jumalan vanhurskauttavan, eli pelastavan jumalattoman. Tätä on armo kristitylle. Todistajan armo on fariseuksen armoa: "kiitos Jumalalle, että en ole kuin tuo syntinen". Kaikki kunnia annetaan nimellisesti Jehovalle, mutta todellisuudessa kyse on omavanhurskaudesta. Kaiken taustalla on lain sotkeminen pahanpäiväisesti evankeliumin kanssa. Laista tulee väline, jonka avulla kiillotetaan omaa sädekehää, vaikka sen pitäisi tiputtaa polvilleen anomaan armoa.

Totta. Jehovantodistajien järjestö sisällyttää oppeihinsa lain henkeä sillä perusteella, että kristittyjen pitäisi olla kiinnostuneita lain periaatteista. Vt:n lain periaatteet eivät jää kuitenkaan pelkän kiinnostuksen kohteeksi, vaan niiden periaatteita nivotaan osaksi jt-oppia, vaikkei niitä aivan suoraan sovelletakaan.

Minunkin mielestäni tässä mennään metsään, koska mielestäni Jeesus lunasti meidät pois lain piiristä ja sen periaatteiden vaikutuksestakin.

Pahinta jehovantodistajissa on se että kaikilta vaaditaan täyttä panosta eli vain aina enemmän ja enemmän, vaikka HUOM! jehovantodistaja olisi mielenterveyshäiriöinen. Oville pitää mennä mielenterveyshäiriöistenkin ja noudattaa samoja sääntöjä mitä terveet jehovantodistajatkin noudattavat.

Armoa ei anneta. Kuolet harmagedonissa jos et tottele järjestöä, oli terveydentilasi mikä hyvänsä.

Kemissä tunsin erään mielenterveyhäiriöisen kaverin, joka masennuksissaan alkoi uudestaan polttamaan tupakkaa. Hänet erotettiin ja hän joutui mielisairaalaan pidemmäksi aikaa. Häntä ei varmasti erottaminen kauheasti kannustanut selviytymään masennuksestaan.

Minusta tuollainen vanhimpien toiminta tuntui väärältä ja epäinhimilliseltä, mutta säännöt menevät jehovantodistajien keskuudessa kaiken edelle, jopa elämänkin edelle. Jos sairastuu leukemiaan niin ei voi ottaa verensiirtoa, vaan pitää vaan kuolla ja toivoa heräävänsä paratiisiin. Verensiirrosta kieltäytyminen on tärkeämpi asia kuin itse elämän säilyttäminen.

Raamatun mukaan veri on kuitenkin vain elämän vertauskuva ja veri ei voi olla itse elämää tärkeämpi.

[Lottopallo]

Oliskohan se paikallinen osoitus armosta, jos erotetulla on mahdollisuus tulla takaisin istuttuaan ypöyksin valtakunnansalin penkissä puolesta vuodesta muutamiin vuosiin?

[uskollinenidiootti]

Oliskohan se paikallinen osoitus armosta, jos erotetulla on mahdollisuus tulla takaisin istuttuaan ypöyksin valtakunnansalin penkissä puolesta vuodesta muutamiin vuosiin?

Tätä näkökulmaa osittain hain otsikollani. On luonnotonta olettaa että tuon jälkeen olet edelleen "luonnollinen" kun ilmoitus on julkistettu takaisin-otosta sekä kädentaputukset on tehty ja "srk halit" kokouksen jälkeen "kyyneleet silmissä ajatuksella; uskoimme aina että tulet järkiisi"..

Olet orja sen jälkeen ketä tarkkaillaan edelleen.
Otat asioita ja kenttäkutsuja vastaan miettimättä mitä rivijulistajat voivat väistellä normaalisti.

[YksinäinenSusi]

Osuit naulan kantaan. Jumala ei tarvitse keneltäkään mitään. Juuri siksi emme voi ostaa häneltä mitään, koska Jumalalla ei ole sellaisia tarpeita, joita voisimme täyttää. Luoja ei alennu osaksi luotujen tarvitsevien ihmisten keskinäistä kaupankäyntiä.

Näinhän se esitetään uskonnoissa. Mutta kuitenkin rahaa täytyy antaa lahjoituksina tai veroina kirkoille, kuten myös jehovantodistajien järjestölle.
Miksi näin on, jos Jumala ei tarvitse ihmisiltä mitään. Se että täytyy lahjoittaa rahaa uskonnolliselle järjestölle, niin se osoittaa että Jumala ei tue sitä uskonnollista järjestöä.

Ja koska kaikki uskonnot ovat ahneesti lampaiden lompakolla kuola valuen niin se osoittaa että Jumala ei tue eikä hyväksy ainoatakaan uskontoa, lahkoa, järjestöä.

Jumala sanoi raamatussa "kaikki vuorten kulta ja hopea on minun". Jumala voisi halutessa tukea jotain uskontoa ohjaamalla vuoristaan kultaa ja hopeaa jollekin mieleiselleen uskonnolle vaikkapa kaivosyhtiön välityksellä.

Mutta näin ei ole. Siitä tiedämme että kaikki uskonnot, lahkot ja uskonnolliset järjestöt ovat vailla Jumalan suojelua ja huolenpitoa.

Tästä johtuen uskonnot kuten jehovan todistajatkin ovat ahneesti keräämässä rahaa jäseniltään. Ei siinä sinänsä mitään väärää ole. Eihän se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka antaa.

Mutta kun lahjoittaa rahaa uskonnolle niin mitä järkeä siinä on, kun itse Jumalakaan ei ohjaa sitä kultaansa ja hopeaansa sieltä vuoriltaan millekään uskonnolle.

Kun lahjoittaa rahaa uskonnolle niin toimii vastoin Jumalan tahtoa. Miksi? Siksi, koska Jumalakaan ei anna sille uskonnolle mitään.

[Oraakkeli]

Mutta näin ei ole. Siitä tiedämme että kaikki uskonnot, lahkot ja uskonnolliset järjestöt ovat vailla Jumalan suojelua ja huolenpitoa

Näin itsekin ajattelen. Uskonto on ansa ja kiristysryöstöä! Ehkä paras kohtaus Raamatun tarinassa tähän liittyen on Kristuksen riehuminen temppelialueen torilla. Jeesushan kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kutsui paikkaa "rosvojen luolaksi". Tässä oli Kristuksen Statement: uskonnon aika on ohi. Mitä Hänellä oli tarjota tilalle? Kristittyjen mukaan itsensä. Jos se pitää paikkansa, kyse ei olekaan enää tosi uskonnon etsimisestä vaan totuus löytyisi suhteesta Jeesukseen.

Itse ajattelen, että Jehovan todistajien traaginen virhe on juuri siinä, että he elävät vielä uskonnon maailmassa. Vaikka järjestö tunnistaa muiden uskontojen vahingollisuuden sen ratkaisu ongelmaan on - tosi uskonto!

Uskonto on kaupankäyntiä Jumalan kanssa. Siksi se herättää vihaa. Jos Kristusta on uskominen, Jumala ei suostu osaksi torin kaupankäyntiä.

[Pro et contra]

Oraakkeli: Itse ajattelen, että Jehovan todistajien traaginen virhe on juuri siinä, että he elävät vielä uskonnon maailmassa. Vaikka järjestö tunnistaa muiden uskontojen vahingollisuuden sen ratkaisu ongelmaan on - tosi uskonto!

Uskonto on kaupankäyntiä Jumalan kanssa. Siksi se herättää vihaa. Jos Kristusta on uskominen, Jumala ei suostu osaksi torin kaupankäyntiä.

Näinhän se on, Raamatuntutkijat / Jehovan todistajat tunnistivat aikanaan tämän uskonnon proplematiikan, silloiset Raamatuntutkijat tutkivat ja harkitsivat ja julistivat uskonnon nimikristillisyydeksi ts Raamatun kuvakieltä käyttäen "lusteeksi" .
Aika ajoi syystä ja toisesta tämän ajattelun ohi ja nyt ollaan yhtenä "kirkkona" muiden joukossa ja Rutherfordin provokatiivisen julistuksen ; "uskonto on ansa ja kiristysryöstöä" taustalla vaikuttava näkemys on unohdettu.

Yhdysvalloissa erilaisten kirkkokuntien synty on väistämätön seuraus, jo maan perustuslaki luo pohjan tälle kehitykselle joka sitten vaikuttaa muidenkin maiden uskonnolliseen kehitykseen ja edelleen jatkuu.
On muuten kiintoisaa tutustua eri uskonnollisten herättäjien kirkkokäsitykseen, itselläni on työn alla Laestadiuksen kirkkokäsitys, tämän herätysliikkeen piirissä pohdittiin pitkään olisiko erottava kokonaan kirkon yhteydestä.