Suomessa Jehovan todistajat tutkivat arkipäivän kokouksessa tällä viikolla mm. aihetta Repivä puhe.
Noudattaako Jehovan todistajat järjestönä näitä periaatteita, joita seurakunnan raamatuntutkistelussa opetettiin? Se selviää ottamalla esimerkkejä Vartiotorniseuran kirjallisuudesta ja konventtipuheista.
Yksi tehokkaimpia tapoja luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta on tunnetusti yhteinen vihollinen. Kun Rutherford 1920-luvulla loi ajatuksen Jumalan maanpäällisestä järjestöstä, Vartiotornin kielenkäyttöön liittyi ankara Saatanan maailman ja Suuren Babylonin arvostelu. Tällä tavalla luotiin nuoren järjestön identiteettiä ja samalla Vartiotorniseuran maailmankuva rakennettin mustavalkoiseksi me vastaan muut -asetelmaksi.
Miksi hallintoelin ei enää voi puhua papistosta samaan tyyliin kuin vielä 1950- ja 60-luvulla? Koska maailma on muuttunut. Nykyisessä suvaitsevaisuutta korostavassa ilmapiirissä kaikki yläpuolelle asettuminen ja tuomitseminen kääntyy heti itseä vastaan.
Jokin vihollinen pitää silti tänäänkin olla. Niinpä luopioita on edelleen sallittua solvata. Asiaan liittyy myös tiedon helppo saatavuus internetin ansiosta. Luopioiden haukkuminen onkin keino yhdistää omat joukot ja samalla yritys pitää jäsenistö erossa hallintoelimelle vaarallisesta informaatiosta.
Järjestön johdossa ymmärretään Goebbelsin metodi: Tee vihollisesta ensin epä-ihminen, jota ei sen jälkeen tarvitse enää kohdella normaalien ihmisoikeuksien edellyttämällä tavalla. Tätä natsit sovelsivat aikanaan tehokkaasti juutalaisten kohdalla. Alentamalla heidät retorisesti eläimiksi saatiin tavalliset kansalaiset helpommin hyväksymään holokausti.
Samaten kynnys herjata niskoittelevia käärmeen jälkeläisiä madaltuu, kun näiltä on ensin viety kunniallinen ihmisyys. Ei ihminen muutu, vaikka ajat muuttuvat. Tehokkain tapa oikeuttaa paha on tehdä sitä jonkun oikein hyvän ideologian - mieluiten jumalan - nimessä.
Oraakkeli kirjoitti:Jokin vihollinen pitää silti tänäänkin olla. Niinpä luopioita on edelleen sallittua solvata. Asiaan liittyy myös tiedon helppo saatavuus internetin ansiosta. Luopioiden haukkuminen onkin keino yhdistää omat joukot ja samalla yritys pitää jäsenistö erossa hallintoelimelle vaarallisesta informaatiosta.
Järjestön johdossa ymmärretään Goebbelsin metodi: Tee vihollisesta ensin epä-ihminen, jota ei sen jälkeen tarvitse enää kohdella normaalien ihmisoikeuksien edellyttämällä tavalla. Tätä natsit sovelsivat aikanaan tehokkaasti juutalaisten kohdalla. Alentamalla heidät retorisesti eläimiksi saatiin tavalliset kansalaiset helpommin hyväksymään holokausti.
Samaten kynnys herjata niskoittelevia käärmeen jälkeläisiä madaltuu, kun näiltä on ensin viety kunniallinen ihmisyys. Ei ihminen muutu, vaikka ajat muuttuvat. Tehokkain tapa oikeuttaa paha on tehdä sitä jonkun oikein hyvän ideologian - mieluiten jumalan - nimessä.
Mainiosti kiteytetty. Kannattaa huomata sekin, että myös järjestöön uskonsa menettäneistä ja siksi itse eronneista tehdään usein seurakunnan tietotoimiston avulla syntisiä pahantekijöitä. Seurakuntalaisten olisi epäilemättä hankalampaa karttaa henkilöä, joka vaan ei satu uskomaan Vartiotorni-seuran oppiin eikä ole edes ilkeä heitä kohtaan. Jotain likaista väärintekoa siellä eroamisen taustalla on pakko olla. Ovelleni sattui joskus vanhin, joka ensimmäisenä kysyi, mitä sääntöjä olin rikkonut, kun kerroin eronneeni itse.
