Sivu 2/4

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetetty: 22.10.2018 23:38
Kirjoittaja J Hepatiitti
Mitä karttamiskäytäntöön tulee, niin aivan ensimmäiseksi kehottaisin edellistä kirjoittajaa pohtimaan juurikin näitä "jotain pedofiiliaiheita". Siellä on paljon erinomaisia esimerkkejä siitä, miten lapsille lyödään huoran merkki otsaan ja pistetään hiljaiseksi tai muuten näytetään luopiolle ovea.

Mitä pariskuntien väliseen rehellisyyteen tulee, niin toista voi rakastaa paljonkin, mutta ympäristössä, joka on herkkä rankaisemaan pelkistä ajatusrikoksista, avoin epäily tai uskon kieltäminen on aika kovan kriisin paikka.

Kännissä ja pillerihumalassa on toimitettu asioita ihan päämajassakin. Toimenpiteisiin ryhdytään ennemmin yksilön kuin tekojen johdosta. Tietysti kulissi täytyy jotenkin pitää pystyssä.

Mitä tulee perheiden hajoamiseen, kun uusia sukupolvia kasvaa, niin lapsellehan ei kovin isoa valinnanvapautta löytää omaa maailmankatsomusta tarjota. Pistetäänpä syytä sitten näissä perheissä kasvaneiden lasten niskaan, kun eivät kykene vanhempiaan loputtomasti miellyttämään yrittämällä uskoa vaikka väkisin. Siihen perään voi pohtia onko tällä perheitä ja muita läheisiä ihmissuhteita hajottavalla karttamiskäytännöllä mitään tekemistä todistajien korkean itsemurhariskin kanssa. Eikä unohdeta tässäkään pedofiliaa.

Enempää en jaksa. Jos joku kaipaa tällaista koko maailman ulkopuolelleen sulkevaa uskonnollista fasismia saadakseen elämäänsä järjestyksen tunteen, niin se on oma valinta. Varoitusmerkit on nähtävissä. Naama kiinni vartiotornissa jää elämä näkemättä, mutta sitä ei huomaa. Onhan siinä oma lohtunsa. Ja se kuuluisa pedofiilikin kokee olonsa turvalliseksi Jehovan kämmenellä, jos ei kykyä ja älliä riittänyt opiskella Suuren Babylonin papin virkaan.

EDIT: lisää vaahtoamista ja muutama kirjoitusvirhe

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetetty: 23.10.2018 00:40
Kirjoittaja Weathertop
SAWTHEWORLD kirjoitti:Vaihtoehtoja uskontojen värikkäässä ja runsaassa tarjonnassa olisi runsaasti, mutta valitettavasti niiden löyhä hengellinen sisällys ei koskaan voisi tyydyttää sitä tarvetta, että haluan perustaa oman olemassaoloni johonkin pysyvämpään ja sellaiseen, johon haluaa uskoa vakavasti.
Mitä pysyvää mahtaa olla doktriinissa, joka on jatkuvassa muutostilassa?
Onko sinulla esittää jotakin parempaa vaihtoehdoksi?
En voi puhua kenenkään muun puolesta, mutta minusta oman kulttimielenhallinnasta vapautetun järjen ja rationaalisen ajattelun työkalujen käyttäminen on aika hyvä vaihtoehto.
En ole itse löytänyt mitään sellaista, miksi voisin sanoa Jehovan todistajien oppia vaaralliseksi valheeksi. Päinvastoin. Minusta he valistavat nykyajan nuoria huumeiden ja muiden riippuvuutta aiheuttavien asioiden vaaroista.
Useimmat huumeet ovat kevyttä kauraa siihen verrattuna, miten ahdasmielisten tuomiopäivän kulttien ahdistavuus (jolle lapsetkin altistetaan) tuhoaa ihan tutkitusti mielenterveyttä ja ajaa ihmisiä itsemurhiin. Harva huume on myöskään yhtä tappava kuin mihinkään perustumaton verensiirtokielto, joka tappoi esimerkiksi allekirjoittaneen äidin.
Valitettavasti on sellaisia, jotka ovat mukana "totuudessa" vain ja ainoastaan siksi, koska suku ja oma perhe on mukana.
Niin, miksiköhän näin on? Olisiko ehkä syytä luopua törkeästä henkisestä väkivallasta ja kiristyksestä, joilla estetään ihmisiä eroamasta haitallisesta kultista, jonka läpeensä sairaisiin oppeihin he eivät enää usko?
Kysyn tätä siksi, etten ole löytänyt siihen järkevää tapaa tai vastauksia ns. kristillisperäisten uskontojen tai lahkojen keskuudesta.
Jehovan todistajat on kristillisperäinen uskonto, lahko ja kultti.
Onko Raamattu väärässä sanoessaan, että "huono seura hyvät tavat turmelee" vai miten se kohta menikään?!
Ei ole. Huonoa seuraa löytyy esimerkiksi kulttilaisten ja yleensäkin kanssaan eri mieltä olevien hirveää kuolemaa toivovien sovinististen homofoobikkofanaatikkojen keskuudesta.
Olen 100%sen varma siitä, että jos joku tulisi jatkuvasti kännissä kokouksiin, olipa kysymyksessä minkä tahansa seurakunnan uskonnollinen tilaisuus, jonkinlaisiin toimenpiteisiin papit, pastorit ja muut seurakunnasta vastaavat ryhtytisivät.
Vuosien ajan kävin kierrosviikon perjantai-illan veljien kokouksissa 1-2 promillen kännissä, eikä kukaan ryhtynyt koskaan minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Ei tässä nyt mitään varsinaista pointtia ole, mutta ajattelin mainita ihan terveen sosiaalipornon hengessä.

EDIT: typo

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetetty: 23.10.2018 08:03
Kirjoittaja Tony
SAWTHEWORLD kirjoitti:Jos minä pitäisin Jehovan todistajien oppirakennelmia "huuhaana" tai "vaarallisena valheena", kuten syväkurkku toteaa, mitä minulle jäisi käteen ja mihin perustaa oma henkinen ja hengellinen todellisuuteni, jos kokee hengellisyyttä sisällään? Ateistit ja muut ovat sitten toinen juttu. Vaihtoehtoja uskontojen värikkäässä ja runsaassa tarjonnassa olisi runsaasti, mutta valitettavasti niiden löyhä hengellinen sisällys ei koskaan voisi tyydyttää sitä tarvetta, että haluan perustaa oman olemassaoloni johonkin pysyvämpään ja sellaiseen, johon haluaa uskoa vakavasti. En löydä elämälleni tarkoitusta maailman uskonnoista. Tietenkin voisin alkaa uskoa sattumaan, mutta jäisin kylmäksi.
Tämä näyttäisi olevan yksi tärkein anti, mitä jehovantodistajuuteen tulee. Jonkinlainen tuttuuden tunne, joka antaa turvallisuuden tunnetta ja mielikuvan pysyvyydestä. Järjestön hillityt kokoontumiset ilman herätyshurmoksellista vouhkaamista tai muille kristillisperäisille uskonnoille tyypillisiä menoja, vetoavat joidenkin käsitykseen asianmukaisesta ja oikeasta uskonnon harjoittamisesta. Lisäksi on tietenkin yhteisöllisyyden tunne ja ne tutut ihmiset. Itselleen sopivia opillisia näkökulmia unohtamatta. Minne muuallekaan sitä sellainen ihminen menisi, joka kokee nämä asiat itselleen tärkeänä? Eihän missään muualla ole tarjolla vastaavaa tuttuuden tunnetta herättävää toimintaa.

On täysin ymmärrettävää, että järjestöstä uskonnollisen kotinsa löytänyt (tai siihen syntynyt) ei osaa ajatella itseään minkään toisen uskonnon jäseneksi. Tämä ei kuitenkaan kerro mitään siitä, onko järjestöllä ja todistajilla jonkinlainen totuus. On vain tuttuutta, joka luo mielikuvan turvallisuuden tunteesta ja pysyvyydestä.

Totuus taas ei ole tulkintakysymys. Joko järjestöllä on totuus tai ei ole. Se, että järjestö on joutunut valehtelemaan sen tärkeimmästä opista, vuodesta 1914, useita kymmeniä vuosia, ja täysin tietoisesti, kertoo mielestäni jotain oleellista järjestön totuudesta. Erityisesti siksi, että juuri tuohon oppiin järjestö ja hallintoelin oman asemansa Jehovan maanpäällisenä puhetorvena perustavat. Kun se on väärin, millään muulla ei edes ole merkitystä. Siis jos totuus todella merkitsee. Mutta koska totuus on Jehovan todistajalle usein pelkkä sivuilmiö järjestöön liittyvien tunneperäisten perusteluiden rinnalla, edes kaikista oleellisimpien oppien ja näkemysten sisällöllä ei ole käytännössä merkitystä. Riittää, että ne ovat olemassa ja luovat osaltaan tuttuuden tunnetta.
Valitettavasti on sellaisia, jotka ovat mukana "totuudessa" vain ja ainoastaan siksi, koska suku ja oma perhe on mukana. Mielestäni tälläinen tilanne on pahinta ja surullisinta, jonka harmooninen ja rauhaisa perheidylli voi kohdata.
Ilman järjestön ylläpitämää hylkäämissääntöä tätäkään ongelmaa ei olisi. Ne, jotka olisivat mukana, olisivat sitä omasta vilpittömästä halustaan, uskosta. Hylkäämissääntö taas pitää huolen, että seurakunnissa on aina väistämättä niitä, jotka ovat mukana kiristettyinä. Kun otetaan huomioon, että järjestö käyttää tätä kiristyselementtiä vielä täysin tietoisesti, jotta järjestöstä ei erottaisi tai että siihen palattaisiin, voidaan kysyä, että mitä Jehova tekee ihmisillä, jotka ovat mukana pakosta? Jos ihminen vaikkapa palaa järjestöön edes osittain hylkäämissäännön takia, kyse ei ole vilpittömästä uskosta Jehovaan ja järjestöön. Vilpittömään uskoon ei tarvita pakkokeinoja.
”Se että perhe kannattaa uskollisesti Jehovan määräystä karttaa erotettujen sukulaisten kanssa seurustelemista, voi johtaa hyviin tuloksiin. Tätä valaisee seuraava esimerkki. Eräs nuori mies oli ollut erotettuna yli kymmenen vuotta, ja tuona aikana hänen isänsä, äitinsä ja neljä veljeään "lakkasivat olemasta" hänen seurassaan. Välillä hän yritti lyöttäytyä heidän joukkoonsa, mutta kaikki perheenjäsenet pysyivät uskollisina ja kieltäytyivät päättäväisesti pitämästä häneen yhteyttä. Kun tämä mies oli otettu takaisin seurakuntaan, hän kertoi kaivanneensa aina perheenjäsentensä seuraa, varsinkin ollessaan yksin iltaisin. Hän kuitenkin myönsi, että jos perhe olisi vähänkin seurustellut hänen kanssaan, se olisi riittänyt hänelle. Mutta koska perheenjäsenet eivät pitäneet häneen minkäänlaista yhteyttä, palava halu olla heidän kanssaan kannusti osaltaan häntä korjaamaan suhteensa Jehovaan. Muista tämä, jos joskus tunnet kiusausta vastoin Jumalan käskyä seurustella erotettujen sukulaistesi kanssa.” (Vartiotorni 15. huhtikuuta 2012 s. 12)
”Robert oli erotettuna lähes 16 vuotta. Tuona aikana hänen vanhempansa ja sisaruksensa noudattivat päättäväisesti ja uskollisesti Jumalan sanan neuvoja, joiden mukaan tulee lakata olemasta väärintekijöiden seurassa ja olla edes tervehtimättä heitä. -- Kun häneltä kysyttiin, mikä sai hänet niin pitkän ajan jälkeen palaamaan Jehovan ja Hänen kansansa luo, hän vastasi, että perheenjäsenten asenne vaikutti häneen. Hän sanoi: "Minulle olisi riittänyt, jos perheeni olisi pitänyt minuun vähänkin yhteyttä, vaikkapa vain kysäissyt kuulumisiani. Nyt kuitenkin kaipasin heidän seuraansa, ja se osaltaan sai minut palaamaan Jumalan luo."" (Vartiotorni 15. kesäkuuta 2013 s. 28)
Toivon, ettei kukaan nyt ota mukaan tähän mitään pedofiili aiheita, koska en halua alkaan tonkia kaikkia pahuuksia, mitä ihmiset tekevät.
Järjestön pedofiiliongelmassa on kyse ensisijaisesti siitä, että se peittelee järjestelmällisesti hyväksikäyttötapauksia ja on sitä kautta itse aiheuttanut niitä. Pahuus tulee siis tässä yhteydessä järjestöstä.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetetty: 23.10.2018 10:17
Kirjoittaja Totuustotuudesta
SAWTHEWORLD kirjoitti: En ole itse löytänyt mitään sellaista, miksi voisin sanoa Jehovan todistajien oppia vaaralliseksi valheeksi. Päinvastoin. Minusta he valistavat nykyajan nuoria huumeiden ja muiden riippuvuutta aiheuttavien asioiden vaaroista. Myös huonosta seurasta koskevat kirjoitukset ovat todella arvokkaita ja käytännöllisiä. Elämanlahjan kunnioittamiseen kohdennetut kirjoitukset auttavat ihmisiä elämään tervemielisesti jne. Voidaanko näistä muutamista esimerkeistä sanoa niiden sisältävän vaarallisia valheita?
Kielto verensiirrosta henkeäuhkaavissa tilanteissa?
Lapsen, vanhemman tai muun läheisen totaalinen sulkeminen ulkopuolelle heidän valitessaan toisenlaisen maailmankatsomuksen?
Korkeakoulutuksen tuomitseminen?
Pedofiilien toiminnan mahdollistaminen kaksi todistajaa - säännön takia?

Mielestäni yllämainitsemani ovat kovinkin vaarallisia/haitallisia oppeja - oletko eri mieltä?

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetetty: 23.10.2018 10:29
Kirjoittaja Eteisvahti
Tony kirjoitti: Ilman järjestön ylläpitämää hylkäämissääntöä tätäkään ongelmaa ei olisi. Ne, jotka olisivat mukana, olisivat sitä omasta vilpittömästä halustaan, uskosta. Hylkäämissääntö taas pitää huolen, että seurakunnissa on aina väistämättä niitä, jotka ovat mukana kiristettyinä. Kun otetaan huomioon, että järjestö käyttää tätä kiristyselementtiä vielä täysin tietoisesti, jotta järjestöstä ei erottaisi tai että siihen palattaisiin, voidaan kysyä, että mitä Jehova tekee ihmisillä, jotka ovat mukana pakosta? Jos ihminen vaikkapa palaa järjestöön edes osittain hylkäämissäännön takia, kyse ei ole vilpittömästä uskosta Jehovaan ja järjestöön. Vilpittömään uskoon ei tarvita pakkokeinoja. )
Koko karttamisjärjestely on lisäksi täysin epälooginen. Otetaan vaikka samassa perheessä olevat sisarukset. Poikaa käytetään kokouksissa ja kentällä kunnes teini-ikä alkaa ja poika yksinkertaisesti ilmoittaa, että häntä ei jehovajutut kiinnosta. Poika jatkaa elämäänsä normaalisti, lähtee opiskelemaan, käy armeijan, menee töihin, avioituu ja saa lapsia. Häneen perhe pitää tiivistä yhteyttä ja ovat läheisissä suhteissa lapsenlapsiinsa.

Saman perheen tyttö sen sijaan menee kasteelle 14-vuotiaana ja alkaa tienraivaajaksi suoraan peruskoulun päättymisen jälkeen. 20-vuotiaana hän masentuu ja joutuu lopettamaan tienraivauksen, eikä oikein jaksa käydä kokouksissakaan. Hän kuitenkin tapaa maailmallisen pojan johon rakastuu ja jonka kanssa myöhemmin avioituu ja saa lapsia. Hänet kuitenkin ehdittiin erottaa ennen tätä koska vanhimmat saivat tietää, että hän oli harrastanut seksiä tulevan miehensä kanssa ennen avioliittoa. Häneen ei perhe pidä mitään yhteyttä, ei tervehdi, saati hoida lapsia. Välillä katsotaan salaa Facebookista kuvia lapsenlapsista mutta sitten nämä ajatukset karistetaan mielestä ja pysytään vahvoina.

Missä järki?

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetetty: 23.10.2018 10:46
Kirjoittaja Tony
Eteisvahti kirjoitti:Koko karttamisjärjestely on lisäksi täysin epälooginen. Otetaan vaikka samassa perheessä olevat sisarukset. Poikaa käytetään kokouksissa ja kentällä kunnes teini-ikä alkaa ja poika yksinkertaisesti ilmoittaa, että häntä ei jehovajutut kiinnosta. Poika jatkaa elämäänsä normaalisti, lähtee opiskelemaan, käy armeijan, menee töihin, avioituu ja saa lapsia. Häneen perhe pitää tiivistä yhteyttä ja ovat läheisissä suhteissa lapsenlapsiinsa.

Saman perheen tyttö sen sijaan menee kasteelle 14-vuotiaana ja alkaa tienraivaajaksi suoraan peruskoulun päättymisen jälkeen. 20-vuotiaana hän masentuu ja joutuu lopettamaan tienraivauksen, eikä oikein jaksa käydä kokouksissakaan. Hän kuitenkin tapaa maailmallisen pojan johon rakastuu ja jonka kanssa myöhemmin avioituu ja saa lapsia. Hänet kuitenkin ehdittiin erottaa ennen tätä koska vanhimmat saivat tietää, että hän oli harrastanut seksiä tulevan miehensä kanssa ennen avioliittoa. Häneen ei perhe pidä mitään yhteyttä, ei tervehdi, saati hoida lapsia. Välillä katsotaan salaa Facebookista kuvia lapsenlapsista mutta sitten nämä ajatukset karistetaan mielestä ja pysytään vahvoina.

Missä järki?
Ei missään. Ja vielä vähemmän sitä on niissä tapauksissa, kun esimerkkisi kaltaisessa tilanteessa kastautumatta jättänyt perheenjäsen viettää Jt-standardeilla syntistä elämää, siinä missä nuorena kasteella käynyt ja sittemmin erotettu perheenjäsen kelpaisi vaikka takaisin seurakuntaan jos vain haluaisi. Ensimmäisen kanssa ollaan mahdollisesti ihan normaalisti tekemisissä, kun taas jälkimmäinen jätetään täysin perheen ulkopuolelle.

Näitä tapauksia kun on ihan oikeastikin. Kyse ei siksi ole todellisuudessa mistään hyvästä tai huonosta seurasta, kuten mielellään esitetään. Vain se, oletko hairahtunut lapsena tai nuorena kasteelle, merkitsee.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetetty: 23.10.2018 10:52
Kirjoittaja Enkä karta
Harvoin minäkään kirjoittelen tänne mitään, mutta SAWTHEWORLDin kirjoitukseen on muutamaan kohtaan pakko sanoa oma mielipide. Kirjoitus vilisee niin tyypillisiä todistaja-ajatuksia, joita ei ole tutkittu yhtään sen pidemmälle, että ihan hirvittää. Noinko itsekin joskus ajattelin? Apua.
Minusta uskon ei koskaan tulisi perustua kuvitteelliselle todellisuudelle vaan realismille, jossa aivan ensimmäisenä täytyy selvittää kaikkein hallitsevin ja tärkein, uskooko Jumalaan vai ei? Sen jälkeen on aika etsiä Jumalan sanasta vastauksia kysymykseen, onko Jehovan todistajilla totuus tai esittäisin asian hieman tarkemmin, ovatko he ymmärtäneet Jumalan sanan oikein ja vielä laajentaakseni aihetta lisää....mistä uskonnosta löytyy Jumalinen totuus vai onko totuutta olemassa lainkaan? Kas, siinä onkin pähkinää purettavaksi. Jos saan sanoa, minä uskon, että Jehovan todistajat ovat tulkinneet Jumalan sanan salaisuuksia oikein.
Käsi sydämelle, oletko koskaan lukenut ja miettinyt, mitä Raamatussa sanotaan ilman vartiotornilaseja?
Oletko tietoinen Uuden maailman käännöksen eroista muihin käännöksiin. Siis ihan oikeasti, ei vain Vartiotornin selityksiä aiheesta?

Se että todistaa Jehovan todistajien opin olevan oikeassa Jehovan todistajien opilla ei todista yhtään mitään. Asia pitää asettaa oikeaan kokeeseen eli altistaa kritiikille. Jos se kestää, se voi olla totta. Ikävä kyllä tätä eivät JT:t uskalla tietenkään tehdä. Mitä se kertoo?
Vaihtoehtoja uskontojen värikkäässä ja runsaassa tarjonnassa olisi runsaasti, mutta valitettavasti niiden löyhä hengellinen sisällys ei koskaan voisi tyydyttää sitä tarvetta, että haluan perustaa oman olemassaoloni johonkin pysyvämpään ja sellaiseen, johon haluaa uskoa vakavasti. En löydä elämälleni tarkoitusta maailman uskonnoista. Tietenkin voisin alkaa uskoa sattumaan, mutta jäisin kylmäksi. Omien havaintojeni pohjalta totean, etten ole koskaan kokenut jehovan todistajien hengellistä maailmaa missään tapauksessa "vaaralliseksi valheeksi" tai "huuhaaksi". Onko sinulla esittää jotakin parempaa vaihtoehdoksi?
Oletko oikeasti tutkinut maailman uskontoja? Siis edelleen ilman vartiotornilaseja?
Et löydä tarkoitusta maailman uskonnoista.. oletko oikeasti etsinyt sitä niistä kaikista?

Miksi kysyt, onko esittää parempaa vaihtoehtoa? Tämä on todistajille yleinen ajattelutapa. Miksi kenenkään pitäisi esittää sinulle vaihtoehto? Tämä on vain tapa sulkea silmät. "Koska et pysty kertomaan totuutta kaikesta, niin en kuuntele sinua."

Muista: vaihtoehdot eivät ole vain uskonto ja evoluutio. On olemassa myös vaikkapa usko ilman järjestäytynyttä uskontoa.
En ole itse löytänyt mitään sellaista, miksi voisin sanoa Jehovan todistajien oppia vaaralliseksi valheeksi. Päinvastoin. Minusta he valistavat nykyajan nuoria huumeiden ja muiden riippuvuutta aiheuttavien asioiden vaaroista.
Et ole löytänyt vaarallisia valheita, koska et ole uskaltanut avata silmiä. Tutkipa, mitä vaikka kahden todistajan sääntö on aiheuttanut. Millaisia henkisiä kärsimyksiä todistajalapset kokevat kun heitä kiusataan, koska heidän on pakko olla erilaisia, kun he joutuvat käymään kentällä, eivät saa viettää normaaleja juhlapäiviä, eivät saa kouluttautua, joutuvat katsomaan pelottavia kuvia ja videoita ja pelkäämään maailmanloppua. Puhumattakaan siitä, jos joku lapsi tietää tekevänsä väärin edes ajatuksissaan, hän joutuu pelkäämään Jumalan kostoa. Etkö todella näe näitä ja monia, monia muita vahingollisia asioita?
Jos joku eroaa Jehovan todistajista tai toinen vaihtoehto, että saatetaan ulkoovelle jonkinlaisen vääristymän tai teon johdosta, miten sinusta syväkurkku tulisi suhtautua kyseiseen"rikkoneeseen" yksilöön?

On aivan luonnollista, että seurakunnissa on oltava jonkinlaiset puhtaus ja käytösnormistot, kuten perheissä ja muissa instansseissa luonnollisesti on. Tarkoitan tällä sitä, että jonkinlainen kuri täytyy olla, jotta muilla olisi miellyttävää olla "herran huoneessa".
Todistajilla on vankka käsitys siitä, että kaikki erotetut ovat katumattomia pahantekijöitä, vaikka näin ei todellakaan ole. Todistajat ovat erottaneet jopa seksuaalisen hyväksikäytön UHREJA, samalla kun pedofiili saa olla vastuuasemassa seurakunnassa. Sitten päivitellään, kun uhri tekee itsemurhan, että noin siinä käy kun joutuu järjestöstä pois.

On myös tilanteita, joissa henkilö on kysynyt vastuuasemassa olevilta apua ratkaisuun, eivätkä hekään ole tienneet, että asia on erottamisasia. Ja niin vain erotus on napsahtanut.

Todistajat eivät halua myöntää, että oikea syy karttamiseen on se, että lähtijä on usein kyseenalaistanut Jehovan todistajien totuuden ja se on vaarallista. Vaikka mitä pelättävää pitäisi olla, jos todistajilla oikeasti on Totuus? Tämä jo itsessään paljastaa valheen.
On aivan luonnollista, että seurakunnissa on oltava jonkinlaiset puhtaus ja käytösnormistot, kuten perheissä ja muissa instansseissa luonnollisesti on. Tarkoitan tällä sitä, että jonkinlainen kuri täytyy olla, jotta muilla olisi miellyttävää olla "herran huoneessa".
Tämäkin on aika naurettava vertaus. On ihan eri asia pitää säännöt jossain järjestössä kuin kieltää kokonaan kaikki kanssakäyminen myös järjestön ulkopuolella jopa perheenjäseniltä. On selvä, ettei työpaikalla siedetä humalaista työkaveria, mutta ei se estä työkavereita olemasta hänen kanssaan muuten tekemisissä. Itse asiassa olisi lähimmäisen rakkautta olla hänen kanssaan tekemisissä ja mahdollisesti auttaa häntä. Täysi hylkääminen onnistuu vain erittäin kylmissä ja vaarallisissa lahkoissa.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetetty: 23.10.2018 12:03
Kirjoittaja rippeli
Weathertop kirjoitti:
Psalmista606 kirjoitti:Näillä on oikean elämän kuolonuhrinsa, enkä haluaisi omiin käsiini tuota verta (näin VT-sanastoa käyttääkseni).
Tämä on tärkeä näkökohta. Oletetaan, että olisin Jehovan todistaja ja jehovantodistajuus tekisi minut aidosti onnelliseksi, vaikka tietäisin, että moni muu joutuu maksamaan onnellisuuttani ylläpitävistä asioista äärimmäisen hinnan. Millainen ihminen olisin silloin?

Käsittääkseni natsisaksassa monikin joutui pohtimaan asiaa, kun naapurin juutalaiset mystisesti katosivat, mutta itsellä meni hyvin, kun oli työpaikka ja upouusi kuplavollkkari pihassa. Silti harva kapinoi, koska onnellisuus ensin.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetetty: 23.10.2018 14:11
Kirjoittaja Psalmista606
Toivottavasti nimim. SAWTHEWORLD ei koe kohdanneensa "luopiovainoa" sen johdosta, että täällä kirjoittaneet ovat lähettäneet hänelle syväluotaavia vastauksia. Kirjoittajat eivät nimittäin hyökkää sinua vastaan, vaan vain haastavat argumenttejasi - siinä on vissi ero, mikä minunkin piti todistajista läksimiseni jälkeen oppia.

Minulla ei edellisiin ole paljoa lisättävää, mutta yksi asia pisti silmään:
SAWTHEWORLD kirjoitti:En löydä elämälleni tarkoitusta maailman uskonnoista.
Yhdestä näyttää löytyneen.
rippeli kirjoitti:... ja upouusi kuplavollkkari pihassa.
Sinänsä hauska rinnastus jehovantodistajuuteen, koska vaikka noin 300 000 saksalaista maksoi kuplaansa ennakkoon puolueen järjestämän säästöohjelman avulla, niin auton sijasta tavan kansalaisille jäi käteen pelkkä säästötosite. Käsittääkseni ensimmäiset ja harvoiksi jääneet kuplat tuotettiin vasta vuonna 1940. Kansa rahoitti tietämättään pelkästään sotateollisuutta ja käteen jäi pelkkä lupaus.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetetty: 29.10.2018 14:50
Kirjoittaja Vieras
Syväkurkku kirjoitti:jatkan elämääni Jehovan todistajana.
Tämähän se. Itse roikun mukana lähinnä siksi että vaimo+sukulaiset kaikki meikkuja. Niin kauan kun olen edes paperilla mukana, saan inhimillistä kohtelua. En käy kentällä, en lahjoita, kokouksiin menen harvakseltaan jos parempaa tekemistä ei juuri silloin satu olemaan. Pyrin olemaan tuomatta mitään "luopioajatuksia" esiin tai muutenkaan järkyttää heidän normaalia kuplassa elämistä - näyttää se heillä toimivan ihan hyvin. On kaikille parempi että mikään ei muutu. Itse tulin aikoinaan mukaan koska rakastuin JT tyttöön. Huomasin että tämä porukka on ainakin keskimäärin paremmin käyttäytyvää kuin tavalliset ihmiset, ja kun varsin konservatiivinen anti-liberaali olen, "me ollaan parempia kuin mätä maailma" ajattelu sopi minulle varsin hyvin.

Voisi sanoa että poimin vain parhaat palat tästä uskonnosta. Jos muiden hihhulointi ja aivopesuun alistuminen ei itseä häiritse, voin suositella kenelle tahansa. Bonuksena valikoima neitsyitä, jos satut tulemaan mukaan naimattomana nuorena miehenä.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetetty: 29.10.2018 18:07
Kirjoittaja uskollinenidiootti
Vieras kirjoitti:
Syväkurkku kirjoitti:jatkan elämääni Jehovan todistajana.
Tämähän se. Itse roikun mukana lähinnä siksi että vaimo+sukulaiset kaikki meikkuja. Niin kauan kun olen edes paperilla mukana, saan inhimillistä kohtelua. En käy kentällä, en lahjoita, kokouksiin menen harvakseltaan jos parempaa tekemistä ei juuri silloin satu olemaan. Pyrin olemaan tuomatta mitään "luopioajatuksia" esiin tai muutenkaan järkyttää heidän normaalia kuplassa elämistä - näyttää se heillä toimivan ihan hyvin. On kaikille parempi että mikään ei muutu. Itse tulin aikoinaan mukaan koska rakastuin JT tyttöön. Huomasin että tämä porukka on ainakin keskimäärin paremmin käyttäytyvää kuin tavalliset ihmiset, ja kun varsin konservatiivinen anti-liberaali olen, "me ollaan parempia kuin mätä maailma" ajattelu sopi minulle varsin hyvin.

Voisi sanoa että poimin vain parhaat palat tästä uskonnosta. Jos muiden hihhulointi ja aivopesuun alistuminen ei itseä häiritse, voin suositella kenelle tahansa. Bonuksena valikoima neitsyitä, jos satut tulemaan mukaan naimattomana nuorena miehenä.
Näinpä. Heti tulee ex lähipiiristä useampikin henkilö mieleen joka käyttäytyi näin ja ajatteli myös.
Tietysti jos on toimeton kysymys kuuluu kuinka läheisiä sukulaiset ovat jos on täysin toimeton vai tolppajulistaja?
"Huomasin että tämä porukka on ainakin keskimäärin paremmin käyttäytyvää kuin tavalliset ihmiset" Aika rajusti verrattu siihen että maailmalliset olisivat pohjasakkaa.

Ja mitä tulee bonuksena neitsyitä, joko olet "JT lotossa voittanut", tai muuten saat seksistä kokemattoman ja pidättyväisen nuoren neitsyen jonka seksuaalisuus perustuu "Nuoret kysyvät, Vanhimmat vastaavat" kirjaan. Ei tiedä eikä tunne kroppaansa eikä miellytä miestänsä. Siksi niin moni Veli runkkaa kun vaimo on oppinut "Elimeltä" ohjeet miten raamatun mukaan tyydyttää toisensa.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetetty: 30.10.2018 00:34
Kirjoittaja Weathertop
Vieras kirjoitti: Voisi sanoa että poimin vain parhaat palat tästä uskonnosta. Jos muiden hihhulointi ja aivopesuun alistuminen ei itseä häiritse, voin suositella kenelle tahansa.
Pitää myös kyetä olemaan häiriintymättä järjestelmällisestä ja erittäin laajamittaisesta lasten seksuaalisen hyväksikäytön salailusta, joka myös mahdollistaa moisen toiminnan jatkumisen. Ja tietenkin veri-itsemurhista, joihin sairaalayhteyskomiteat painostavat kulttilaisia. Oikeuskomiteasimputuksen ja normaaliin ihmiselämään kuuluvien asioiden synnillistämisen aiheuttamat itsemurhat ja mielenterveyden luhistumiset on myös kyettävä hyväksymään. Samoin perhesuhteiden tuhoaminen sekä lasten traumatisoiminen demoneilla ja Harmagedonilla. On vaikea nähdä näiden asioiden istuvan konservatiiviseenkaan arvomaailmaan, mikäli sitä ei ole riisuttu moraalista ja empatiasta.

Ymmärrän jäsenenä roikkumisen sosiaalisista syistä (tein pitkään niin itsekin), mutta kulttielämäntavan puolustaminen ja toisille suositteleminen on eettisesti vahvasti kyseenalaisempaa.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetetty: 30.10.2018 11:19
Kirjoittaja Vieras
uskollinenidiootti kirjoitti: Tietysti jos on toimeton kysymys kuuluu kuinka läheisiä sukulaiset ovat jos on täysin toimeton vai tolppajulistaja?
Ei ne mun tunteja tai niiden olemattaoloa tiedä, ovat mukavaa porukkaa eivätkä kysele mua kenttäkaveriksi. Jos ne minua jotenkin ihmisjätteenä pitävät, niin hyvin ainakin osaavat asenteensa piilottaa.
uskollinenidiootti kirjoitti:Aika rajusti verrattu siihen että maailmalliset olisivat pohjasakkaa.
Olen aina inhonnut mm. irtosuhteiden harrastamista, tupakointia, homoilua, ryyppäämistä ja rellestämistä ja kiroilua ym. huonoa käytöstä mitä jo ala-asteelta asti aikoinaan jouduin seuraamaan. Hienoa on että moista ei ainakaan näkyvästi tehdä JT porukoissa. Jos joku kuitenkin on kaapissa tms. niin sama mulle kunhan pysyy siellä.
uskollinenidiootti kirjoitti:kokemattoman ja pidättyväisen nuoren neitsyen
nimenomaan toimii minulle.
Weathertop kirjoitti: Pitää myös kyetä olemaan häiriintymättä järjestelmällisestä ja erittäin laajamittaisesta lasten seksuaalisen hyväksikäytön salailusta...veri-itsemurhista...itsemurhat ja mielenterveyden luhistumiset...perhesuhteiden tuhoaminen...traumatisoiminen demoneilla ja Harmagedonilla...mikäli sitä ei ole riisuttu moraalista ja empatiasta.
Lapsiin liittyvät jutut ei kiinnosta minua yhtään, ei ole lapsia eikä tule. Mukavammin aikaa harrastella ja elää. Varmaan sitten olen riisuttu siitä empatiasta kun minulle riittää että juuri minulla on asiat hyvin. En myöskään häiriinny siitä että jokaisen hengenvetoni aikana maailmassa tehdään julmuuksia joita en varmaan pystyisi edes käsittämään. Näille en mitään mahda ja näinollen parempi ettei niitä ajattele. Sama se siinä paskameressä sitten mitä joku raamattulahko touhuaa. Verensiirron aion ottaa jos tilanne tulee eteen. Jos joku toinen ei ota, se ei minulle kuulu - olkoon vaikka vaimoni. Uusia saa konventista.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetetty: 30.10.2018 13:24
Kirjoittaja J Hepatiitti
Panomies ja vitun viilee jäby. :clap:

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetetty: 30.10.2018 14:03
Kirjoittaja Tony
Vieras kirjoitti:Lapsiin liittyvät jutut ei kiinnosta minua yhtään, ei ole lapsia eikä tule. Mukavammin aikaa harrastella ja elää. Varmaan sitten olen riisuttu siitä empatiasta kun minulle riittää että juuri minulla on asiat hyvin. En myöskään häiriinny siitä että jokaisen hengenvetoni aikana maailmassa tehdään julmuuksia joita en varmaan pystyisi edes käsittämään. Näille en mitään mahda ja näinollen parempi ettei niitä ajattele. Sama se siinä paskameressä sitten mitä joku raamattulahko touhuaa.
Ei se nyt ihan sama ole silloin, kun "raamattulahko" omalla toiminnallaan tuottaa pedofiliaa ja hyväksikäytön uhreja.

Vähän kyllä trollautukselta kuulostaa muutenkin. Maailmankuva suoraan raikkaalta keskiajalta.