Tunnetko olevasi tarpeellinen?

[uskollinenidiootti]

Tämä kysymys heräsi usein ollessani todistaja.

Miten? Sain lapsesta asti luonnollista huomiota johtuen perheeni tilanteesta jossa isä ei ollut läsnä.
Nuorena kannustettiin ja "leikin varjolla" vietiin kentälle joka oli vaikeaa ja vastenmielistä. Se hyväksyttiin hiljaa seurakunnan sisällä.
Kun tuli aika tehdä päätöksiä oli pakko mennä kasteelle vaikka usko perustui muiden miellyttämiseen, esimerkiksi äidin sekä tulevan puolison ja srk:n takia.
Alkuvuodet meni avioliitossa hyvin ja sitten se alkoi.

Mikä? Painostus tulla avustavaksi palvelijaksi. Se tunne kun alkaa tulemaan piilovihjeitä jokasuunnasta mistä milloinkin varsinkin kun puoliso on tienraivaaja. Se vuosien paine johti lopulta siihen että annoin periksi ja valehtelin suoraan sanoen kaikki "mittarit" että meistä "tulee täydellinen perhe",eli kun vihdoinkin tuo mies edistyy "hymyssä suin".

Miksi: Pääsin helpommalla pari kolme vuotta kunnes alkoi taas tapahtua. Esitelmä oli väännettävä väkisin koska olemme "hyvännäköinen esimerkillinen pari" muille seurakunnille eli piti tehdä esitelmä jota sitten voi pariskuntana mennä esittämään muualle kuinka siunauksia täynnä tämä nuoruuden avioliitto on.
Paine kasvoi ja puoliso lopetti ravauksen terveyssyistä. Itse lopetin AP:n hommat koska paine oli liian kova, jatkuva prässäys tiettyjen vahvojen Vanhimpien johdosta oli petollisen nerokasta. Oli todella tappavan tehokasta nähdä sivusta miten hommia lisättiin vähän kun firmassa missä on alotteleva tehokas työntekijä joka ei kaihda näyttää mihin osaa.

Lopputulema: Molemmat masennuimme alituiseen "piikittelyyn" seurakunnassa kun vanhat Vanhimmat tekevät kaiken ja nuoret nauttivat vain tulla kokouksiin. Emme osallistuneet enään ohjelmiin joten kuorma kasvoi Vanhimmille vielä enemmän kun puheluihin ei vastattu koska tuurata ketäkin. Tähän tehtiin järjestely että "nuori avustavapalvelija" soittelee tuurauksia. Paloin loppuun puolessa vuodessa.
Kiitokset oli kiellettyjä koska se ei edistänyt edistymistä.

Miten nykyään? Lainaan seuraavaa vartiotornia: Syyskuu 2018. Iäkkäät veljet, Jehova arvostaa uskollisuuttanne

Auta nuorempia veljiä käyttämään kykyjään täysin määrin?

- "Kannusta heitä asettamaan itselleen nimenomaisia hengellisiä tavoitteita ja auta heitä saavuttamaan ne". Kiitos tästä nyt kun on liian myöhäistä.

- "Kiitä heitä koska hyväksynnän saaminen, erityisesti joltain kypsältä kristityltä, vahvistaa heidän itseluottamustaan." Kiitos tästä valon kirkastumisesta. Kuulin että kuuntele vakavaa ja kokenutta vanhinta eikä ketään "helppoa vanhinta", niin edistyt nopeammin kun ei kokoajan kiitä.

Näistä kaikista ohjeista kasvaa kirjoituksen mukainen mies:
-VAATIMATON JA REALISTINEN MIES ( Business Vanhin jolla on Elimen valta näyttää ja napsauttaa sormea?)

Siksi emme tunteneet olevamme tarpeellisia vaan toisinaan kyyneleet valu ohjelmissa koska riittämättömyyden tunne oli kokoajan esillä. Nyt ymmärrän kuinka tyhmiä olimme kun uskoimme tuohon "alistumiseen" jolla luultiin että ihmismieli kestää kuten talvisodan jälkeen opetuksen että: "tottele tai kuole".
Kuolimme henkisesti.

Kiitos siitä vartiotorniseuralle niin karusta kohtelusta että oppi ajattelemaan itsenäisesti lopulta joka johti vapauteen mistä miljoonat ihmiset nauttivat jo nykyaikana.

[YksinäinenSusi]

Nyt ymmärrän kuinka tyhmiä olimme kun uskoimme tuohon "alistumiseen" jolla luultiin että ihmismieli kestää kuten talvisodan jälkeen opetuksen että: "tottele tai kuole".

Tuo tyhmyys ei ole sellaista laatua että olisi siis ihan aivoistaan oikeasti tyhmä.

Kyse on pikemminkin siitä että kun uskoo vakavissaan harmagedoniin niin sitä tekee kaikkensa ettei tarvitsisi harmagedonissa kuolla.

Samalla harmagedonista tulee helposti ainoa syy miksi on jehovantodistaja ja tekee kenttää ja vastuutehtäviä seurakunnassa.

Jehovaa ei siis palvella oikeasti rakkaudesta, vaan sen vuoksi ettei Jehova tappaisi minua harmagedonissa. Kuinka sadistista satuolentoa edes voisi rakastaa. Eihän häneen oikeasti saa edes mitään yhteyttä vaikka kuinka rukoilisi. Yhteyskin täytyy vain kuvitella ja uskoa.

Tätä kuvaa hyvin tuo "tottele tai kuole".

Ihminen antaa mitä vain ja myy itsensä vaikka orjaksikin, kunhan ei tarvitse kuolla. Siinä jehovantodistajien uskonnon pirullinen ydin pähkinänkuoressa. Ja siltikään pelastuminen harmagedonissa ei ole varmaa, koska Jehova on kuulemma aika herkkä suuttumaan ja pahoittamaan mielensä aika pienistäkin asioista. Vaikkapa liian tiukoista housuista jos ei muusta.

Itse aikoinaan lopetin harjoituspuheiden pitämisen kun en kokenut edistyväni niiden pitämisessä yhtään ja koska en nauttinut siitä yhtään. Paremminkin vihasin ja inhosin sitä typerää länkytystä siellä lavalla.

Ajattelin että tehköön toiset minua paremmat niitä harjoituspuheita. Että kyllä Jehova hoitaa ja vetää innokkaita puhujasieluja niihin hommiin, kun minua ei oikein ollut sitä innokasta sielua siihen hommaan.

Eihän se edes ole kenenkään etu että sinne lavalle menee vastentahtoisesti pitämään tosi surkeasti ja hätäisesti kokoonkursittuja puheita.

Eikä lahjalaatikkoonkaan mitään tarvitse laittaa. Kaikki vuorten hopea ja kulta on Jehovan. Kyllä Jehova kaiken hoitaa. Eikös se osoittaisi vähän epäuskoa laittaa edes lahjalaatikkoon jotain, kun silloinhan luulee että homma pyörii rahan varassa, eikä Jehovan hengen varassa.

[J Hepatiitti]

Hyvä avaus. Aika hyödytön olo siellä seurakunnassa oli ja töiden päälle uuvuttavaa edes vaivautua paikalle. Loppua kohden jatkuva muistus (tai kauniimmin sanottuna kannustus) tehdä enemmän, jota sai aina kuulla koksissa ja konventeissa alkoi olla sietämätöntä. Kun ei meinannut aamulla voimat riittää sängystä nousemiseen.

[Polyester]

Tätä kuvaa hyvin tuo "tottele tai kuole".

Siinähän se on kiteytettynä. Nykyään tälle osaa jo hieman naureskellakin, mutta ei naurattanut joskus.

tottele tai kuole -kevennys

---