Milko Aikio kertoi tarinansa Helsingin Sanomien jutussa

[Pehvali]

Promotkaa nyt ihmeessä Milkon tänkin päivän Hesarijuttua. Ei mitään uutta, kuten tapana kuuluu olla, mutta etusivulla!

Vai onko liian hämyjäbä jopa ns. skenessä?

[Tony]

En minä ainakaan ole osannut Milkoa minään hämyjäbänä pitää.

JP tekee siitä kyllä jutun sivuilleen, pitää vain jaksaa malttaa. Sillä välin pieni maistiainen jutusta:

VIELÄ yläasteella Aikion kaikki kaverit kuuluivat Jehovan todistajiin, mutta ammattikoulussa hän päätti tutustua uskonnon ulkopuolisiin ihmisiin. Se piti tehdä salaa.

”Järjestelin mielessäni elämää uskonnon ulkopuolella. Ne olivat ainoat piirit, jotka tunsin, mutta tiesin, että joutuisin ne jättämään.”

Jehovan todistajien yksi kurinpitomenetelmä on karttaminen, mikä tarkoittaa sitä, että uskovat eivät saa olla tekemisissä ei-uskovan kanssa, eivät edes perheenjäsenen.

”Siitä säännöstä ei koskaan lipsuta.”

Aikio ajatteli, että hän häipyy uskonnollisesta yhteisöstä vähin äänin, ikään kuin liukenee hissukseen pois. Suunnitelmaan kuului muutto Vantaalle, pois kotoa ja vanhoista tutuista ympyröistä. Aikio oli ehtinyt asua vain hetken aikaa kämppäkaverinsa kanssa, kun asunnon ovikello soi.

Huhut, että Aikion usko horjuu, olivat kiirineet uuteen seurakuntaan Vantaalle. Ovikelloa soittaneet kolme pukumiestä muodostivat oikeuskomitean. Se on Jehovan todistajien sisäinen oikeusistuin, joka langettaa rangaistuksia.

Oikeuskomitea kuulusteli Aikiota olohuoneessa hänen uskostaan, ja hän myönsi kaiken.

Salkkumiehet poistuvat rappukäytävään pohtimaan päätöstään. Kolmikko palasi sisään ja ilmoitti tuomion: Aikio erotettiin Jehovan todistajista.

Aikion ensimmäinen ajatus oli helpotus.

”Olisin itsekin eronnut, mutta vasta myöhemmin. Se erottaminen tuli niin yhtäkkiä, kertarysäyksellä repäistiin laastari.”

Erottamisella oli vakava ja ikävä sivuvaikutus. Aikio jäi aivan yksin. Kukaan Jehovan todistaja ei saanut pitää Aikioon enää yhteyttä.

”En ollut ehtinyt hankkia uskonnon ulkopuolisia kavereita, oli vain pari tuttua. Koko elämäni oli keskittynyt siihen uskontoon. Siinä menetin kaverit ja perheen, kaiken.”

Myös kämppäkaveri oli Jehovan todistaja, joten hän ei saanut olla enää yhteydessä Aikioon.

”Sain kaksi viikkoa aikaa muuttaa pois.”

[Johanneksen poika]

JP tekee siitä kyllä jutun sivuilleen, pitää vain jaksaa malttaa.

Tein jutun, mutta en lainannut Hesarin maksumuurin takaista kirjoitusta kokonaan, koska sitä ei ollut tehty minun vinkistäni. Lainasin otteita Hesarista ja kommentoin asiakokonaisuutta. Jos kiinnostaa, se löytyy täältä:

https://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s1014.html

Koska Helsingin Sanomien paperilehden painamisessa on ollut ongelmia, näköislehti on luettavissa ilmaiseksi. Milkon juttu löytyy tämän linkin kautta sivuilta C1, C2 ja C3:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005915043.html

[YksinäinenSusi]

Hyvä että näitä Jehovan Valtakunnan nurjiakin puolia tuodaan esille. Vaikka järjestön edustajat väittävät harhauttavasti että verisiteet eivät katkea niin tulee kuitenkin esiin se todellinenkin puoli sieltä.

Eihän ne verisiteet tietenkään katkea, kun sehän on oikeastaan mahdotonta. Mutta täydellistä karttamista perheenjäsenten kesken voidaan kuitenkin harjoittaa aina elämän loppuun saakka ja voi olla ettei hautajaisiinkaan ole asiaa.

Perheenjäseniään karttavat ovat "vailla luonnollista kiintymystä", koska he panevat fariseusmaisesti uskontonsa säännöt rakkauden edelle - jopa perheenjäseniään koskevan rakkauden edelle.