Kaksoiselämää ja häpeää JT-yhteisössä

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Avatar
Johanneksen poika
Viestit: 3701
Liittynyt: 29.04.2007 13:49
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Kaksoiselämää ja häpeää JT-yhteisössä

Viesti Kirjoittaja Johanneksen poika »

Saan sähköpostiini aika paljon palautetta, joka liittyy nettisivuihini. Minulle tuntemattomat ihmiset antavat juttuvinkkejä ja joskus pyytävät tekemään jostain tietystä aiheesta jutun.

Muutama viikko sitten minulta tilattiin jutut sekä kaksoiselämän viettämisestä että häpeästä. Nyt olen toteuttanut ne. Kirjoituksiin on otettu otteita Vartiotorniseuran kirjallisuudesta. Se sisältää usein utopiaa ja suorastaan fantasiaa todellisuuteen verrattuna. Niinpä oli tarpeen haastatella muutamia entisiä Jehovan todistajia, jotta aiheen käsittely tasapainottuu todellisen elämän kokemuksilla.

Kuva
Kuva: JW.ORG

Miksi monet Jehovan todistajat elävät "kaksoiselämää"?

https://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s1033.html

Kuva
Kuva: Pixabay

Miksi monet Jehovan todistajat todellisuudessa häpeävät sitä, että ovat Jehovan todistajia? Miksi entiset todistajatkin voivat tuntea samanlaista häpeää oltuaan todistajia?

https://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s1034.html
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Kaksoiselämää ja häpeää JT-yhteisössä

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

Kyllä mä ainakin "elin valheessa" silloin kun olin jehovantodistaja, vaikka elinkin kaikkien sääntöjen mukaan. Mun koko maailmankatsomukseni oli erilainen kuin todistajilla. Olin ateisti, mutta silti kävin (toki mahdollisimman harvakseen) ovilla kertomassa "hyvää uutista", eli saarnasin jumalasta johon en itsekään uskonut.

Välivaiheena tuli mm se kaksoiselämä, eli tilaisuuksien tullen pyrin elämään se joka todellisuudessa olin, ja todellakin koin valheeksi sen lahkon jossa elin, en niinkään omaa käyttäytymistäni. Henkisesti todella raskasta. Mukaan astuivat kynätunnit jne.

Nykyään en enää elä kaksoiselämää. Vihdoin tein avio"rikoksen", ja siitä koituneet seuraukset ovat ainoa syy miksi olen ylipäätään edes hengissä. Joten kyllä, suosittelen lopettamaan kaksoiselämän, mutta mieluummin juuri päinvastaisella tavalla kuin mihin Seura kehottaa!
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Lottopallo
Viestit: 257
Liittynyt: 14.12.2014 20:00

Re: Kaksoiselämää ja häpeää JT-yhteisössä

Viesti Kirjoittaja Lottopallo »

Hymyile maailmalliselle - kaboom! Vietät kaksoiselämää! Ei ole kuvien taso reilussa parissakymmenessä vuodessa paljoa muuttunut.
Lottopallo
Viestit: 257
Liittynyt: 14.12.2014 20:00

Re: Kaksoiselämää ja häpeää JT-yhteisössä

Viesti Kirjoittaja Lottopallo »

Tunnustetaan vielä samaan sarjaan sekin asia, etten ole eläessäni hävennyt mitään asiaa niin paljoa kuin jehovantodistajuuttani. Peruskoulussa häpeä erilaisuudesta ja häpeä kuulumisesta typeränkuuloisella nimellä varustettuun lahkoon. Lähtemisen jälkeenkin olen ollut melko varovainen sen suhteen kenelle kerron taustastani. Muistelisin, etteivät ne paremmatkaan todistajat juuri pitäneet kovinkaan suurta meteliä todistajuudestaan. Tuli suorastaan kuva, että jehovantodistajuutta haluttiin peitellä. Omien joukossa oltiin tietenkin täysillä, tai ainakin esitettiin.

Ortodoksit sitävastoin tuntuvat kertovan hyvinkin hanakasti mihin kirkkoon kuuluvat, vaikka eivät kovinkaan uskonnollisia noin muuten ole. On tullut kuva, että ortodoksiseen kirkkoon kuuluminen on selkeä ylpeyden aihe toisin kuin jehovantodistajuus. Vähän sama kuin se, jos joku on lääkäri. Se kyllä tehdään selväksi naapurille, parturille, postinkantajalle ja varmaan pihakoivullekin.
YksinäinenSusi
Viestit: 3808
Liittynyt: 19.06.2010 08:27

Re: Kaksoiselämää ja häpeää JT-yhteisössä

Viesti Kirjoittaja YksinäinenSusi »

Lottopallo kirjoitti: 05.01.2019 00:29 Muistelisin, etteivät ne paremmatkaan todistajat juuri pitäneet kovinkaan suurta meteliä todistajuudestaan. Tuli suorastaan kuva, että jehovantodistajuutta haluttiin peitellä. Omien joukossa oltiin tietenkin täysillä, tai ainakin esitettiin.
Kemin seurakunnassa oli aika paljon jäseniä silloin kun kuuluin jehovantodistajiin. Näin jälkikäteen ajatellen siellä oli vanhimpia jotka tekivät paljon ansiotyötä ja eivät kieltäytyneet aina ylitöistäkään.

He olivat niitä 1975-feikkimaailmanlopun läpikäyneitä todistajia ja olivat päättäneet silti jatkaa järjestössä mukana.

Vaikka järjestö tuolloinkin kehoitti kovasti sekoittamaan uskonnon ja työn keskenään, niin nämä vanhemmat jehovantodistajat eivät kuitenkaan sekoittaneet niitä keskenään. He pitivät työn työnä ja uskonnon uskontona. Uskonto kuului vain tarkasti vapaa-aikaan heillä.

He ajattelivat kenties uskonnon julistamisen työpaikalla olevan työajan varastamista, eivätkä siksi julistaneet uskontoaan töissä. Varoittihan järjestö tuolloin siitäkin ettei saisi työaikaa varastaa omiin tarkoituksiin.

Nämä menestyvät vanhimmat osasivat tasapainoisesti luovia ja soveltaa järjestön ohjeita järkevästi niin etteivät he tehneet mitään väärin, vaan olivat jotenkin kultaisella keskitiellä koko ajan uskonnollisissa toimissaan.

He olivat huomanneet 1975 että järjestö voi erehtyä pahastikin tuottaen häpeää itse itselleen tyhjillä lupauksillaan. Siksi nämä menestyvät vanhimmat hyvin tarkoin ajattelivat että miten ja kuinka tarkasti järjestön kehoituksia kannattaa soveltaa ja toisaalta mikä on se raja ettei järjestön ohjeita kannata soveltaa ollenkaan.

Sokeasti järjestön kehoituksia ja käskyjä ei kannata soveltaa, koska se on itsekin myöntänyt nykyään ettei se mikään profeetta ole ja että se koostuu vain erehtyvistä ihmisistä. Ennen vuotta 1975 se mahtavana julisti olevansa Jehovan profeetta.

Nuo 1980-luvun vanhimmat osasivat taitavasti harkita työelämässään mitä järjestön ohjeita noudattaa ja mitä ei, mutta he eivät koskaan puhuneet ajatuksistaan ääneen. Se kuitenkin näkyi heidän elämisessään.

Mutta seurakuntalaisille he lavalta puhuivat tarkalleen sitä samaa tuubaa ja valhetta mitä järjestökin, että jos kieltäytyy ylitöistä ja julistaa työpaikallaan niin Jehova siunaa ja menestyy hyvin. Ja että jopa työnhaussa, rekrytointitilaisuudessa pitäisi jo mainita olevansa jehovantodistaja ja jopa julistaa. Ja että nuorten kannattaa jättää koulut käymättä ja alkaa vain tienraivaajiksi ja muuttaa tarvesuuri-alueille.

Ja osa nuorista kokeileekin miten hyvä Jehova on antaessaan siunauksia tienraivaajille, mutta jostain kumman syystä lopettavat tienraivauksen aika pian jopa vuoden kuluessa tai jo aiemmin. Eikö Jehova siis ollutkaan oikein hyvä antamaan siunauksia kun piti lopettaa.

Itse nuo vanhimmat kuitenkin olivat havainneet viisaammmaksi olla tekemättä näin omassa nuoruudessansa.

Vanhimmat eivät siis itse toimi niin kuin seurakunnan lavalta puhuvat.
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.
Vastaa Viestiin