Syväkurkku kirjoitti : Seurakunnan tiliraportin lukeminen kerran kuukaudessa on suuri vitsi. Siitä puuttuvat kaikki isot rahat. Isoihin rahoihin kuuluvat tällä hetkellä esimerkiksi kiinteistöjen myynti ja testamentit. Yhdysvalloissa lisäksi omaisuustuotot. Seuralla on tunnetusti suuri osakeomaisuus (ja sijoituksia mm. tupakka- ja aseteollisuuteen!!!).
Nojoo, sinänsä mutta seurakunnan enemmistöä tuskin jaksaa kiinnostaa paljonko sähkö/vesilasku ym. juoksevat kulut olivat tässä kuussa, pienen seurakunnan pienet lahjoitukset menevät minne menevät mutta kulut niillä katetaan, joskus jopa talkookahvit ja siihen ollaan tyytyväisiä, toki seurakunnan tarpeisiin suunnatuista lahjoituksista sitoudutaan tietyllä sovitulla summalla antamaan maailmanlaajuiseen auttamisjärjestelyyn mikä käytäntö tuli uutena tuossa kolmisen vuotta sitten.
Eipä pääse oman seurakunnan tili karttumaan, useimmiten siellä on muutama satanen, aikanaan seurakunnan tilille oli saattanut karttuakkin kun sali oli maksettu mutta sittemmin tuli ohjeistus ettei tilillä saa olla muutamaa tuhatta enempää ja jos on niin yimääräinen tulee lähettää haaratoimistoon ja niiden tilinpäätökset kiinnostaisivatkin huomattavasti enemmän.
Muuten seura sai nuo Philip Morrisin osakkeet jonkun Henrietta Rileyn testamentin kautta, aseteollisuuden omistuksista en tiedä mutta epäsuorasti omistus teoriassa mahdollista koska seuran yhdistykset toimivat/ovat toimineet jossain määrin sijoituskemarkkinoilla.
A. Morrisin alkoholiostoksista on käynyt mielessä josko hän oli siinä isänsä asialla, ainakin jokuvuosi sitten varakas isä oli vielä elossa?
Meni tässä ohi aiheen mutta mitä on sanottava tästä lasten lompakolla käymisestä niin vanhemmathan sen maksavat, en usko että kenenkään todistaja lapsen jäätelön syöntiin tällä on oikeasti merkitystä.
Sillä taas on merkitystä että rahan lahjoittaminen assosioituu siihen että näin voi olla Jehovan ystävä, kun itse olin lapsi (ei todistaja) niin lasten mielen avaamisessa käytettiin hienovaraisempia lähestymistapaa, mm. opettavia kertomuksia joissa lapsi auttoi jotakin henkilöä suoraan jakamalla omastaan tai joskus lahjoittamalla rahaa mutta koskaan näistä ei syntynyt mielikuvaa siitä että epäitsekkäästi toimimalla ostaisin itselleni jotakin ystävyyttä, kyse oli ja on pyyteettömästä ihmisyyteen kuuluvasta anteliaisuudesta.
Tästä eri keissinä oli sitten kolehtiin osallistuminen, ei siihen erikseen tarvinnut kuukautta säästää vaan lahjoittaminen opittiin siinä kun roposet kilahti haaviin vanhemman puolesta.
Lapset oppivat lahjoittamaan vanhempien esimerkkiä seuraamalla, on vähintään arveluttavaa ehdollistaa lapsi lahjoitusten kautta saamaan hyväksyntää, en siksi todellakaan pidä tästä lasten" oma lahjalaatikko" konseptista..
.. kehittymisen kannalta lapsen lienee hyvä oppia konkreettisesti miksi itsekäs käytös on ikävää esim. omia sisaruksia kohtaan: jos olet itsekäs muut toimivat sinua kohtaan vastaavalla tavalla, tämä oppi ei nyt tältäosin toteudu ollenkaan lahjalaatikko-konseptissa kun rahan lahjoittamisesta tehdään ikäänkuin velvoittava jo pienestä pitäen, eihän pieni lapsi edes ymmärrä mikä rahan funktio on.
