Dwightin vanhemmat olivat David (1863-1942) ja Ida (1862-1946) Eisenhower. He avioituivat vuonna 1885. Ida joutui tekemisiin Raamatuntutkijoiden kanssa vuonna 1895, kun tuleva presidentti Dwight oli vasta viisivuotias. Idalta oli tuolloin kuollut lapsi ja hän etsi lohtua uskonnosta. Hän ei ollut tyytyväinen siihen, että lapsi oli siirtynyt taivaaseen. Russellin Raamatuntutkijat lupasivat, että ylösnousemus tapahtuisi vuonna 1914, eikä Idan tarvinnut kuin odottaa parikymmentä vuotta, kun näkisi kuolleen lapsensa. Ida kävi kasteella 1898.
Jehovan todistajien kirjallisuus kertoo Eisenhowerin yhteydessä, että hänen äitinsä oli Raamatuntutkija ja myöhemmin Jehovan todistaja. Tässä on tarkoitushakuisesti unohdettu, että myös Dwightin isä oli Raamatuntutkija. Isä oli itse asiassa varsin paljon mukana asiassa. Häntä innostivat Russellin aikalaskelmat. Seinällä roikkui suuri juliste, josta saattoi nähdä pyramidilaskelmien vievän vuoteen 1914. Isä toimi myös vanhimpana ja johti tutkisteluja Eisenhowereiden kotona.
Miksi Jehovan todistajat vaikenevat isästä? Koska isälle selvisi melko nopeasti vuoden 1914 pettymyksen jälkeen, että Raamatuntutkijoiden usko oli täyttä huuhaata. Hän roikkui Idan mieliksi asiassa mukana, aikansa PIMOna. Myöhempinä vuosinaan hän otti selvän pesäeron rutherfordilaisiin Jehovan todistajiin. Hänellä kuitenkin säilyi kiinnostus Raamattuun. Surullista on, että hänen toivomustaan omista hautajaisistaan ei noudatettu, vaan hänet haudattiin Jehovan todistajien toimesta.
Dwight osallistui nuorena perheen tutkisteluihin ja kertoi myöhemmin myös lukeneensa Raamatun kahdesti läpi ennen kuin täytti 18 vuotta.
Ida oli monessa mielessä erilainen Raamatuntutkija ja Jehovan todistaja. Jo lapsena hän arvosti suuresti koulutusta. Miehensä hän oli tavannut yliopistossa. Ida halusi myös kouluttaa hyvin kaikki lapsensa. Kaikki suorittivat ainakin lukion. Vaikka Ida kertoi olleensa surullinen poikansa uravalinnasta sotilasakatemiassa, hän ei milloinkaan karttanut ketään lapsistaan. Näistä ei tullut Jehovan todistajia. Päinvastoin hän kertoi olevansa ylpeä poikiensa menestyksestä.
Ida oli Jehovan todistaja kuolemaansa asti vuonna 1946. Jehovan todistajat ovat myöhemmin yrittäneet hyödyntää kuuluisaa jäsentään monin tavoin.
Loppuvuosinaan Idasta huolehti toinen Jehovan todistaja, Naomi Engle. Naomi höynäytti vanhaa Idaa "harjoituttamaan käsiään" kirjoittamalla allekirjoituksia valkoiselle paperille. Myöhemmin on käynyt ilmi, että Naomi leikkasi allekirjoitukset saksilla irti paperista ja liimasi ne teipillä kirjeisiin, joita itse laati. Kenraali Eisenhower heitätytti tämän jälkeen Naomin ulos Idan talosta ja palkkasi hoitajan, joka ei ollut Jehovan todistaja.
Eräästä tällaisestä todennäköisesti Naomin väärentämästä kirjeestä kertoo aitona Vartiotorni 15.1.1981 kirjoituksessaan "Sotilas josta tuli saarnaaja":
Kirjettä on useaan otteeseen pyydetty Seuran arkistoista, jotta voitaisiin todeta, onko se aito vai väärennys. Kuten arvata saattaa, pyyntöön ei ole suostuttu. Tämä on yksi muoto teokraattista sodankäyntiä.APUA EISENHOWERIN ÄIDILTÄ
Elokuun lopulla meillä oli taisteluharjoitukset Coloradossa. Kieltäydyin vartiovelvollisuudestani ja minut kutsuttiin esikunnan telttaan. Ollessani puolessavälissä polkua minun käskettiin istua katajan alla, kunnes minua kutsuttaisiin. Odottaessani eräs sotilas huusi: ”Postia!” ja joku toi minulle kirjeen. Ehdin juuri lukea sen, ennen kuin minun käskettiin ilmoittautua.
Kun astuin esikunnan telttaan, jonne koko päällystö oli kokoontunut, en tehnyt kunniaa. Yksi upseereista sanoi: ”Ettekö tee kunniaa esimiehillenne?”
”En, herra upseeri.”
”Miksi ette?”
Esitin kunnioittavasti syyni, jotka perustuivat siihen, miten ymmärsin Raamattua. Siihen upseeri sanoi: ”Kenraali Eisenhowerin pitäisi panna teidät Jehovan todistajat riviin ja ampua teidät kaikki!”
”Luuletteko, että hän ampuisi oman äitinsäkin, herra upseeri?” kysyin.
”Mitä te sillä tarkoitatte?” hän sanoi takaisin.
Otin sisar Eisenhowerin kirjeen taskustani ja ojensin sen hänelle. ”Sain tämän kirjeen kenraalin äidiltä juuri, kun odotin teidän kutsuvan minut sisään.”
Kun hän luki kirjeen, josta on käännös viereisellä sivulla, toisetkin upseerit kerääntyivät ympärille katsomaan sitä. Mietteliäänä ja asenteeltaan suuresti muuttuneena hän ojensi sen takaisin minulle. ”Palatkaa yksikköönne”, hän sanoi, ”en halua sekaantua kenraalin äidin asioihin.”
Ida Eisenhower, jonka pojasta myöhemmin tuli Yhdysvaltain presidentti, oli siihen aikaan 82-vuotias. Hänen kirjeestään voit havaita, että hän oli ollut suurimman osan elämästään Jehovan todistaja. Kirje ei olisi voinut saapua sopivammalla hetkellä! Hänen kannustuksensa oli juuri sitä mitä tarvitsin.
Lähde: President Eisenhower and his Jehovah's Witness background
