Rutherfordin perhetausta ja opinnot

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Syväkurkku
Viestit: 348
Liittynyt: 06.04.2018 16:42

Rutherfordin perhetausta ja opinnot

Viesti Kirjoittaja Syväkurkku » 18.09.2020 11:01

Kukaan ei voi valita sukulaisiaan, mutta joskus perhetausta auttaa ymmärtämään henkilön käyttäytymistä.

Seuran historian mukaan sen kolmas presidentti, Joseph (Joe) Franklin Rutherford oli kotoisin köyhistä oloista. Todellisuudessa Joen vanhemmat, Calvin Rutherford ja Eleonora Strickland, eivät olleet erityisen köyhiä, vaan hoitivat aivan tavallista maatilaa Missourin osavaltiossa. Se, että isä-Calvin koulutti ainakin kaksi tyttäristään opettajiksi, kertoo vanhempien koulutusmyönteisyydestä. Joen vanhemmat olivat baptisteja.

Joella oli viisi vanhempaa siskoa sekä iso- ja pikkuveli.

Vanhin veli Will oli nelisen vuotta Joeta vanhempi. Parikymppisenä Will erotettiin baptistikirkosta "synnillisen elämän" johdosta. Will muutti tämän takia pois kotoaan Kaliforniaan. Vuonna 1894 hän sai paikan Sacramenton kaupungista palomiehenä. Muutamaa kuukautta myöhemmin hänet palkattiin poliisiksi. Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin Will sai potkut poliisilaitokselta syyllistyttyään tappoon, poliisiväkivaltaan ja väärään valaan. Seuraava merkintä Willistä on vuosikymmeniä myöhemmin vuodelta 1914, jolloin hänet pidätettiin juopumuksesta julkisella paikalla. Will kuoli vuonna 1931. 1910-luvulla Will oli lähettänyt Joelle tappouhkauksen, joten veljesten välit eivät olleet kovinkaan lämpimät.

Pikkuveli James tuomittiin 21-vuotiaana vuonna 1899 kahdeksi vuodeksi vankeuteen törkeästä varkaudesta. James oli varastanut paikallisesta pankista 500 dollaria, nykyrahassa noin 15 000 dollaria. Vuonna 1902 James tuomittiin, kun hän oli myynyt henkivakuutuksia ilman tarvittavia lupia. Vuonna 1904 hänet tuomittiin Kansasissa petoksesta kun hän oli myynyt olemattomia vakuutuksia sellaisen vakuutusyhtiön nimissä, joka ei edes tiennyt Jamesin olemassaolosta. Vuonna 1906 James oli syytteessä petoksesta, tällä kertaa New Mexicon osavaltiossa.

Entäs Joe itse? Täytettyään 16 vuotta vuonna 1885 Joe ilmaisi vanhemmilleen halunsa suorittaa opintoja. Joen vanhempi veli Will oli tällöin jo todennäköisesti lähtenyt kotoa ja nuorempi veli James oli vasta 9-vuotias. Joen isä oli aiheellisesti huolissaan siitä, kuka tekisi työt farmilla. Joe sai kuitenkin mahdollisuuden aloittaa opinnot seuraavana vuonna 1886. Joe kirjautui samaan opettajakouluun, missä hänen vanhemmat sisarensa olivat opiskelleet. Joe opiskeli opettajaksi vuoden verran, jonka jälkeen hän toimi opettajana kaksi vuotta. Seura väittää, että Rutherford aloitti tuolloin lakiopinnot. Näistä opinnoista ei kuitenkaan ole mitään todisteita, eikä Joen silloisella paikkakunnalla edes voinut opiskella lakia.

Kesällä 1889 Joe kävi kirjekurssin pikakirjoituksesta ja osallistui kuuden viikon mittaiselle pikakirjoituskurssille Illinoissa. Syksyllä 1889 ja keväällä 1890 Joe opetti pikakirjoitusta Ottervillen lukiossa. Syksyllä 1889 Joe aloitti myös toimimisen oikeudessa pikakirjoittajana. Hänen tehtävänään oli kirjata ylös todistukset kirjalliseen muotoon. Joulukuussa 1889 tuomari Edwards nimitti Joen kokoaikaiseksi pikakirjoittajaksi. Joe toimi tehtävässä joulukuuhun 1892 asti.

Rutherford sai asianajajan oikeudet toukokuussa 1892 läpäistyään muiden asianajajien valvoman suullisen kokeen. Kaiken kaikkiaan Rutherfordin lainopilliset opinnot ovat mysteeri. Jehovan todistajien historiassa todetaan:
Päätettyään akateemiset opintonsa Rutherford oli kaksi vuotta tuomari E. L. Edwardsin opissa. Kaksikymmenvuotiaana hänestä tuli Missourin 14. tuomiopiirin tuomioistuinten virallinen pikakirjoittaja. Toukokuun 5. päivänä 1892 hänelle annettiin lupa harjoittaa asianajotointa Missourissa. Rutherford toimi myöhemmin neljä vuotta Boonvillen virallisena syyttäjänä Missourissa. Vielä myöhemmin hän toimi aika ajoin erikoistuomarina Missourin kahdeksannen tuomiopiirin tuomioistuimessa. Tämän vuoksi hänet tunnettiin ”tuomari” Rutherfordina.
”Kaksi vuotta tuomari E. L. Edwardsin opissa” tarkoittaa käytännössä toimimista oikeuden pikakirjoittajana. ”Akateemiset opinnot” puolestaan viittaavat vuoden mittaiseen opettajakoulutukseen ja pikakirjoituksen kirjekurssiin. Rutherfordilla ei koskaan ollut mitään lainopillisia opintoja takanaan. Itse asiassa niillä paikkakunnilla, joissa Rutherford eli ei lainopillista koulutusta ollut edes saatavilla. Rutherford ei myöskään toiminut kansalaisten valitsemana virallisena syyttäjänä, vaan syyttäjän apulaisena hoidellen mm. voudin tehtäviä, esimerkiksi ulosottoja. ”Erikoistuomari” puolestaan tarkoitti toimimista neljän päivän ajan kahdessa oikeudenkäynnissä varsinaisen tuomarin sijaisena. Olemattomasta tuomarin virassa toimimisestaan huolimatta Rutherford vaati loppuelämänsä ajan, että häntä kutsuttiin Tuomariksi. Voisiko kukaan olla turhamaisempi ja feikimpi?

Seuran historiasta saa aivan väärän kuvan. Toisaalta on mahdollista, että Rutherford on jo aikoinaan valehdellut Russellille opiskeluistaan ja työkokemuksestaan saadakseen työpaikan. Tätä kautta nämä valheet ovat päätyneet Seuran historiaan.

Ottaessaan vastaan Russellin tarjouksen siirtyä Seuran lakimieheksi vuona 1906, Rutherfordilla oli ryvettynyt maine kotikaupungissa ja todennäköisesti hänen ainoa mahdollisuutensa saada lakialan töitä oli Russellin tekemä tarjous. Vuonna 1887 Rutherford sai oikeuden nuhteet toimittuaan lainvastaisesti takavarikoinnin yhteydessä (DAVID NICHOLSON v. CHARLES MERSTETTER and NATIONAL CASH REGISTER COMPANY). Vuosina 1900-1903 Rutherford ja asianajotoimisto, josta Rutherford omisti osan, oli syytteessä petoksesta (HESS v. DRAFFEN & COMPANY). Vuosina 1898-1904 käydyssä testamenttiin liittyneessä oikeudenkäynnissä Rutherfordia syytettiin jälleen petoksesta (CASTLEMAN v. CASTLEMAN). Lopulta Rutherfordin junailemat petolliset omaisuudensiirrot purettiin ja Rutherford hävisi juttunsa. Petossyyte raukesi tuolla kertaa johtuen todennäköisesti siitä, että lähes kaikki oikeuden tuomarit ja asianajajat olivat sukulaisia keskenään. Vuonna 1899 Rutherford junaili epämääräisesti vainajan varat ohi oletetun perintökaaren. Alemmassa oikeusasteessa Rutherford vieläpä voitti jutun, mutta ylempi oikeusaste pyörsi päätöksen. Vuonna 1905 Rutherford osallistui oikeudenkäyntiin, missä Rutherfordin edustama puoli vannoi väärän valan ja esitti oikeudelle väärennettyjä dokumentteja (MING v. OLSTER).

Seuran lakimiehenä Rutherford joutui viemään loppuun Russellin ruman avioerojutun ja puolustamaan Russellia useissa petosoikeudenkäynneissä.

Aikamoisia velikultia. Joen sisaret elivät säällisempää elämää. Useimmat heistä pääsivät hyviin naimisiin, kolmen avioiduttua "lakipiireihin", asianajajien ja myöhemmin tuomarien vaimoiksi. Tämä ehkä myös selittää, miksi Joe läpäisi asianajajille edellytetyn suullisen bar-testin ilman lakiopintoja. Yksi sisarista oli myös ainakin jonkin aikaa Raamatuntutkija.