Helkan tarina - Ero samaan aikaan sekä uskonnollisesta yhteisöstä että aviopuolisosta

[Johanneksen poika]

Eropodin jaksossa Aina ja Iina keskustelevat Helka Beltin kanssa, joka on nuorena eronnut sekä jehovantodistajista että aviopuolisostaan. Hän on myös tällä hetkellä etä-äiti toiselle pojalleen. Miltä tuntuu jäädä aivan yksin parikymppisenä? Miten lapsuus ja nuoruus uskonnollisessa yhteisössä on vaikuttanut myöhempiin parisuhteisiin? Miten läheiset ovat suhtautuneet etä-äitiyteen? Millaista etävanhemmuus on äidin näkökulmasta? Mitkä ovat Helkan parhaat vinkit erosta selviytymiseen?

Helka aloittaa tarinansa näin:

"Olen syntynyt Jehovan todistaja -perheeseen. Jehovan todistaja -tausta on vaikuttanut koko parisuhdehistoriaani ja aikuiseen elämään hyvin voimakkaasti. 20-vuotiaana erosin Jehovan todistajista ja silloisesta avioliitostani."

Helka kertoo, millaista oli kasvaa suorituskeskeisessä lahkossa:

"Lapsuuteni oli sitä, että minut hyväksyttiin ja minua rakastettiin, jos minä suoritin sitä uskontoa hyvin."

Kuuntele noin puoli tuntia kestävä keskustelu Suplasta.

[katuva]

Muistan Helkan jo vuosituhannen alusta, kun hän tuli H2O palstalle nimimerkillä Iisebel. On tullut seurattua hänen kirjoittelua nämä vuodet.

Mielestäni Helka on aivan oikeassa siinä, että jehovantodistaja lapsuus vaikuttaa läpi elämän. Se, että kummalla puolella aitaa kulloinkin on, on mielestäni aivan turha jakolinja ja palvelee vain viholliskuvien rakentelussa. Pahantekijästä uhriksi erokirjeellä, ei se aivan näin mene.

Kaikenkaikkiaan tykkäsin. Helka on oireillut parisuhteissa, joku toinen taas vaikkapa somesekoilulla. Kaikki me kannamme taakkaa, jota ymmärtää vain toinen j.t lapsuuden kokenut. Hienoa Helka, kun jaoit tämän kokemuksen!