Tarkoitus on antaa Russellin elämästä vaihtoehtoinen ja mahdollisimman totuudenmukainen kuva. Kertomus tulee olemaan hyvin kaukana Seuran virallisesta historiasta. En juurikaan puutu siihen, mihin Russell uskoi tai mitä hän opetti, vaan keskityn siihen mitä hän teki ja millainen ihminen hän oli. Uskon vakaasti, että lähestymiskulma auttaa ymmärtämään Jehovan todistajuutta uudella tavalla. Ainakin itse koen nyt ymmärtäväni asioita paljon paremmin. Toivon että tämä auttaisi avaamaan muidenkin silmiä.
Lähteinä olen käyttänyt useita kirjoja ja sivustoja. Näitä ovat mm:
- M.James Penton: Apocalypse Delayed
- George D. Chryssides: Jehovah's Witnesses
- Charles Taze Russell - The Official Watchtower History
- Maurice Barnett: Jehovah's Witnesses
- Wikipedia: Charles Taze Russell
- A.H.Macmillan: Faith on the March
- William J. Schnell: 30 Years a Watchtower Slave
- Financial Biography of Charles Taze Russell
- Jehovah's Witnesses: Proclaimers of God's Kingdom
Vuosina 1845–1852 Irlantia kohtasi suuri, perunaruton aiheuttama nälänhätä. Nälänhädän seurauksena miljoona ihmistä menehtyi nälkään ja tauteihin. Kaksi miljoonaa ihmistä muutti siirtolaisiksi lähinnä Englantiin, Australiaan ja Yhdysvaltoihin. Nälänhätä oli ankara, sillä Irlannin väkimäärä putosi lähes puoleen, 8 miljoonasta 5 miljoonaan.
Irlannista lähtijöiden joukossa oli aviopari Joseph Lytel Russell (s. 1813) ja Ann Eliza Russell, os. Birney (s. 1825). Joseph ja Eliza olivat skottilaista syntyperää ja asuivat Ulsterin, nykyisen Pohjois-Irlannin alueella. Skottilaista syntyperää olevina he olivat protestantteja ja kuuluivat presbyteeriseen kirkkoon. 1800-luvun Irlannissa uskontoa ei valittu, vaan uskontoon synnyttiin. Protestantit olivat vähemmistönä katolisessa Irlannissa.
Joseph ja Eliza nousivat laivaan vuonna 1846, todennäköisesti Londonderryn satamassa Pohjois-Irlannissa. Joseph oli 33-vuotias ja Eliza 21-vuotias. Merimatka Yhdysvaltoihin kesti useita viikkoja ja oli äärimmäisen raskas. Mukanaan heillä ei ollut juurikaan omaisuutta. Laiva saapui Philadelphian kaupunkiin, jonne Joseph ja Eliza asettuivat joksikin aikaa asumaan. Kaupungissa oli ollut vuosia vahvoja uskonnollisia jännitteitä. Alun perin alueelle oli asettunut protestanttisia asukkaita. Sinne alkoi kuitenkin tulvia nälänhädän seurauksena paljon katolisia Irlannista. Pari vuotta ennen Russellien saapumista kaupungin protestanttinen väestö oli mellakoinut katolisia vastaan. Protestantit polttivat useita katolisten kirkkoja ja vahingoittivat monia rakennuksia. Mellakat johtivat aseellisiin yhteenottoihin protestanttien ja katolisten välillä. Lopulta armeija saapui rauhoittamaan tilannetta. Lopputuloksena sadat ihmiset menettivät henkensä.
Russellit muuttivat rauhallisempaan Alleghenyn piirikuntaan Pennsylvanian osavaltiossa. Allegheny sijaitsee sisämaassa, noin 500 km New Yorkista länteen. Alleghenyn piirikunnassa sijaitsee Pittsburghin kaupunki, jonka alueelle oli jo 1700-luvulla asettunut irlanninskotteja. Russellien asettuessa alueelle monet muutkin irlanninskotit tekivät samoin. Asettumista helpottivat tuttu kulttuuri, tavat ja uskonto. Alleghenyssä asui myös Josephin veli Charles Tays, joka oli asettunut sinne jo vuosia aiemmin.
Kun Russellit muuttivat Alleghenyyn, Pittsburghin kaupungissa asui noin 40 000 ihmistä ja kaupunki oli suunnilleen nykyisen Rauman kokoinen. Kaupunkiin alkoi keskittyä terästeollisuutta, ja vuosisadan loppuun mennessä sen asukasmäärä lähes kymmenkertaistui.
16.2.1852, kun Russellit olivat asuneet Yhdysvalloissa kuusi vuotta, heille syntyi poika Charles Taze Russell. Charles oli toinen Russellien viidestä lapsesta. Olosuhteet olivat myös Alleghenyssä perheelle ankarat, sillä vain kaksi näistä viidestä lapsesta selvisi aikuisuuteen.
Charlesin äiti Eliza kannusti poikaansa papilliselle uralle. Lapsuudessaan Charles kävi muutaman vuoden koulua. Opetusta annettiin siihen aikaan julkisissa, yleisissä kouluissa sekä yksityisissä kouluissa. Yksityiset koulut olivat usein joko protestanttien tai katolisten sponsoroimia. Vuonna 1861 puhjennut Yhdysvaltain sisällissota katkaisi yleisen opetuksen vuoteen 1865 asti, joten Charlesin koulutus julkisissa kouluissa jäi hyvin lyhyeksi, korkeintaan kolmeksi vuodeksi välillä 1858–1861. Tarkkoja tietoja yksityisten koulujen toiminnasta sisällissodan ajalta ei ole, mutta kolmen vuoden yleisen koulun lisäksi Charles on saattanut osallistua niiden toimintaan. Tämä vähäinen koulutus on hyvä pitää mielessä. Monien muiden aikansa nuorten tapaan Charles oli hädin tuskin luku- ja kirjoitustaitoinen.
Charlesin äiti kuoli vuonna 1861, kun Charles oli vasta 9-vuotias. Äidin menettäminen tuossa iässä on täytynyt olla kova isku, joka jätti pysyvän jäljen Charlesin elämään. Samana vuonna puhkesi Yhdysvaltain sisällissota. Pittsburgh muuttui sotatarvikkeiden tuottajaksi ja myös taistelut lähestyivät kaupunkia. Joseph oli menettänyt vaimonsa ja joutui huolehtimaan lapsista.
Jehovan todistajien oma historia luo kuvaa Charlesista ihmelapsena, joka jo 11-vuotiaana vuonna 1863 hoiti isänsä liikkeitä ja osallistui liiketoimiin. Tällaisia ihmetarinoita kerrotaan kaikista uskontojen perustajista. Todellisuus lienee ollut paljon realistisempi. Yhdysvaltain sisällissota raivosi vuosina 1861-1865 ja vuonna 1863 taisteluja käytiin myös Pittsburghin esikaupunkialueilla, missä Charles asui. Koulut oli suljettu. Charlesin äiti oli puolestaan kuollut vuonna paria vuotta aiemmin eikä Charlesin isällä Josephilla ollut luultavasti muuta mahdollisuutta kuin ottaa Charles mukaan kauppaansa päiviksi.
Charlesin isä Joseph ei ollut kummoinenkaan liikemies. Hänen vaatekauppansa oli mennyt konkurssiin vuonna 1855. Jonkinlaiseen vaurastumiseen auttoi Josephin veli Charles Tays, joka oli saapunut Irlannista Yhdysvaltoihin jo ennen Josephia ja menestynyt liiketoimissa. Charles Tays, jolta Charles Taze lienee saanut nimensä (pienen kirjoitusasun muutoksen kera), oli perustanut jo 1831 Pittsburghiin kauppoja ja menestynyt hyvin. Yrityksen nimi oli C.T.Russell & Co. Charles Tays harjoitti myös kiinteistökauppaa. Varakas Charles Tays kuoli poikamiehenä vuonna 1875 ja hänen testamenttinsa toimeenpanija oli - kuinkas ollakaan - veljensä Joseph. Testamentin toiveita ei pystytty toteuttamaan, koska vainajan varsin runsas omaisuus oli haihtunut ennen perinnönjakoa taivaan tuuliin. Ensimmäinen puhallus oli tapahtunut.
1870-luvulla isä Joseph ja poika Charles Taze alkoivat laajentaa liiketoimiaan, luultavasti ainakin osittain setä-Taysin rahoilla. Isän ja pojan yrityksen nimi oli J.L.Russell & Son. Sillä oli pari kauppaa, joissa myytiin vaatteita ja erilaisia tarvikkeita. Suomalaisittain voisi puhua sekatavarakaupasta. Jotkut kertovat jopa viidestä kaupasta, mutta ainakin osa näistä oli esimerkiksi hotellien yhteydessä toimineita pieniä kioskeja. Kaupat muuttivat paikasta toiseen lähes vuosittain.
Vuonna 1871 Russellit ottivat liikekumppanikseen Henry C. Leistensniderin. Yhteistyötä ei kestänyt kuin pari vuotta. Välirikon syy on epäselvä.
Vuonna 1876 Josephin ja Charlesin hyvä ystävä Henry Conley teki konkurssin Pittsburghissa. Conley oli keinottelija, joka oli sijoittanut rahoja myös Russelleiden liiketoimiin. Conley pääsi uudelleen taloudellisesti pinnalle ja vaurastui päästyään osakkaaksi suureen Riter & Conley yritykseen, joka valmisti mm. koneita tekstiiliteollisuuteen. Myöhemmin Henry sijoitti varoja myös Vartiotorniseuraan, josta palkinnoksi Henrystä leivottiin Vartiotorniseuran ensimmäinen presidentti. Conley alkoi tukea myös muita uskonnollisia järjestöjä, ja välit menivät poikki Russelleiden kanssa. Conleysta ei paljoa kerrota Seuran virallisessa historiassa. Conleyn menestys vaikutti kuitenkin merkittävästi Charlesin tulevaisuuteen. Kaikesta näkee, että Charles oli lopun elämäänsä kateellinen Conleyn taloudellisesta menestyksestä sekä laajasta arvostuksesta ja teki kaikkensa ylittääkseen Conleyn saavutukset. Conleyn rahat kelpasivat Russelleille. Toinen puhallus.
Vuosina 1877 ja 1878 yrittivät isä ja poika Russell liiketoimia myös Philadelphiassa, mutta tämä laajentuminen epäonnistui.
Russelleiden ensimmäinen isompi kiinteistöostos tehtiin 1870-luvun lopulla, jolloin isä ja poika ostivat yhdessä isohkon talon Alleghenystä (nykyisin Pittsburghissa) osoitteesta 80 Cedar Avenue. Tuohon taloon isä ja poika toivat myös vaimonsa. Isä Joseph ja poika Charles Taze nimittäin naivat Ackleyn sisarukset. Charlesin vaimo Maria Frances Ackley oli samalla hänen äitipuolensa sisar! Meno oli vähintään kuin Kauniissa ja Rohkeissa.
Russelleiden naapurissa asuivat veljekset Albert ja Frederick Williamson, joista myöhemmin tuli Seuran johtohahmoja Russellin ohella. Frederick meni myöhemmin naimisiin Alice Mae Landin kanssa, joka oli Charles Taze Russellin sisarentytär. Piiri pieni pyöri. Myös Williamsoneiden setä, Eugene Edward Fairfax Williamson, asui alueella. Hän oli kuuluisa uskonnollinen ja taloudellinen huijari, joka sai huijauksistaan useita tuomioita ja lopulta kuoli vankilassa 1880-luvun puolivälissä. Huijari Eugene Edward julkaisi uskonnollista kirjallisuutta, jonka oli plagioinut muilta. On mielenkiintoista ajatella, miten paljon vaikutteita Charles Taze Russell sai Williamsonilta. Williamsonia pidettiin huijauksen mestarina, mutta ylittikö Charles Taze elämässään tuttavansa saavutukset?
Vaate- ja sekatavarakaupan lisäksi J.L.Russell & Son omisti musiikki-instrumentteja myyneen kaupan nimeltä Pittsburgh Music House. Se jatkoi toimintaansa aina 1880- ja jopa 1890-luvulle asti. Se myi mm. pianoja ja urkuja kouluille, kirkoille ja yksityisille. Se myös julkaisi nuotteja (myös virsiä ja hengellistä musiikkia) ja oli näin ensimmäinen Russellin liiketoiminta, joka liittyi painotuotteiden kustantamiseen.
1870- ja 1880-luvuilla isä Joseph yritti päästä mukaan metalliliiketoimintaan. Hän oli mukana parissa yrityksessä, mm. RUSSELL & THOMAS sekä Pittsburgh Scrap Metal Company Limited. Nämä osakkuudet päättyivät molemmat parissa vuodessa ja syy loppumiseen ei ole tiedossa.
Maaliskuussa 1881 isä Joseph tuomittiin Alleghenyssä varkaudesta kolmeksikymmeneksi päiväksi vankeuteen. Alleghenyn oikeussali muodostui tulevina vuosina varsin tutuksi isälle ja pojalle.