Kirjassa Ihmiskunta etsii Jumalaa (1990) kirjoitetaan sivulla 344 Russellista näin:
Kappaleeseen on saatu mahtumaan useampi historiallisesti ongelmallinen kohta: pari pienempää ja yksi todella iso.Ollessaan vielä alle 20-vuotias Russell perusti toisten nuorten miesten kanssa viikoittain kokoontuvan raamatuntutkisteluryhmän. He alkoivat eritellä Raamatun opetuksia, jotka koskivat muita aiheita, kuten sielun kuolemattomuutta, Kristuksen lunastusuhria ja hänen toista tulemustaan. Vuonna 1877 Russell 25-vuotiaana myi osuutensa isänsä menestyvästä liikeyrityksestä ja aloitti uransa kokoaikaisena saarnaajana.
Ensimmäinen pienemmistä ongelmista on se, että viitatessaan ”raamatuntutkisteluryhmään” Seura kirjoittaa nuorista miehistä. Tämä on räikeää sukupuolisovinismia, sillä viidestä alkuperäisen raamatuntutkisteluryhmän jäsenestä kaksi oli naisia.
Viisi alkuperäistä Raamatuntutkijaa olivat:
- Joseph Russell
- Charles Taze Russell
- Margaret Russell (Charlesin sisko, myöhemmin Margaret Land)
- Henry Conley
- Sarah Conley (Henryn vaimo)
Syy miksi Seura jättää alkuperäisen viisikon yleensä nimeämättä, on Conleyn mukanaolo. Pari vuotta Seuran keulakuvana toiminut Conley heitettiin Seurasta ulos, kun hänen rahansa oli puhallettu. Seura on aktiivisesti yrittänyt häivyttää Conleyn osuuden historiasta. Russell oli koko elämänsä kateellinen Conleylle tämän menestymisestä monilla elämän alueilla. Russellista poiketen Conley harjoitti myöhemmin elämässään myös ihan oikeaa hyväntekeväisyyttä, perustaen mm. kouluja ja sairaaloita.
Toinen pienimmistä ongelmista liittyy käsitteeseen ”isänsä menestyvästä liikeyrityksestä”. Menestys on tietysti suhteellista. Isä-Joseph oli kuitenkin tehnyt konkurssin vuonna 1855. Vuonna 1881 Joseph tuomittiin varkaudesta vankilaan. Paria vuotta myöhemmin 1883 isäukko oli jälleen oikeudessa petoksesta ja sai tuomion (Meyer v Joseph L Russell). Josephin laajentumisyritykset metallialalle epäonnistuivat. Omaan korvaani tuo kaikki ei kuulosta kovin menestyvältä liiketoiminnalta.
Iso ongelma liittyy lauseeseen ”Vuonna 1877 Russell 25-vuotiaana myi osuutensa isänsä menestyvästä liikeyrityksestä ja aloitti uransa kokoaikaisena saarnaajana”.
Lauseesta saa käsityksen, että Russell keskittyi uskonnollisiin asioihin vuoden 1877 jälkeen ja jätti bisneksen teon. On totta, että tässä EI sanota, että Russell EI olisi harjoittanut liiketoimintaa vuoden 1877 jälkeen, mutta sellaisen kuvan lauseesta saa. Mikään ei kuitenkaan voisi olla suurempi valhe. Lause ei itse asiassa pidä miltään osin paikkaansa.
On totta, että isän ja pojan yhteinen yritys J.L.Russell & Son lopetti toimintansa. Se tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1881. Toimintaa jatkettiin nimellä Russell & Co. Yritystä ei kuitenkaan jatkanut isä Joseph, vaan Charles Taze Russell itse! Tapahtui aivan päinvastoin kuin mitä Seura väittää. Isä luopui tai myi osuutensa. Isän siirtymiseen pois liiketoiminnasta oli olemassa erittäin hyvä syy. Isän uskottavuus liiketoimissa oli täysin mennyt varkaus- ja petostuomioiden myötä. Isän nimi piti häivyttää liiketoimista eikä isää voinut käyttää uskottavasti myöskään Seuran toiminnassa, huolimatta siitä, että hän oli yksi Seuran perustavista jäsenistä.
Todellisuudessa Charles Taze Russell jatkoi alkuperäisten vaateliikkeiden omistamista ja toimintaa aina syyskuuhun 1889 asti. Tällöin viimeinen liikkeistä, osoitteessa 40 Federal Street sijainnut vaatekauppa, siirtyi yhdelle kaupan työntekijöistä, jonka Charles Taze Russell oli ottanut kumppanikseen muutamaa vuotta aiemmin. Tämäkin liike palasi vielä myöhemmin vuoden 1896 tammikuussa Charles Taze Russellin omistukseen kyseisen työntekijän kuoltua. Tuolloin Russell laittoi liikkeen myyntiin. Tämäkään ei päättänyt Charles Taze Russellin uraa pittsburghilaisten vaatekauppojen omistajana. Vuonna 1911 Russell OSTI uuden vaatekaupan Pittsburghin esikaupunkialueelta.
Tärkeän vedenjakajan Russellin liiketoimissa muodostaa avioero Mariasta. Jo 1890-luvulla avioliitto oli ajautunut vaikeuksiin ja avioeron uhka oli ilmassa. Vuonna 1903 Maria haki asumuseroa ja lopullinen avioero astui voimaan vuonna 1908. Russell ei halunnut avioerossa luovuttaa puolta mittavasta omaisuudestaan vaimolleen Marialle. Tämän vuoksi hän lahjoitti Seuralle omaisuutensa useammassa erässä, hyvissä ajoin ennen avioeroa vuosien 1898 ja 1902 välisenä aikana. Samalla tavoin Seura siirtelee nykyään varojaan suojaan pedofiilioikeudenkäynneissä määrättävien korvausten pelossa eri organisaatioidensa ja maiden välillä.
Miksi Russell lahjoitti mittavan omaisuutensa Seuralle? Käytännössä ei ollut mitään eroa sillä, omistiko Russell varat henkilökohtaisesti vai Seuran kautta. Seura ei maksanut ulkopuolisille osinkoja, joten kukaan muu osakkeenomistaja ei päässyt hyötymään varoista. Niin kauan kuin Russellilla oli yli 50 % osakkeista, hän yksin päätti Seuran varoista. Käytännössä ne olivat aivan kuin hänen omia varojansa ja täysin suojassa avioeron pesänjaolta. Russellilla ei myöskään ollut jälkikasvua, jonka tulevaisuudesta olisi tarvinnut huolehtia.
Russellin liiketoiminta voidaankin jakaa kahteen vaiheeseen. Vuosisadan vaihteeseen asti hän kartutti omaa omaisuuttaan ja 1900-luvulla hän keskittyi kasvattamaan Seuran varallisuutta, joka oli käytännössä hänen omaansa.
Määrätessään Seuran varoista Russell saattoi viettää varsin mukavan, turvatun ja jopa mielenkiintoisen elämän. Elämä voitti varmasti mennen tullen pittsburghilaisen vaatekauppiaan elämän, missä konkurssi oli jatkuvana uhkana.
Russell matkusti aina ykkösluokassa ja käytti parhaita hotelleja. Matkakohteita oli ympäri maapallon: Englanti, Irlanti, Skotlanti, Venäjä, Italia, Turkki, Itävalta, Saksa, Norja, Ruotsi, Tanska, Sveitsi, Filippiinit, Havaiji, Hongkong, Intia, Korea, Jamaika, Japani, Kanada, Karibia, Kiina, Kreikka, Kuuba, Malaiji, Moldova, Puola, Singapore, Ukraina ja Unkari vain joitakin mainiten. Russell teki myös erillisen maailmanympärimatkan. Suomessakin Russell piipahti vuonna 1912. Russell vieraili Egyptissä henkilökohtaisesti mittailemassa Gizan suurta pyramidia.
Russell ei todellakaan pysytellyt liiketoimien ulkopuolella ”kokoaikaisena saarnaajana”. Alla on luettelo yrityksistä ja liiketoimista, joissa Russell oli mukana henkilökohtaisesti tai bulvaanin / Seuran välityksellä.
Tower Publishing Company
Jo usean kertaan esillä ollut Tower Publishing Company oli Russellin emoyhtiö, joka korjasi julkaisutoiminnan tuotot hänelle itselleen vuosina 1879–1898. Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania osti Tower Publishing Companyltä oikeudet painaa julkaisut sekä painoi ne. Tämän jälkeen kolportöörit levittivät kirjat ja lehdet.
Kirjojen painatus oli äärimmäisen edullista johtuen käytännössä ilmaisesta työvoimasta. Kirjoja painoivat vapaaehtoiset Raamatuntutkijat, beteliläiset. Nämä saivat korvaukseksi asunnon, ruuan ja pienen vaaterahan.
Tyypillisesti myytävän kirjan hinta saattoi muodostua seuraavasti (suluissa summittainen nykyhinta):
- Painokustannus tekijänoikeuskorvauksineen 5 senttiä (50 senttiä)
- Hinta kolportöörille 10 senttiä (1 euro)
- Hinta ovella 35 senttiä (3 euroa 50 senttiä)
Kolportöörien osalta oli käytössä ajoittain myös toisenlaisia mekanismeja. Kolportööri saattoi esimerkiksi saada kaksi kirjaa ilmaiseksi myytyään yhden. Joka tapauksessa kolportöörien saama korvaus riitti yleensä pitämään kolportöörin kiinni leivän syrjässä.
Hinnat ja erityisesti Russellin saama tekijänoikeuskorvaus saattavat tuntua pieniltä, mutta painosmäärät olivat toisaalta huikeita. Esimerkiksi Russellin kuusiosaista kirjasarjaa Studies in the Scriptures painettiin noin 16 miljoonaa kappaletta. Jos arvioidaan, että paino/tekijänoikeuskorvauksista meni puolet Tower Publishing Companylle, Russell tienasi henkilökohtaisesti pelkästään tuosta yhdestä teoksesta nykyrahassa 6 * 16 000 000 * 25 senttiä = 24 miljoonaa euroa. Tuo on tuottoarvio ainoastaan yhdestä kirjasarjasta! Jatkuvaa tulovirtaa loi esimerkiksi Vartiotorni-lehti. Vaatekauppiaana Russell ei olisi milloinkaan päässyt vastaaviin tuloihin.
Seura myöntää tämän liiketoiminnan, ainoastaan joitakin vuosilukuja vääristellen. Kirja Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia kirjoittaa sivulla 576:
Viimeiset lauseet on kätkettynä alaviitteeseen.Työssä siirryttiin uuteen vaiheeseen vuonna 1886, kun veli Russell sai valmiiksi kirjan Jumalan aikakausisuunnitelma, ensimmäisen osan kuusiosaisesta teossarjasta, jonka hän itse kirjoitti. Hän käytti tuon sarjan neljän ensimmäisen osan (1886–97) sekä traktaattien ja vuosina 1887–98 Vartiotornien kustantamisessa Tower Publishing Company -nimistä kustannusliikettä*.
* Charles Taze Russell omisti tämän kustantamon. Vuonna 1898 hän siirsi Tower Publishing Companyn varat lahjoituksena Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuralle
Tower Publishing Company myös myi Russellin kirjoittamia artikkeleita sanomalehdissä julkaistaviksi. Samalla artikkelit toimivat mainoksina.
Russell & Company
Yritys pyöritti Russelleiden alkuperäisiä vaate- ja sekatavaraliikkeitä Charles Taze Russellin johdolla vuosina 1881–1897.
Delmont Kaolin Deposit Company
Russell sijoitti yritykseen vuosina 1887 ja 1888 nykyrahassa noin 100 000 euroa. Yritys oli todellisuudessa Russellin sukulaisen ja Vartiotornin entisen kirjoittajan A. D. Jonesin huijaus. Jones väitti löytäneensä Long Islandilta huomattavan mineraaliesiintymän kaoliittia, jota käytettiin paperiteollisuudessa. Mitään esiintymää ei todellisuudessa ollut olemassa. Russell nähtävästi menetti sijoituksensa kokonaan. Jostakin syystä Russell ei kuitenkaan hakenut korvauksia Jonesilta oikeusteitse.
Pittsburgh Kaolin Company
Nopeasti sen jälkeen, kun Russell oli sijoittanut huomattavan summan rahaa Delmont Kaolin Deposit Companyyn, hän alkoi itse luoda samanlaista yritystä Virginiaan. Yrityksen toiminta-ajatuksena oli jälleen louhia kaoliinia paperiteollisuudelle. Yritys oli olemassa viitisen vuotta, jonka jälkeen se kaatui oikeuskäsittelyyn vuonna 1897. Ei ole tiedossa toimiko yritys todellisuudessa koskaan, eikä myöskään sitä, oliko kyseessä samanlainen vedätys johon Russell itse oli aiemmin langennut. Yrittikö Russell tehdä Jonesit vastavetona rahojensa häviämiselle Long Islandilla?
Pinellasin huijaus
Russell sai haltuunsa 1880-luvun alussa Floridasta 160 hehtaaria suoaluetta Pinellasin piirikunnasta. Hän myi alueen "farmimaana" Vartiotornissa olleiden ilmoitusten avulla (Watchtower 1.11.1884) 4 hehtaarin palstoissa lehden lukijoille maatalousmaaksi. Kahta palstaa lukuun ottamatta kaikki menivät kaupaksi. Vuotta myöhemmin syyskuun 1885 lehdessä Russell kertoi, että osa palstoista oli - kuinka ollakaan - palautettu. Samalla hän vihjasi, että osa maata saattoi olla veden alla ja vaatisi vähän kuivaamista, jotta olisi käyttökelpoista. Mutta nyt myymättömän maan saisi puoleen hintaan!
U.S. Lubric Oil Company
Vuonna 1886 Charles Taze Russell perusti yhdessä neljän muun pittsburghilaisen keinottelijan kanssa yhtiön nimeltä U.S. Lubric Oil Company. Yhtiön tarkoituksena oli etsiä öljyä, kaasua, hiiltä ja muita mineraaleja Länsi-Virginiassa. Charles Taze Russell omisti 25 prosenttia yhtiöstä. Löytyikö luonnonrikkauksia, ei ole tiedossa. Kyseessä saattoi myös olla jälleen puhdas vedätys.
William Sneen patentit
Vuonna 1889 Russell osti osuudet kolmeen William Sneen nimissä olleeseen patenttiin. Patentit liittyivät höyrykoneisiin sekä polttomoottoreihin.
Butler Countyn öljylähteet
1890-luvun alussa Russell vuokrasi yhdessä George Rindfussin kanssa 30 hehtaaria maata Butler Countista poratakseen öljyä ja kaasua. Kolmesta porauksesta kaksi tuottikin öljyä. Porattuaan öljyn Russell ja Rindfuss syyllistyivät sopimusrikkomukseen maanomistajaa kohtaan, jättäen osan vuokrasta maksamatta. Juttu eteni Pennsylvanian korkeimpaan oikeuteen. George Rindfuss oli Russellin henkilökohtainen kirjanpitäjä ja asui Alleghenyn Raamattutalossa.
Pittsburgh Music House
Pittsburgh Music House oli musiikki-instrumentteihin sekä nuotteihin erikoistunut pittsburghilainen kauppa. Se oli Russellin hallussa aina 1890-luvulle asti. Samaan aikaan kun Russell arvosteli kirkkoja ja Suurta Babylonia, hän myi kauppansa kautta nuotteja virsiin ja hengelliseen musiikkiin sekä urkuja kirkkoihin.
Rock Run Fuel Gas Company
Elokuussa 1893 John Snee, George Ridfuss ja kolme muuta henkilöä perustivat yrityksen nimeltä Rock Run Fuel Gas Company. Yrityksen tarkoituksena oli porata ja siirtää kaasua Alleghenyn piirikunnan teollisuuden käyttöön. Marraskuussa 1894 Charles Taze Russell osti 20 prosenttia yhtiöstä. Yhtiö ei koskaan pystynyt tuottamaan voittoa ja vuodenvaihteessa 1897/98 Russell nosti oikeusjutun Sneetä sekä yhtiön johtoa vastaan. Russell hävisi jutun korkeimmassa oikeudessa. Perusteluissaan oikeus vetosi siihen, että Russellilla oli kokemusta öljyn- ja kaasunporauksesta ja hänen olisi pitänyt tiedostaa riskit. Ei ole tiedossa luopuiko Russell tuolloin osuudestaan, mutta yllättäen yritys alkoikin tuottaa huomattavaa voittoa kohta oikeudenkäynnin jälkeen.
Black's Run Coal Syndicate
1890-luvun lopulla joukko pittsburghilaisia sijoittajia perusti yrityksen nimeltä Black's Run Coal Syndicate. Yritys hankki 16 000 hehtaaria maata hiilentuotantoa varten. Russell oli osakkaana yrityksessä.
United States Coal & Coke Company
Russellin kiinnostus hiileen jatkui vielä vuosisadan vaihdettua. Yhdessä neljän muun Seuran johtohahmon kanssa he perustivat United States Coal & Coke Companyn. Yhtiön alkupääoma oli 100 000 dollaria, nykyrahassa yli kolme miljoonaa euroa. Näyttää siltä, että vuosisadan vaihteen jälkeen panokset kasvoivat huomattavasti. Maria Russellin avioero-oikeudenkäynnissä Marian asianajaja tiedusteli Russellin osuudesta hiilentuotantoa harjoittaviin yrityksiin. Valaehtoisesti Russell totesi, ettei hänellä ollut koskaan ollut mitään kiinnostusta hiileen. Tarkasti ottaen tuo ei ollutkaan vastaus esitettyyn kysymykseen.
Jesse Dubbs
Vuoden 1890 tienoilla Russell hankki 25 prosenttia pienestä pittsburghilaisesta yhtiöstä, joka tuotti kattilan puhdistusaineita. Yhtiön perustaja ja aineen keksijä oli nimeltään Jesse Dubbs. Russell myi osuutensa ja osan Dubbsin osuudesta kolmannelle Raamatuntutkijalle, joka tarvitsi itselleen keinon elättää itseään. Liiketoiminta osoittautui kuitenkin epäonnistumiseksi. Russell valitteli menettäneensä rahansa, mutta todellisuudessa suurimmat tappiot kärsi tämä ulkopuolinen ostaja. Liiketoimi oli kuitenkin esimerkki siitä, miten useat Russellin sijoitukset päättyivät riitaan tai oikeussaliin.
Russell kuitenkin hyötyi huomattavasti Jesse Dubbsista pitkällä aikavälillä. Russell oli ostanut osuuksia kekseliään yrittäjän nimissä olleisiin patentteihin. Patentit liittyivät kalkintuotantoon, kaivostoimintaan sekä öljynjalostukseen. Russellin osuudet patenteista vaihtelivat välillä 25–50 prosenttia.
Pittsburgh Asphaltum Company Limited sekä California Asphaltum Company
Yhteistyö Jesse Dubbsin kanssa jatkui myöhemminkin. Russell, Dubbs ja pittsburghilainen asianajaja James H. White perustivat yrityksen nimeltä Pittsburgh Asphaltum Company Limited. Myöhemmin Russell ja Dubbs perustivat Kaliforniaan samanlaisen yrityksen nimeltä California Asphaltum Company.
Nimestä päätellen yrityksen toimiala lienee liittynyt bitumin ja asfaltin tuotantoon. Huomionarvoista on, että avioero-oikeudenkäynnin yhteydessä Russell myönsi yhteyden ainakin California Asphaltum Companyyn.
Öljyfutuurit
Vuonna 1894 Russellia vastaan nousi Raamatuntutkijoiden keskuudessa kapina liittyen lähinnä Russellin epämääräisiin liiketoimiin sekä johtamistapaan (tästä myöhemmin). Yhtenä kapinan syynä oli väite, jonka mukaan Russell pelasi uhkapeliä Seuran varoilla. Uhkapelillä viitattiin siihen, että Russell kävi pörssissä futuurikauppaa öljyllä. Öljyfutuurikaupassa sitoudutaan ostamaan ja myymään tiettynä aikana tulevaisuudessa öljyä tietyllä hinnalla. Russell varmaankin ajatteli hyödyntää tunnettua ennustajankykyään futuurikaupassa. Ei ole tietoa, tuottivatko futuurit vai menettikö Russell niiden yhteydessä rahaa. Joka tapauksessa kaikki Raamatuntutkijat eivät pitäneet sitä soveliaana toimintana. Itse asiassa yleinen mielipide Yhdysvalloissa oli tuohon aikaan futuurikauppaa vastaan ja useissa osavaltioissa futuurikauppa oli lain vastaista.
Vuokra-asunnot ja Betelin bulvaanit
Russell omisti useita vuokra-asuntoja Alleghenyssä. Vuokralaisia etsiessään sanomalehti-ilmoituksilla hän ei käyttänyt vuokranantajana omaa nimeään, vaan Raamattutalossa työskentelevien Raamatuntutkijoiden nimiä. Useimmin hän käytti bulvaanina näissä yhteyksissä George Rindfussia, kirjanpitäjäänsä. Rindfussin nimi alkoi kuitenkin myös esiintyä liian usein lehti-ilmoituksissa. Russell käytti Raamattutalossa asuvia muitakin henkilöitä bulvaaneina – näiltä edes lupaa kysymättä. Kaikki eivät tästä pitäneet. Esimerkiksi Elmer Bryan, joka oli työskennellyt päätoimistossa vuosia, nosti asian esiin vuoden 1894 kapinan yhteydessä.
Brazilian Turpentine Company Limited
1890-luvun lopulla Russell hankki määräysvallan Brazilian Turpentine Company Limited yhtiössä. Yhtiön toimintaa johdettiin Seuran päätoimistosta. Se valmisti ja kuljetti tärpättiä. Russell etsi ilmoituksilla myyntiedustajia tuotteelle ympäri Yhdysvaltoja. Russell myös hankki tuotemerkkirekisteröinnit sekä Yhdysvaltoihin että Kanadaan.
Silica Brick Company Limited
Russell osti tiilitehtaan noin sadan kilometrin päästä Alleghenystä vuonna 1894. Tässä kaupassa Russell joutui jälleen kerran pettymään. Myyjä perusti viereen uuden tehtaan ja vanhojen asiakaskontaktiensa avulla peittosi nopeasti Russellille myymänsä tehtaan, jolla ei ollut valmiiksi asiakaspohjaa. Jälleen yksi pieleen mennyt hanke. Mutta lehdistä ja lahjoituksista virtasi uutta tuhlattavaa rahaa!
The H.F.Biggam Company
Vuoden 1896 kesäkuussa Russell oli mukana perustamassa The H.F.Biggam yhtiötä. Osakepääomaksi laitettiin komeat 500 000 dollaria – nykyrahassa 15 miljoonaa. Tästä vain 1 000 dollaria todellisuudessa maksettiin. Yrityksen toiminta-ajatus oli vuokrata huonekaluja, mattoja ja muita kodin tarvikkeita. Ajatus oli tuhoon tuomittu tuon ajan Yhdysvalloissa ja yritys ajautuikin konkurssiin ennen vuotta 1900.
Brown’s Wonder Salve
1900-luvun alussa Russell hankki myyntioikeudet ihmevoiteeseen nimeltä Brown’s Wonder Salve. Kolportöörit myivät voidetta lehtien ja kirjojen ohella. Myyntituloista tuli provisiot sekä kolportööreille että Seuralle (= Russellille). Win-win.
United States Investment Company Limited
Kesäkuussa 1896 Russell perusti holding-yhtiön nimellä United States Investment Company Limited. Russell omisti 99 prosenttia osakkeista. Perustamiseen tarvittiin kaksi muuta henkilöä ja nämä olivat Ernest C. Henninges (Rose Ballin aviomies) sekä John A. Bohnet, molemmat päätoimiston työntekijöitä ja mukana vain nimellisesti.
Yhtiön ensimmäinen sijoitus oli tehdaskiinteistö Hammondvillessä, Pennsylvaniassa. Tontilla oli puolivalmis terästehdas. Russell hankki lisää kiinteistöjä Hammondvillestä ja lopulta myi ne. Voitto tai tappio ei ole tiedossa.
Vuodesta 1897 eteenpäin Russell käytti yhtiötä piilottaakseen kiinteistöomaisuutensa uhkaavalta avioerolta sekä uteliaiden katseilta. Russell alkoi myös käyttää entistä enemmän liiketoimissaan beteliläisten nimiä bulvaaneina, kuten Clayton J. Woodworth ja George B. Raymond. Bulvaanien nimissä myös perustettiin uusia yhtiöitä. Bulvaanit lienevät olleen vankasti mielenhallinnassa ja Russell saattoi luottaa omaisuuden olevan turvassa. Omaisuus oli myös turvallisesti hajautettu. Vaikka yksi bulvaaneista olisi heittäytynyt hankalaksi, menetys ei olisi ollut kohtalokas.
USICL kasvatti hiljalleen kiinteistömassaansa. Toimintaa veti pitkään Raamatuntutkija George B. Raymond, joka oli aikaisemmalta ammatiltaan kiinteistönvälittäjä. Kiinteistöjä alettiin hankkia ympäri Yhdysvaltoja, mm. Kentuckystä yli 2 000 hehtaaria hiilen tuotantoon sopivaa maata.
Helmikuussa 1910 USICL osti 28 vuokra-asuntoa Binghamtonista, New Yorkista, investointina yli kolme miljoonaa nykyrahassa. Samana vuonna ostettiin Coloradosta yli 10 000 hehtaaria maata. Edelleen samana vuonna ostettiin 17 omakotitaloa Pittsburghista. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.
Rosemontin, Mt Hopen ja Evergreenin hautausmaat
Vuonna 1905 Russell hankkiutui uudelle liiketoiminta-alueelle ostaen kolme hautausmaata. Yhtiön nimeksi annettiin United Cemeteries ja yritys toimii vielä tänäkin päivänä. Hautausmaiden tuotto jaettiin tasan Russellin holding yhtiön ja Seuran kesken.
Salon Society
Joulukuun ensimmäisen päivän Vartiotornissa vuonna 1904 Russell esitteli lukijoille mahdollisuuden liittyä ostokerhoon. Jos lukija liittyisi kerhoon ja tilaisi kerhon lehden (Solon Journal), hänellä olisi mahdollisuus ostaa erilaisia tuotteita hyvällä alennuksella. Tosin oston yhteydessä kerhon jäsenten tuli maksaa viiden prosentin välityspalkkio kerholle. Russell asetti kerhon vetäjäksi luottomiehensä Clayton J. Woodworthin, joka kunnostautui myöhemmin Golden Agen (Herätkään edeltäjä) toimittajana. Kyseessä on sama mies, jolta suurin osa Golden Age-lehden puoskarilääketieteestä on peräisin. Woodworth yritti luoda tavaran toimittajiin yhteyksiä ja kinuta alennuksia. Tulos oli kuitenkin laiha. Mitään takeita myynnin volyymeistä ei ollut, jotta olisi kannattanut myydä tuotteita halvalla. Tämäkin hanke kuivui kannattamattomana kasaan.
Avioero-oikeudenkäynnissään Russell ensin kielsi tietävänsä mitään asiasta, mutta myönsi sitten kopioineensa idean yritykseen aikaisemmasta New Yorkissa tehdystä vastaavasta hankkeesta nimeltä Consumers Universal Supply Company. Myös tämä hanke oli aikoinaan epäonnistunut, mutta Clayton J. Woodworth oli vakuuttanut tietävänsä miten hankkeen saisi kannattamaan.
Peoples Pulpit Assiciation
Helmikuussa 1909 maa oli alkanut polttaa liikaa Russellin jalkojen alla Pittsburghissa. Hän pakeni Pennsylvanian oikeussaleja New Yorkiin, jonne siirrettiin myös päätoimisto, Betel. Jotta New Yorkissa olisi voinut omistaa kiinteistöjä, tarvittiin uusi New Yorkiin rekisteröity organisaatio, Peoples Pulpit Association. Kaikki rahaliikenne kulki kuitenkin edelleen Pennsylvaniaan rekisteröidyn yhtiön kautta.
Montague Mailing Machine Company, Inc
Russell lähetti bulvaaninsa Clayton J. Woodworthin Tennesseehen perustamaan yritystä nimeltä Montague Mailing Machine Company. Yritys valmisti postituskoneita ja sen työntekijät olivat pääosin Raamatuntutkijoita. Yhtiön tuotteita käytettiin päätoimistossa lehtien ja kirjojen postituksessa. Mutta postituskoneita myytiin kenelle tahansa. Yhtiö mainosti tuotteitaan mm. poliittisille puolueille vaalimainonnan yhteydessä käytettäväksi.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Montague Mailing Machine Companyn tiloissa toimi myös toinen Raamatuntutkijan vetämä yritys, Vibrator Instument Company. Yritys valmisti vibraattoreita – aikansa dildoja. Yrityksen vetäjä Charles Owens omasi patentteja laitteeseen.
Russellin kuoleman jälkeen yhtiö muutti nimensä ja muutti toimintansa Chicagoon.
IBSA
Luodakseen yhä useampia juridisia kerroksia toimintaan ja mahdollistaakseen saumattoman toiminnan myös ulkomailla, Russell perusti vuonna 1910 kolme uutta yhdistystä:
- International Bible Students Association of Brooklyn, New York
- International Bible Students Association of London, England
- International Bible Students Association of New York, Inc
Kaiken kaikkiaan nimet olivat koko lailla sekaisin 1910-luvun alussa. Seuran historia kirjoittaa:
Oliko tämä nimisotku tahallista, ei ole tiedossa.Veljemme tosin puhuivat usein itsestään raamatuntutkijoina ja käyttivät vuodesta 1910 lähtien nimeä Kansainvälinen raamatuntutkijain seura puhuessaan kokouksiinsa liittyvistä asioista. Vuonna 1914 he ottivat paikallisryhmilleen nimen Yhdistyneet raamatuntutkijat välttääkseen niiden sekoittamisen vähän aiemmin muodostettuun lailliseen yhdistykseen, jonka nimi oli Kansainvälinen raamatuntutkijain seura. Mutta heidän palvontaansa ei kuulunut pelkästään Raamatun tutkiminen. Sitä paitsi oli muitakin, jotka tutkivat Raamattua – jotkut vakavissaan, toiset kriitikkoina ja varsin monet siksi, että he pitivät sitä vain hyvänä kirjallisuutena. Sitten kun veli Russell oli kuollut, jotkut aiemmin yhteydessämme olleet kieltäytyivät yhteistoiminnasta Vartiotorni-seuran ja Kansainvälisen raamatuntutkijain seuran kanssa ja jopa vastustivat näiden seurojen työtä. Nämä omille teilleen lähteneet ryhmät käyttivät useita nimiä, ja jotkin niistä pitivät kiinni nimestä Yhdistyneet raamatuntutkijat. Tämä aiheutti lisää sekaannusta.
Syöpälääke
Vuonna 1913 Russell mainosti paikallisessa sanomalehdessä (The Brooklyn Daily Eagle, 22.8.1913) "täysin varmasti toimivaa syöpälääkettä". Lääkkeen sai ilmoituksen mukaan täysin ilmaiseksi, mutta saadakseen reseptin, piti maksaa lahjoitus. Lääkettä ei tainnut saada kuin reseptin muodossa… Reseptiä ei saanut kertoa eteenpäin. Aineosana lääkkeessä oli ainakin sinkkikloridi.
Jos joku tilasi reseptin, siihen oli liitetty tuhti paketti Russellin julkaisujen mainoksia.
Bible Study Club
Vuoden 1913 aikana useat pyhäkoulut ja useat muut uskonnolliset järjestöt ympäri Yhdysvaltoja saivat tarjouksen liittyä Raamatuntutkistelukerhoon (Bible Study Club). Mainoksen mukaan kerhon oli tarkoitus tukea Raamatun opiskelua ja lopulta harmonisoida kaikkien kristillisten uskontojen näkemys. Tilaushinta vuosineljänneksittäin ilmestyvälle lehdelle oli vain 10 senttiä (kolmisen euroa nykyrahassa). Ilmoituksen oli allekirjoittanut herra V. Noble.
Pyhäkoulujen pitäjiltä ja muilta kirkonmiehiltä kesti aikansa, ennen kuin huomasivat kerhon olevan Russellin käsialaa. Herra Noblea ei ollut olemassa ja tilausosoite oli Raamatuntutkijoiden päätoimisto Brooklynissa.
Hanke lysähti nopeasti kasaaan.
Ihmevehnä
Joskus Russellin huijaukset olivat niin härskejä, että Seuran historian on ollut pakko ottaa niihin kantaa.
Vuosikirja 1980 kertoo ihmevehnästä sivulla 70 seuraavasti:
Ihmevehnä osoittautui täydeksi huuhaaksi, sadon ollessa korkeintaan tavallinen. Hinta 60 dollaria vakalta on myös melko suolainen. 60 dollaria vuonna 1910 vastaa noin 1 500 euroa nykyrahassa. Vakka puolestaan vastaa 36,6 litraa, joten nykyhinnoilla hinta olisi noin 40 euroa litralta.C. T. Russellin viholliset eivät käyttäneet ainoastaan hänen perheasioitaan vaan myös muita ”aseita” häntä vastaan. Niinpä hänen vihollisensa syyttivät häntä siitä, että hän myi suuren määrän tavallista vehnää ”ihmevehnänä” perien dollarin paunalta eli 60 dollaria vakalta (noin 10 mk kilolta). He ovat väittäneet Russellin saaneen tästä suunnattoman henkilökohtaisen voiton. Nämä syytökset ovat kuitenkin täysin perättömiä. Mitkä ovat tosiasiat?
Vuonna 1904 herra K. B. Stoner havaitsi epätavallisen kasvin puutarhassaan Fincastlessa Virginiassa. Se osoittautui harvinaiseksi vehnälajikkeeksi. Kasvissa oli 142 kortta, jotka kaikki päättyivät täysin kypsään vehnäntähkään. Vuonna 1906 hän nimitti sen ”ihmevehnäksi”. Vähitellen muutkin hankkivat ja kasvattivat sitä saaden tavattoman hyviä satoja. Ihmevehnä voitti itse asiassa palkintoja monissa näyttelyissä. C. T. Russell oli suuresti kiinnostunut kaikesta, mikä liittyi siihen Raamatun ennustukseen, jonka mukaan ”erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja” ja ”maa antaa satonsa”. (Jes. 35:1; Hes. 34:27) Marraskuun 23. päivänä 1907 H. A. Miller, Yhdysvaltain hallituksen maanviljelysassistentti, liitti maatalousministeriön arkistoon lausunnon, jossa hän kiitti herra Stonerin kasvattamaa vehnää. Lehdistö pani merkille lausunnon koko maassa. C. T. Russell kiinnitti huomion siihen ja niinpä hän julkaisi englanninkielisessä maaliskuun 15. päivän Siionin Vartiotornissa 1908 sivulla 86 joitakin sitä koskevia lehdistön huomautuksia ja otteita hallituksen lausunnosta. Sitten hän lopuksi huomautti: ”Jos tämä selostus on puoleksikaan totta, se todistaa jälleen Jumalan kyvystä varata välttämättömyydet sitä aikaa varten, jolloin ’kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista asti puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta’. – Apt. 3:19–21.”
Herra Stoner ei ollut raamatuntutkija eikä C. T. Russellin työtoveri enempää kuin olivat nekään eri henkilöt, jotka suorittivat kokeita ihmevehnällä. Mutta vuonna 1911 Vartiotornin lukijat J. A. Bohnet Pittsburghista Pennsylvaniasta ja Samuel J. Fleming Wabashista Indianasta lahjoittivat Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuralle yhteensä 30 vakkaa (n. 1100 litraa) tätä vehnää ja ehdottivat, että se myytäisiin dollarilla naulalta (n. 10 mk/kg) ja että Seura ottaisi vastaan koko tuoton heiltä tulevana lahjoituksena, joka käytettäisiin Seuran uskonnolliseen työhön. Seura otti vehnän vastaan ja myi sen edelleen ja siitä saatu kokonaishinta oli n. 1800 dollaria. Russell itse ei saanut penniäkään tästä rahasta. Hän vain julkaisi Vartiotornissa lausunnon, missä ilmoitettiin, että vehnä on lahjoitettu ja että sitä on saatavissa dollarin naulahinnasta. Seura itse ei esittänyt mitään omaan tietoon perustuvia väitteitä vehnästä, ja saatu raha käytettiin lahjoituksena kristilliseen lähetystyöhön. Kun jotkut arvostelivat tätä myyntiä, ilmoitettiin kaikille korvauksen suorittaneille, että he saavat rahansa takaisin elleivät ole tyytyväisiä. Vehnästä saatua rahaa vastaavaa summaa säilytettiinkin yhden vuoden ajan tätä tarkoitusta varten. Kukaan ei kuitenkaan vaatinut rahojaan koskaan takaisin. Veli Russellin ja Seuran menettely ihmevehnän suhteen oli täysin avoin ja rehellinen.
Seuran selityksessä on monta heikkoa kohtaa. Ensinnäkin syy yritetään - kuten aina - vyöryttää pois Russellin niskoilta. Koko homman takana olikin kaksi Vartiotornin lukijaa. Syyttäkää heitä, jos ihmevehnä osoittautui huijaukseksi!
Selityksessä on myös suoranaisia valheita. Ihmevehnää kasvatettiin myyntiin myös Russellin omistamassa yhtiössä United Cemeteries (hautausmaayhtiö omisti myös peltoja).
The Brooklyn Daily Eagle syytti artikkelissaan Russellia huijauksesta. Russell haastoi lehden oikeuteen ja hävisi jutun. Oikeuden päätöksellä Russell oli näin toistetusti jälleen kerran huijannut. Loppujen lopuksi oli Russellin päätös mainostaa ja myydä ihmevehnää Vartiotornin välityksellä ja hän kantoi päätoimittajana vastuun.
Niniveh Coach & Car Company
Kesäkuussa 1914, kun Russellin mukaan oli enää muutama kuukausi aikaa tämän asiainjärjestelmän päättymiseen ja taivaaseen siirtymiseen, Russell investoi 15 000 dollaria (noin 400 000 nykyeuroa) autotehtaaseen. Kyseessä oli pienimuotoinen tehdas, joka valmisti erikoisvalmisteisia kulkuneuvoja, kuten hautajais- ja paloautoja. Tämäkään bisnes ei mennyt aivan suunnitellusti, sillä jo seuraavana vuonna oltiin oikeussalissa ja toiminta oli päättynyt vuoteen 1919 mennessä. Mahtoiko Russellin liikeajatuksena olla, että Harmagedonissa tultaisiin tarvitsemaan paljon ruumisautoja?
Packers Box Company
Russellin ennustetun Harmagedonin h-hetken jo mentyä, Russell investoi entiseen tapaan. Lokakuussa 1915 Russellin bulvaanit perustivat Packer’s Box Companyn 250 000 nykyeuron pääomalla. Yhtiö valmisti laatikoita ja muita tarvikkeita päätoimiston tarpeisiin, mutta myi niitä myös muille.
National Shippers Association
Tammikuussa 1916 Russell perusti bulvaanien välityksellä uuden painoyrityksen, National Shippers Associationin. Painotalo perusti uuden, saman nimisen lehden. Lehteä toimitti Russellin luottomies C.J.Woodworth. Tämä lehti ei ilmestynyt kuin muutaman kerran, sillä se lopetettiin Russellin kuoltua loppuvuodesta 1916.
Angelico ja Ritch & Cooke
Kuukautta ennen kuolemaansa Russell perusti vielä fonografeja valmistavan yhtiön, Angelico Companyn. Fonografin mukana sai 50 levyä, joilla oli lauluja ja Russellin saarnoja. Ritch & Cooke oli Angelicon myyntiyhtiö.
Kultakaivos Kaliforniassa
Russell hankki joskus ennen lokakuuta 1914 Kaliforniasta Soda Springsista oikeudet kultakaivokseen. Kaivoksesta kaivetun kullan määrästä ei ole varmoja tietoja. Russell poltti hankkeessa Seuran rahoja arviolta miljoonasta puoleentoista nykyeuroon.
Kultakaivoksella oli myös pysyviä vaikutuksia Seuran historiaan. Russell oli määrännyt Seuran silloisen lakimiehen, Joseph Franklin Rurherfordin, valvomaan etujaan kultakaivoksella. Rutherford ihastui näillä matkoilla Kalifornian ilmastoon ja rakennutti sinne myöhemmin oman kartanonsa – Beth Sarimin.
Yhteenveto
Toistetaan tähän loppuun vielä alussa ollut lainaus Seuran historiasta:
Kaikkien näiden yhtiöiden ja liiketoimien jälkeen, miten totuudenmukaisen kuvan tämä lause antaa Russellista?Vuonna 1877 Russell 25-vuotiaana myi osuutensa isänsä menestyvästä liikeyrityksestä ja aloitti uransa kokoaikaisena saarnaajana.
Kokoaikaisella saarnaajalla on totisesti pitänyt kiirettä! Tai ehkä en ole ymmärtänyt oikein kokoaikaisen saarnaajan työnkuvaa.
Voi hyvin olla, että yllä olevat liiketoimet eivät ole ollenkaan koko totuus. Nämä yritykset ja hankkeet ovat sellaisia, jotka ovat pulpahtaneet julkisuuteen lähinnä siksi, että niiden osalta on jouduttu oikeuteen. Miten paljon Russellilla oli vielä näiden lisäksi muita liiketoimia, on täysin vailla vastausta. Vailla vastausta on myös kysymys, mitä näille kaikille hankkeille on tapahtunut Russellin kuoleman jälkeen?
(Yllä oleva teksti on osa laajempaa kokonaisuutta, joka on vielä työn alla. Faktantarkistus on vielä osittain kesken. Olisin kovin iloinen, jos joku huomattuaan asiavirheen kommentoisi siitä. Jos nyt ylipäätään joku jaksaa tämän lukea.
).