Jehovan todistajien Vuosikirjassa 1975 sivuilla 69-70 kirjoitetaan Charles Taze Russellista ja Rose Ballista seuraavasti (suomennos allekirjoittaneen):
Vartiotorni 15.7.1906 puolestaan kirjoitti sivuilla 221-222 seuraavaa (suomennos allekirjoittaneen):EI MORAALITON
Aivan kuin Russellin avio-ongelmissa ei olisi ollut tarpeeksi, hänen vihamiehensä esittivät häntä vastaan törkeitä syytöksiä moraalittomuudesta. Nämä harkitut valheet keskittyivät niin sanotun ”meduusa"-tarinan ympärille.
Oikeudenkäynnissä huhtikuussa 1906 rouva Russell todisti, että eräs neiti Ball oli kertonut hänelle, että C.T.Russell sanoi kerran: ”Olen kuin meduusa. Uiskentelen ympäriinsä siellä ja täällä. Koskettelen yhtä ja toista, ja jos hän vastaa, otan hänet minulle, mutta muussa tapauksessa uin seuraavan luokse.” … Kyseinen tyttö muutti Russelleiden luokse orpona vuonna 1888, ollessaan kymmenvuotias. He kohtelivat häntä kuin omaa lastaan, ja hän antoi hyvänyön suudelmat kummallekin ennen nukkumaan menoa…. Rouva Russell todisti, että syytetty tapahtuma tapahtui vuonna 1894, jolloin tämä tyttö ei voinut olla viittätoista vuotta vanhempi.
Kirjasarjan Harvest Gleanings ensimmäisen osan sivulla 500 Russell kirjoittaa eräässä artikkelissaan Rosen olleen adoptiolapsi, joka muutti heille ”lapsena lyhyessä hameessa”.Rouva Russell syytti sopimattomasta läheisyydestä miestään ja Rosea, joka oli tullut Russelleiden talouden jäseneksi 1888… Seuraavana päivänä herra Russell selitti todistajanaitiossa, että Rose ja hänen veljensä olivat perheenjäseniä ja apulaisia toimistossa… Rose näytti lapselliselta, käytti lyhyitä hameita ja vaikutti herra Russellille kolmetoistavuotiaalta. Hän ei tiennyt ikää, mutta eräs toinen Rosen tunteva arvioi hänen olevan ainoastaan kymmenvuotias. Hän on saattanut olla yli 13 vuonna 1888.
…
Rosen veli tuli ensin, mutta vähän Rosen saapumisen jälkeen hänen veljensä kuoli. Yllättyneenä kaikesta, herra [Russell] ei syyttänyt häntä mistään [mistä ihmeestä Rosea olisi voinut SYYTTÄÄ? suomentajan kysymys], vaan syytti itseään, ettei ollut aiemmin isällisempi häntä kohtaan. Vielä samana iltana hän puhui vaimolleen Rosesta ja huomautti, että Rosen täytyi olla hyvin yksinäinen veljensä kuoleman jälkeen ja että oli suoranainen velvollisuus huolehtia hänen eduistaan tarkemmin.
Rouva Russell oli samaa mieltä, ja he sopivat keskenään, että vastaisuudessa Rosea kohdeltaisiin adoptiotyttärenä. Roselle ilmoitettiin asiasta kaikkien kolmen ollessa läsnä ja Rose kutsuttiin viettämään iltoja työ- ja lukuhuoneissa yhdessä Russelleiden kanssa. Tätä aikataulua noudatettiin, ja kun Rose meni yleensä yhdeksän aikaan nukkumaan, rouva Russell antoi Roselle hyvänyönsuukon ja kehotti Rosea antamaan pitkän suudelman myös herra Russellille. Tätä tapaa jatkettiin vuosia, kunnes herra Russell sanoi Roselle, että olisi paras lopettaa suutelemiset, koska Rose oli alkanut käyttää pidempiä hameita ja vaikutti naisellisemmalta ja näin rouva Russell saattaisi tulla mustasukkaiseksi – vaikka rouva Russell ei koskaan sanonut mitään sen suuntaista. Mutta en halunnut antaa mitään aihetta moiseen.
Asia tuntui olevan hyvin tärkeä Seuralle, sillä vielä seuraava presidentti, Joseph Rutherford, palasi aiheeseen kirjassaan Great Battle in the Ecclesiastical Heavens sivulla 19 (suomennos allekirjoittaneen):
Seuran julkaisujen kirjoittajat eivät varmaankaan ikinä olisi voineet kuvitella, että joskus tulisi internetin aika - aika, jolloin tietoja olisi helppo tarkistaa ja myös kertoa valheellisesta tiedosta muille. Tämä on totisinta totta erityisesti tämän kertomuksen suhteen.Neiti Ball muutti heille 1889, ollessaan 10-vuotias lapsi. Hän oli orpo.
Kuka oli tämä kertomuksessa esiintyvä ”eräs neiti Ball”?
Rose Ball syntyi 19.3.1869 Buffalossa, New Yorkin osavaltiossa ja kuoli 22.11.1950 Australiassa. Hänen elämänsä tunnetaan hyvinkin tarkasti. Rosen vanhemmat olivat Richard J. Ball ja Elisabeth Ball, jotka kummatkin kuolivat vasta vuonna 1911. Muuttaessaan Russelleille asumaan Rose ei ollut lapsi eikä orpo, kuten Seura valehtelee. Rose oli vuonna 1889 Russelleille muuttaessaan 20-vuotias nainen, jonka vanhemmat elivät vielä vuosikymmeniä tämän jälkeen. Harvoin edes Seura on näin suoraan valehdellut! Mutta tähän valehteluun on hyvät syynsä.
Rose Ball oli tavannut ensimmäisen kerran Russellit vuonna 1884 ollessaan 15-vuotias. Hänen veljensä Charles oli tuolloin työskentelemässä Russelleiden Raamattutalossa. On hyvin todennäköistä, että Charles Taze Russell iski jo tuolloin silmänsä tähän hauskannäköiseen tyttöön (Rosen kuvan löytää helposti googlettamalla). Neljä vuotta myöhemmin Rose saikin kutsun muuttaa Russelleille. Työtehtäväkseen Raamattutalossa Rose sai postin lajittelun. Yleensä Raamattutalossa työskentelevät asuivat erillään Raamattutalosta ja Russelleiden asunnosta, mutta Rose sai erityiskohtelun ja pääsi asumaan Russelleiden kotiin. Samoihin aikoihin Rosen veli kuoli.
Rose asui Russeleiden asunnon yläkerrassa ja pääsi Charles Taze Russellin erityissuosioon. Rose alkoi myös vaikuttaa nopeasti Seuran asioihin. Vuonna 1891, jolloin Rose oli 22-vuotias, Russell julkaisi hänen runonsa Vartiotornissa (Zion’s Watch Tower, December 1891) :
Runo päätyi myöhemmin Seuran julkaisemaan ja seurakuntien käyttämään laulukirjaan.RENEW A RIGHT SPIRIT WITHIN ME
Renew a right spirit within me,
O Lord, is my prayer;
That only the perfect and holy
May find echo there.
The spirit of faith's adoration—
Devotion to thee;
No more should the world's senseless idols
Hold sway over me.
A spirit of humble submission
Of sweet, lasting peace—
That warring of earthly ambition
Forever may cease.
The spirit of Christ and his teaching—
Thy spirit divine—
Which finds in thy service its duty,
Its pleasure in thine.
A spirit of deep understanding,
Of wisdom and love;
As wise as the serpent, and harmless
And pure as the dove.
Renew a right spirit within me—
All gifts of thy grace;
That all who my character study
Thy likeness may trace.
Oh! Make me a living epistle—
Inscribed with thy name,
And sealed with the blood of the Saviour—
Thy love to proclaim.
Vuonna 1894 Russell meni niin pitkälle, että nimitti Rose Ballin Seuran johtokuntaan. Alla on silloisen johtokunnan kokoonpano vuonna 1894 päivitetystä Seuran peruskirjasta:
Rose oli 25-vuotias nainen, kun hänet nimitettiin Seuran johtokuntaan. Nykyään on turha etsiä hallintoelimestä nuoria, fiksuja naisia. Olisipa ollut hauska kärpäsenä katossa seurata Seuran johtokunnan kokouksia, joissa olivat läsnä kaikki kolme kolmiodraaman osapuolta. Seuran johtokunnassa oli nimittäin varainhoitajana myös Russellin vaimo Maria.VI. The Corporation is to be managed by a Board of Directors consisting of seven members, and the names and residences of those already chosen directors are (we given names of the present board and officers) as follows:–Charles T. Russell, President, W. C. McMillan, Henry Weber, Vice President, J. B. Adamson, Maria F. Russell, Sec’y & Treas, Simon O. Blunden, Rose J. Ball.
Rosen ja Russellin erityissuhteesta ei pidetty muiden Raamattutalossa työskentelevien keskuudessa. ”Veli” Bryan oli nostanut asian esille ja Russell vastasi kirjeellä 2.3.1893 kirjoittaen mm. seuraavaa (suomennos allekirjoittaneen):
Veli Bryan lähtikin myöhemmin toimistosta.Hyvä veli Bryan. Sain lappusesi eilen illalla… Jo kaksi viikkoa (tai pikemminkin kolme vuotta) olet huolestuttanut sekä toimiston väkeä että kotiväkeä ilman perusteita. Sinun pitäisi kyetä ymmärtämään, että sinulla ei ole mitään inhimillistä ja jumalallista oikeutta puuttua sisar Ballin tai minun asioihini. Eikä kenenkään muunkaan. Voi olla, että tämä asia ratkeaa ainoastaan siten, että lähdet pois toimistosta…
Russelleiden avioero oli pitkä prosessi vuosien 1903 ja 1909 välillä. Oikeutta istuttiin kaikkiaan viisi kertaa. Maria oli muuttanut jo 1897 pois kotoa. Oikeus myönsi eron Russellin valituksesta huolimatta lopullisesti vuonna 1909. Oikeus myös määräsi korvaukset ja elatusavun Russellin maksettaviksi. Russell ei näitä koskaan maksanut. Tämän jälkeen oikeus etsintäkuulutti Russellin. Tässä yhteydessä Russellin oli pakko siirtää päätoimisto Alleghenystä New Yorkiin, Brooklyniin. Etsintäkuulutettuna Russell pakeni laivalla Eurooppaan ’saarnaamismatkalle’ ja jätti Seuran lakimiehen Rutherfordin siivoamaan sotkuja.
Russellin avioeron oikeudenkäyntipöytäkirjat paljastavat Russellin ja Rosen suhteesta paljon. Niissä Maria Russell kertoo aivan oikein, että Rose oli parikymppinen heille saapuessaan vuonna 1889 – päinvastoin kuin Charles Taze Russell, joka väitti Rosen olleen korkeintaan 13. Mutta Maria kertoo paljon muutakin.
Alla on suomennettuina otteita avioero-oikeudenkäynnin pöytäkirjoista (vuoden 1906 huhtikuun oikeudenkäsittely, suomennos allekirjoittajan). Kysyjänä istunnossa oli Maria Russellin asianajaja. Koska suomen kielestä puuttuu persoonapronomineista viittaus sukupuoleen, suorasta käännöksestä on paikoin vaikea saada selvää, kenestä puhutaan. Tästä syystä olen lisännyt selvennykseksi hakasulkuihin viittauksen henkilöön, josta puhutaan. Samoin olen käyttänyt hakasulkuja esittämään omat kommenttini.
Oikeudenkäynnissä Charles Taze Russell myönsi, että hänen vaimonsa oli löytänyt hänet istumassa Rosen sängyn laidalla. Hän väitti mitanneensa Rosen pulssia. Russell myös myönsi, että hänen vaimonsa löysi hänet lukkojen takaa palvelustytön Emily Matthewsin huoneesta. Russell vannoi olleensa huoneessa korkeintaan kaksi minuuttia. Marialla oli hivenen erilainen kertomus palvelustytön tapauksesta. Maria kertoi:Kysymys: ”Haluaisin teidän kertovan mitä aviomiehenne teki tämän Rose-nimisen naisen seurassa, teidän läsnä ollessanne ja teidän kotonanne?”
Maria Russell: ”Eräänä iltana vietin aikaa alakerrassa. Kirjastomme ja makuuhuoneemme olivat vierekkäin yläkerrassa. Vietin iltaa alakerrassa lueskellen. Nousin yläkertaan iltakymmenen aikaan mennäkseni huoneeseeni ja oletin että hän [Charles Taze Russell] oli joko mennyt kirjastoon tai nukkumaan. Kun menin yläkertaan, hän ei ollut kummassakaan paikassa. Astuin eteiseen ja näin hänet yöasussa istumassa neiti Ballin sängyn laidalla neiti Ballin ollessa sängyllään. Toisinaan huomasin hänen menneen sinne ja kuulin kun hän [Rose Ball] kutsui hänet [Charles Taze Russellin] sisään kertoen olevansa huonovointinen. Olin tällaista käytöstä vastaan ja sanoin sen olevan hyvin sopimatonta ja sanoin: ”Meillä on muitakin ihmisiä talossa, ja mitä ajattelet heidän ajattelevan?”. Tästä hän [Charles Taze Russell] suuttui.”
Kysymys: ”Sanoitte myös, että näitte hänen tekevän samaa myös muina aikoina. Miten usein?”
Maria Russell: ”Useita kertoja, en muista täsmälleen, miten useasti.”
Kysymys: ”Hänen [Rose Ballin] huoneessa?”
Maria Russell: ”Kyllä. Löysin hänet myös palvelustytön huoneesta ovet lukittuina.”
Kysymys: ”Selittikö hän mitenkään miksi hän oli tytön huoneessa?”
Maria Russell: ”Ei, sen sijaan hän suuttui.”
Kysymys: ”Mitä sanoit hänelle tästä käyttäytymisestä ja mitä hän vastasi?”
Maria Russell: ”Sanoin hänelle: ’Meillä on suuri työ käsissämme.’ Jatkoin: ’Tässä työssä sinun ja minun tulee vaeltaa hyvin harkitsevaisesti maailman edessä. Jos jatkat tällaista käyttäytymistä, mitä tapahtuu? Vaikka ajattelisit olevasi oikeassa, etkö pelkää ihmisten puheita tällaisista?’ Totesin, etten hyväksy tällaista. Hän vastasi, ettei alistu minun komenneltavakseen. Olin asiasta ahdistunut.”
Kysymys: ”Milloin hän lähti Vartiotornin [toimistolle] aamuisin?”
Maria Russell: ”En muista, hän lähti yleensä yksin.”
Kysymys: ”Kuka palasi hänen kanssaan?”
Maria Russell: ”Hän [Rose Ball] tuli hänen kanssaan iltaisin ja he tulivat kotiin siinä yhdentoista maissa illalla. Toimiston nuoret miehet olivat menneet jo kotiin, mutta hän [Charles Taze Russell] ei antanut hänen [Rose Ball] lähteä kotiin heidän kanssaan, vaan Rosen piti aina odottaa häntä ja mennä kotiin hänen kanssaan.”
Kysymys: ”Haluan ainoastaan tosiasioita. Kulkiko tämä tyttö Rose kotiin miehenne kanssa?”
Maria Russell: ”Kyllä.”
Kysymys: ”Ja nuoret miehet tulivat kotiin edeltä?”
Maria Russell: ”Kyllä.”
Kysymys: ”Kertokaa oikeudelle ja jurylle, mitä keskustelitte miehenne kanssa tästä tytöstä, Rosesta, liittyen hänen suhteeseensa mieheenne.”
Maria Russell: ”Kerroin hänelle, että olin saanut tietooni jotakin, mikä oli hyvin vakavaa, vaikka en ollut kertonut siitä hänelle heti. Annoin kulua päivän, että rauhoittuisin ja pystyisin puhumaan. Sitten kerroin hänelle, että minulla oli hyvin vakavaa kerrottavaa hänelle tästä aiheesta. Hän kysyi, mitä se oli? Vastasin hänelle: ’Rose on kertonut minulle, että välinne ovat olleet hyvin intiimit. Sinulla on ollut tapana halata ja suudella häntä, olet ottanut hänet syliisi ja olette hyväilleet toisianne. Hän kertoi, että olet kieltänyt kertomasta asiaa minulle, mutta hän ei enää voinut pitää salaisuutta. Hän sanoi, että koska olin asiasta ahdistunut, hän katsoi, että hänen oli tultava luokseni ja tunnustettava asia minulle.’”
Kysymys: ”Minä vuonna tämä tapahtui?”
Maria Russell: ”Hän [Charles Taze Russell] yritti aluksi ottaa asian kevyesti. Sanoin hänelle: ’Aviomies, et voi tehdä tuollaista. Tiedän koko asian. Hän [Rose] on kertonut minulle asiasta suoraan ja tiedän sen olevan totta.’ Hän sanoi olevansa asiasta pahoillaan, myöntäen sen olevan totta, mutta olevansa pahoillaan. Hän vakuutteli, ettei ollut tarkoittanut mitään pahaa. Vastasin: ’Miten luulet voivasi käyttäytyä noin ilman tarkoittamatta pahaa?’”
Kysymys: ”Minä vuonna tämä tapahtui?”
Maria Russell: ”Syksyllä 1894.”
[Charles Taze Russell oli tuolloin 42-vuotias ja Rose Ball 25-vuotias.]
Kysymys: ”Käyttikö miehenne näissä kohtaamisissa joitakin hellyyttä osoittavia sanoja?”
Maria Russell: ”Sanoin: ’Hän [Rose] kertoi minulle, että eräänä iltana, kun hän [Charles Taze Russell] tuli kotiin’. Kysyin häneltä [Roselta]: ’Milloin tällaista tapahtui?’ Kerroin [edelleen] hänelle [Charles Taze Russellille]: ’Hän [Rose] sanoo niiden [hellyyttä osoittavia sanojen lausumisen] tapahtuneen toimistolla, kun hän oli jäänyt sinne iltaisin kahden kesken hänen [Charles Taze Russellin] kanssaan, muiden lähdettyä kotiin ja kotona milloin tahansa, kun en ollut läsnä.”
Kysymys: ”Mitä hellyyttä osoittavia sanoja hän [Charles Taze Russell] käytti?”
Maria Russell: ”Hän [Rose] sanoi, että eräänä iltana, kun he tulivat myöhään kotiin siinä yhdentoista maissa, hän [Charles Taze Russell] laittoi käsivarret hänen [Rose] ympärilleen ja suuteli häntä. Tämä tapahtui eteisessä. Hän [Charles Taze Russell] kutsui häntä [Rosea] pikku vaimokseen. Tähän Rose oli vastannut: ’En ole sinun vaimosi’. Charles Taze Russell vastasi: ’Kutsun sinua tyttärekseni ja tyttärellä on melkein kaikki samat oikeudet kuin vaimolla.’”
Kysymys: ”Mitä muita sanoja käytettiin?”
Maria Russell: ”Hän [Charles Taze Russell] sanoi: ’ Olen kuin meduusa. Uiskentelen ympäriinsä siellä ja täällä. Koskettelen yhtä ja toista, ja jos hän vastaa, otan hänet minulle, mutta muussa tapauksessa uin seuraavan luokse’. Sitten hän [Rose] kirjoitti sen muistiin, jotta minä [Maria Russell] muistaisin sen, kun keskustelisin asiasta hänen [Charles Taze Russell] kanssaan. Ja hän [Charles Taze Russell] myönsikin sanoneensa tuon.
Vuonna 1889 Russell oli 37-vuotias ja Rose 20-vuotias. Russell on itsekin myöntänyt antaneensa Roselle ”pitkiä suudelmia” ja pitäneensä tätä sylissään. Kun kyseessä oli 37-vuotias mies ja 20-vuotias nainen, jokainen voi muodostaa mielipiteensä, mistä oli kysymys.Kello oli aamulla kuuden ja seitsemän välillä. Kaipasin miestäni ja lähdin etsimään häntä. Huutelin häntä, mutta vastausta ei kuulunut. Menin Emilyn huoneeseen, mutta ovi oli lukittu. Kutsuin häntä [Charles Taze Russellia] ja koputin oveen. Odotin seitsemän tai kymmenen minuuttia, kunnes hän tuli ulos. Nuhtelin häntä mutta hän vain tuli vihaiseksi ja sanoi ’Sinä et määrää minua’.
Seura on useaan otteeseen korostanut, että Maria Russell ei syyttänyt miestään aviorikoksesta ja suoraan kysyttäessä kielsi asian. Tämä onkin totta. Maria ei hakenut avioeroa uskottomuuden vaan henkisen julmuuden perusteella. Miksi Maria toimi näin? Siihen on kaksi hyvää syytä. Marialla oli uskottomuudesta väitteidensä tueksi ainoastaan oma sanansa sekä mahdollinen Rose Ballin todistus. Russell oli kuitenkin lähettänyt Rose Ballin ulkomaille Eurooppaan ja Australiaan hyvissä ajoin ennen oikeudenkäyntiä, eikä Rosen todistus olisi ollut käytettävissä. Toisekseen Maria ei selvästikään ollut mikään tyhmä, kostonhimoinen nainen. Mikäli oikeus olisi myöntänyt avioeron uskottomuuden perusteella, tuon ajan Yhdysvalloissa se olisi mitä todennäköisimmin tarkoittanut Russellin ja Raamatuntutkijoiden tarinan päättymistä. Marialla oli vielä avioero-oikeudenkäyntien aikaan asema Seurassa ja taloudellinen riippuvuus. Maria todennäköisesti toivoi tulevaisuudessa elantoa Seuralta sekä vakaata elatustukea Charles Taze Russellilta. Nämä Maria olisi menettänyt, jos hän olisi hakenut ja saanut avioeron uskottomuuden perusteella.
Kertomukset Rosesta ja palvelustytöstä Marian asianajaja liitti oikeudenkäyntiin luonnekuvauksena, yhtenä osoituksena Charles Taze Russellin henkisestä julmuudesta. Charles Taze Russell käytti Rosea julmasti myös monilla tavoin. Kun Maria Russell oli sairaana, Russell kertoi laskelmoiden Roselle, että kyseessä oli Jumalan rangaistus. Rose puolestaan kertoi ”profeetan” tulkinnan Marialle, joka luonnollisesti pahoitti asiasta mielensä, erityisesti kun sen kertoi kolmiodraaman osapuoli. Russell myös vaati vaimoltaan kirjallisen selvityksen kaikista menoista, tietysti Rosen läsnä ollessa. Russell ei myöskään sallinut Marian pitää vanhempiensa valokuvia esillä. Russell pilkkasi Mariaa Rosen ja muiden ollessa paikalla. Luetteloa voisi taas jatkaa pitkään.
Kyllästyneenä miehensä henkiseen julmuuteen (jonka oikeus on todennut) ja epäsopivaan käytökseen muita naisia kohtaan, Maria muutti pois yhteisestä kodista vuonna 1897. Samana vuonna Rose Ball muutti pois Russellin luota ja avioitui Ernest Henningesin (1871-1939) kanssa.
Ernest Henninges oli lääkärin poika, joka oli muuttanut vuonna 1891 Raamattutaloon työskentelemään. Raamattutalossa eli Betelissä työskenteli tuolloin kymmenen henkeä. Ernest Henninges toimi Seuran varainhoitajana. Russell lähetti Ernest Henningesin ja Rosen Englantiin vuonna 1900 perustamaan ensimmäistä haaratoimistoa Yhdysvaltojen ulkopuolella. Näin Rose ei ollut käytettävissä todistajana tulevassa avioero-oikeudenkäynnissä. Vuonna 1902 Henninges ja Rose perustivat haaratoimiston Wuppertaliin, Saksaan. Seuraavana vuonna he matkustivat Melbourneen Australiaan perustamaan kolmatta haaratoimistoa. Rosella ja Henningesillä on näin merkittävä osa Seuran historiassa kolmen ensimmäisen haaratoimiston perustajina.
Rose Ballin tarina oli kuitenkin kaikkea muuta kuin ohi. Viisi vuotta myöhemmin Australian haaratoimiston perustamisen jälkeen Rose Ball ja hänen aviomiehensä Henninges kaappasivat haaratoimiston, mukaan lukien haaratoimiston pankkitilit.
Vuosikirja 1984 kertoo tapahtumista seuraavaa sivuilla 38-41:
Tuttuun tapaansa Seura vääristelee ja valehtelee. Se ei lainkaan - ymmärrettävistä syistä - mainitse Rose Ballia, joka kuitenkin oli aiemmin ollut Seuran johtokunnan jäsen! Lisäksi Henningesin ryhmä ei todellakaan ”sammunut nopeasti”. Rose Ball ja Henninges matkivat Russellin toimia Yhdysvalloissa ja perustivat painotalon (New Covenant Publishing Company), lehden (The New Covenant Advocate) ja julkaisivat useita kirjoja. Ryhmä on edelleenkin olemassa nimellä New Covenant Fellowship ja sen verkkosivuilta käy ilmi vireä toiminnallisuus. Ryhmä toimii myös Yhdysvalloissa.Vuonna 1908 Australian järjestössä tapahtui mullistus. Vapaaehtoinen työ väheni, kuten vuoden 1910 Vartiotornissa (engl.) julkaistu raportti osoitti. Vartiotornissa kerrottiin, että haaratoimiston perustaja Henninges luopui ”vieden mukanaan suurimman osan Melbournen ryhmästä”. Ryhmän sadasta jäsenestä vain 20 pysyi lujana.
Edward Nelson, joka kesti tuon koetuksen, kuvaili noita luopioita kirjeessään veli Russellille seuraavasti: ”Monet heistä eivät lue lainkaan, ja he käyvät hänen [Henningesin] kokouksissaan pikemminkin hänen kaunopuheisuutensa kuin totuuden vuoksi. Jotkut heistä eivät edes tunnusta ’parusiaa’, ja eräs eilinen kävijä ajatteli yhä, että ihmisellä on kuolematon sielu.” Jehova sai järjestönsä menestymään, mutta Henningesin ryhmä sammui nopeasti.
Charles Taze Russell huijasi eläessään tuhansia ihmisiä. Rose Ball kuitenkin huijasi lopulta itseään Russellia. Russell ei myöskään voinut lähteä oikeusteitse peräämään Rosen ja Ernest Henningesin huijaamia varoja, koska Rose olisi tällöin todennäköisesti kertonut Alleghenyn Raamattutalon tapahtumista kiusallisia asioita.
Miksi Seura olisi joka käänteessä valehdellut Rose Ballista, ellei asiassa olisi salattavaa?
