Uskonto on vakava asia

Jehovan todistajiin liittymätön uskonnollissävytteinen keskustelu. Alueella tiukka moderointi.

Valvoja: Moderaattorit

Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8100
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Uskonto on vakava asia

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

Uskonto on ihmiselle vakava asia, ajattelen, vaikka en siitä enää itse kovinkaan piittaa, mutta piittaan kuitenkin. Jo esihistorialliselta ajalta on tieteellisesti toteennäytetty ihmisen uskonnollisuus, tarve lähestyä jumalaansa. Ihminen, näin otaksun, on aina itsetiedoisuudestaan alkaen pohtinut omaa olemassaoloaan ja samalla jumalaansa, ajattelen.

Alussa, ihmisen historian hämäryydessä, jumala on ollut mystinen. Ihmisen maailmassa. On ja oli tapahtunut paljon hänen ymmärrykselleen selittämätöntä. Käsite jumalista ja näiden kaikkivoipaisuudesta korvasi puuttuvan tiedon.

Itsetietoisuus omasta olemassaolostaan loi ihmiselle paineita. Kukapa haluaisi kuolla olemattomiin. Näin alkoi kehittyä myytti kuolemattomuudesta. Aluksi se kohdistui edesmenneisiin. Vainajat saivat korostettua merkitystä. Ajateltiin ja ajatellaan heidän vaikuttavan nykyisyyteen.

Vähitellen tämä ajatus sitten kehittyi nykyiseen muotoonsa. Tosin eri tieteenaloilla on nyttemminkin pyritty todistelemaan ihmisen "sielun" jatkuvuudesta kuoleman jälkeen, mutta mitään varteenotettavaa totuutta asiasta ei ole silti löytynyt.

Jehovan todistajat luovat tähän eräänlaisen kompromissin: hyvikset pelastuvat ikuiseen elämään, pahikset raukeavat tyhjiin, mikä sinänsä on kaikkein suotavin olotila.

Myönnän oitis kirjoitukseni provokavisuuden, vaan mitäpä ajattelette aiheesta, kysyn.
Ariadna
Viestit: 2177
Liittynyt: 28.04.2007 10:16

Re: Uskonto on vakava asia

Viesti Kirjoittaja Ariadna »

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Uskonto on ihmiselle vakava asia,


Se on todella vakava ja käsittääkseni ainoastaan "Arvovalta kysymys". Etsimättä tulee mieleen Paavali.

Jo esihistorialliselta ajalta on tieteellisesti toteennäytetty ihmisen uskonnollisuus, tarve lähestyä jumalaansa. Ihminen, näin otaksun, on aina itsetiedoisuudestaan alkaen pohtinut omaa olemassaoloaan ja samalla jumalaansa, ajattelen.
Sen tunnetun historian mukaan johon olen tutustunut, niin kuningas näytteli kaikessa pääosaa, hän myös kertoi minkä niminen/nimiset tuo kansan jumala/jumalat kulloinkin oli/olivat.
Alussa, ihmisen historian hämäryydessä, jumala on ollut mystinen. Ihmisen maailmassa.

Tuolloin jumalat näyttäytyivät ainoastaan luonnon ilmiöinä.
On ja oli tapahtunut paljon hänen ymmärrykselleen selittämätöntä. Käsite jumalista ja näiden kaikkivoipaisuudesta korvasi puuttuvan tiedon.
Sen "puuttuvan tiedon" antoi sitten kuningas miten milloinkin oli hänen itsensä parhaakseen sovellettavaksi.
Itsetietoisuus omasta olemassaolostaan loi ihmiselle paineita. Kukapa haluaisi kuolla olemattomiin. Näin alkoi kehittyä myytti kuolemattomuudesta. Aluksi se kohdistui edesmenneisiin. Vainajat saivat korostettua merkitystä. Ajateltiin ja ajatellaan heidän vaikuttavan nykyisyyteen.
Kun köyhällä kansanosalla ei ollut pääsyä kuninkaan piireihin niin arvostus suvun päämiehiin toimi korvikkeena.
Vähitellen tämä ajatus sitten kehittyi nykyiseen muotoonsa. Tosin eri tieteenaloilla on nyttemminkin pyritty todistelemaan ihmisen "sielun" jatkuvuudesta kuoleman jälkeen, mutta mitään varteenotettavaa totuutta asiasta ei ole silti löytynyt.

Eikä varmaan löydykään , taitaa sen jo Saarnaja tiennyt: 3:19 Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta.
Jehovan todistajat luovat tähän eräänlaisen kompromissin: hyvikset pelastuvat ikuiseen elämään, pahikset raukeavat tyhjiin, mikä sinänsä on kaikkein suotavin olotila.
Utopiansa kullakin, siinä sivussa kun kuluttavat aikansa kentällä juoksemiseen ja palvovat hallintoelintään kuin muinaiset pronssikauden ihmiset kuningastaan ja jättävät elämättä tämän ainutkertaisen elämänsä.
Myönnän oitis kirjoitukseni provokavisuuden, vaan mitäpä ajattelette aiheesta, kysyn.
Kerroin. Jännään nyt mihin suuntaan jatkat :D
Occamin partaveitsi
Viestit: 685
Liittynyt: 02.11.2014 14:14

Re: Uskonto on vakava asia

Viesti Kirjoittaja Occamin partaveitsi »

Jaakko Ahvenaisen ja Ariadnan kirjoitukset ovat todella avartavia ja paljon ajatuksia antavia.

Kun USKO muuttuu uskonnoksi, niin silloin sen todellakin voidaan sanoa sen olevan "arvovaltakysymys" uskonnon ylläpitäjälle ...kuten Paavalille, ja nykyaikana hallintoelimille, kirkoille... jne. jne.

Uskohan meillä on kaikilla johonkin, ja uskoa ei mielestäni voi kutsua arvovallaksi, koska katson uskon olevan pitkälti henkilökohtainen.

Mielestäni uskonnolla ja uskolla on olennainen ero.

Esim. minulla oli aikaisemmin uskonto, mutta nyt on usko, ja se on myös vakava asia.
Asioita ei tule monimutkaistaa tarpeettomasti.
"Occamin partaveitsi ja Einsteinin hiomakivi"
Veli Innokas
Viestit: 70
Liittynyt: 18.08.2016 17:42

Re: Uskonto on vakava asia

Viesti Kirjoittaja Veli Innokas »

Usko on todellakin eri asia kuin uskonto.Miten monesti olenkaan kuullut käännytys työssä ollessani ihmisten sanovan että uskon kyllä omalla tavallani mutten halua kuulua mihinkään uskontokuntaan.Ymmärrän täysin heitä.Vaikka en voi sanoa olevani "uskossa" sanan varsinaisessa merkityksessä, voin kokea jonkin sortin uskonnollisen kokemuksen vaikkapa luonnon keskellä.Olipa tämä kaikki sitten kehittynyt tai luotu, olen elämästä kiitollinen ja ehkä tämä kiitollisuus ja kunnioitus luontoa kohtaan on saanut esi isämmekin tuntemaan tarvetta uskonnollisuuteen.Selittämättömät luonnon ilmiöt ovat tietenkin edistäneet kaikkea tätä.

Mitä tulee sellaisiin uskontoihin kuten todistajat ja katolinen kirkko, mieleen tulee lähinnä kansainvälinen pörssiyritys.Äärimmäisen hierarkinen ja pikkupomoja täynnä.

Jotenkin olen aina ihmetellyt miten vähän varsinkin miespuoliset syntymä todistajat puhuvat Jumalasta tai hengellisyydestä ylipäätään omassa porukassaan. Olen kuullut erään maailmasta mukaan tulleen ihmettelevän samaa. Uskosta jutteleminen ei ole luontevaa todistajien keskuudessa.Miksiköhän näin?

Käännytystyö on asia erikseen tietenkin.
"Päättelimme että elämämme tarkoitus
lienee murheen karkoitus"- Eppu Normaali
Veli-Hopea
Viestit: 5324
Liittynyt: 28.12.2010 16:25

Re: Uskonto on vakava asia

Viesti Kirjoittaja Veli-Hopea »

Mitä tulee sellaisiin uskontoihin kuten todistajat ja katolinen kirkko, mieleen tulee lähinnä kansainvälinen pörssiyritys.Äärimmäisen hierarkinen ja pikkupomoja täynnä.
Sitäpä se. Normiduunissakin ihmisillä on tarve pyrkiä kohti ylennystä koska pikkupomottelu on aina mukavaa ja jos sä et oo ihan jalkaväkeä niin onpa sitä ainakin "vähän parempi kuin muut jalkaväkiläiset."

Siitähän se lähtee, ikuinen toive pyrkiä hierarkiassa ylöspäin. Toisilla onnistuu,toisilla ei.

Miten se sitten eroaa esimerkiksi vartiotorniseuran ja heidän vanhimpien ja jalkaväen suhteen?, Ei yhtään mitenkään.

Toiset haluaa pikkupomoiksi (vanhimmiksi), toiset ei.
Ihan niinkun duunissakin..toiset haluaa pikkupomoiksi,toiset ei.

Sitten on näitä jotka elävät sellaisissa pilvilinnoissa että kuvittelevat jalkaväestä ylöspääsyn jopa toimitusjohtajaksi asti. No, senkin kohdin vtseuran kiekuroissa kaikki on täysin samoin .


Yksi ero tässä on. Vtseurassa pikkupomoksi pääsee huomattavasti helpommin koska niinhin hommiin ei ole tunkua.

Sopii hyvin sellaisille "luusereille" joista ei välttämättä normiduuneissa ole pikkupomoksi tai oikeestaan yhtään miksikään muuksikaan. En kuitenkaan yleistä, vanhimpina toimii myös paljon hyvinkin päteviä kavereita jotka menestyy normielämässä loistavasti mutta kyllä näitä oravanörttejäkin mukaan mahtuu,joista ei normiduuneissa ole pikkupomoksi alkuunkaan
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?

-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.
Occamin partaveitsi
Viestit: 685
Liittynyt: 02.11.2014 14:14

Re: Uskonto on vakava asia

Viesti Kirjoittaja Occamin partaveitsi »

Veli Innokas kirjoitti:
Mitä tulee sellaisiin uskontoihin kuten todistajat ja katolinen kirkko, mieleen tulee lähinnä kansainvälinen pörssiyritys.Äärimmäisen hierarkinen ja pikkupomoja täynnä.

Jotenkin olen aina ihmetellyt miten vähän varsinkin miespuoliset syntymä todistajat puhuvat Jumalasta tai hengellisyydestä ylipäätään omassa porukassaan. Olen kuullut erään maailmasta mukaan tulleen ihmettelevän samaa. Uskosta jutteleminen ei ole luontevaa todistajien keskuudessa.Miksiköhän näin?
Olen itse nk. "syntymätodistaja", ja kun muistelen aikaa esim. nuoruudessani, niin en todellakaan keskustellut kavereitteni kanssa uskosta. Jotenkin pidin jo silloin "uskoani" henkilökohtaisena, enkä siitä paljoa huudellut.
Kenttätyö oli pakkopullaa. Kokouksissa kävin lähinnä tyttöjä katselemassa.

Mitä tulee vartiotorniseuraan, niin se todellakin on rinnastettavissa mitä suurimmassa määrin pörssiyhtiöihin.

Jostain muistan lukeneeni, että vartiotorniseuran sijoitukset ovat jättiluokkaa mm. sellaisiin sijoitusfirmoihin, joissa sisäänpääsy kynnyskin on vähintään 100 000 000 Dollaria. (Jos muistamani summa on väärin, niin varmaan joku oikaisee asian.)
Asioita ei tule monimutkaistaa tarpeettomasti.
"Occamin partaveitsi ja Einsteinin hiomakivi"
YksinäinenSusi
Viestit: 3808
Liittynyt: 19.06.2010 08:27

Re: Uskonto on vakava asia

Viesti Kirjoittaja YksinäinenSusi »

Vakava asia se tuntuu olevan.

Kerran etelä-Suomessa seikkaillessani menin jostain kirkosta hakemaan leipää. No siellä eräs kirkon jäsenistä alkoi opettamaan minua että henkilökohtainen usko ja uskonto ovat kaksi eri asiaa ja että olisi tärkeämpää olla henkilökohtainen usko, mut sitten siinä ohessa olisi hyvä olla seurakuntayhteys.

Siis tosi monimutkaista opetusta. Ja mulla kun tuntosarvet olivat vieläkin aika pinnassa silloin, niin en oikein sisäistänyt tuota opetusta ja tuntosarviani vihloi rajusti.

Opetuksen jälkeen kirkon jäsen pyysi minua kanssaan alttarille rukoilemaan. Sanoin että olen joskus kuulunut lahko-uskontoon ja en oikein pysty rukoilemaan -kiitosta vain kuitenkin kysymästä.

Vaikutti siltä että tuo kirkon edustaja loukkaantui hieman, eikä enää halunnut opettaa minua enempää. Miksi ihmeessä? Hänhän oli juuri opettanut minua että henk.kohtanen usko on uskontoa tärkeämpää, joten miksi loukkaantua siitä että en hänen alttarirukoukseensa osallistunut.

Kiitin kuitenkin leipäpussista ja häippäisin matkoihini. Leipä olikin tarpeen kun kahlasin räntäsateessa matkoihini ja katosin yön hämärään ... kohti synkkääkin synkempää Synkmetsää.
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8100
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Uskonto on vakava asia

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:...menin jostain kirkosta hakemaan leipää. No siellä eräs kirkon jäsenistä alkoi opettamaan minua että henkilökohtainen usko ja uskonto ovat kaksi eri asiaa ja että olisi tärkeämpää olla henkilökohtainen usko, mut sitten siinä ohessa olisi hyvä olla seurakuntayhteys.
Pitäessään köyhistä huolta, kirkko toteuttaa yhtä perustehtävistään. Minua alkaa aina suututtamaan, kun tähän yritetään ympätä "muita lisukkeita". Saat pussin leipää, kunhan ensin tulet rukoilemaan kanssani henkilökohtaista ja mieluiten vielä elävää uskoa itsellesi. Uskonnon kierous näkyy sen ehdollisuudesta.

Leipäpalan saaminen ei edellytä muuta kuin sitä pyytävän tarpeen. Se vasta nälkäiselle ilosanoma onkin, saada vatsansa täyteen. Juuri nyt ei putkahda mieleen uskontoa, missä papisto tai tätä vastaava vanhimmisto, ei olisi pitänyt huolta omista eduistaan. Kehittämällä erilaisia seremonioita mitä erilaisimpien elämän ilmiöiden ympärille, poppamiehistö ja papisto takasivat runsaan toimeentulon itselleen, saatuaan ihmeellisyyksillään toiset ihmiset uskomaan "oikealla" tavalla ja pitämällä heitä välttämättöminä.

Usein tähän tarvittiin hallitsijan myötäapua korkeimman jumaluuden näkyvänä välimiehenä, ellei peräti inkarnoitumana. Tällaisia ovat olleet muinaisten suurvaltojen hallitsijat papistoineen, eikä vain suurvaltojen. Pienemmissä yhteisöissä toimittiin aivan samoin, heimon, kaupungin tai kylän tasolla.

Toki nykyään tällainen vallankäyttö on vähentynyt, mutta ei suinkaan kadonnut. Papisto tunsi oikeutensa ja otti omansa keisarin ohessa. Kumpikin rälssi, hengellinen ja maallinen, pitivät huolen, etteivät ainakaan he nälkiintyneet, vaikka tavalliselle rahvaalle niin monasti kävi. Nykyään taas on jos jonkinlaista "saarnamiestä" keskuudessamme kukkaroaan kartuttamassa.

Tietenkin kärjistän ja supistan. Jarkke antoi oivan aiheen kokemuksellaan.
Pro et contra
Viestit: 1634
Liittynyt: 04.08.2014 19:37

Re: Uskonto on vakava asia

Viesti Kirjoittaja Pro et contra »

" Uskonto on ansa ja kiristysryöstöä."

Tätä Rutherfordin lausahdusta kauhisteltiin pöyhkeänä puheena vuosikymmeniä uskontojen taholla, ettäkö meille ihmisille "äidinmaidossa" saatu uskonto voisi olla mikään "ansa".
Nyttemmin uskontojen ote on hellennyt ja tunnustuksellisuus menettänyt asemiaan joten moni kirkkokuntiin tai vapaisiin suuntiin kuuluva saattaa allekirjoittaa ajatuksen ymmärtämisen kokemuksen kautta.
Todistajien oma usko taas on kulkenut kohti uskontoraamitettua järjestelmää, nykyisten kastekysymysten jälkimmäisempi kysymys on mitä suurimmassa määrin uskontunnustus vaikka siihen myöntävästi vastaaminen ei olekaan toistuva.

Pahoittelen osaltani mikäli joku kokee tämän esiintuomani näkökantani provokatiivisena ja tunnustusvastaisuutena, niin on tarpeen sanoa ettei näin ole vaan mielestäni ( kristilliset ) tunnustukset on jokaisen hyvä mielessään prosessoida ja sitten päättää voiko niitä edelleen tunnustaa.
Pro et contra
Viestit: 1634
Liittynyt: 04.08.2014 19:37

Re: Uskonto on vakava asia

Viesti Kirjoittaja Pro et contra »

Ariadna kirj: Sen tunnetun historian mukaan johon olen tutustunut, niin kuningas näytteli kaikessa pääosaa, hän myös kertoi minkä niminen/nimiset tuo kansan jumala/jumalat kulloinkin oli/olivat.
Muinainen Sumeri oli pappisvaltakunta, niin oli myös Israel alussa, Akkadilaiset myöhemmissä vaiheissaaan omaksuivat kuninkaalle jumalallisuuden ja Israel sai kuninkaalleen voitelun.
Ariadna
Viestit: 2177
Liittynyt: 28.04.2007 10:16

Re: Uskonto on vakava asia

Viesti Kirjoittaja Ariadna »

Pro et contra kirjoitti:Muinainen Sumeri oli pappisvaltakunta, niin oli myös Israel alussa, Akkadilaiset myöhemmissä vaiheissaaan omaksuivat kuninkaalle jumalallisuuden ja Israel sai kuninkaalleen voitelun.
Onkohan tämä Sumerin kuningasluettelo sitten keksitty? Elinikiin on kyllä voitu vuosia lisätty. Sitten, akkadi oli pitkään oli puhuttu yleiskieli ei mikään kansanryhmä.

Alulim / Eridug: 8 sar (28800 v)
Alalgar / Eridug: 10 sar (36000 v)
En-Men-Lu-Ana eli Kichu-Ana / Bad-Tibira: 12 sar (43200 v)
En-Men-Ana 1, 2
En-Men-Gal-Ana / Bad-Tibira: 8 sar (28800 v)
Dumuzi / Bad-Tibira, paimen: 10 sar (36000 v)
En-Sipad-Zid-Ana / Larag: 8 sar (28800 v)
En-Men-Dur-Ana / Zimbir: 5 sar ja 5 ner (21000 v)
Ubara-Tutu / Shuruppag: 5 sar ja 1 ner (18600 v)

Tuo Israelin historia on todella mielenkiintoinen sitä kun tutkii vain tunnetun historian näkökulmasta käsin jättäen Raamatun tiedot omaan sarjaansa.

Uskonnnot olivat aikojen alussa yhteisöjen hyväksi ja suojelemiseksi, yksilöllisen uskon uskotaan alkaneen vasta 1300 eaa. farao Ekhanatonin uskonpuhdistuksen jälkeisestä ajasta lähtien.
YksinäinenSusi
Viestit: 3808
Liittynyt: 19.06.2010 08:27

Re: Uskonto on vakava asia

Viesti Kirjoittaja YksinäinenSusi »

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Saat pussin leipää, kunhan ensin tulet rukoilemaan kanssani henkilökohtaista ja mieluiten vielä elävää uskoa itsellesi. Uskonnon kierous näkyy sen ehdollisuudesta.
Varsinkin kun se leipä tulee EU:sta, eikä kirkosta. Kirkko vain jakaa sitä tiloissaan näille tarvitseville.

Mutta tietysti on ymmärrettävää että kirkko haluaa uusia jäseniä ja leipäpussin antamisen yhteydessä on hyvä tilaisuus kertoa henkilökohtaisesta uskosta, joka ei ole uskonto mutta kuitenkin on hyvä olla seurakuntayhteys eli tulla tämän kirkon jäseneksi.

No evlut-kirkko ei tähän alennu tällaiseen. Se vain jakaa leivät ja sillä selvä. Evlut-kirkolla on niin paljon ihmisiä jäseninä ettei sen tarvitse haikailla uusista kirkollisveron maksajista. Ja paljon omaisuutta, jota se ei halua edes realisoida rahaksi. Sehän omistaa ainakin puolet Suomesta.
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.
Ariadna
Viestit: 2177
Liittynyt: 28.04.2007 10:16

Re: Uskonto on vakava asia

Viesti Kirjoittaja Ariadna »

Korjaan tuon Akkadin, olihan se valtakuntakin miten lie tommonen virhe tullut :D
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Uskonto on vakava asia

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Pro et contra kirjoitti:" Uskonto on ansa ja kiristysryöstöä."

Tätä Rutherfordin lausahdusta kauhisteltiin pöyhkeänä puheena vuosikymmeniä uskontojen taholla,
Mielestäni pöyhkeys on lievä sana tilanteessa, jossa uskontoa tosiasiallisesti edustava valehtelee kieltäen edustavansa uskontoa ja samalla esittää kilpailijoiden olevan Saatanan järjestössä. Vasta 1950-luvulla Vt-seura otti lusikan kauniiseen käteen ja myönsi olevansa uskonto, tosin sama rutherfordilainen pöyhkeys oli edelleen kukassaan varauksessa, jonka mukaan Vt-seura edusti ainoana tosi uskontoa, ei mitä tahansa muiden kanssa tasavertaisesti kilpailevaa toimijaa. Tuollainen käytös ei tosin ole harvinaissa uskontomarkkinoilla.
...ettäkö meille ihmisille "äidinmaidossa" saatu uskonto voisi olla mikään "ansa".
Näin se vaan Raamatun kanssa menee edelleen, jokainen Jeesuksen paluujullikan muuksi meriselittelevä liike on ansa, mukaan lukien Vartiotorniseura jehovantodistajineen.
Todistajien oma usko taas on kulkenut kohti uskontoraamitettua järjestelmää, nykyisten kastekysymysten jälkimmäisempi kysymys on mitä suurimmassa määrin uskontunnustus vaikka siihen myöntävästi vastaaminen ei olekaan toistuva.
Vt-seuralle ominaista oppisekoiluahan tuo on, ei mitään muuta. Vielä 1950-luvulla kun Vt-seura heittäytyi uskonto-nimityksessä astetta rehellisemmäksi, niin jehovantodistajat pidettiin luokkajaon avulla tarkkaan erossa hyvän tahdon ihmisistä, vaikka jälkimmäiset jo muistonviett6oon kelpuutettiinkin.

Vt-seuran jäsenistöllä ei saa olla omaa henkilökohtaista uskoa, joka kulkisi itsenäisesti johonkin suuntaan. Jäsenistö ulkoistaa uskonnollisen ajattelunsa hallintoelimelle, joka vie tahdotonta porukkaa oppimuutoskarusellissa. Jos joku suunta on havaittavissa, niin se on uskon vahvistaminen hallintoelimeen ja antautumiseen järjestön mielivallalle 1985-kastevalan mukaisesti. Ja kun muistaa vielä vanhan kirjeen, jossa pelkkä toisinajattelu (siis paljastamatta ajatteluaan muille) on Vt-seuralle jo luopioutta, niin tuollainen meno ei jätä pienintäkäkään varaa aidolle henkilökohtaiselle uskolle, josta voi aina keskustella jos siihen kokee tarvetta. Jehovantodistajaksi ei päädytä Raamattua lukemalla, vaan Raamattua lukemalla päädytään pois jehovantodistajuudesta.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Uskonto on vakava asia

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Ilmeisesti Ruotsin kuningas hoiti suomalaisetkin aikoinaan katolisiksi, ei siinä kansalta kysytty, saati annettu valinnanvapautta. Kuten ei reformaation jälkeen ollut kovin terveellistä taas jatkaa katolisena. Uskonto on todellakin vakava asia.
Vastaa Viestiin