Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

Vertaistuelle pyhitetty osio.

Valvoja: Moderaattorit

Alueen säännöt
Vertaistuki-alueen tarkoitus on tarjota mahdollisuus vertaistuelle, sanomisen, kuuntelemisen ja parhaimmillaan ymmärtämisen muodossa. Alueella voit avautua jehovantodistajuuden aiheuttamista haasteista ja saada tukea tilanteeseesi.

Vertaistuki-alueella ei suvaita minkään sortin väittelyitä, tinkaamisia, eikä opillisia debatteja. Niitä varten on omat, kyseiseen tarkoitukseen paremmin sopivat alueensa.

Vertaistuen eräs määritelmä.
J Hepatiitti
Viestit: 364
Liittynyt: 12.01.2018 02:03

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja J Hepatiitti » 11.02.2018 14:07

mymmeli kirjoitti:Yksi erittäin iso ja voimia vievä asia eroamisen jälkeen on ollut syvä yksinäisyyden tunne. Tuntuu, että jt- yhteisön ulkopuolella eläneet eivät ymmärrä miten raskasta on lähteä jehovantodistajista ja kuinka kova ja kivinen tie se on, kun rakentaa elämäänsä uudelleen. Hyvä asia, että on tämä vertaisfoorumi, jossa olen voinut jakaa teidän muiden saman kokeneitten kanssa tätä kokemusta. Yksinäisyyden tunne on raskas ja kuluttava ja pohjimmiltaan tätä ei voi ymmärtää muuta kuin entinen jt tai jonkun muun tiukan uskonnollisen yhteisön kasvatti.


Jos ei ole käynyt läpi vastaavaa, niin eipä sitä ymmärrä. Vaikka ulkopuolisuutta olen kokenut aina, niin se ei ollut mitään siihen verrattuna, kun koko entinen elämä lakkaa olemasta silmänräpäyksessä. Hyvä jos nämä sivut auttavat. Minullekin on tehnyt kyllä hyvää purkaa tänne sappea oikein kunnolla. Tänne osallistuminen muistuttaa myös etten jää tuijottamaan vain omaa napaani, kun kukaan muu ei ymmärrä.
"I used to be a good person. I think there's something seriously wrong with me." -Veikko Leinonen

Vempula
Viestit: 266
Liittynyt: 05.04.2015 09:04

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja Vempula » 11.02.2018 14:43

mymmeli kirjoitti:Yksi erittäin iso ja voimia vievä asia eroamisen jälkeen on ollut syvä yksinäisyyden tunne. Tuntuu, että jt- yhteisön ulkopuolella eläneet eivät ymmärrä miten raskasta on lähteä jehovantodistajista ja kuinka kova ja kivinen tie se on, kun rakentaa elämäänsä uudelleen.

Lisäisin yksinäisyyden tunteeseen vielä voimakkaan ulkopuolisuuden kokemuksen, joka lienee useimmille lahkon jättäneille tuttu juttu.

Vartiotorni on opettanut jäsenensä ajattelemaan mustavalkoisesti, etteivät he ole ole "osa maailmaa". Kun yksilö sitten eroaa lahkosta, hän ei enää kuulu jehovantodistajiin muttei toisaalta "maailmaankaan". Uusien ihmissuhteiden solmiminen (erityisesti vastakkaiseen sukupuoleen) tuntuu helposti kömpelöltä. Omasta taustasta kertominen "maailmallisille" voi osoittautua hankalaksi, kun tuntuu siltä, ettei kukaan "maailmallinen" kuitenkaan voisi sitä ymmärtää (niin kuin ei täysin voikaan).

Jälleen tulemme siihen viisauteen, että ero lahkosta kannattaa tehdä harkiten ja siten suunnitelmallisesti, ettei jää erottuaan ihan yksin.

mymmeli
Viestit: 204
Liittynyt: 18.07.2011 19:35

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja mymmeli » 11.02.2018 15:14

Joo, tuota ulkopuolisuutta voisi verrata vähän kuin elämään maahanmuuttajana, joka tutustuu pikku hiljaa omaan uuteen ympäröivään kulttuuriinsa.

J Hepatiitti
Viestit: 364
Liittynyt: 12.01.2018 02:03

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja J Hepatiitti » 12.02.2018 01:23

Taustat kyllä nykyään kerron melko huolimattomasti. Ei ahdista. Kovimmista traumoista en nyt ihan kelle tahansa lähde avautumaan. Se voi mennä niin monella tapaa pieleen.
"I used to be a good person. I think there's something seriously wrong with me." -Veikko Leinonen

Vempula
Viestit: 266
Liittynyt: 05.04.2015 09:04

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja Vempula » 12.02.2018 08:29

J Hepatiitti kirjoitti:Taustat kyllä nykyään kerron melko huolimattomasti. Ei ahdista. Kovimmista traumoista en nyt ihan kelle tahansa lähde avautumaan. Se voi mennä niin monella tapaa pieleen.

Tuo on viisasta. Valitettavasti edes useimmat psykologit ynnä muut ammattiauttajat eivät ymmärrä uskonlahkojen pelottelusta ja tiukasta kontrollista sekä epäinhimillisestä karttamisväkivallasta johtuvia traumoja tai henkisiä vammoja.

En minäkään ole menneisyydestäni juuri puhunut, ja jos olenkin, niin hyvin ylimalkaisesti. Mikäli uskontosuhteestani kysytään, mainitsen tavallisesti, että suvussani on paljon jehovantodistajia. Saatan myös kertoa, että olen lapsena pyörinyt niissä kuvioissa sen verran, että tiedän lahkon kuvioista yhtä sun toista. Olen kuitenkin hyvin tarkoin pidättäytynyt kaikenlaisesta solvaamisesta, sillä siihen sortuminen vie uskottavuuden. Sitä vastoin kerron hyvinkin suoraan, miten lahko kohtelee entisiä jäseniään. Kerron myös, ettei yksikään jehovantodistaja saa esittää mitään kritiikkiä lahkon opetuksia tai käytänteitä kohtaan – tai päätyy erotetuksi ja kartetuksi. Jos puhe kääntyy Vartiotornin teologiaan, mainitsen tavallisesti, kuinka lahkon koko oppijärjestelmä perustuu vääristeltyyn historiankirjoitukseen ja virheelliseen "Jerusalemin hävityksen" vuosilukuun (607 eaa.), jota kerrassaan kukaan historioitsija ei hyväksy ja jonka tueksi ei löydy mitään todisteita.

Lahkosta irtautuneen yksilön kannalta puhuminen ja tapahtuneiden käsitteleminen saattaa tuntua tärkeältä ja tarpeelliseselta. Jos kokemuksensa joutuu pitämään sisällään, siitä saattaa aiheutua monenlaista oireilua. Olemme kuitenkin erilaisia. Yksi kestää ja kärsii yksinään enemmän, toinen tarvitsee kipeästi tukea ja keskustelukumppaneita.

Minä olen joutunut taistelemaan katkeroitumista vastaan, kun jäin erottamiseni jälkeen totaalisen yksin ja jouduin rakentamaan kaiken ihan alusta ja uudelleen. Minusta tuntui, ettei minulla ollut ketään ihmistä, joka olisi ymmärtänyt tilannettani ja jonka kanssa olisin voinut kokemuksiani käsitellä. Sukulaiseni syyllistivät ja tuomitsivat minut. Liian monta vuotta uskoinkin, että pian rakastava Jumala teurastaa minut Harmagedonissa muiden pahojen ihmisten ohella. Oikein puistattaa ja kylmää, kun ajattelenkin noita aikoja. Toivottavasti kukaan ei koskaan joutuisi kokemaan samanlaista.

Nykyään näihin tarpeisiin tietysti vastaa erilainen vertaistukitoiminta. Tämä keskustelupalstakin osoittautuu arvokkaaksi.

Weathertop
Viestit: 1148
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja Weathertop » 12.02.2018 08:54

Itse näkisin, ettei solvaaminen vie uskottavuutta, vaan ainoastaan ilmaisee henkilön olevan oikeasti vihainen jostain. Lisäksi se voi olla tervettä tunteiden tuulettamista, joka helpottaa vähän omaa oloa. Toki tässä niin kuin muissakin asioissa on hyvä olla vähän tilannetajua.

Valheiden levittely on sitten eri asia. Se kyllä vie herkästi uskottavuuden.

Oltuani nyt jonkin aikaa hoidossa masennuksen ja ahdistuksen takia olen huomannut, että yllättävänkin monella mielenterveystyön ammattilaisella on työnsä puolesta hyvinkin paljon kokemusta jehovantodistajuudesta, eikä mikään siitä myönteistä. He eivät myöskään epäröi sanoa sitä. Yksikin kuvaili lahkoa "pelottavaksi". Kyllä näille ihmisille voi lähtökohtaisesti puhua suoraan. Ensinnäkin he voivat auttaa, ja toisekseen lahkon uhrien kokemusten ja tuntemusten kuuleminen kartuttaa heidän ammattitaitoaan. Käsittääksenihän Suomessa ei anneta ainakaan julkisen puolen henkilöstölle juurikaan koulutusta uskonnollisista traumoista, vaan nämä asiat joudutaan oppimaan työn kautta.

Jos toisaalta käy niin, että hoitohenkilö kieltäytyy ottamasta kantaa uskontoihin, on luultavasti parempi lopettaa asiasta puhuminen ja yrittää hakeutua jonkun muun juttusille. Taso on kieltämättä kirjavaa, kuten Suomen julkisessa terveydenhuollossa yleensäkin.
Vain paha meitä kiittää. Oi, veljet pimeän.

mymmeli
Viestit: 204
Liittynyt: 18.07.2011 19:35

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja mymmeli » 12.02.2018 16:23

Mulla on hyvin erilaisia kokemuksia ammattiauttajista ja heidän suhtautumisestaan jehovantodistajuuteen. Yksi sanoi, että ei hän voi sanoa kenenkään puolesta mikä on hyvä. Hänestä jollekin uskonto lisää hyvinvointia. Toinen terapeutti, jolla on evankelisluterilainen tausta ymmärsi kyllä fundamentalismin vaikutuksia. Kolmas terapeutti sanoi jehovantodistajuuden vaikuttavan haitallisesti persoonaan. Tiukka rajojen asettelu ulkoapäin jne.

Itse en ole ihan hirvittävästi kertonut uskontotaustastani, koska koen, että ei juuri kukaan ymmärrä lahkolaisuutta paitsi julkisuuden kautta jotain voi ymmärtää. En häpeä sitä kuitenkaan.

mymmeli
Viestit: 204
Liittynyt: 18.07.2011 19:35

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja mymmeli » 12.02.2018 16:24

Itse en ole solvaamisen kannalla. Sillä sanalla on korvaani vahva negatiivinen sävy ja tavallaan sitä sitten alentuu samalle tasolle jehovantodistajien kanssa jotka solvaavat luopioita ja muita ei uskovia.

Weathertop
Viestit: 1148
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja Weathertop » 12.02.2018 19:13

mymmeli kirjoitti:Itse en ole solvaamisen kannalla. Sillä sanalla on korvaani vahva negatiivinen sävy ja tavallaan sitä sitten alentuu samalle tasolle jehovantodistajien kanssa jotka solvaavat luopioita ja muita ei uskovia.


Makuasia ehkä, mutta itse kyllä annan itselleni luvan ilmaista todellisia ja vilpittömiä tunteitani rehellisesti vaikkapa solvaamalla Jehovan todistajia hihhuleiksi tai paskalahkoksi (tai kavereiden kesken joksikin, mitä en kehtaa tänne kirjoittaa). Koska todistajat itse menevät pitkälle solvaamisen tuolle puolen levittämällä valheita milloin mistäkin ja kenestäkin, niin eipä tuon luulisi heitä haittaavankaan.

Vajotakseen samalle tasolle todistajien kanssa olisi jo ruvettava suojelemaan lasten hyväksikäyttäjiä ja ajamaan ihmisiä itsemurhiin.
Vain paha meitä kiittää. Oi, veljet pimeän.

mymmeli
Viestit: 204
Liittynyt: 18.07.2011 19:35

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja mymmeli » 13.02.2018 16:07

Joo, itsekin haluan toki ilmaista todelliset, aidot ja vilpittömät tunteeni Jehovan todistajia kohtaan. Tietyt rajat haluan kuitenkin pitää.

Polyester
Viestit: 2614
Liittynyt: 11.05.2007 22:11

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja Polyester » 13.02.2018 23:54

Vartiotorni-seuran istuttama "uusi persoonallisuus" tekee ihmisestä kaksilla punnuksilla pelaavan, tekopyhän, ylimielisen paskiaisen. "Uuden persoonallisuuden" takana on kuitenkin pieni, pelokas ihminen, joka tarvitsee tietoa ja tukea.

Weathertop
Viestit: 1148
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja Weathertop » 14.02.2018 08:32

Polyester kirjoitti:Vartiotorni-seuran istuttama "uusi persoonallisuus" tekee ihmisestä kaksilla punnuksilla pelaavan, tekopyhän, ylimielisen paskiaisen. "Uuden persoonallisuuden" takana on kuitenkin pieni, pelokas ihminen, joka tarvitsee tietoa ja tukea.


Periaatteessa kyllä, joskaan ei mielestäni täysin ilman moraalista vastuuta (sikäli kuin aikuisesta ihmisestä puhutaan).

Kohdistan kuitenkin kovimmat julkisesti ja vieraiden ihmisten kanssa keskustellessani käyttämäni solvailutermit (yllä mainittujen lisäksi mm. 'massamurhakultti', 'itsemurhakultti' ja 'pedofiliakultti') lahkoon enkä rivitodistajiin henkilöinä, ja huolehdin siitä, että ne myös kuvailevat lahkoa totuudenmukaisesti eivätkä liioitellen tai muuten epärehellisesti.

Luopiokavereiden kesken voi sitten tuulettaa tunteita vapautuneemmin ja reiluudenkaan vaatimuksista välittämättä, jos siltä tuntuu.
Vain paha meitä kiittää. Oi, veljet pimeän.

pavlovin koira
Viestit: 13
Liittynyt: 02.06.2016 19:41

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja pavlovin koira » 17.02.2018 02:48

Vaikeinta on ollut päättää miten elää eroamisen jälkeen. Omaan vielä ihan hyvät suhteet äitiini ja sisaruksiin, enkä niitä haluaisi tuhota. Välillä joutuu miettimään miten käyttäytyä ja millaisia valintoja tekee. Usein joutuu tekemään kompromisseja koska pidän välejä perheeseen aika tärkeinä, vaikka ovatkin aika ehdolliset.

loikkarisusi
Viestit: 164
Liittynyt: 19.09.2012 19:20

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja loikkarisusi » 17.02.2018 11:07

Polyester kirjoitti:Vartiotorni-seuran istuttama "uusi persoonallisuus" tekee ihmisestä kaksilla punnuksilla pelaavan, tekopyhän, ylimielisen paskiaisen. "Uuden persoonallisuuden" takana on kuitenkin pieni, pelokas ihminen, joka tarvitsee tietoa ja tukea.


Nimenomaan tämä on minulla ollut se isoin jehovantodistajuudesta jäänyt ongelma :D Joudun vieläkin tekemään todella paljon töitä päästäkseni eroon ylimielisyydestä ja siitä ajatuksesta, että olisin pohjimmiltani paljon parempi ja oikeammassa kuin muut ihmiset. Oikeutuksen tunnelukko ja auktoriteettongelmat ovat todella vahvoja, koska en enää halua alistua kenellekään. Silti samaan aikaan koen myös olevani edelleenkin liian kiltti kuten on aina opetettu, minkä mymmelikin mainitsi. Ristiriitaiset tunne-elämän kokemukset ja väärät keinot käsitellä niitä ovat varmasti yksi isoimmista ongelmista joita todistajuudesta jää.

Olen siitä mielessä onnekas, etten kokenut olevani kovin läheinen seurakuntalaisten kanssa ja olin hankkinut kivoja "maailmallisia" ystäviä jo silloin kun kuuluin virallisesti seurakuntaan. Tavallaan kaksoiselämän viettäminen siis auttoi ainakin tapauksessani irrottautumaan, koska olin jo nähnyt miten paljon mukavampia ja suvaitsevampia ihmiset ovat seurakunnan ulkopuolella. Löysin siis varhain ns. oman heimoni enkä kokenut enää vuosiin yhteenkuuluvuutta Jehovan todistajien kanssa.

mymmeli
Viestit: 204
Liittynyt: 18.07.2011 19:35

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja mymmeli » 17.02.2018 15:43

Hei Pavlovin koira!

Itsekin pidän perhettä tärkeänä ja ymmärrän hyvin, että niitä suhteita ei haluaisi tuhota. Omalla kohdallani välit ovat olleet ristiriitaisetkin jo ennen eroa, mutta silti olen sitä mieltä, että mulla ei lisää hyvää oloa se, että suhteet ovat huonot. Siksi olen nyt yrittänyt ainakin itse luoda jonkinlaiset suhteet. Osa sukulaisistani on kanssani kyllä tekemisissä , mutta eivät kaikki. Koen asian niin, että silti noiden sukulaisten, joiden kanssa on jonkinmoiset välit niin kaikesta ei voi puhua ja he eivät ymmärrä tätä nykyistä elämääni . He elävät siellä jehovantodistajakuplan sisällä eli elämme tietyllä tavalla eri maaimoissa.


Palaa sivulle “Vertaistuki”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija