Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

Vertaistuelle pyhitetty osio.

Valvoja: Moderaattorit

Alueen säännöt
Vertaistuki-alueen tarkoitus on tarjota mahdollisuus vertaistuelle, sanomisen, kuuntelemisen ja parhaimmillaan ymmärtämisen muodossa. Alueella voit avautua jehovantodistajuuden aiheuttamista haasteista ja saada tukea tilanteeseesi.

Vertaistuki-alueella ei suvaita minkään sortin väittelyitä, tinkaamisia, eikä opillisia debatteja. Niitä varten on omat, kyseiseen tarkoitukseen paremmin sopivat alueensa.

Vertaistuen eräs määritelmä.
mymmeli
Viestit: 219
Liittynyt: 18.07.2011 19:35

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja mymmeli » 27.05.2018 19:41

Hei lottopallo!

Itsekin olen havahtunut noihin työpaikkakuvioihin. Jehovan todistajana sitä piti työkavereita vain välttämättömänä asiana töiden sujumisen kannalta. Vapaa-aikaa ei heidän kanssaan ollut suositeltavaa viettää. Työpaikkakiusaamista saavat kokea kyllä ihan ei uskonnollisetkin ihmiset. Tuo ajatus meikäläiset vs. maailmalliset on kyllä jo kasvatuksessa hyvin syvälle juurtunut ajatusmaailma.

Valta on muuten ollut itselleni vaikea ja erittäin tunteita herättävä juttu jt:stä eroamisen jälkeen. Inhosin eron jälkeen kaikkia auktoriteettejä ja sitä, jos joku käskyttää ja siihen ei tarvittu kuin tietty äänensävy niin jo se nostatti tunteita. Olin tosi herkillä.Vieläkin suhteeni auktoritteeteihin esim. pomoihin on sellainen, että ajattelen silti heidän olevan aivan samanlaisia ihmisiä minun kanssani ja eivät siis varsinaisesti ole minua yläpuolella. Toki työelämässä pomo on pomo, mutta silti sanon kyllä mielipiteeni, jos minusta siltä tuntuu.

Kaarmis
Viestit: 3759
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja Kaarmis » 27.05.2018 22:56

sitä oli tavallaan muita ihmisiä yläpuolella, tuomitsemassa muita. Toki itse en ollut todellakaan jyrkimmästä päästä


Kuvittele olevasi jt-vanhin nimeltä Jyrki.
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."

Polyester
Viestit: 2670
Liittynyt: 11.05.2007 22:11

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja Polyester » 28.05.2018 23:59

Kaarmis kirjoitti:
sitä oli tavallaan muita ihmisiä yläpuolella, tuomitsemassa muita. Toki itse en ollut todellakaan jyrkimmästä päästä


Kuvittele olevasi jt-vanhin nimeltä Jyrki.

Tai hänen vaimonsa Justiina, juoruaja ja piilovaikuttaja.

m.naat

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja m.naat » 30.05.2018 06:17

Kovia juttuja minulla oli montakin, mutta yksi ensimmäisiä oli koulunpenkille meno 42 vuotiaana.
Olinhan elämäni tuhrannut tienraivaukseen, postimiehenä ja alkon myyjänä.

Kun katselin 42 vuotiaana ansaittuja eläkerahoja, pöyristyin. Ajattelin silloin tulevia eläkeaikoja ja päätin: "minähän en minkään kansaneläkkeen varaan jää".
Tein 3v oppisopimuksen ja opiskelin lähihoitajaksi MKP.
Töitä riitti, aina siihen asti kun viimevuonna jäin eläkkeelle.
Nyt sitten olen tyytyväinen eläkeläinen ja saan eläkettä jota en saisi jos en olisi tehnyt tuota päätöstä minkä tein vuonna 1997.

Eihän peruspalkat olleet kovin kummoisia, mutta työ oli välillä yötyötä tai 3-vuorotyötä.

Muitakin kovia juttuja oli.
Uuden perheen perustaminen ja myöhemmin uskoon tulo.

mymmeli
Viestit: 219
Liittynyt: 18.07.2011 19:35

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja mymmeli » 30.05.2018 21:45

Hei m.naat!

Se on mielestäni juurikin tärkeää tuo koulutus ja paikan löytäminen tässä uudessa elämässä eron/ erottamisen jälkeen. Se vie aikaa ja voimia. Näin ainakin itse olen kokenut. Kaikki ponnistelut ovat kuitenkin olleet vaivan arvoisia. Jehovan todistajana ollessa kaikki teot, valinnat elämässä piti tehdä Jehovan palvelemista varten. Tämä maailma oli vain välivaihe kohti täydellistä elämää paratiisissa.

Mainitsit uskoon tulon. Sinulla siis on ollut hengellisen etsinnän vaihe kuten minullakin. Toki en kuulu mihinkään uskontoon varsinaisesti, mutta kyllä sitä piti pohtia, että uskooko jumalaan enää. Mistä maailma on saanut alkunsa jne. Onko kuoleman jälkeen elämää? Tällaisia kysymyksiä sitä tuli paljonkin pohtineeksi eron jälkeen.

MItä muita kovia juttuja sinulla oli?

m.naat

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja m.naat » 31.05.2018 07:25

Oman ajattelun muuttamainen, varsinkin sen uskoontulon jälkeen.

JT ajattelu ihmisistä on yksioikoista ja sanon suoraan; PAHAA ja HÄJYÄ ja kun sitä "ismiä" on lapsesta sakka imenyt on siitä vaikea irtaantua.
Tietyt ihmiset oli laitettu automaattisesti huonojen ihmisten joukkoon ja niitten ohi kannatti kävellä, katsoa läpi.
Eihän se näin oikeasti mene.
Uskovalle uusitestamentti on pullollaan heikko-osaisten myönteisestä kohtelusta.Ei ohikävelemisestä.
Jopa vihamiehetkin pitää huomioida.

Sen oppiminen että vaikka joidenkin ihmisten teot ovat raamatun valossa pahoja ja uskova ei niitä tekoja voi hyväksyä, niin ihmiset on kaikki ihmisiä ja heillä saattaa olla taasen joku syy, miksi he tekevät niin kuin tekevät ja minä en sitä syytä tiedä.

On paljon ihmisiä jotka JT:n silmissä ovat alempaa kastia ja heidät heidän mielestään kannattaa jättää omaan arvoonsa, mutta pohjimmiltaan heistä voi löytyä kuitenkin hyvyys.

Olenkin nyt vuosien saatossa tutustunut moniin TOSI hyviin ihmisiin jotka olisin hylännyt oitis JT:na.
Mainittakoon, mielenterveyspotilaita, päihdeongelmaiset, tosiköyhät y.m.
En voi heittää kivellä päähän edes seksuaalisesti n.s. poikkeavia.
Tekoja minun ei tarvitse hyväksyä, mutta ihmisinä minulla on oikeus ja velvollisuus heidät sallia.
Uskon, että tämä prosessi minulla on edelleen kesken.

No,itsestäni voin vielä sen verran sanoa, että viinalla lutraaminenkin loppui.
Olin joumassa sen kanssa jo liriin ja jouduinkin. Sitten se vain loppui.
Ei edes sitä tavaraa kesähelteellä.

mymmeli
Viestit: 219
Liittynyt: 18.07.2011 19:35

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja mymmeli » 03.06.2018 12:40

Hei m.naat!

Tuo oman ajattelun muuttaminen se vasta tosi raskas ja työläs prosessi onkin. Vaikka ei uskoisikaan enää jt- oppeihin tai jumalaan niin silti se on työlästä muuttaa omia ajatusmalleja. Uskonto on niin vahvasti psyykeen vaikuttava juttu. Se on tapa katsoa maailmaa, asenne. Vuosia kestäneen aivopesun tulosta.
Maailman ihmisiin opetetaan suhtautumaan tietyllä tavalla ja maailmaan muutenkin opetetaan suhtautumaan negatiivisesti.

Tuo maailma on paha paikka- lause on kyllä mielenkiintoinen. Siinäkin on mielestäni kyse siitä, mihin kohdistat huomiosi. Totta kai maailmassa on pahoja asioita. Asioita, joista suljetussa uskonyhteisössä kasvanut ei tiedä mitään. Mutta maailmassa on paljon myös hyvyyttä, kun sen vain oppii näkemään. Aivan kuten jehovantodistajissakin on sekä hyviä että pahoja asioita.

_JN
Viestit: 9
Liittynyt: 30.12.2011 21:52

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja _JN » 23.06.2018 22:36

Nyt. jo useita vuosia järjestöstä lähtemisen jälkeen, juhannus on se pahin, iskee aina koko juhannukseksi ahdistus päälle konventin vuoksi.

Weathertop
Viestit: 1235
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja Weathertop » 24.06.2018 13:39

_JN kirjoitti:Nyt. jo useita vuosia järjestöstä lähtemisen jälkeen, juhannus on se pahin, iskee aina koko juhannukseksi ahdistus päälle konventin vuoksi.


Olenkin ihmetellyt, miksi sinänsä krooninen ahdistus aina tähän aikaan vuodesta pahenee ja tuppaa kehittämään lieviä psykoottisia oireitakin. Syy oli näköjään liian itsestään selvä tajutakseni sitä. :D
Vain paha meitä kiittää. Oi, veljet pimeän.

_JN
Viestit: 9
Liittynyt: 30.12.2011 21:52

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja _JN » 24.06.2018 14:51

Weathertop kirjoitti:
_JN kirjoitti:Nyt. jo useita vuosia järjestöstä lähtemisen jälkeen, juhannus on se pahin, iskee aina koko juhannukseksi ahdistus päälle konventin vuoksi.


Olenkin ihmetellyt, miksi sinänsä krooninen ahdistus aina tähän aikaan vuodesta pahenee ja tuppaa kehittämään lieviä psykoottisia oireitakin. Syy oli näköjään liian itsestään selvä tajutakseni sitä. :D

Se on ihmeellistä, miten voi tuntea syyllisyyttä siitä ettei mene sinne istumaan, vaikka tietää koko homman olevan täyttä potaskaa.

Weathertop
Viestit: 1235
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja Weathertop » 24.06.2018 15:26

_JN kirjoitti:Se on ihmeellistä, miten voi tuntea syyllisyyttä siitä ettei mene sinne istumaan, vaikka tietää koko homman olevan täyttä potaskaa.


Omassa alitajunnassani taitaa muhia se jokaisessa piirikonventissa harjoitettu lopun läheisyyden hehkutus, joka kammotti aina jo etukäteen. Nyt viimeinkin oivalsin, että sen takia kesäkuu on minulle vuoden vaikeimpia kuukausia.

Siitä, miten kulttipaska on onnistunut sotkemaan oman pään, oppii aina jotain uutta.
Vain paha meitä kiittää. Oi, veljet pimeän.

J Hepatiitti
Viestit: 408
Liittynyt: 12.01.2018 02:03

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja J Hepatiitti » 25.06.2018 01:59

Eniten itseä vaivaavat ne sukulaiset joiden kanssa vielä tekemisissä. Haaskaavat aikaansa ja rahojansa konventissa ja tulevat täynnä pyhää henkeä takaisin. Muuten en välttämättä edes muistaisi konventteja.
"I used to be a good person. I think there's something seriously wrong with me." -Veikko Leinonen

mymmeli
Viestit: 219
Liittynyt: 18.07.2011 19:35

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja mymmeli » 04.07.2018 19:07

Itse muistan, että konventit olivat suuri juhla jehovantodistaja aikoina. Tuli mietittyä vaatteita vähän enemmän. Mitä siis pukee päälle. Lisäksi siellä oli tuttuja muista seurakunnista ja heidän kanssaan tuli myös vietettyä samalla aikaa. Itse en nyt muista konventteja muuten kuin omien sukulaisten kautta, kun ajattelen, että nyt he ovat siellä jne.

loikkarisusi
Viestit: 165
Liittynyt: 19.09.2012 19:20

Re: Mikä sinulle on ollut kovin juttu jt:stä eroamisen jälkeisessä elämässä?

ViestiKirjoittaja loikkarisusi » 10.08.2018 10:48

Sekin tuli näitä lukiessa mieleen, että kun elämästä on tosiaan mennyt vuosia ns. hukkaan en ole kovin hyvä tekemään kompromisseja oikein missään. Tämä on toki positiivinenkin asia kun en tyydy mihin tahansa, mutta joskus huomaan itsekin olevani todella jyrkkä jos koen että joku toinen ihminen pyrkii vaikuttamaan minuun niin etten voi itse päättää jostain asiasta. Onneksi sentään tiedostan tämän ja olenkin nopea pyytämään anteeksi, jos tulee ylilyöntejä ja loukkaantumisia pikkuasioista esim. parisuhteissa.

Tähän liittyen myös tuo aiemmin mainittu miesauktoriteettien vastustaminen näkyy mm. työpaikalla siinä, etten yhtään kestä jos esimies yrittää pomotella jossain asiassa, josta olen eri linjoilla. Suorastaan raivostun sellaisesta ja heti tekee mieli piikitellä ja näytää, että tiedän paremmin. Tuntuu vaikealta hallita tuollaisissa tilanteissa syntyviä vihan tunteita, varmasti siksi että ne laukaisevat jt-aikojen riittämättömyyden tunteet ja tuovat mieleen vuosia kestäneen pakotetun alistumisen sekä omien mielipiteiden ja älykkyyden hautaamisen.


Palaa sivulle “Vertaistuki”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija