Naapurin masennus

Vertaistuelle pyhitetty osio.

Valvoja: Moderaattorit

Alueen säännöt
Vertaistuki-alueen tarkoitus on tarjota mahdollisuus vertaistuelle, sanomisen, kuuntelemisen ja parhaimmillaan ymmärtämisen muodossa. Alueella voit avautua jehovantodistajuuden aiheuttamista haasteista ja saada tukea tilanteeseesi.

Vertaistuki-alueella ei suvaita minkään sortin väittelyitä, tinkaamisia, eikä opillisia debatteja. Niitä varten on omat, kyseiseen tarkoitukseen paremmin sopivat alueensa.

Vertaistuen eräs määritelmä.
Mango

Naapurin masennus

Viesti Kirjoittaja Mango »

Moi! Yläkerran naapuri on kotiäiti kuten minäkin. Hän on Jehovan todistaja, ollut lapsesta saakka. Nyt kuitenkin hän on kärsinyt yli vuoden masennuksesta(lääkärillä diagnosoitu), joka hänen mukaansa alkoi hankalasta naapuritilanteesta(aggressiivinen alkoholisoitunut pariskunta) heidän aikaisemmassa kodissaan. Tilanne meni niin pelottavaksi ja pahaksi, että ovat nyt evakossa ja etsivät uutta taloa paraikaa.

Mietin, että voisiko tuo masennus johtua kuitenkin jostain syvällisemmästä? Hän on kertonut esimerkiksi haastavaksi ja raskaaksi Raamatun opiskelemisen ja lapsille opettamisen. Ja että ei käy kokouksissa niin usein kuin pitäisi. Hänen miehensä on kuitenkin tärkeä tuki hänelle ja mieskin on nyt pitkällä sairaslomalla työtapaturman takia (kädessä murtuma). Seurakunnasta tulee kerran viikossa mieshenkilöitä opettamaan Raamattua ystäväni miehelle.

Naapurin lapsilla on äitinsä masennuksen(hänellä on lääkitys, sivuvaikutuksena väsymys) takia ihan oma rytmi eli heräävät vasta joskus klo12 ja sitten ovat joko meillä tai leikkivät pihalla lasteni kanssa melkein koko päivän. Naapurin jaksamisiesta riippuen hän käy välillä luonani teellä tai päin vastoin. Me (perheeni) emme siis ole Jehovan todistajia, mutta naapureille on kuitenkin ihan ok, että lapsemme viettävät keskenään aikaa. Viikonloppuisin heillä käy muita seurakuntalaisia vieraina.

Miten voisin auttaa naapuriani? Mistä kannattaisi puhua? Voisiko masennus johtua paineista seurakunnassa?
Veli-Hopea
Viestit: 5324
Liittynyt: 28.12.2010 16:25

Re: Naapurin masennus

Viesti Kirjoittaja Veli-Hopea »

Jehovantodistajuus ja sitä syntynyt maailmankuva on todennäköisesti yksi osa masennusta. Kaikkea ei voi toki sen syyksi laittaa.

Jos siitä masennuksen osasta haluaa irti, pitää koko todistajuus ja sen koukerot selvittää läpi niin että siitä pystyy päästämään irti.

Se on sekin jo vuosien savotta muiden osasyiden rinnalla että kivinen tie on edessä.

Jehovantodistajat yksilöinä luulevat tietävänsä raamatusta kaikki ja totuuden kaikesta. Totuus on etteivät he tiedä mitään ja sen mitä tietävät, on se mitä vartiotorni haluaa heidän uskovan ja "tietävän".

Olet hyvä ihminen kun olet huolissasi toisesta. Eikai se auta kuin olla ystävä hänelle ja puhua asioista. Puhuminen on hyvää terapiaa.

Ota lenkkikaveriksi luontoon. Luonto,maisemat ja ystävyys auttaa.
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?

-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.
Weathertop
Moderaattori
Viestit: 1532
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Naapurin masennus

Viesti Kirjoittaja Weathertop »

Parasta auttamista on hyvänä kuuntelijana oleminen ja arjen askareissa auttaminen, mikäli henkilö on tavalla tai toisella ilmaissut, että voisi tällaista apua tarvita. Hyvää tarkoittavia neuvoja masennuksen hoitoon ei kannata jaella, koska sellaiset vain ärsyttävät masentunutta, elleivät ne tule oikealta asiantuntijalta tai kliinisen depression henkilökohtaisesti kokeneelta. Näin ainakin sanoisin kroonisesta masennuksesta itse kärsivänä.

Eipä oikein tule mieleen mitään hyvää tapaa, jolla Vartiotorni-seuran hyvinkin todennäköisen roolin masennuksen aiheuttajana ja/tai ylläpitäjänä voisi tuoda esille. Vahvat torjuntamekanismit lyövät todennäköisesti päälle heti, jos joku yrittää ottaa asiaa puheeksi. Valitettavasti uhrin lienee vain hoksattava asia itse, jos on sitä koskaan hoksatakseen. Se voi toki jo auttaa, jos masentunut huomaa "maailmallisen" ihmisen suhtautuvan hänen tilanteeseensa omia uskonveljiä ja -sisaria empaattisemmin.
"The universe is not fine-tuned for life; life is fine-tuned to the universe." - Victor J. Stenger
Mango

Re: Naapurin masennus

Viesti Kirjoittaja Mango »

Kiitos neuvoistanne! Tosiaan, sitä myöten kun olen ollut tekemisissä naapurini kanssa, niin olinkin jo vähän odottanut, että milloin ottaa puheeksi uskonsa ja jos alkaa minullekin tarjoamaan lehtisiä ym., joten päätin ottaa etukäteen vähän selvää jt-uskosta. Sitten ihan yllättäen törmäsin näihin negatiivisiin kokemuksiin ja vaikeuksiin yhteisöstä eromisen vuoksi.

Sen takia minulle vähän huoli tulikin, kun hänen entiselle kotipaikkakunnalle jäänyt jt-perhe ja jt-ystävät ovat hänelle niin tärkeät, että hän ei varmaan missään tapauksessa haluaisi yhteisöstä pois...

Hän on kyllä vaikuttanut todella kiitolliselta ja iloiselta, kun olen viettänyt aikaa hänen kanssaan. Ehkä hän on ollut vähän hämmästynyt, kun joku "ulkopuolinen" henkilö on valmiina tukemaan.

Meillä on valitettavasti vain vähän aikaa enää olla yhdessä, koska me muutamme kuun lopussa toiselle paikkakunnalle (ja he muuttivat naapuriin vasta reilu kuukausi sitten). Sitä hän sanookin pelkäävänsä, että miten sitten jaksaa, kun en enää ole täällä (nyt olen pyrkinyt hakemaan häntä ylös sängyn pohjalta tekemään jotain piristävää ainakin pari kertaa viikossa). Toistaiseksi olemme puhuneet niitä näitä, lapsista, kodinhoidosta ja olen myös yrittänyt saada häntä miettimään asioita, joita tykkäsi tehdä ennen masennusta (esim. käsitöitä) ajatellen, että jos hän saisi aloitettua jotain, josta pitää, niin voisi sitten ehkä saada siitä jotain mielekästä tehtävää, joka auttaisi pitämään kiinni elämästä. Sittenkin, kun olemme jo muuttaneet. Myöskin olen puhunut minun vaikeista asioista elämässäni ja halunnut näyttää, että minäkin olen epätäydellinen(koska hän on ajatellut, että meillä on kaikki täydellistä ja helppoa). Ja puhunut siitä mikä auttaa minua jaksamaan kotiäitiyden haasteissa.

Olen ensimmäistä kertaa tutustunut masentuneeseen ja jt-henkilöön, joten hienovaraisuus on varmasti paikallaan. Toivoisin kuitenkin voivani olla hänelle avuksi, jos suinkin vain mahdollista...
Shamaani

Re: Naapurin masennus

Viesti Kirjoittaja Shamaani »

Mango kirjoitti:Mietin, että voisiko tuo masennus johtua kuitenkin jostain syvällisemmästä? Hän on kertonut esimerkiksi haastavaksi ja raskaaksi Raamatun opiskelemisen ja lapsille opettamisen. Ja että ei käy kokouksissa niin usein kuin pitäisi. Seurakunnasta tulee kerran viikossa mieshenkilöitä opettamaan Raamattua ystäväni miehelle.
Voi johtua. Omalta kohdaltani ja taustastani johtuen (myöhemmin tästä vähän lisää) veikkaan että vaikuttaakin mielialaan ja henkiseen hyvinvointiin. Todistajien elämä on myös hyvin suorituskeskeistä ja pyörii paljolti numeroiden ja aktiivisuuden (kokouksissa käymisen, henkilökohtaisen tutkimisen, kenttätyön ja kaiken muun vapaaehtoistyön jota kutsutaan "eduksi") ympärillä. Monilla todistajilla on riittämättömyyden tunnetta, ja tästä naapurisi jo onkin omalta kohdaltaan kerennyt mainitsemaan.

Mitä tulee kylässä käyviin "mieshenkilöihin", niin jos naapurisi mies on kastettu Jehovan todistaja merkitsee tämä sitä että hän ei voi "hengellisesti" hyvin (mahdollisuus että jää "toimettomaksi" ( = ei aktiivinen) tai eroaa todistajista kokonaan). Jos taas ei ole kastettu niin hänelle pidetään ns. "Raamatun tutkistelua", jossa häntä yritetään aktiivisesti käännyttää todistajaksi.
Mango kirjoitti:Sitten ihan yllättäen törmäsin näihin negatiivisiin kokemuksiin ja vaikeuksiin yhteisöstä eromisen vuoksi.
Uteliaisuuttani kysyn, että mistä asia pompsahti eteen? Karttaminen on ihan peruskauraa jonka tietää jokaikinen todistaja vauvasta vaariin, myönsivät he sen tai eivät.
Mango kirjoitti:Hän on kyllä vaikuttanut todella kiitolliselta ja iloiselta, kun olen viettänyt aikaa hänen kanssaan. Ehkä hän on ollut vähän hämmästynyt, kun joku "ulkopuolinen" henkilö on valmiina tukemaan.
Varmasti hän onkin hyvin iloinen ja tyytyväinen! Kukapa ei olisi.

Muista kuitenkin että olet "maailmallinen", eli automaattisesti lähtökohdiltasi paha ihminen. Jos todellisuus ei vastaakkaan heidän visiotaan "todellisuudesta", niin voihan se ihmetystä hieman herättää. Heille kuitenkin syötetään jatkuvasti maailmankuvaa, jossa kaikki muut paitsi todistajat ovat pahoja ja turmeltuneita ihmisiä. Se visio vahvasti vastaa 2. Timoteukselle 3:1-4, jota he pitävät yhtenä lopun merkeistä:
Timoteukselle 3:1-4 kirjoitti:[1] Mutta tiedä tämä, että viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. [2] Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, pöyhkeitä, rienaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, [3] vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, [4] kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia [--].

- Pyhä Raamattu – Uuden Maailman Käännös
(JW.org)
Näiden turmeltuneiden ja pahojen ihmisten seasta (kattaa siis kaikki muut paitsi todistajat), he sitten yrittävät etsiä yksittäisiä hyviä ihmisiä, jotka pyritään viimeistään jossain vaiheessa kääntämään todistajaksi ( = kerrotaan "totuudesta"). Jos käännytys ei onnistukaan, niin sitten jätetään "Jehovan ratkaistavaksi", että murhaako hän kyseisen yksilön ihan juuri kohta alkavassa Harmagedonissa ( = maailmanloppu) vai saako tämä kääntymätön yksilö "ikuisen elämän ennallistetussa ja täydellisessä paratiisissa" ( = elämä jatkuu nykyisellään ikuisesti, mutta maailmasta on poistettu sodat, sairaudet, kuolema ja kaikki muu paha).

Siinäpä heidän maailmankuvansa pähkinänkuoressa.
Mango kirjoitti:Olen ensimmäistä kertaa tutustunut masentuneeseen ja jt-henkilöön, joten hienovaraisuus on varmasti paikallaan.
On tosissaan paikallaan! Todistajilla olevat mielisairaudet ovat hyvin yleisiä. Itse tiedän enemmän tai vähemmän henkilökohtaisesti ainakin viisi (5) todistajaa, ketkä ovat lähteneet oman käden kautta. Yksi näistä oli oma isäni.

Sen lisäksi itselleni diagnosoitiin myös keskivaikea masennus aikanaan ja siihen päälle lääkitys. Lähellä oli myös oman elämäni päättyminen. Mutta kappas kummaa, masennus ja lääkityksen tarve hävisivät kuin pieru Saharaan (ja pysyneet poissa!) pari vuotta sen jälkeen kun lopetin aktiivitodistajan elämän. Nykyään olenkin jo eronnut järjestöstä (täten kartetaan myös) ja elämä ei voisi olla paremmin! Tosin tämähän on täysi mahdottomuus todistajalle ymmärtää, että joku voisi aidosti olla onnellinen "ilman Jehovaa".
Mango

Re: Naapurin masennus

Viesti Kirjoittaja Mango »

Hei Shamaani!

Kiitos täydentävästä vastauksestasi! Tosiaan tämä seurakunnasta eroaminen ei tullut esille naapurin keskusteluista, vaan siis minä etsin internetistä tietoa Jehovan todistajista ja sitten löysinkin monta surullista tarinaa(yllätyksenä minulle!) ja myös tämän keskustelupalstan. Olin epäselvästi kirjoittanut.

Hänen miehestään en tiedä onko kastettu vai ei. Tiedän vain, että miehen vanhemmat eivät aluksi hyväksyneet miniäehdokasta, vaan yrittivät estää seurustelun. Ja että heille syntyi yksi esiaviollinen lapsi.

Nyt heillä on molemmilla vähän hankalaa, kun nainen on masentuneena ja miehen käsi ei välttämättä työtapaturman jälkeen palaa entiselleen; yksi sormi ei edelleenkään toimi. Ovat pudonneet siis työelämästä ja turvallisesta arjesta, vuorokausirytmi on hukassa ja kirkossakin käyminen vaatii ponnistelua.

Nainen kommentoikin, että onneksi hän voi jo vähän paremmin(ei enää itsetuhoisia ajatuksia), koska nyt miehellä on alkanut tunteiden alamäki.

Otan osaa isäsi metykseen, todella ikävä kuulla... Onneksi sinulla menee kuitenkin hyvin!
Vieraas
Viestit: 3220
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Naapurin masennus

Viesti Kirjoittaja Vieraas »

Komppailen edellisiä kommentoijia. Käytännön apu lienee parasta mitä voi tarjota, uskonnollisiin asioihin puuttuminen käynnistää lähes aina melkoiset defenssit todistajassa.

Masentunut naapuri saattaa parhaassa tapauksessa saada silmiään auki sen suhteen, että paha “maailmallinen” voi olla vilpitön ystävä ja seurakunnan vanhimmat huonoimmillaan jotain ihan muuta. Sieltä suunnasta voi tulla masentuneelle käytännössä lisää henkistä painolastia, näitä tapauksia on paljon. Pykälät ja lahkon maine kun tulevat aina ennen yksilön tarpeita.
Video ei ollut ohjeistusvideo.
Shamaani

Re: Naapurin masennus

Viesti Kirjoittaja Shamaani »

Mango kirjoitti:Tosiaan tämä seurakunnasta eroaminen ei tullut esille naapurin keskusteluista, vaan siis minä etsin internetistä tietoa Jehovan todistajista ja sitten löysinkin monta surullista tarinaa(yllätyksenä minulle!) ja myös tämän keskustelupalstan.
Älä ainakaan mene hänelle sanomaan että olet netistä etsinyt tietoa ja varsinkaan sitä että olet tänne kirjoitellut. Suhde saattaa loppua siltä istumalta hyvinkin voimakkaisiin tunteisiin.

Me täällä olevat ollaan todistajien näkökulmasta pahimpia ihmisiä (siis pahempia kuin kaikki muut pahat) joita löytyy: "luopioita" eli entisiä jäseniä ketkä kritisoivat järjestöä, Saatanan kätyreitä ja tarkoituksellisesti pyrimme "myrkyttämään" ihmisten mieliä ja valehdellaan kaikille että nämä vielä yksittäiset hyvät ihmiset eivät kääntyisi todistajiksi. Olemme kuulemma myös mieleltämme sairaita ja meitä verrataan eläimiin. Jos haluat tarkempaa tietoa mitä meistä ajatellaan, niin JW.ORG:n verkkokirjastoon vaan iskee hakusanan "luopio", niin luulisi löytyvän aika nopeaan.
Mango kirjoitti:Tiedän vain, että miehen vanhemmat eivät aluksi hyväksyneet miniäehdokasta, vaan yrittivät estää seurustelun. Ja että heille syntyi yksi esiaviollinen lapsi.
Onpas kliseinen tarina. Edelleen silti kaksi mahdollisuutta, joko mies on "huonoa seuraa" oleva todistaja, tai sitten "maailmallinen" kuten sinäkin (mitä itse veikkaan kertomasi perusteella). On myös mahdollista että ovat seurustellessa olleet alle 18-vuotiaita, jolloin usein vanhemmat kieltävät seurustelun, ikäänkuin täysikäisyys olisi muka joku tae yhtään mistään. Peruste tälle kuitenkin on että seurustella voi vain ja ainoastaan avioliitto päämääränä ja usein avioituminen tapahtuu hyvinkin nopeaan. Hitaimmat yleensä seurustelevat noin vuoden (harvemmin taitaa kauempaa edes mennä) ennen avioliittoa ja avoliitosta seuraa erottaminen. Jos mies tosiaan on "maailmallinen", niin se on myös omiaan leimaamaan naapurisi koska kastettu todistaja ei sosiaalisen/moraalisen konvention mukaan saisi mennä ulkopuolisen kanssa naimisiin. Tästä ei tosin eroteta, mutta ei katsota kauhean ymmärtäväisestikään. Tuohon tilanteeseen sopisi myös oikein hyvin se miehen kanssa tapahtuva viikoittainen tutkiminen. Jos hän kääntyy todistajaksi, niin naisen asema paranee. Ovathan molemmat sitten todistajia ja kaikki taas OK.

Mutta kerta seksiä on harrastettu ennen avioliittoa, ja koska siitä jopa syntynyt lapsi, niin se tarkoittaa sitä että jos toinen/molemmat olleet kastettuja todistajia, niin mitä varmimmin on erotettu. Tiedä sitten onko jo otettu takaisin mukaan, mutta jos ei niin en ihmettele sekuntiakaan että häntä masentaa. Juoruamisen kautta tuollaiset todistajien mukaan "syntiset" asiat kun tuppaavat seurakunnassa leviämään hyvinkin helposti ja leimaavat ihmisen pahimmillaan vuosiksi, vaikka henkilö olisi otettukin jo takaisin todistajaksi.

Sitten vähän extratietoa: on olemassa myös muita rankaisemisen muotoja kuin erottaminen, esim. "ojentaminen" ja "merkitseminen". Ensimmäisessä lavalta julkisesti tehdään ilmoitus että "henkilöä X on ojennettu". Merkitsemisessä taas henkilöstä pidetään nimetön puhe tehtyjen asioiden pohjalta ja ne ketkä tunnistavat puheessa olevan henkilön, yleensä vähentävät kanssakäymistä tämän kanssa.
Mango kirjoitti:Ovat pudonneet siis työelämästä ja turvallisesta arjesta, vuorokausirytmi on hukassa ja kirkossakin käyminen vaatii ponnistelua. [--] Nainen kommentoikin, että onneksi hän voi jo vähän paremmin(ei enää itsetuhoisia ajatuksia)
Tuohan on hankala tilanne kenelle tahansa. Jos taas pohdiskeluni naapurisi maineesta seurakunnassa osuvat edes lähimaastoon, niin on mielestäni kohtuu selvää että ahdistus kumpuaa paljolti akuutista tilanteesta.

Tiedä sitten mikä suhde hänellä on omaan perheeseensä, vaikka nämä olisivatkin hyvin tärkeitä ihmisiä hänelle. Tulee kuitenkin ymmärtää että todistajille järjestön ja Jehovan sääntöjen ja moraalien noudattaminen menevät kaiken muun edelle ja tämä sisältää myös perheen; niin lapset, sisarukset kuin vanhemmatkin.

Mutta koska en tiedä kyseessä olevia henkilöitä ja tapauksia, niin voin vain spekuloida tilannetta oman kokemuksen ja tietojeni pohjalta.

Mukava kuulla että hän kuitenkin voi nyt jo paremmin! :)
Mango kirjoitti:Otan osaa isäsi metykseen, todella ikävä kuulla... Onneksi sinulla menee kuitenkin hyvin!
Kiitos! Itse en osaa edes ajatella asiaa sen kummoisemmin, olin kuitenkin vain 2-3-vuotias kun isäni kuoli. Kaikki tiedot hänestä on muilta kuultua, mutta todistaja hän kuitenkin oli.

Toivotaan että asiat naapurisi kanssa sumpliutuvat kuitenkin parhain päin! :thumbup:
Shamaani

Re: Naapurin masennus

Viesti Kirjoittaja Shamaani »

P.S. Minulta kävi kämmi. Luin näköjään väärin että kenen vanhemmat eivät hyväksyneet ja ketä. :oops:

Noh, samat säännöt silti pätevät aika lailla molempiin sukupuoliin, että ei nyt kauhean suurta vahinkoa tapahtunut vaikka vaimon mukaan juttua selitinkin. Kunhan ymmärrys nyt ylipäänsä kasvoi, niin se kait tiedossa on olennaista. :)
Vastaa Viestiin