Veljesseura.org

Olen jo aiemmin tuonut ilmi kantani vastuusta lapsen (= itseni) indoktrinoinnista. Kohdallani se merkitsee sitä ihmetystä, ettei mutsi kanna mitään vastuuta edes kirjoittamastaan tekstistä, puheista puhumattakaan. Kun muistelen lapsuuttani, niin se oli kokouksiin painostamista (luetaan lähinnä pakottamiseksi) ja sitä mukaa mielenhallintaa siitä kuinka jehovantodistajuus on maailman tärkein asia. Niinä muutamina kertoina kun olen ollut tekemisissä mutsin kanssa, niin tämä ei ole lainkaan kiinnostunut keskustelemaan tästä minulle ja systerilleni painostamastaan maailman tärkeimmästä asiasta.

Vaikka perheyhteys näillä vuosikymmenillä on minulle ollut jo pitkään yks hailee, niin edelleen minusta vanhemman vastuu lastensa ohjaamisesta on ollut olemassa kautta aikain ja voi entistä paremmin nykyään. Tämä vastuuasenteeni tuli hieman tiedostamattani esille jo 15 vuotta sitten kun mr E K potkaisi tyhjää. H2O:lla joku tai jotkut pahoittivat mielensä kun en kommentissani suuremmin haikaillut miehen perään. Syy oli ja on yksinkertaisesti siinä, että aikoinaan riittävän hyvin tuntemani mr E K ja mrs M K olivat avainasemassa kun mutsi aikuisena kääntyi jehovantodistajaksi.

Jos sitten katsotaan, että mr ja mrs K olivat höynäytettyjä ja mahdsollisesti sillä perusteella vastuusta vapaita, niin jääkö vastuu yksin mutsille ja jos mutsikin on höynäytetty, niin jäikö vastuu minulle lapsena? Jehovantodistajuudessa, kuten alan kulteissa yleensäkin, laiminlyödään moraalinen velvoite tutkia levitettäviä asioita kriittisesti. Minusta moraalisen velvoitteen laiminlyönti johtaa vastuuseen totena opetetuista asioista.

En siis narise karttamisesta, koska mutsin kanssa on täysin mahdotonta keskustella meitä molempia koko eliniän kiinnostaneesta yhteisestä aiheesta. Minua kiinnostaa ajatuksenne aikuisen vastuusta lapsensa tahattomaankin linssiinviilaamiseen ja tuon vastuun kantaminen.

Ongelma onkin siinä kun äitisi on omasta mielestään kantanut vastuunsa hyvin.

Hän on opettanut sinulle "totuuden" ja uhrannut paljon aikaansa ja rahaansa "pakottaakseen" sinut kokouksiin, jotta saisit pelastuksen harmagedonissa ja jopa ikuisen elämän.

Eli äitisi onnistui hyvin vastuunsa kantamisessa jehovantodistajan näkökulmasta katsottuna. Ja mitään muuta näkökulmaa hän ei pysty ymmärtämään eikä halua ymmärtää, koska ne ovat Saatanasta.

Äidilläsi on siis hyvä omatunto sinun kasvattamisesta oikein, koska tuo hänen omatuntonsa on vt-seuran muokkaamama.

Äidillesi jää ainoaksi vaihtoehdoksi vaikeneminen ja karttaminen, kuten aito oikea jehovantodistaja tekee vt-seuran ohjeistuksen mukaisesti.

Tunteet äidilläsi eivät myöskään toimi luonnollisella tavalla. Hän on kylmentänyt tunteensa vt-seuran ohjeistuksen mukaan.

Äitisi kuitenkin sydämessään toivoo että tulisit mukaan uudestaan, olisit sylkykuppina X-aikaa ja nöyrästi siitä sitten tulisit taas X-ajan kuluessa Jehovan ystäväksi.

Äitisi ei siis voi ymmärtää sinua, koska hänen näkökulmansa on täysin vastakkainen siihen näkökulmaa mikä sinulla on.

Äitisi ei omasta mielestään ole viilannut sinua linssiin lapsena, eikä ole jättänyt vastuutaan kantamatta. Hän on toiminut omasta mielestään niinkuin on pitänytkin. On yrittänyt pelastaa sinut harmagedonilta.

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla ja tarkoituksilla. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle ollenkaan ja voi aiheuttaa jopa suurta vahinkoa.

Onneksi sinulla oli mukava isä joka opetti sinulle radioitten rappauksen hienoja taitoja ja antoi sinulle kunnollisen miehen mallin. Ja se kantoi ja pystyit hankkimaan ammatin ja tienaamaan rahaa.

Isäsi olisi toki voinut käyttää miehen valtaansa ja jyrkästi kieltää viemästä sinua kokouksiin ja äitisi olisi jt-naisena totellut miestään. Mutta niin ei jostain syystä käynyt.

Isäsi ei suojellut sinua siinä asiassa, vaikka itse huomasi jt-asian humpuukiksi. Isäsi siinä suhteessa toimi enemmän väärin kuin äitisi.

Äitisi uskoi fanaattisesti ja toimi jatkuvasti sen mukaan. Isäsi ei uskonut yhtään jt-asiaan, mutta ei suojellut sinua jt-höpötykseltä ja sen seurauksilta.

Mies on kuitenkin se, jonka pitäisi "jyrähtää, että jumalauta saatana..." jos perheessä asiat uhkaa mennä päin persettä. Mutta isäsi ei ollut sen luonteinen. Hän oli enemmänkin sovitteleva luonne.

JPB5 kirjoitti:Äitisi kuitenkin sydämessään toivoo että tulisit mukaan uudestaan, olisit sylkykuppina X-aikaa ja nöyrästi siitä sitten tulisit taas X-ajan kuluessa Jehovan ystäväksi.

Siinä onkin se ristiriita, eikun osoittamaan sillä samalla samalla vanhalla innolla kuinka Vt-seura omaa ainaoan oikean totuuden. Kun olin kakara, niin juttua irtosi Vt-seuran ylivertaisuudesta pyytättä ja liiankin kanssa. Ja jos mulle vanhimman taholta annettu lupaus vielä pitää, niin en edes tarvitsisi x-aikaa, riittää kun laittaisin paperin sisään.

On selvää, että peli on menetetty jo aikaa sitten ja on tietenkin harmi kun kunnioitus vanhempaansa kohtaan on mennyt negatiiviselle lukualueelle.

Äitisi ei omasta mielestään ole viilannut sinua linssiin lapsena, eikä ole jättänyt vastuutaan kantamatta. Hän on toiminut omasta mielestään niinkuin on pitänytkin. On yrittänyt pelastaa sinut harmagedonilta.

Myös 1975 maailmanlopun olen tuonut esille, mutta tuo väärä ennustus ja siihen aikoinaan liittyneet mutsin kommentit eivät tietenkään tätä enää kiinnosta. Tiedän kyllä Vt-seuran ohjeistuksen olla keskustelematta, mutta Vt-seuran ohjeistus ei sido minua millään tavalla, katselen asiaa arkisen elämän kannalta. Siis lapselleen syötetyistä puheista vastaamisen kannalta.

Onneksi sinulla oli mukava isä joka opetti sinulle radioitten rappauksen hienoja taitoja ja antoi sinulle kunnollisen miehen mallin. Ja se kantoi ja pystyit hankkimaan ammatin ja tienaamaan rahaa.

Faija olikin meidän perheen ainoa täyspäinen, vaikka tässä asiassa veikin suvaitsevaisuuden turhan pitkälle.

Isäsi olisi toki voinut käyttää miehen valtaansa ja jyrkästi kieltää viemästä sinua kokouksiin ja äitisi olisi jt-naisena totellut miestään. Mutta niin ei jostain syystä käynyt.

Voi kun olisinkin lapsena älynnyt tuon mekanismin, olisin ainakin kokeillut. Se vaan lapsuus meni enemmänkin sitä murehtiessa, että faija delaa maailmanlopussa.

Markku Meilo kirjoitti:Jos sitten katsotaan, että mr ja mrs K olivat höynäytettyjä ja mahdsollisesti sillä perusteella vastuusta vapaita, niin jääkö vastuu yksin mutsille ja jos mutsikin on höynäytetty, niin jäikö vastuu minulle lapsena? Jehovantodistajuudessa, kuten alan kulteissa yleensäkin, laiminlyödään moraalinen velvoite tutkia levitettäviä asioita kriittisesti. Minusta moraalisen velvoitteen laiminlyönti johtaa vastuuseen totena opetetuista asioista.

Olen samaa mieltä. Vastuu on erityisen iso, kun asioita opetetaan totena lapsille, joiden oma arvostelukyky on vielä kehittymätön.

En jaksa olla vihainen omille vanhemmilleni, jotka ovat kuolleet jo vuosia sitten, mutta yhteiskunnassa pitäisi puhua paljon enemmän siitä, kuinka haitallisten, ahdistavien ja paikkansapitämättömien uskomusten opettaminen lapsille tosiasioina on henkistä pahoinpitelyä. Eikä pahoinpitelijä ole ilman vastuuta, vaikka olisikin höynäytetty hommaan. Kun asioista on mahdollista ottaa selvää, on syytä tehdä niin.

Olen miettinyt tätä asiaa, mutta silti en tunne että äitini olisi tehnyt mitään väärää, kun meistä kasvatti todistajia. Hän vain teki, niin kun ajatteli olevan oikein. Isäni ei ollut mukana ja kuoli kun olin 11v. Olen kyllä joskus ihmetellyt miksi isäni ei puuttunut tähän uskonto asiaan, kun kuitenkin ihaili armeijaa ja oli kiinnostunut politiikasta.

Diiva kirjoitti:Olen kyllä joskus ihmetellyt miksi isäni ei puuttunut tähän uskonto asiaan, kun kuitenkin ihaili armeijaa ja oli kiinnostunut politiikasta.

Veikkaisin että perherauhan säilyttäminen on se syy? Jehovantodistajavaimon uskoa ei sovi kiistää. Perherauha menee ja tulee riitoja. Seurauksena lapset kärsii. Joten parempi miehen olla vain hiljaa.

Tämä keskustelu voisi hyvin olla myös tuolla Jt valikossa.
Siinä vaihessa kun muutenkin kapinoidaan vanhempia vastaan, on paras mahdollinen sauma jättää vartiotornipaska ja haistattaa pastillit koko järjestölle ja omille vanhemmilleen.

Oli se vaikea sana...indok...tro jotain.
Normaali lapsen kehitys estetään peloilla, vastuilla ja velvotteilla sekä sillä, että ainoa tapa elää on mielyttäminen ns. Jehovan nimessä. Pahimmillaan vartiotornilahkon lapsen normaali kehitys hidastuu kovasti ja kehitykseen kuuluva irtautumiskasvaminen tukehtuu. Seuraukset näkyvät sitten myöhemmin parisuhteessa.

Omat lahkovanhempani ovat juuri näin toimineet, "minun parhaakseni" opettaneet ja kasvattaneet lahkoon.
Painostus alkoi kun opin lukemaan ja olin ikäisiäni terävämpi. Seurakunnan pöljät painostivat teokraattiseen kouluun. Vihasin sitä.
Koulussa ei saanut sitä ja tätä, vihasin myös sitä.
Kokoukseen piti pukeutua ja kulkea mulkkupuvussa salkun kanssa naapurilasten edessä. Vihasin sitä.
Äiti vetosi sääliin, "jos sinä luovut totuudesta en kestä". "Parempi kuin kuolisi kuin luopuu totuudesta". Vihasin sitä
Isä ei pärjää missään muualla kuin seurakunnan hierarkiassa. Vihasin sitä.
Seurakunnan vanhimmisto, omistavat asunnot, kesämökit ja hienot autot. Hienoa. Mutta on helppo puhua totuudesta ja kannustaa, kun oma perhe on nolo pienen toimeentulon takia. Vihasin sitä.

Seurakunnassa on piirit. Olet paremmissa tai sitten olet ylenkatsotuissa. Vihasin sitä.

"Totuus" on Vartiotorniseuran puutaheinää, Tuomari ja Russell ovat mitä ovat olleet, nykyiset Jehovan Todistajat eivät edes vaivaudu tarkistamaan omaa historiaansa. Vihasin sitä.

Jehovan Todistajuus, Vihasin sitä.

Rakastan elämää, läheisä ja vanhempiani. He eivät kestä todellisuutta, joten annan heidän vanheta rauhassa ja paratiisielämän toivossa.

Skitso kirjoitti:Tämä keskustelu voisi hyvin olla myös tuolla Jt valikossa.

Sieltä löytyy jo vähän yleisemmällä tasolla oleva ketju aiheesta. Ehkä tää perheeseen liittyvä vastuukysymys on just hyvä täällä.

viewtopic.php?p=128446#p128446

Mitä tulee muuten kirjoitukseesi, niin rakastin sitä. Noinhan se monilla Jt-perheeseen kasvaneilla menee. Turhempaa taakkaa saa hakea.

Mitä vastuukysymykseen tulee, niin olisin taipuvainen ajattelemaan, että vaikka mielenhallinta tekee kuvion ymmärrettävämmäksi, se ei kuitenkaan mitätöi ihmisen perustavaa laatua olevia vastuita. Etenkään silloin, jos ihminen varta vasten kieltäytyy tutkimasta objektiivisesti sitä mitä lapsilleen ehdottomana totuutena syöttää.

Weathertop kirjoitti:Olen samaa mieltä. Vastuu on erityisen iso, kun asioita opetetaan totena lapsille, joiden oma arvostelukyky on vielä kehittymätön.

Ja kun sitten opetetaan asennetta, ettei omaa arvostelukykya saisi edes käyttää, vaan arvostelu on annettava Vt-seuralle.

En jaksa olla vihainen omille vanhemmilleni...

Eipä tämä mun pähkäily vihaa ole, jos olisi, niin olisin kai ottanut yhteyttä ja osoittanut paheksuntaani. Olen ainoastaan käyttänyt mahdollisuutta silloin kun mutsi on soitellut, nyt on ollut hiljaisempaa kun systeri delasi. Jostain kumman syystä mutsi hoiteli asiaa, jossa olimme systerin kanssa ainoat oikeudenomistajat.

...mutta yhteiskunnassa pitäisi puhua paljon enemmän siitä, kuinka haitallisten, ahdistavien ja paikkansapitämättömien uskomusten opettaminen lapsille tosiasioina on henkistä pahoinpitelyä.

Vallalla oleva asenne uskontoa kohtaan näkyy parhaillaan Soinin tapauksessa.

Skitso kirjoitti:Rakastan elämää...

Mulla elämisen laatu parani oikein tuntuvasti kun lopulta sain tasattua tilit Vt-seuran opetusten kanssa, valitettavasti vaan turhan myöhään. Yksi merkittävistä ko. laatuun vaikuttaneista asioista oli lapsesta asti tiuhaan esiintyneiden alan painajaisten loppuminen parissa viikossa.

Skitso kirjoitti: Äiti vetosi sääliin, "jos sinä luovut totuudesta en kestä". "Parempi kuin kuolisi kuin luopuu totuudesta".

Tää on karmee asia. Lapsi luopuu totuudesta ja jt-vanhempi saattaa syvällä sisimmässään ehkä jopa toivoa että lapsensa kuolisi jotta saisi anteeksi ja saisi ylösnousemuksen.

Mun ex-anoppi - joka on kuollut ja kuopattu jo - oli niin tunnekylmä ihminen jotenkin että aivan hekumoiden puhui siitä kuinka israelilaiset vanhemmat kivittivät lapsensa joka ei halunnut totella ja uskoa samalla tavalla. Anoppini kannatti sitä ajatusta.
On se hyvä että maailmassa on valtioilla lait, jotka estävät fanaattisia uskovaisia ottamasta tätä käytäntöä käyttöön uudestaan.

JPB5 kirjoitti:On se hyvä että maailmassa on valtioilla lait, jotka estävät fanaattisia uskovaisia ottamasta tätä käytäntöä käyttöön uudestaan.

Samat fanaattiset uskovaiset puhuvat sitten toisesta suupielestä kuinka kaikki ihmiselämä on arvokasta hedelmöittymisestä eteenpäin. Samasta toisesta suupielestä tulee myös ajatus, että jumala tuomitsee, ei ihmiset. Vastuunkanto puheistaan on olematonta, jos edes sitäkään.

Markku Meilo kirjoitti: Samat fanaattiset uskovaiset puhuvat sitten toisesta suupielestä kuinka kaikki ihmiselämä on arvokasta hedelmöittymisestä eteenpäin. Samasta toisesta suupielestä tulee myös ajatus, että jumala tuomitsee, ei ihmiset. Vastuunkanto puheistaan on olematonta, jos edes sitäkään.

Jep. Fanaattiset uskovaiset kannattavat aina ääriajatuksia. He eivät voi ajatella tasapainoisesti kultaisen keskitien mukaan, koska kultaisella keskitiellä vaeltavat vain Saatanan omat. Se tie on leveä ja avara.

Siksi fanaattiset uskovaiset menevät aina metsään lopulta ja joutuvat pakon edessä muuttamaan joitakin käytäntöjään. Sekin vain siksi kun Saatanan keksimät valtion lait estävät jotkin heidät vaarallisimmat ääritoimensa.

Eli lopulta fanaattiset ääriuskovaisetkin tottelevat Saatanaa, etteivät joutuisi vankilaan.

Jehovantodistajat sovittelevat tarvittaessa Saatanan kanssa ainakin siinä tapauksessa kun jonkin ääriasian takia ei päästä enää eteenpäin. Jt-oppia joudutaan muuttamaan hieman saatanaystävällisemmäksi. Ja kas, taas päästään eteenpäin.

Jt-järjestön rahansaanti paljolti vaikuttaa näihin muutoksiin. Jos rahansaanti ja toiminnan eteneminen liian paljolti vaikeutuu niin silloin joudutaan "tarkistamaan" oppirakennelmaa siltä osin eli käytännössä sovittelemaan valtioiden lakien kanssa.
Sovittelu ei kuitenkaan tavalliselle rivijäsenelle ole mahdollista muuten kuin että jos sovittelee niin pitää siitä visusti suunsa kiinni eikä kerro muille rivi-jäsenille tai vanhimmille.

JPB5 kirjoitti:Jep. Fanaattiset uskovaiset kannattavat aina ääriajatuksia. He eivät voi ajatella tasapainoisesti kultaisen keskitien mukaan, koska kultaisella keskitiellä vaeltavat vain Saatanan omat. Se tie on leveä ja avara.

Ääriajattelun järjettömyys aukeaa siinäkin, että näitä ääriajatuksia poimitaan tuhansia vuosia aiemmin vallinneista olosuhteista. Raiskatun kirkumisvaatimus ja pedofilian uhrin kahden todistajan taakka ovat veriopin lisäksi sitä järkyttävintä kärkeä.

Siksi fanaattiset uskovaiset menevät aina metsään lopulta ja joutuvat pakon edessä muuttamaan joitakin käytäntöjään. Sekin vain siksi kun Saatanan keksimät valtion lait estävät jotkin heidät vaarallisimmat ääritoimensa.

1950-luvun lukijain kyssähän harmitteli kun maalliset lait kieltävät luopion kivittämisen. Tällaisen asenneilmaston opettaminen lapselleen on juuri sitä, jonka vastuuta aika ajoin mietin. Pähkähullujen näkemysten omaksuminen ja niihin uskominen ei saa vapauttaa vastuusta.

Jehovantodistajat sovittelevat tarvittaessa Saatanan kanssa ainakin siinä tapauksessa kun jonkin ääriasian takia ei päästä enää eteenpäin. Jt-oppia joudutaan muuttamaan hieman saatanaystävällisemmäksi. Ja kas, taas päästään eteenpäin.

Yksi tällainen oppiseikkailu oli Roomalaiskirjeen esivallat ja siihen liittyen totaalikieltäytyminen.

Jt-järjestön rahansaanti paljolti vaikuttaa näihin muutoksiin. Jos rahansaanti ja toiminnan eteneminen liian paljolti vaikeutuu niin silloin joudutaan "tarkistamaan" oppirakennelmaa siltä osin eli käytännössä sovittelemaan valtioiden lakien kanssa.

Opetus on jatkuvaa tasapainoilua sisäänvirtaavan rahan virtausnopeuden kanssa. Aiempi hallintoelinkokoonpano oli hieman höllentämässä verioppia ja uusia verikorttejakin oli jo lähetetty seurakuntiin, mutta ne vedettiin takaisin. Lakiosasto sanoo viimeisen sanan siksi, että esimerkiksi juuri veren suhteen on USAn lainkäyttötyylin johdosta pelkona oikeudenkäyntejä.

Sovittelu ei kuitenkaan tavalliselle rivijäsenelle ole mahdollista muuten kuin että jos sovittelee niin pitää siitä visusti suunsa kiinni eikä kerro muille rivi-jäsenille tai vanhimmille.

Itse asiassa vastuuta miettiessä hallintoelin voi huoletta valehdella käytännössä mitä tahansa ja se tekee sitä kaiken aikaa. Alemmalla tasolla vanhimmat voivat seurauksitta valehdella rivijäsenille, mutta rivijäsen on kusessa jos valehtelee vaikka vain toiselle rivijäsenelle.

Opetus on jatkuvaa tasapainoilua sisäänvirtaavan rahan virtausnopeuden kanssa

Tämä kausaliteetti on mua pidempään ihmetyttänyt. Siitä olen tehnyt päätelmän, ettei hallintojorma itsekään usko omiin opetuksiinsa.