Veljesseura.org

Kaarmis kirjoitti:Tämä kausaliteetti on mua pidempään ihmetyttänyt. Siitä olen tehnyt päätelmän, ettei hallintojorma itsekään usko omiin opetuksiinsa.

Toi on melko monisyinen asia. Se ydinporukka lienee sen verran mielenhallinnassa, että keskenään hyväksyvät jäsenistölle valehtelunsa juuri mielenhallinnan ansiosta ja nukkuvat yönsä oikein hyvin. Yksi tekijä on ryhmäpaine, koska hemmot ovat vallan huipulla, eikä saavutettua etua juurikaan haluta menettää, niin porukassa on joku vahvin, joka sanelee valehtelun tahdin. Ray oli liian rehellinen jatkaakseen tuossa elimessä. Golanneiden tilalle valitaan sitten vallalla olevaan toimintamalliin sopeutuva tyyppi, joista ei toisaalta taida olla puutetta, onhan edut omaa luokkaansa ja palvonta jäsenistön taholta taattua. Siis jos ei mokaa kuten Henskeli Maltalla.

Oikeudenkäynteihin ja siis rahaan liittyen perustettiin CCOJW, jolla ei ole fyrkkaa, mutta joka jakaa käytösohjeita. Se ei kuitenkaan toiminut, kuten lukuisat korvauspäätökset ovat osoittaneet.

Tuo vanhemman vastuu aivopesusta on toisaalta vähän hankalakin juttu. Jehovan todistaja vanhempi kokee tekevänsä rakkauden teon kasvattamalla lapsen jehovan palvelijaksi. Jehovan todistajuudessa aikuinen tietää lasta paremmin mikä on hänelle parhaaksi ja Jehovan palveleminen on ainoa oikea tie. Se menee kaiken edelle. Jos taas vanhempi on itsekin syntynyt jehovan todistajaksi niin hänet on myös kasvatettu näin " totuuteen". Näin itse ajattelen asian olevan ja tämä pohjautuu myös omiin lapsuuden kokemuksiini. Vanhempi siis kokee tekevänsä oikein kasvattaakseen lapsen vaikka pakottamalla jehovan todistajaksi. Ei sellainen vanhempi ymmärrä kriittisyyttä , omasta tahdosta ja ajattelusta puhumattakaan. Hyvä kysymys onkin, että onko vanhempi myös aivopesty vai kokeeko hän aidosti jehovan todistajuuden oikeaksi elämäntavaksi?