Sivu 1/1

En enää usko

Lähetetty: 22.09.2018 23:47
Kirjoittaja Ajattelen
Tämä tilanteeni on kestänyt useita vuosia, olen hiipunut pois järjestöstä vähitellen, syy siihen on, että aikoonasn kun liityin tähän porukkaan niin tämä uskonto oli käytännössä eri mitä se on nyt. Aika paljon on muuttunut oppikysymyksissä ja sitä vain sanotaan että valo kirkastuu kirkastumistaan... Siis valhetta toisen perään ja amerikkalaisen lahkon julistuksia.. Tätä tämä on, ikävä tilanne, ei ole ollut normaalia nuoruutta, eikä normaalia aikuisen elämää, vaan tämmöstä sairasta touhua.. huh, olen vielä mukana sukuni vuoksi ja perheeni vuoksi.. Mikään tässä asiassa ei enään kiinnosta..

Re: En enää usko

Lähetetty: 23.09.2018 04:28
Kirjoittaja J Hepatiitti
Join the club. Samassa veneessä. Mennyttä ei saa takaisin ja jos perhettä tai sukua mukana, niin helvetimoista riesaa järjestö saa aikaiseksi.

Hyvä ettet usko. On parempi tietää.

Re: En enää usko

Lähetetty: 23.09.2018 16:23
Kirjoittaja Weathertop
J Hepatiitti kirjoitti: Hyvä ettet usko. On parempi tietää.
Joo. Vaikka tilanne on monella tapaa vaikea, kannattaa olla iloinen siitä, ettei ole enää kultti-indoktrinoinnin orja vaan vapaa ottamaan asioista selvää ja muodostamaan oman maailmankuvansa. Se on oikeasti valtavan iso saavutus, vaikka se ei vielä tuntuisikaan siltä ja vaikka läheisille joutuisikin teeskentelemään ajattelevansa toisin kuin ajattelee.

Järjestöstä ei (mielestäni) kannatakaan erota harkitsematta asioita loppuun asti, koska seuraukset tosiaan ovat mitä ovat. Itse erosin vasta, kun oli suorastaan fyysinen tunne, että nyt on pakko, tuli mitä tuli.

Re: En enää usko

Lähetetty: 23.09.2018 21:23
Kirjoittaja Markku Meilo
Ajattelen kirjoitti:...huh, olen vielä mukana sukuni vuoksi ja perheeni vuoksi.. Mikään tässä asiassa ei enään kiinnosta..
Mulla meni erotettuna 25 vuotta niin, että jokin kiinnosti, mutta ei suvun tai perheen vuoksi tarvinnut tehdä pakkoliikkeitä. Ainakin oma kokemukseni opetti sen, että kertarysäys olisi minulle ollut kertaluokkaa parempi kuin vuosikausien "ainainen kitinä". Kannattaa lukea lukea Raamattua, ei odotuksiaan Raamattuun, sen avulla pääsin itse kuiville. Hyvänä apuna oli Vt-seuran oma materiaali jo Russelin ajalta.

Jokainen taapeloi omista lähtökohdistaan ja omin voimin.

Re: En enää usko

Lähetetty: 24.09.2018 08:25
Kirjoittaja Tony
Ajattelen kirjoitti:Tätä tämä on, ikävä tilanne, ei ole ollut normaalia nuoruutta, eikä normaalia aikuisen elämää, vaan tämmöstä sairasta touhua.. huh, olen vielä mukana sukuni vuoksi ja perheeni vuoksi.. Mikään tässä asiassa ei enään kiinnosta..
Näinhän se tuppaa menemään. Järjestö uhraa yksilöiden elämän sen omien tarkoitusperien saavuttamiseksi. Tätä sitten kutsutaan parhaaksi tavaksi elää. Best life ever, kuten Ameriikoissa muotoilevat. Pikemminkin best life never.

Miltä tulevaisuus tuntuu, jatkatko toiminnassa vastentahtoisesti vai onko aikomuksissa hiipua hiljalleen taka-alalle?

Re: En enää usko

Lähetetty: 27.09.2018 20:10
Kirjoittaja AnaniasHurmos
Itse menetin uskon totuuteen 13-14 vuotiaana. Niin vain tapahtui, kertarysäyksellä, ja totuus muuttui valheeksi. Sanoin se myös ääneen, murrosikäisen lapsen varmuudella. Olin mennyt 11-vuotiaana kasteelle ja kun minut erotettiin epäuskoni takia, se oli aikamoinen shokki. 1960-luvulla luopiolapsia kartettiin samalla tavalla kuin aikuisiakin. Näin jälkikäteen ajateltuna se tuntuu lapsen heitteillejätöltä. Sitä sitten ajautui ensin ulkopuoliseksi seurakunnasta, perheestä, suvusta ja läheisistä, lopulta alkoi tuntua, että ei kuulu enää koko ihmiskuntaan. Tietynlaisesta ulkopuolisuudesta kärsin edelleen, 65-vuotiaana eläkeläisenä.

En osaa sanoa, mikä sinua varsinaisesti auttaisi. Itse olen saanut perspektiiviä asioihin lukemalla; historiaa filosofiaa, sosiologiaa ja sosiaalipsykologiaa. Olen yrittänyt löytää vastauksen siihen, miksi me ihmiset olemme valmiita liittymään ryhmiin ja uskomaan mitä älyttömimpiin uskomuksiin. Viimeksi luin Hararin "Sapiens - Ihmisen lyhyt historia" ja "Homo Deus - Huomisen lyhyt historia". Hänellä on kieltämättä aivan uusi horisontti ihmiseen ja uskontoon. Toinen asia mikä on auttanut minua, on tietysti se, että olen oppinut hyväksymään ja ymmärtämään itseäni sekä niitä asiota, joita en pysty muuttamaan - kuten omaa menneisyyttäni.