Aaacin tarina, vaikkei ihan pohjamutia myöten

[Aaac]

Synnyin perheeseen, joka oli muuttanut maalle pakoon vuoden 1975 Harmagedonia.

Lapsuuteni oli aika viaton ja leppoisa. Isäni oli vakaa väkivallan vastaisuudessaan, eikä meitä lapsiakaan piiskattu, kuten niin monen JT-perheen lapsia ympärillämme. Yleensä isä lähti kokoukseen ja äiti jäi kotiin lapsia hoitamaan. Uskonto oli meidän perheessämme enemmän älykköisän juttu. Hän tutki lakkaamatta.

Me viikarit saimme aikaiseksi mitä vain. Koulussa minua toki kiusattiin uskonnon vuoksi, ja jopa opettajat olivat välillä näreissään, kun kouluun ilmestyi kummajaisia. Mutta olin mieluummin koulukavereideni kuin seurakunnan ylimielisten poikien kanssa.

Kun Harmagedonia ei tullutkaan, muutimme muutaman vuoden kuluttua takaisin rintamaille.

Teini-iässä kokoukset olivat sitten pakkopullaa. Istuin kaksi tuntia ja sitten kotiin harrastusten pariin. Menin lukioon, mitä ei paheksuttu ainakaan ääneen. Pidin pääni ja isänikin suostui ajatukseen. Hänkin olisi nuorena halunnut opiskella ja ehkä näki minussa itsensä nuorena.

Yliopistoaikana aloin elää kaksoiselämää. Siis niin päin, että kampuksella olin kiltti, mutta seurakunnan nuorten "veljien" kanssa rymysin pubeissa. Se oli aikaa, jolloin opettelin juomaan olutta! Seurakuntamme oli aika suvaitsevainen cityseurakunta, eikä minulle tullut koskaan huomauttamista. Oli aika yleistä, että menimme ravintolaan, joimme itsemme humalaan, polttelimme sikareja, tanssimme maailmallisten tyttöjen kanssa ja pussailtiin heidän kanssaan... Muusta en kerro nyt.

Valmistumisen jälkeen muutin pikkupaikkakunnalle, jossa tutustuin ensimmäistä kertaa maailmallisiin: työtovereihini. Menin mukaan joka ainoaan paikkaan, minne pääsin heidän kanssaan.

Kun töihin tuli nettiyhteys, kirjoitin tietenkin hakusanaksi "Jehovan todistajat". Luin kiinnostuneena Watchtower Observerin sivuja, mutta ne olivat minulle lähinnä mielenkiintoa vastapuolta kohtaan. Uskoni oli laimea, ja vaikka pidin esitelmiä ja rukouksia avustavana palvelijana, en oikein tosissani uskonut koko asiaan, joten moinen WO:n kriittisyys ei minua hetkauttanut.

Kun muutin toiselle paikkakunnalle, asiat muuttuivat. JT-tyttöystäväni ja minun välini menivät poikki ja tutustuin "maailmallisiin" naisiin, joista yhden kanssa seurustelu on ollut pitkä juttu. Siitä ei sen enempää.

Hiivuin pois ja jätin kokouksissa käymisen kokonaan. En vastannut vanhimmiston puheluihin. Tutustuin entisten JT:n sivuihin. Juuri silloin tulivat esiin YK-skandaali ja pedofiiliskandaali ja mietin, miksenkö voisi pitää blogia niistä (blogia ei ollut vielä keksitty tuolloin). Päädyin suomenkieliseen sivuun.

Nyt elän suhteellisen onnellista aikaa. Ainakin voin olla oma itseni. Voin käyttää vapaa-aikani miten haluan. Ei enää esitelmien valmistamista, Vartiotornin lukemista ja sitä koko oravanpyörää. Voin löytää oman oravanpyöräni hyödyllisemmistä asioista.

Olen saanut ihmeellisen paljon uusia tuttuja, kavereita ja jopa ystäviä. Olen saanut lähisukunikin järkiinsä, ja olemme lähentyneet valtavasti. Varsinkin välit äitiini ovat muuttuneet olennaisesti. Olen saanut erään sukulaisen lopettamaan "tutkimisen".

Työtoverini ihmettelevät, miksi ihmeessä menen niin mielelläni sukujuhlille ja miksi itse järjestän niitä. Aivan läheisimmille heistä olen kertonut menneisyydestäni ja he ovat olleet lähinnä "Joo noitahan riittää, hyvä että asiat on nyt okei. Mihis sä halusitkaan sen seuraavan palaverin?"

Näin vie elämän pursi meitä
Voimme kääntää sen suuntaa, luovia vastatuuleenkin
Voimme ajelehtia tuulen tahdissa ja keikkua laineilla
Päättää sen tai ei: meri on aina purtemme alla

Aaac, Skärgården 140507

[Aaac]

"Mustavalkoisuuden jälkeen on elämys huomata, että välissä on paljon harmaan sävyjä. Mutta elämysten elämys on huomata, että on myös värejä - miljoonia!"

Marraskuun loppupuolella 2007 tuli kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun perustin riippumattoman Uutisia Vartiotornin takaa -nettisivun. On aika luoda silmäys menneeseen aikaan.

Vuonna 2001 oli jo olemassa muutamia suomenkielisiä ex-sivuja, joissa jehovantodistaja-asioita käsiteltiin laajasti ja kriittisesti. JT-tuella oli myös oma uutisosio, jonka päivittäminen oli kuitenkin hiipunut.

Seurailin laajasti jehovantodistajuuteen liittyvää keskustelua ja varsinkin ulkomaisia lehtiä ja exien keskustelupalstoja. Tuostapa sitten kehkeytyi idea: miksen samalla laatisi lyhyitä sähkeitä siitä, millaista keskustelua jehovantodistajuudesta käydään ympäri maailman. Liikkeestä lähteneiden on tärkeää tutustua siihen, miten liikkeeseen "aikuisen oikeasti" suhtaudutaan, ja ennen kaikkea: miksi. Tieto lisää tuskaa, ja varsinkin Vartiotorni-seuran tuskaa.

Aivan alusta lähtien uutisissa alkoivat vilahdella YK-skandaali, lasten hyväksikäyttö, veriuhrit sekä oppimuutokset. "Maailman puhtain kansa" -mantra osoittautui harhaksi heti alussa.

Vähitellen linkkejä alkoi kertyä, ja käytin aikaa myös erikielisten tekstien kääntämiseen. Samalla terapioin myös itseäni, hain tietoa jehovantodistajuudesta ja siitä selviytymisestä. Keräsin suuren määrän linkkejä liikkeestä lähteneiden selviytymistarinoihin.

Kärkevä ilmaisutyylini herätti keskustelua ja toi samalla lukijoita palstalle. Nyttemmin uutissivu on siistiytynyt ja olen jättänyt uutisten kommentoinnin muille. Varsinkin siirtyminen osaksi Veljesseura-portaalia on muokannut uutisointia.

Olen pystynyt säilyttämään "ensirakkauteni" tähän toimintaan. Vaikka ajoittain sivujen päivitys jää vähemmälle, olen aina pyrkinyt pitämään ainakin tärkeimmät asiat esillä. Olen saanut tukea monilta vihjeenlähettäjiltä, ja kiitos heille. Risut ja ruusut ovat olleet tärkeitä tämänkin toiminnan kehittämisessä. Myös asiaton palaute on ollut hyödyksi: katkerimmat jehovantodistajapalautteet ovat kertoneet, että uutiset huomataan myös lahkon sisällä.

Uutisia toimitetaan vielä tästä eteenkin päin, ja vihjeitä vastaanotetaan entiseen malliin. Veljesseura-portaali on osoittautunut menestyskonseptiksi, jota kannattaa kehittää ja laajentaa. Toivotan kaikille vapaaehtoistyöntekijöille - myös itselleni - voimia ja menestystä tässä kirjaimellisesti elämää pelastavassa työssä!

[Alueveli]

Nostaisin pitkälle luopiourallesi hattua, jos sellaista käyttäisin. Olen monesti tämän sanonutkin, mutta näillä uutisilla oli itselleni oma tärkeä osansa Vartiotorniseuran valheiden tajuamisessa. Uutisiahan luin vain voidakseni kumota mielessäni luopioiden valheet. Toisin kävi.

Uutiset Vartiotornin takaa taitavat olla suomen luppishistorian pitkäikäisin aktiivisena pysynyt palsta. Etenkin siitä kiitokset.

Kai muuten muistit uutisoida merkkipäivästä?