Olisikohan jo aika...

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Olisikohan jo aika...

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

ravari kirjoitti:Noniin, hyvin ollaan jääty taka-vasemmalle seurakunnassa rauhallisesti. Voisi jopa sanoa, että varsinainen jysäys. Korkealta tullaan ja kovaa.

Vanhimmatkin ovat ehtineet jo ottaa yhteyttä, mutta itse en ole ollut juttutuulella.
Katsotaan nyt, mitä tästä tuleepi.
Jotenkin vaikea välttyä ajatukselta, että ääni siinä kuuluisassa kellossa on kohdallasi hieman muuttunut viimeisen 5 kk aikana. Vanhimpien yhteydenotosta tuli mieleen oma kokemus, eli sain kirjeitse monoa kun olin toisessa maanosassa, sitten meni unkefäär 25 vuotta ja em. kirjeen allekirjoittanut seurakunnanpalvelija soitti (esi?)vanhimpana ja tarjosi paluuharjoitusta. Kaiken aikaa olin elätellyt paluuta, mutta juuri saanut nettiliittymän ja siihen loppui paluukaipaus. Parisen vuotta sitten minulle soitti eräs vanhin (ohjeiden vastaisesti tietty) ja puhelussa mm. yritti udella minulta asioita. Yllättäen hän tuon puhelun aikana tarjosi minulle pikapaluuta malliin; "eikun anomus sisään ja se hyväksytään ilman katumusharjoitusta". En lainkaan lämmennyt ajatukselle ja puhelun sisällön huomioonottaen ihmettelin kovasti kyseistä tarjousta.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
ravari
Viestit: 38
Liittynyt: 28.01.2008 23:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Olisikohan jo aika...

Viesti Kirjoittaja ravari »

jeps, se kellon ääni on vaimentunut aika olemattomiin
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8100
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Olisikohan jo aika...

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

ravari kirjoitti:Jiiteyttä en ole jättämässä, pidän siitä mitä siellä opetetaan, ja srk:kin on mukava. Ei mitään skandaaleita meillä vielä. Naapuriseurakunnissa sitäkin enemmän :D
Ei hätiä mitiä. On aina tarvetta henkilöille, jotka ovat ns. "kentällä". Kyllähän näillä sivustoilla juttu luistaa: usein asiasta ja toisinaan sen vierestä.

Minähän en ole Jt, olen tällä erää "riippumaton", mutta vientiä tuntuu olevan. Me kastsomma. Meitä muutamia on, jotka silkkaa "ilkeyttämme" skrivaamme ihan omilla nimillämme, mutta sangen sallivaisina otuksina sallimme NIC-käytännön.

Mun duuni on lähinnä outsider ja muutenkin sivusta kommentoija, tämä sallittakoon toist. ex. ev.lut:erilaisuudelle :wink:
Lehtiveli
Eläkeläinen
Viestit: 1741
Liittynyt: 13.04.2007 10:07
Viesti:

Re: Olisikohan jo aika...

Viesti Kirjoittaja Lehtiveli »

ravari kirjoitti:jeps, se kellon ääni on vaimentunut aika olemattomiin
Haluaisitko kertoa uusista tuulista tarkemmin?
ravari
Viestit: 38
Liittynyt: 28.01.2008 23:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Olisikohan jo aika...

Viesti Kirjoittaja ravari »

Monen vuoden jälkeen palaan aiheeseen.

2008 vuoden puolella hiivuin pois seurakunnasta. Alussa vanhimmat tulivat rohkaisemaan ja tukemaan muutaman kerran, ja saihan siinä ihan itkuakin pidätellä. Muutamassa vuodessa kuitenkin yhteydenotot loppuivat. Olin siis kokoaikainen tienraivaaja ja lähestulkoon avustava palvelija. Tienraivaus söi kaiken energian, ja vielä enemmän teki hallaa se, että olin opiskellut käytännön ammatin, mutt tienraivauksen takia jouduin työskentelemään osa-aikaisena "myyjänä" eli hyllyttäjänä päivittäistavarakaupassa. Puoli vuotta jaksoin kenttäillä tuntiaikataulun mukaan, pikkuhiljaa raportoin sen ajan, minkä olin töissä (olin kertonut pomolle, että olen JT, joten laskin sen vapaamuotoiseksi todistamiseksi) ja lopuksi, kun kyllästyin touhuun, en käynyt kentällä, mutta koska olin tunneissa jäljessä, olin paperilla kentällä jopa 100 tuntia kuukaudessa. Ja kyllä siitä onniteltiinkin. Kun jätin palvelusvuoden viimeisen raportin, lopetin kokouksissa käynnit. Aluksi ahdist, mutta sitten tunsin olevani vapaampi. En vastannut vanhimpien soittoihin. Harmi vaan, että minut oli painostettu naimisiin. Ex-vaimoni toi muutaman kerran vanhimmat kotiini ja siinä sitten käänsin katsetta pois ja vastailin jotakin ympäripyöreätä.

Muutaman vuoden jaksoi moista pelleilyä, kunnes jumala lähetti, suorastaan syöksi enkelinsä taivaasta opastamaan askeltani. Olin uuden pomoni kanssa eräässä tunnetussa live-musiikilla varustetussa soittojuomalassa, kun illan pimetessä eräs syöjätär kirjaimellisesti veti käteni vyötäisilleen ja kutsui loppuillaksi luokseen. Tämän haureuden ja pettämisen virheaskeleen ansiosta pääin katkaisemaan viimeisen siteeni lahkoelämään. Seuraavana päivänä ilmoitin vaimolleni haluavani erota hänestä. Yleisesti ottaen olen täysin pettämistä vastaan, mutta itselläni oli täysin petetty olo, ja naimisissa olin vain sen takia, kun en halunnut eronneen leimaa. Tuolloin tajusin, ettei sillä ole oikeastaan mitään väliä. Lisäksi kaikki, jotka ovat asiasta olleet kiinnostuneita, ovat taustani selittämisen jälkeen ymmärtäneet täysin ja hyväksyneet minut ihmisenä.

Tuolloin pystyin vasta ruveta puhumaan taustastani ulkopuolisille. Huomasin, että kun viimeisen yhteyden katkaisi, asia siirtyi menneisyyteen. Vieläkin tosin vanhimmat pommittelevat viesteillä ja utelevat seksielämästä, josko ex-vaimo olisi "jumalan silmissä vapaa avioitumaan uudelleen." Valitettavasti asia ei kiinnosta minua enää pätkääkään, sillä minulle käräjäoikeuden päätös on lopullinen.

Olen myös saanut paljon uusia ystäviä, voisin sanoa jopa parempia. Toinen toistaan erikoisempia ja jopa outoja, mutta kaikki hyväksyvät toisensa. Voisin siis sanoa, että elän vihdoinkin normaalia elämää. Itsensä hyväksyminen, menneisyyden hyväksyminen ja asiasta avoimesti puhuminen jopa kollegoille on auttanut suunnattomasti.

Rautatientorin metrotunnelissa kävellessä vihlaisee, kun näkee ihmisiä keskustelemassa lehtitelineiden kanssa ja tekisi mieli mennä keskeyttämään moinen propaganda. Mutta olen myös huomannut, ettei ns. terveen näköiset ihmiset siihen pysähtele.

Niin joo, ja avioliittoni pilanneen syöjättären kanssa tulee kolmas vuosi tervettä ja upeaa parisuhdeaikaa täyteen.

Tässä tällainen tilannepäivitys. Luulin, ettei minun tarvitse enää tulla palstalle ihmettelemään, mutta onnelisesta elämäntilanteestani johtuen päätin tulla kirjoittamaan vielä rohkaisun, josta ttoivottavasti joku saa inspiraatiota itsekin alkaa elää omaa elämäänsä.

VEKARANJÄRVI TAMMIKUU 2015 I-SAAPUMISERÄ!!
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8100
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Olisikohan jo aika...

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

ravari kirjoitti:VEKARANJÄRVI TAMMIKUU 2015 I-SAAPUMISERÄ!!
Älähän huoli. Eri ihmiset tapaavat läpsiä meihin milloin millaisistakin syistä mitä kummallisimpia "leimoja" itse asiaa tuntematta. Se on ihmisille hyvin ominainen tapa, mistä ei kannata sen enempää välittää. Oleellisinta on, että pääsee tasapainoon itsensä kanssa. Olen huomaavinani, että tässä suhteessa olet edistynyt mainiosti. Hyvää jatkoa edelleen.

Kiitos kirjoituksestasi ja menestystä valtion intenduurissa. :)

Vuosimallia ensimmäistä ikäluokkaa Vekaralla.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Olisikohan jo aika...

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

ravari kirjoitti:Vieläkin tosin vanhimmat pommittelevat viesteillä ja utelevat seksielämästä, josko ex-vaimo olisi "jumalan silmissä vapaa avioitumaan uudelleen."
Vanhimpien silmät siinä ovat kyseessä.
Olen myös saanut paljon uusia ystäviä, voisin sanoa jopa parempia.
Kun monottamiseni jälkeen palasin Suomeen, niin ystäväpiiri oli rakennettava alusta. Näistä silloin luoduista ystäväsuhteista osa osoittautui pitkäikäiseksi, eli voimassa edelleen yli neljän vuosikymmenen jälkeen.
...päätin tulla kirjoittamaan vielä rohkaisun, josta ttoivottavasti joku saa inspiraatiota itsekin alkaa elää omaa elämäänsä.
Nimenomaan näin, todistajuutensa kanssa eri vaiheissa kipuilevia on valtava joukko.
Vieraas
Viestit: 3220
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Olisikohan jo aika...

Viesti Kirjoittaja Vieraas »

ravari kirjoitti:Vieläkin tosin vanhimmat pommittelevat viesteillä ja utelevat seksielämästä, josko ex-vaimo olisi "jumalan silmissä vapaa avioitumaan uudelleen." Valitettavasti asia ei kiinnosta minua enää pätkääkään, sillä minulle käräjäoikeuden päätös on lopullinen.
Asiahan ei minulle kuulu, mutta... Jos vaimo on edelleen JT, niin eikö kannattaisi päästää hänet löysästä hirrestä avioitumaan uudestaan? Varsinkin kun asialla ei itsellesi ole enää väliä?
Video ei ollut ohjeistusvideo.
Avatar
Tony
Viestit: 7520
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Olisikohan jo aika...

Viesti Kirjoittaja Tony »

Vieraas kirjoitti:
ravari kirjoitti:Vieläkin tosin vanhimmat pommittelevat viesteillä ja utelevat seksielämästä, josko ex-vaimo olisi "jumalan silmissä vapaa avioitumaan uudelleen." Valitettavasti asia ei kiinnosta minua enää pätkääkään, sillä minulle käräjäoikeuden päätös on lopullinen.
Asiahan ei minulle kuulu, mutta... Jos vaimo on edelleen JT, niin eikö kannattaisi päästää hänet löysästä hirrestä avioitumaan uudestaan? Varsinkin kun asialla ei itsellesi ole enää väliä?
Kuinkahan paljon näistäkin on seurannut aivan turhaa draamaa, kun avioeroa ei sellaisenaan lueta vielä ensinkään riittäväksi toimenpiteeksi. Oikeiden henkilöiden pitää harrastella oikeiden väärien henkilöiden kanssa seksuaalista kanssakäymistä, tai muuten entinen aviopuoliso saattaa solmia aviorikos-avioliiton.

Muutenkin tossa fundiskuviossa on aivan älytöntä läppää. Jos syytön puoliso haluaa antaa syylliselle puolisolle anteeksi, syyttömän pitää harrastaa seksiä syyllisen osapuolen kanssa kohtuullisen ajan puitteissa. Muuten anteeksiantoa ei hyväksytä. :shock:

Ja jos syytön puoliso ei jostain syystä lämpene petipuuhille, syyllinen osapuoli voi hankkia laillisen avioeron ja avioitua uudelleen. :shock:
Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan (1991) kirjoitti:

Viattomalle puolisolle tulisi ilmoittaa, että sukupuolisuhteisiin uudelleen ryhtyminen aviorikoksen tehneen puolison kanssa ilmaisisi anteeksiantoa, eikä raamatullinen peruste avioerolle olisi sen vuoksi enää voimassa. (w81 15/4 s. 30, 31)

Aviorikoksen anteeksi antamiseen sisältyy se, että viaton puoliso on halukas ryhtymään uudelleen sukupuolisuhteisiin aviorikoksen tehneen puolison kanssa kohtuullisen ajan kuluessa. (w75 1/4 s. 166, 167)

Aviorikokseen syyllistynyt voisi hankkia laillisen avioeron ja seurakunta voisi katsoa hänen olevan vapaa menemään uudelleen naimisiin, jos viaton puoliso kieltäytyy ryhtymästä uudelleen sukupuolisuhteisiin hyvin pitkän ajan jälkeenkin, vaikka ei olekaan hakenut laillista avioeroa.

Kieltäytymällä aviovelvollisuudesta se puoliso, joka ei ole tehnyt aviorikosta, ilmaisisi, ettei hän ole antanut anteeksi.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Olisikohan jo aika...

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Vieraas kirjoitti:Asiahan ei minulle kuulu, mutta... Jos vaimo on edelleen JT, niin eikö kannattaisi päästää hänet löysästä hirrestä avioitumaan uudestaan? Varsinkin kun asialla ei itsellesi ole enää väliä?
Mielenkiintoinen tilanne, jonka kukin ratkaisee omista lähtökohdistaan.

Jos olen oikeassa, niin maistraatin kautta erottaessa ei jätetyllä uskonnollisella yhdyskunnalla ole yhteydenotto-oikeutta. Aiemminhan evlutista erottaessa oli käytävä ihan papin tjsp puheilla kun ja jos eroon halusi.

Jos eronnutta ei kerran oma-aloitteisesti saa edes maanitella takaisin, niin vielä epäsopivampaa on seksuaalielämään liittyvä utelu ja nimenomaan kultin taholta, joka ohjeillaan on tärvännyt sitä sektoria mahdollisimman tehokkaasti.

Yksi kolkko periaatteellinen näkökanta on se, että myöntymällä tuollaiseen kuulusteluun on samalla pönkittämässä kultin käytäntöä. Yhtä kolkossa teoreettisessa näkökannassa voisi ajatella jehovantodistajan mahdollisuuteen saada heräte elämänsä suhteen - tai sitten ei.
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8100
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Olisikohan jo aika...

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

Markku Meilo kirjoitti:Jos olen oikeassa, niin maistraatin kautta erottaessa ei jätetyllä uskonnollisella yhdyskunnalla ole yhteydenotto-oikeutta.
Sen verran on, että kohteliaasti ilmoittaa asianosaiselle tiedon eroamisesta tulleen seurakunnan tietoon ja että henkilön tiedot on poistettu firman rekistereistä. Tämä tapahtuu fiksuimmin kirjeitse.
Vieraas
Viestit: 3220
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Olisikohan jo aika...

Viesti Kirjoittaja Vieraas »

Markku Meilo kirjoitti:Jos eronnutta ei kerran oma-aloitteisesti saa edes maanitella takaisin, niin vielä epäsopivampaa on seksuaalielämään liittyvä utelu ja nimenomaan kultin taholta, joka ohjeillaan on tärvännyt sitä sektoria mahdollisimman tehokkaasti.
Kyllä kyllä, mutta tässähän vaimo on yhtälailla lahkon naurettavien sääntöjen uhrina.

Oma järjestöstä eronnut kaverini piti järjestöön jääneen exänsä kanssa jonkin verran yhteyttä ja tiesi, että uutta seukkaamista oli vaimolla menossa. Kyseinen kaveri (ent. vanhin itse) soitti oma-aloitteisesti entisille kamuilleen seurakunnassa ja kertoi, että paneskeltu on täällä päässä. Homma oli sillä selvä ja vaimo pääsi uuden miehen kanssa naimisiin.

Edit: lisätty selventävä sana.
Video ei ollut ohjeistusvideo.
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Olisikohan jo aika...

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

Tuttuni laittoi viestin "olet vapaa menemään naimisiin", tämä riitti ex-puolisolle ja vanhimmistolle todisteeksi asiasta.

Itse asiassa mun exäni ei olisi vapaa menemään naimisiin, kun kerran tuli jossain vaiheessa harrastettua makuupainia: Tämähän tulkittaisiin anteeksiannoksi.
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Olisikohan jo aika...

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Vieraas kirjoitti:Kyllä kyllä, mutta tässähän vaimo on yhtälailla lahkon naurettavien sääntöjen uhrina.
Näinhän arki tuollaisessa kuviossa sujuu ja sen kuittasin tai olin ainakin kuittaavinani sanalla kolkko. Itse kun olen kiitettävääkin pitkävihaisempi, niin pyrin sallimaan sen herkun muillekin.

Ja onhan sitten on työllistävä vaikutuskin kun innokkaimmat vanhimmat poukkoilevat passissa ja tarkkailevat valojen sammumista jne. Ovat senkin aikaa pois ovilta levittämästä valheita tietämättömille ovenavaajille. Kai ne saa sen raportoida, ollaanhan siinä Jeho... anteeksi Vt-seuran asialla.

Josta tulee mieleen se kultin emämaan aamukahteen-sääntö, jolla vanhimpia pompotettiin puskissa menemällä sisaren asuntoon (omalla avaimella) vasta reilusti aamukahden jälkeen.
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Olisikohan jo aika...

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

Hyvä ettei vielä puolkahelta tungettu kämppään sisään, silloinhan akti on vielä käynnissä. Kahteen mennessä ehtii polttamaan tupakan ja poistumaan parvekkeen kautta.

Itse asiassa, itselläni oli ovela lähestyminen asiaan, menin tulevan (ex)vaimoni kämpille aamulehdenjaon jälkeen viiden aikaan aamulla, ja otin "vain" poskeen, se kiellettiin jyrkästi vasta vuoden päästä...
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Vastaa Viestiin