tällääne tarina

[Havoc]

Synnyin perheeseen jossa isä jehovan todistaja, äiti ei. Pienenä muistan sen et välillä oli aikamoista pakottamista se kokouksiin lähteminen, ja kuri oli isän puolelta muutenki aika tiukkaa.Isän uhkailut tehosivat kuitenki aika paljon pienenä, koska tiesi että jos ei lähde mukaan ei saa muutenkaan lupaa lähteä mihinkään ja joutuu käymään aineistoa kotona läpi. Erään hyvän Jehovan todistaja ystäväni mentyä kasteelle harkitsin jopa itsekkin kasteelle menemistä, jäin kuitenkin vain jumittamaan kastamattoman julistajan osaan, välillä kävin ihan säännöllisesti kokouksissa ja sain jotain pieniä tehtäviäkin hoidettavaksi, siinä vähän ennen ylä-astetta aloin polttamaan tupakkaa sekä "maailmallisten " kavereiden kanssa mutta myös hyvän jehovan todistaja kaverini kanssa. Ylä-asteella tuli uusia kavereita ja aloin myös juomaan, juomisesta jäin usein kiinni ja sitten alkoi isän saarnaamis tuokiot jotka olivat hyvinkin rasittavia mihinkään ei saanut koko päivänä mennä. Kokouksiin lähteminen ei oikein enää kiinnostanut satunnaisesti kuitenkin kävin kokouksissa koska isä osasi vieläkin pitää jonkinlaista otetta, jos en käynnyt kokouksissa ei ollut pyörällä asiaa lähteä mihinkään myöhemmin pyörä vaihtui mopoksi, muutenkin tavarat jotka olivat isän ostamia lähtivät helposti takavarikkoon jos kokouksiin ei tullut lähdettyä.

Kun kaverini samasta seurakunnasta erotettiin ja isä kielsi pitämästä mitään yhteyttä alkoi myös kokouksissa käyminen loppua minun osaltani. Loppujen lopuksi en käynyt enää ollenkaan kokouksissa, isä yritti keskustella minulle mutta aloin olla jo sen ikäinen että kun sanoin että ei kiinnosta ei isä enää uskaltanut jauhaa samaa asiaa, koska tiesi ettei minua enää voinut uhkailla. Eräänä päivänä ollessani kotona isä kertoi että muutama vanhin tulee käymään että haluaisivat keskustella minun kanssani, äitin mielipide oli se ettei heidän tarviis ahistella minua ja sanoi että sisälle ei tarvii tulla juttelemaan. Menin kuitenkin mielenkiinnosta heidän autoonsa juttelemaan, jonki aikaa yrittivät käännyttää minua ja selvittää miksi en käy kokouksissa, yksi kysymys kuitenki muutti tilanteen. Toinen vanhimmista kysyi että uskonko mihinkään mitä opetetaan tai haluanko tehdä niin kuin raamatussa sanotaan. Vastasin että en. tämän jälkeen he kysyivät haluanko enää olla osana seurakuntaa ja vastasin että en halua olla.

Isä ei pitkään aikaan puhunut oikein mitään ja välit menivät todella huonoiksi. Tällä hetkellä ollessani parikymppinen välit isän kanssa ovat kuitenki kohtalaiset ja isä monissa hankalissa tilanteissa kumminki auttanut paljonkin, tulemme toimeen muutenkin ja voin käydä kotona aivan normaalisti, välillä tietysti lehtiä tarjoaa tai pyytää kokouksiin mutta kun sanon, että "ei kuule kiinnosta" asia jää siihen Olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen uskonnon osalta koska voin itse päättää mitä haluan tehdä ja miten elää eikä mitkään säännöt rajoita elämääni.Mutta arvostan myös sitä että isän kanssa olemme silti jonkinlaisissa väleissä eikä hän ole kuitenkaan hyljännyt täysin vaikka en kuulukkaan samaan uskontoon ja vaikka elänkin hänen mielestään vääränlaista elämää.vieläkin on kuitenkin hyvin vaikea ymmärtää miksi isä pakotti menemään kokouksiin ja lukemaan raamattua, millä tavalla se on sitten vaikuttanut että on lapsuudessa monet normaalit asiat jääneet kokematta sen takia että yritetty aivopestä uskontoon ja jollain tavalla olen vieläkin siitä katkera enkä kyllä haluaisi että muut joutuvat kokemaan samanlaista tai vielä paljon pahempaa uskontoon pakottamista. varmaan todella epäselvästi kerrottu tämä mun tarina ja paljon sellaista mikä jäänyt kertomatta ja mitä ei muistunut nyt mieleen, mutta siinäpä se suurinpiirtein eli itselläni melko helppoa sinänsä ollut, mutta samasta seurakunnasta tiedän monia nuoria joilla vanhemmat varmasti olleet paljon enemmän kiihko uskovaisia, niinkun tämän foorumin tarinoista osaa päätellä

[Witless]

Onnea rohkean päätöksen johdosta! Mitä aikaisemmin Watchtowerin Totuudesta(tm) lähtee, sen parempi.

[Havoc]

Kiitoksia. Se oli helppo päätös.

[Jaakob]

Tervetuloa palstalle

On hyvä että saadaan kuulla kokemuksia erilaisista tilanteista.

[Bergerac]

Tällä hetkellä ollessani parikymppinen välit isän kanssa ovat kuitenki kohtalaiset ja isä monissa hankalissa tilanteissa kumminki auttanut paljonkin, tulemme toimeen muutenkin ja voin käydä kotona aivan normaalisti, välillä tietysti lehtiä tarjoaa tai pyytää kokouksiin mutta kun sanon, että "ei kuule kiinnosta" asia jää siihen Olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen uskonnon osalta koska voin itse päättää mitä haluan tehdä ja miten elää eikä mitkään säännöt rajoita elämääni.Mutta arvostan myös sitä että isän kanssa olemme silti jonkinlaisissa väleissä eikä hän ole kuitenkaan hyljännyt täysin vaikka en kuulukkaan samaan uskontoon ja vaikka elänkin hänen mielestään vääränlaista elämää.

Yllämainittu on erittäin hyvä asia.

muuten, tervetuloa palstalle