Soon moro!

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
berenike
Viestit: 34
Liittynyt: 08.06.2008 17:18

Soon moro!

Viesti Kirjoittaja berenike »

Tervehdys kaikille!

Olen Berenike ja olen liioittelematta noin sata kertaa meinannut lyhyesti kertoa vähän itsestäni, mutta lyhyesti se ei taida oikein onnistua.. :( Mutta tällä erinomaisen terapeuttisella ja viihdyttävällä palstalla olen pyörinyt keväästä asti, kun vihdoin uskalsin luopiosivuillekin kurkata :D (Paljon kiitoksia ylläpitäjille!)Olisinpa uskaltautunut jo 7vuotta sitten kun jätin järjestön ja mätkähdin tyhjänpäälle. Mutta parempi myöhään..

Jehovan Todistajia meitsillä on suvussa roppakaupalla, joten pienestä pitäen tutuksi on tullut, vaikkei vanhempani olekaan todistajia. Olen kasvanut hassusti jotenkin ei-mihinkään-kuuluvaksi. En ollut todistaja, mutta en saanut uskonnonopetustakaan, eikä kotonamme vietetty synttäreitä eikä jouluja. Elin railakkaan teini-iän, mutten oikein tuntenut oloani kotoisaksi missään. Niinpä olin varsin helppo uhri jt-sukulaisilleni ja eipä aikaakaan kun kanssani aloitettiin tutkistelu ja pian jo ramppasin ihmisten ovilla tarjoamassa pääsylippua paratiisiin.

Parikymppisestä kolmekymppiseksi päästyäni ehti tapahtua niin paljon, etten kaikkea viitsi tässä tarkemmin selvitellä. Etsin kaiketi jatkuvasti itseäni (muodikkaasti sanoen) ja löysin lopulta vääristä paikoista. Yritin kovasti olla kaikkea sitä mitä minulta odotettiin, vaikka jatkuvasti voin huonommin, enkä ymmärtänyt mistä kenkä puristi. Menin naimisiin, koska olin niin yksinäinen seurakunnassamme ja mieheni osottautui lopulta melkolailla viinaanmeneväksi ja erittäin mustasukkaiseksi yksilöksi. 10vuotta yritin todella saada liittoamme jotenkin toimivaksi, mutta mieheni "ylennys" avustavaksi palvelijaksi seurakunnassamme vain pahensi tilannetta.

Sitten tuli se viimeinen niitti ja mulle riitti! Kärsin paniikkikohtauksista, söin masennuslääkkeitä, beetasalpaajaa tärinään ja jännitykseen ja ihmettelin mitä helvettiä mun elämä oikein on. Jos olin töissä viisiminuuttia yli työaikani, puhelimeni soi ja siellä mieheni ihmetteli miksen ollut jo kotona. Otin ja lähdin. Enkä hetkeäkään ole avioeroani katunut.

Uskonnon ja muutamien todellisten ystävien menetys on ollut se pahin asia. Minä todella uskoin siihen hommaan ja puolustin monta vuotta todistajia, vaikka joukkoon en enää kuulunutkaan. Lopulta tuli sellainen tilanne, että ajattelin etten enää kestä tätä. Aloin kärsiä unettomuudesta ja mietin ettei elämälläni ole minkäänlaista tarkoitusta. Mietin vähintään kerran päivässä miten uskaltaisin ottaa hengen itseltäni, sillä en nähnyt minkäänlaista ulospääsyä.

Sitten aloin lukea näiltä sivuilta muiden ex-todistajien kokemuksia. Tajusin, että on muitakin, enkä minä yksin, ja se oli jo yksistään huojentavaa. Ja nyt kun tajuan että koko jt-homma on yhtä huijausta, pienen kiukun jälkeen alkaa tuntua, että tässä taitaa olla meikäläisen uuden elämän alku. Ja se on jännittävää se!

Näin lyhyesti sanottuna :wink:

Berenike
"Jos haluat tappaa ihmisen, jätä hänet yksin.
Murhata voi sekä ampumalla, että hylkäämällä."
-T. Taberman
Kirsieveliina

Re: Soon moro!

Viesti Kirjoittaja Kirsieveliina »

Mukavaa, että olet täällä kertomassa ajatuksistasi :)

Sukulaistodistajien vilinöissä riittää monella tosiaankin ihmeteltävää... :roll:
berenike
Viestit: 34
Liittynyt: 08.06.2008 17:18

Re: Soon moro!

Viesti Kirjoittaja berenike »

Ihmeteltävää tosiaan riittää.. Olen tässä kiristellyt hampaitani, kun kuulin, että äitini oli kiltteyksissään suostunut aloittamaan tutkistelun yhden sukulaiseni painostuksen alla. Sairastelevaa eläkeläistä on niin helppo huijata ..GRRRRR
"Jos haluat tappaa ihmisen, jätä hänet yksin.
Murhata voi sekä ampumalla, että hylkäämällä."
-T. Taberman
StereoX
Viestit: 143
Liittynyt: 28.04.2007 08:16
Paikkakunta: Kuopio

Re: Soon moro!

Viesti Kirjoittaja StereoX »

Tervetuloa palstalle. Olen vähän vetäytynyt tässä kommentoinnissa, mutta lueskelen palstaa kuitenkin suht paljon ja tätä kirjoitusta oli pakko tulla kommentoimaan.
Jaksamisia sinulle kovasti, asioista toipuminen on rankka kokemus ja muilta luopiolta saa kyllä kovasti tukea. Muistan itse kuinka ihana kokemus oli kun löysi ihmisiä jotka on kokeneet saman ja kuinka moni on selvinnyt paljon kamalimmista asioista kuin itse.

Pelkästään jakamalla kokemuksia ja mielipiteitä toisten kanssa saa jo paljon aikaan, joten kiitos tästä saatanan keksinnöstä internetistä :D
"hedelmistään puu tunnetaan"
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Soon moro!

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Tervetuloa palstalle ja kiitos kun jaoit tarinasi kanssamme. Näitä on aina mukava lukea ja varsinkin kun loppu on käsittääkseni onnellinen.
Let me go Master I hate you so
berenike
Viestit: 34
Liittynyt: 08.06.2008 17:18

Re: Soon moro!

Viesti Kirjoittaja berenike »

Mukavaa kun olette jaksaneet selata läpi sekavat ajatukseni. Itselleni on ollut paljon apua muiden elämäntarinoita täältä lueskellessa.

Lopputulos todellakin alkaa näyttää pikkuhiljaa melko onnelliselta! Tämä uskonnollinen sekasotku on ollut ehdottomasti mulle se pahin riippakivi kaulassa hidastamassa elämässä eteenpäin menoa. Kun tässä muitakin murheita on parina viime vuotena ollut, kuten terveys ja talousongelmat noin muutamia mainitakseni, alkaa nekin kutistua naurettavan pieniksi, kun tuosta isommasta möröstä selvis!

Maailma aukeaa silmissäni aivan uudesta näkökulmasta..huikea tunne!!!
"Jos haluat tappaa ihmisen, jätä hänet yksin.
Murhata voi sekä ampumalla, että hylkäämällä."
-T. Taberman
RaM

Re: Soon moro!

Viesti Kirjoittaja RaM »

Tere tulemas!
Jutteleminen jeesaa jo kummasti. Mitä enemmän juttelee sen enemmän puhdistaa sisintään ja selkeyttää ajatuksiaan. Jutteleminen kannattaa aina... ja lukeminen kans... :D
Elisa
Viestit: 29
Liittynyt: 21.08.2008 15:16

Re: Soon moro!

Viesti Kirjoittaja Elisa »

Minäkin sanon että Tervetuloa!
Keskustelu on se joka avartaa ja saa erilaisia näkökulmia.
Vastaa Viestiin