Aika parantaa haavat

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
Jepp-ex
Viestit: 18
Liittynyt: 20.11.2008 23:26

Aika parantaa haavat

Viesti Kirjoittaja Jepp-ex »

Aikas pitkään olen jo palstaa ehtinyt selailemaan, joten päätin laittaa myös hieman itsestäni. Jotka tunnistavat, pistäkääpä mailia.

Lapsuus

Eli synnyin 70-luvulla. Isäni oli tuolloin 2.polven JT ja äitini kanssa tutkittiin ahkerasti. Nuoresta iästään johtuen äitini otti hatkat ja päädyin isän huomaan, olin jotain vuoden ikäinen silloin. Eipä kauaa kulunut, kun faija sai hommattua uuden naisen rinnalleen, joka myös maailmallinen, mutta lähti innokkaasti mukaan kuvioihin. Elin kovassa nuhteessa ja kurissa, remmiä ja risua ei todellakaan säästelty, sitä en kuitenkaan valita...opinpahan nöyräksi ja sen miten en kohtele omia lapsiani.

Muistikuvat alkuaikojen kokouksista ovat aika hataria, joitakin Vartiotornin väliotsikoiden lukemisia. Lapsena turvauduin kuitenkin mitä suuremmassa määrin tuohon ns. ainoaan oikeaan jumalaan, koska elämä ulkopuolella ei ollut helppoa jatkuvan kiusanteon ja pilkkaamisen johdosta, joka jatkui koko peruskoulun ajan. Lähtökohdat siis todella hyvät kapean tien kulkemiseen.

Kasteelle asti kuitenkin ikävä kyllä ehdin kypsänä 7-luokkalaisena. Parhaat kaverini olivat menneet vuotta aiemmin ja jotenkin vain seurasin perässä. Tämän jälkeen kuitenkin alkoi tuo varsinainen alamäki. Muutin kiusaajien takia toiselle paikkakunnalle, jossa sama meno jatkui melkeimpä pahempana. Rukoukset eivät tuntunet auttavan ja tunsin olevani seurakunnasskin jotenkin ulkopuolinen. En kuulu tänne, en kuulu mihinkään. Teinin tavoin tutustuin maailmallisiin paheisiin (tupakka, viina ja villit naiset). Sain jopa muutaman kaverinkin, joiden kanssa kokousiltoja istuttiin ihan jossain muualla kuin valtakunnansalilla.

Ero (tus)

Peruskoulun jälkeen muutin takaisin kotiin ja jatkoin ammattikouluun. Kokouksissa tuli käytyä entistä harvemmin. Jouduin vanhempien eteen kuulusteltavaksi paheideni takia. Kaduin tekoani ja myötäilin, koska siihen olin tottunut. Lupasin alkaa käydä taas kokouksissa - ja meninkin kerran. Virhe! Kukaan ei oikeastaan toivottanut tervetulleeksi, vaan suhtautuminen oli kylmänviileää. Kaippa heidät oli ohjeistettu näin tekemään. Monta kertaa olen miettinyt, miten tuo asia ratkaisikaan elämäni suunnan. Lopetin kokoukset...

Viimeinen rutistus vanhimmistolta tuli yhtenä aamuna, kun tulivat vierailulle kotiin.
Kysymys: "Mitä sinä xxx nyt aiot tehdä?" Vastaus: "Kyllä se on nyt tässä, en aio enään kokouksiin tulla", sain tokaistua ja asia oli sillä selvä. Samaan syssyyn lähtivät myös muuten aikaisemmin mainitsemat kaverinikin :).

Vaikeat ajat eron(tuksen jälkeen)

Koulu jäi ja taas muutto toiselle paikkakunnalle. Huonoa seuraa,rötöstelyjä,juopottelua, aika mitä kadun osittain. Käännekohta oli kuitenkin armeijan harmaisiin astuminen, jonka jälkeen inttiristeilyllä tapasin nykyisen elämänkumppanin (yhdessä jo 15 vuotta nyt ). Ystäviä, niitä oikeita, on kertynyt ja opiskelut suoritettu ja työelämässä vakaasti mukana.

Mitä nyt eli miksi tänne kirjoitan

Eli kuten otsikko kertoo, mutta arvet kuitenkin jäävät.

Välillä tulee omituinen olo ja suoraan sanoen vituttaa, olenhan aikalailla ulkopuolinen sukulaisiin nähden. Siskopuolia ei ole näkynyt moniin vuosiin, kerran soittivat kysyäkseen osallistumista rahallisesti lahjakeräykseen. Isän luona voin toki vierailla, mutta sieltä suunnalta ei kutsua tule, pitää vaan mennä.

Tarinastani voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin, mutta se olisi liika raskasta henkisesti, joten tämä saapi riittää.
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Aika parantaa haavat

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Moi.

Aika suoraviivainen tarina, josta tuli kuitenkin kaikki olennainen ilmi.

Kiitos siitä.
Let me go Master I hate you so
Jepp-ex
Viestit: 18
Liittynyt: 20.11.2008 23:26

Re: Aika parantaa haavat

Viesti Kirjoittaja Jepp-ex »

Kiitokset kiitoksista ja kiitokset ylläpitäjille...
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Aika parantaa haavat

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Jepp-ex kirjoitti:Tarinastani voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin, mutta se olisi liika raskasta henkisesti, joten tämä saapi riittää.
Jokaisella on täällä jonkin sortin jt-yhteys, raskaampi tai kevyempi. Sitä voi myös purkaa pala palalta, sulla oli jo hyvä "alkupala" - kiitos.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
paula
Viestit: 136
Liittynyt: 11.06.2007 04:04
Paikkakunta: muuttanut keskisuomeen

Re: Aika parantaa haavat

Viesti Kirjoittaja paula »

Tervetuloa kirjoittelemaan ja kiitos että sait kirjoitettua omaa tarinaasi. Ja arpia joita jt-elämä aiheuttaa joudumme paikkailemaan joskus hyvinkin pitkään, etenkin juuri siksi ettei sukulaissuhteet ole luonnollisia vartiotornin kieroutuneiden ohjeiden vuoksi. Hyvä että löytyi tälläinen foorumi jossa voi aina silloin tällöin käydä vaihtamassa ajatuksia.

Hyvää jatkoa todelliseen elämään! Meillä kaikilla on oikeus elää tätä elämää tässä ja nyt eikä vain haavemaailmassa t.Paula
Jepp-ex
Viestit: 18
Liittynyt: 20.11.2008 23:26

Re: Aika parantaa haavat

Viesti Kirjoittaja Jepp-ex »

Kiitokset Paula, vaikka mullakin on aikaa kulunut jo 20 vuotta, aina sitä tulee mietittyä. En itse ymmärrä ja ei vaimonikaan (jolle en ole asiasta edes hirveästi avautunutkaan). Se vaan ihmetelee miksi noin kiltit ihmiset voivat aiheuttaa niin paljon mielipahaa toiselle.
paula
Viestit: 136
Liittynyt: 11.06.2007 04:04
Paikkakunta: muuttanut keskisuomeen

Re: Aika parantaa haavat

Viesti Kirjoittaja paula »

Se joka ei ole ollut jt-porukassa itse, ei voikaan ymmätää millaista manipulointia ja ehdottomuutta siellä harrastetaan. ja minulle ainakin kävi niin että ollessani 15 vuotta toimettomana tavallaan unohdinkin millaista pilkunhalkomista koko touhu onkaan. Kävin läpi rankan kriisin jossa pohdin myös tätä uskonnon olemusta omista arvoistani käsin ja ymmärsin monet asiat aivan uudessa valossa.

Me kaikki ihmiset kannamme mukanamme lapsuuden ihmissuhteet. Tiukka lakiuskonto yhdistettynä tiukkaan ihmiseen ei olekaan mikään hyvä yhdistelmä, siinä kasvuympäristössä ei välttämättä koe sitä rakkautta jota lapsi vanhemmiltaan tarvii. On vain hyväksi jos mietit ja löydät kipukohtia lapsuudestasi, se auttaa sinua itseäsi rakentamaan omia ihmissuhteita:-) kuten sanoit:tiedät miten et itse kasvata lapsiasi

Itse koen että ahdasmielinen jt tausta on kuin alkoholistiperheen tausta, sitä on joidenkin vaikea ymmärtää kun kyseessä on niin hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Mutta toisaalta kun kertoo millaista touhua se on saa kyllä ymmärrystä.... ja sinuthan oli viety sinne lapsena.... näitä asiota kannattaa miettiä ja jutella, pohtia OMIA arvoja ja tunteita....

kaikkea hyvää sulle ja perheellesi
JOL
Viestit: 6
Liittynyt: 05.12.2008 20:08

Re: Aika parantaa haavat

Viesti Kirjoittaja JOL »

Mulla itselläni kaikki on muuten hyvin paitsi juuri tuo ihmisten erottautuminen. Olen menettänyt mun siskon, joka oli mulle kaikista tärkein. En anna sitä ikinä anteeksi! Muutama hyvä ystävä jäi myös.
Vastaa Viestiin