Voiko ihmisen mielen sekottaa näin?

[mike]

Terve.

Olen erotettu veli Turusta. Historia on sekava mutta yritän saada esiin siitä jotain.
Minut erotettiin n. 1 v. sitten.
Syynä oli haureus.

Kasvoin pienessä seurakunnassa ja kävin kokouksissa todistaja isäni kanssa,
Äitini ei ole mukana mutta hän aina valmisteli meidät kokouksiin ja oli apuna.
Isäni oli ehdoton kokouksissa käynnin kanssa. Ja aina vääristä teoista sai selkään.
Kasvoin siinä autuudessa 14 v. asti.

Sapetti tietysti koulukaverit jotka saivat lahjoja ja joilla oli hauskaa esim. koulun diskossa.
No omaksuin kuitenkin 1 ja "ainoan" totuuden ja sain pienessä seurakunnassa myös tehtäviä.
Koulussa oli vaikea käydä erilaisuutta ei suvaittu. Kotona kuri oli kova joten todistajuus oli melkein automaatio.
En tiedä oliko se kapina vai mikä kun ajoi minut kuitenkin tutustumaan muihinkin kun todistajiin.

Kun olin täyttänyt 16v. oli edessä mutto isommalle paikkakunnalle ja meno ammattikouluun.
Menin seurakuntaan missä tunsin muutaman veljen. Siellä en kuitenkan löytänyt paikkaani olin ulkopuolinen.
No koulussa kuitenkin viihdyin. Nauratti kun kerran eräs tienraivaaja varoitti yhden veljen seurasta ettei se tiedä hyvää.
Titenkin tutustuin tähän veljeen ja ystävystyin hänen kanssaan. Koulussa käytyäni kiinnostuin tietenkin naisista ja tutustuin muutamaan paremmin. Tiesin että oli väärin viettää aikaa heidän kanssaa mutta silti se houkutti. No muutaman tytön kanssa menin melkeen liian pitkälle ja aina katusin ja oli todella huono omatunto.

Kävin kuitenkin aina kokouksissa ja kentällä sekä konventeissa. Ja joka konventin jälkeen lupasi muuttua mutta muutosta en tehnyt.
Tapasin koulun 3. luokalla tytön johon ihastuin todella ja sillä tiellä ollaan. Vuosi sitten kokouksissa käyminen hiipui ja vietin aikaani aina tyttöni kanssa. Lopulta kun seurakunnan vanhin näki meidät yhdessä kaupunkilla tulivat he käymään luonani.

No perus kyselyt ja kerroin avoimesti mitä on tapahtunut. No annettiin aikaa katua ja jättää tyttö. Tuli taas samanlainen ku konventin jälkeinen katumus ja soitin tyttöystävälle et nyt tämä loppui. 1 h puhelun jälkeen tultiin siihen tulokseen ettei kumpikaan halua oikeasti lopettaa tätä ja sovittiin että yritetään elää ilman seksiä niin kauan että mennäään aviolittoon.

Se oli oikeastaan tytön ehdotus. No ei siitä tullut mitään ja niin minut erotettiin. Kuitenkin ensin jouduin vielä kerran kertomaan kaikki yksityiskohdat vanhimillle mikä oikeasti jo hiukan tympi.

No ilmoitus 1vk päästä srk ja minut oli erotettu. Vaikka olin elänyt kaksoiselämää olin todella maassa sillä tiesin seuraukset.
Välit menivät siskoihin ja veljeen. Onneksi äiti ja tyttöystävä jäivät. Mutta helppoa se ei ole ollut sillä unia olen nähnyt ja aina jonkun mailman tapahtuvan kuuleminen johtaa ajatukseen että harmagedon on lähempänä. Ja en todella tiedä miten siitä ajatuksesta/pelosta pääsee pois. Olen pahoillani kirjoitus virheistä en saanut voimaa kirjoittaa tänne muusta kuin kaljan voimasta.

[Jaakob]

Hyvä että kirjoitit, tervetuloa palstalle

[Markku Meilo]

Syynä oli haureus.

En tiedä mitä itse ajattelet asiasta, mutta Raamatussa ei ole ensimmäistäkään mainintaa, joka kieltäisi naimattomien henkilöiden välisen sukupuoliyhteydet.

Mutta helppoa se ei ole ollut sillä unia olen nähnyt ja aina jonkun mailman tapahtuvan kuuleminen johtaa ajatukseen että harmagedon on lähempänä.

Näin se meni minullakin siihen asti kunnes täytin 50 ja sain Internet-liittymän, sitä ennen olin elänyt 25 vuotta erottetuna ja paluuta havittelevana.

Ja en todella tiedä miten siitä ajatuksesta/pelosta pääsee pois.

Minä pääsin painajaisista sillä, että hankin tietoa Vartiotorniseuran todellisuudesta ja selvitin tilit Vt-seuran kanssa. Tämä on tietysti helposti todettu, jokaisen on kuitenkin kohdaltaan tehtävä se tilien tasaaminen. Mutta tilien tasaamisen ongelmiin saa täältä apua, kunhan muistaa kysyä.

[rippeli]

Kiitos kirjoituksestasi ja tervetuloa palstalle.

Aika hauskasti paistaa tuo Turun murre kertomuksestasi

[Arskavain]

Usko pois niin tiedän miltä sinusta tuntuu (vaikka kuulostaakin kuluneelta).
Omia ajatuksia voi olla joskus vaikea paeta, vaikka haluaisikin. Useimpia ihmisiä ahdistaa kuitenkin juuri siksi, että ei kykene muodostamaan realistista näkemystä itseä vaivaavasta asiasta. Tunnepuoli ottaa helposti vallan ja itseään vaivaavat asiat saavat ylimitoitetut suhteet. Omat töpit voivat ylikorostua tiukan yhteisön otteessa. Siksi kaksinaismoralisimi vallitseekin Jehovan todistajissa - siellä olevat ihmiset eivät ole aitoja! Siksi siellä on mitä erilaisimpia kuppikuntia, joihin voi olla vaikea päästä sisälle.

On hyvä, että olet ollut rehellinen. Siinä sinulle oikea ohjenuora! Uskalla hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet ja rakasta itseäsi! Jos et rakasta itseäsi et kykene rakastamaan toisiakaan. Uskalla tuntea ja kerro avoimesti niistä vaikka kirjoittamalla tai rukoilemalla. Itseäni on auttanut ajatus oikeudenmukaisesta Jumalasta; Jumala päättää oletko hyvä vai paha - ei kukaan ihminen. Oikeudenmukaisen Jumalan tuomio tuntuu aina hyvältä olipa se sitten kuolemaksi tai elämäksi. Tällä hetekellä en tunne yhtään jo pelastunutta jehovantodistajaa.

Yksi hyvä neuvo vielä on alkaa ennakkoluulottomasti tutkia mitä tahansa asiaa, joka vaivaa sinua. Saatat päätyä yllättäviin johtopäätöksiin siitä, että ahdistuksesi syyt saattavat olla jonkin vallanhimon takia tietoisesti lietsottuja...

[Pehmoluopio]

aina jonkun mailman tapahtuvan kuuleminen johtaa ajatukseen että harmagedon on lähempänä. Ja en todella tiedä miten siitä ajatuksesta/pelosta pääsee pois.

Uskotko siihen, että Simsonin voima oli hänen tukassaan ja hän tappoi 500 filistealaista aasin leukaluulla? Sen on pakko muistuttaa Matrixin kakkososan taistelua, jossa Mr Smith kopioi itseään loputtomasti. Tai uskotko vaikkapa siihen, että kuolleet tulivat esille muistoahaudoistaan ja menivät pyhään kaupunkiin? (Uuden maailman käännöksessä tämäkin on vääristelty) Sokerina pohjalla on kuitenkin se, kuinka aurinko ja kuu pysähtyvät Joosuan kirjassa. Maapallon ydin on rautaa ja sitä ympröi nestemäinen vaippa. Kun sen kiertoliike pysähtyy, niin rautainen sydän jatkaa pyörimistään. Siihen tulee kierre ja se tulee ryskyen maankuoresta läpi.

Kuka täyspäinen voi tuollaiseen Raamatun läppään uskoa ja se koko kirja on ihan samaa tarinaa täynnä. Monet jeput eivät ole vain avoimesti katsoneet kaikkia sen kirjan outouksia. Esimerkiksi vaikka sitä, että Jeesus käski ihmisiä kannibalismiin tai että Paavali suhtautui rasistisesti kreetalaisiin.

[JOL]

Minut erotettiin samasta syystä 3 vuotta sitten, paitsi en itse saanut edes sitä katumis aikaa vaan suoraa päätä erotettiin. Heille ei auttanut, vaikka sanoin meneväni naimisiin. He tulivat siihen tulokseen, ettei katumusta ole tarpeeksi..Minua pelotti komitea niin paljon, että kirjoitin kirjeen, jossa kerroin kaiken ja sanoin, että jos minut erotetaan, minut voidaan erottaa ilman, että tulen sinne ristikuulusteluun. Minulle luvattiin, ettei minua eroteta, mutta erotettiinpa silti ja 3h kiusattiin 4 vanhimman seurassa...Kysyttiin, miksi minulle ei oman seurakunnan veljet kelpaa jne..
Alussa oli tosi vaikeaa ja erittäin ristiriitainen olo. Nyt todella tajuan mikä lottovoitto erotus oli. Olen syntynyt uskontoon ja koen, että minua on aivopesty 21 vuotta. Onneksi ei enempää. Olen ottanut asioista selvää ja kauhistellut miten suuressa valheessa olen elänyt. Uskonto ei perustu rakkauteen ja huvittavinta on se, että jopa perheenkin välinen rakkaus on ehdollista. Olen aina ollut siskoni kanssa erittäin läheinen ja kun minut erotettiin näemme enää harvoin, eikä suhteemme ole enää samanlainen. Siskoni kävelee laput silmissä vaikka on fiksu muuten. Ehkä totuus pelottaa? Ja se totuus ei ole valtakunnansalissa.
Ahdistus helpottaa mitä enemmän osaa opetella elämään ilman jatkuvaa syyllisyyttä ja turhaa huonoa omaatuntoa. Onneksi äitini ei minua hylännyt ja vuosi minun erottamisen jälkeen hänet erotettiin myös, sillä hän löysi elämänsä rakkauden Ja olen niin onnellinen hänen puolestaan! Tsemppiä ja muista, että kaikista rakkaimmat ovat juuri ne, jotka ovat vierelläsi. Tosi ystävät eivät hylkää sinua sen takia, että esim. rakastut ihmiseen(jota oikeasti rakastat) tai poltat tupakkaa.

[mike]

Itse asiassa noihin raamtun tapahtumiin uskomien on todella helppoa kun vaan ajattelee et jehovan voima on rajaton.
En nyt itseäni ihan helposti tyhmäksi haukkusi mut vaihtoehtojen lölytäminen ehdottoman tilalle on vaikeata.
Siis asian on omaksunut menevät ajatukset tiettyä rataa.
Koska voin sanoa tunteneeni suuttumusta välillä tätä forumia kohtaan koska itse en halua vaikutta muiden uskoon.
Haluaisin vain käsitellä oman tilanteeni?
Tietysti monet kertomukset täällä ovat auttanneet itseä kun on huomannu että niin monet muut ovat käyneet läpi samoja asioita.
Ku se mitä vartiotorni seura opetti tuntui ainakin itsestä järkevältä enkä ole parempaa vieläkään tilalle löytänyt rehellisesti sanottuna.

[wolframium]

Vuosi sitten kokouksissa käyminen hiipui ja vietin aikaani aina tyttöni kanssa.

Aina kannattaa "ostaa aikaa" tärkeämpiin asioihin.

[Pehmoluopio]

Itse asiassa noihin raamtun tapahtumiin uskomien on todella helppoa kun vaan ajattelee et jehovan voima on rajaton.

Voi hyvin olla, mutta yhtään ihmistä Joosuan 10:13:ssa kerrottu tapahtuma ei olisi jättänyt henkiin. Paitsi ettei ole ruumiita eikä katastrofeja ympäri maailmaa, mitkään muut kulttuurit eivät myöskään kirjoita auringon pysähtymisestä.

Samoin, jos israelilaiset olivat pienempiä kuin mitkään Kanaanin maan kansat, niin jebusilaiset asuivat pienellä alueella. Silti heitä oli enemmän kuin kolme miljoonaa, jos Raamattuun on uskominen. Heidän oli pakko asua kerrostaloissa mahtuakseen Jebusin alueelle, koska tarvittiin tilaa kameleille, oliivilehdoille ja viiniköynnöksillekin. Missään ei kuitenkaan viitata tällaiseen jebusilaisten hongkongiin.

Voi tietysti olla niin, että se on totta. Samaan syssyyn voi omaksua uskon siitä, että maapallo onkin litteä levy, minusta se on ainakin rehellisempää kuin tieteen ja Raamatun yhteensovittaminen. Minun taas on vaikea uskoa maapallon litteyteen.

enkä ole parempaa vieläkään tilalle löytänyt rehellisesti sanottuna.

Hyvää voi tehdä ihmisille ja olla idealisti kuulumatta mihinkään järjestöön. Minimissään jos tuntee kaipuuta menneisyyteen, voi kulkea ovelta ovelle Raamattu ja Vartiotorni kädessä, ei mikään laki raja sitä Jehovan todistajille.
Minä olen anarkisti ja uskon suoraan demokratiaan. Tämä demokratia toteutuu, kun ihmiset ovat opetelleet demokraattisen mielentilan. Nyt, kun minulla on kokemus JT-lahkosta, minä hyvin tiedän, mitä vaaroja tähän ihmisiin luottamiseen sisältyy, joten jos olisin järkevä, niin minä varmasti kyynistyisin. Ei, minä olen tieten tahtoen sinisilmäinen, koska elämä kyynisenä ei ole elämisen arvoista.

Minusta tuntuu, että moni JT on samalla tavoin tieten tahtoen sinisilmäinen, enkä näe siinä mitään pahaa. Ei ole mitään pahaa siinä, että uskoo onnelliseen elämänodotteeseen ja hyvän tahdon ihmisten rauhaan vaikka tietää heikkoudet, mitkä sen toteutumiseen liittyvät.

[Tony]

Mutta helppoa se ei ole ollut sillä unia olen nähnyt ja aina jonkun mailman tapahtuvan kuuleminen johtaa ajatukseen että harmagedon on lähempänä. Ja en todella tiedä miten siitä ajatuksesta/pelosta pääsee pois.

Olemme todennäköisesti kaikki kokeneet nuo samat pelkotilat ja ahdistavat ajatukset. Uskonnoilla on tapana pyrkiä hallitsemaan ihmisiä ja näiden ajatusmaailmaa pelolla, joka korostuu vt-seuran kaltaisten lahkojen kohdalla.

Yksi yleismaailmallinen ohje tuollaisista peloista eroon pääsemiseksi lienee se, että kun hyväksyy oman kuolevaisuutensa, voi katsella koko elämäänsä uudella tavalla. Sitä ei tarvitse viettää peläten sitä lähes ainoaa täysin varmaa asiaa - omaa kuolemaansa - vaan elämänsä voi pyhittää sen arvostamiselle, siitä nauttimiselle ja mahdollisuuksien mukaan myös sille ettei kanssaeläjienkään elämä olisi hassumpi kokemus.

Kun ottaa elämän mahdollisuutena, siitä saattaa ajoittain nauttia enemmän kuin olisi jehovantodistajana uskonutkaan. Alituinen pelossa eläminen on omiaan pilaamaan koko elämisen idean: Elämisen!

[Tony]

En nyt itseäni ihan helposti tyhmäksi haukkusi mut vaihtoehtojen lölytäminen ehdottoman tilalle on vaikeata.

Juuri tuollaiseen mielenhallintaan lahkot pyrkivätkin. Ajatuksesi ovat vangittuja niin kauan kuin annat niille pelkotiloille vallan, jotka lahko on sinuun istuttanut. Oletko ajatellut miksi mieleesi istutettu totuus kaikesta on sinulle niin tärkeää, ettet uskalla ajatellakaan mitään muuta vaihtoehtoa? Vaikka mitään the Totuutta kaikesta ei ole aikuisten oikeasti missään, koskaan vielä esitetty? Vt-seuran totuus on yksi totuus kaikkien totuuksien sekamelskassa. Itse olin hyvin järkyttynyt kun se osoittautuikin vain yhdeksi spekulaatioksi toisten joukossa. Vieläpä sellaiseksi, joka voidaan osoittaa tarkoitukselliseksi harhaanjohtamiseksi. En kutsuisi tuollaista totuutta kovinkaan vakavasti otettavaksi totuudeksi.

Koska voin sanoa tunteneeni suuttumusta välillä tätä forumia kohtaan koska itse en halua vaikutta muiden uskoon.

Muistan itse kun aikoinaan eksyin entiselle entisten jehovantodistajien keskustelupalstalle H2o:lle. Voi sitä suuttumuksen tunnetta, jonka siellä esitetyt asiat herättivätkään meikäläisessä. Eihän totuus voinut olla niin hataralla pohjalla kuin siellä esitettiin, eihän - hoin itselleni. Ajan myötä olin pakotettu myöntämään, että minulle esitetty totuus kaikesta olikin vain verhottua petosta. Sen myöntäminen itselle oli yksi elämäni vaikeimmista asioista.

Oman elämänkatsomuksen kyseenalaistaminen - jos joku - on käsittämättömän vaikeaa kenelle tahansa. Ehkä vielä astetta vaikeampaa on muuttaa sitä. Olen hyvin onnellinen siitä että uskalsin asettaa elämänkatsomukseni koetukselle. Harva suuri saavutus tulee helpolla, eikä niiden tulekaan tulla helpolla. Eiväthän ne muuten tuntuisi suurilta saavutuksilta. Tsemppiä sinulle mitä ikinä päätätkään pelkotiloillesi tehdä.

EDIT: Ajatustarkennus

[vapaa]

Kun ottaa elämän mahdollisuutena, siitä saattaa ajoittain nauttia enemmän kuin olisi jehovantodistajana uskonutkaan. Alituinen pelossa eläminen on omiaan pilaamaan koko elämisen idean: Elämisen!

Amen

Minä toivotan sulle voimia oman tien löytämiseen Mike!

[Yleisönpalvoja]

Poisjääneet/erotetut jakautuu muutamaan kategoriaan. Sinä mike näytät kuuluvan ryhmään "kaveritta ja/tai poika/tyttöystävättä jääneet". Ehkä et olisi jäänyt ollenkaan pois jos tämä ei olisi ollut tilanne, vai olenko oikeassa? On minusta aika normaalia että nuorena alkaa tympiä yksin jääminen; siinä onkin järjestön yksi suurimpia ongelmia kun monet tuntevat jäävänsä ulkopuolisiksi toiminnasta tai eivät löydä paikkaansa porukassa. Tai sitten eivät voi sietää sitä kaksoiselämää ja teatteria mitä suuri osa jt-nuorisosta esittää. Se on pirun kova ja hankala paikka, tiedän sen hyvin omasta kokemuksesta.

[mike]

Osuit aika hyvin oikeaan. Ei tavallaan ollut muuta syytä kuin tyttöystävä.
Tietysti sitä kaksoiselämää mitä itse elin ennen erotusta en olisi kauaa jaksanut.
Näin ulkopuolisena kun nyt on katselee menneisyyttä ja tekoja niin ymmärtää että oli jo aika tehdä päätös.
Sellainen tietynlainen pikkuhiljaa uskonnosta pois jääminen ei olisi sopinut minulle. Pidän kuitenkin siitä että kerran jos joku asia sattuu ei sitä enää tarvitse kestää. Ja ehkä suurin asia mikä jt:ssa paistaa esille on juuri se suuret puheet päinvastaiset teot.