En koskaan ole tarpeeksi hyvä

[Midoriko]

Jo lapsena pelkäsin kuolemaa. Aina siitä lähtien kun olin isoisän hautajaisissa ja näin että tuolla tavalla se elämä sitten päättyy, ihminen elottomana lasketaan arkussa maan sisälle. Se oli kauhea ajatus. Kuoleman pelosta tuli taakka joka aina varjosti kykyä iloita elämästä ja josta ei kenellekään voinut kertoa. Ja kuka siihen pelkoon osaisi auttaa?

Tutustuin Jehovan todistajien uskontoon jo 12-vuotiaana. Se muutti elämäni. Kuolemaa ei tarvinnut enää pelätä koska kaikki hyvät ihmiset saisivat ylösnousemuksen paratiisissa. Ahdistus maailman pahuuden vuoksi helpotti myös kun sille sai jonkin selityksen ja myöskin ratkaisun.

Äitini vastusti raamatun tutkimista. Jatkoin tutkimista salassa. Vuosia myöhemmin äitini kuoli syöpään. Ennen hänen kuolemaansa meillä oli riita minun raamatun tutkimisestani. Hänen viimeiset sanansa olivat huoli siitä pääseekö hän tyttärensä kanssa samaan taivaaseen.

Minä yritin vain toimia oikein sen puolesta mihin uskoin. Minä yritin olla hyvä ihminen. En halunnut satuttaa ketään omalla uskollani. Luulin että kaikille olisi parhaaksi että minä pysyn lujana uskoni puolesta ja kerron siitä muillekin.

Minä en vaan koskaan ollut tarpeeksi hyvä. Mitä enemmän luin raamattua ja todistajien kirjallisuutta sitä selvemmin tunsin olevani epätäydellinen, riittämätön, kelpaamaton. Silloinkin kun tein asioita ihan oikein epäilin että tein ne ehkä vain vääristä vaikuttimista. Omatunnon äänestäni tuli jatkuvasti minua syyttelevä hirviö joka löysi aina huomautettavaa jostakin.

Ei sen niin pitänyt mennä. Olin ollut lapsenuskoni kanssa niin iloinen ja onnellinen. Mikä minussa oli vikana?
Näin painajaisia maailmanlopusta ja niissä unissa minä yleensä kuolin vaikka kaikki muut tutut seurakunnasta pelastuivat.

Noin neljä vuotta sitten romahdin henkisesti. Pelkäsin maailmanloppua ja sitä että minä ja muut ihmiset ovat demonien vaikutuksen vallassa. Päädyin mielisairaalaan. Muistan että ennen sinne lähettämistä joku piti kädestä kiinni ja sanoi ettei ole mitään pelättävää. Minä sanoin että on. Jehova.

Nyt olen mielenterveyskuntoutuja ja monien ongelmien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Ystäviä ei oikein ole. Karkotin parhaan ei-uskovan ystäväni sekoamalla uskoni kanssa. Todistaja-tuttavat taas eivät mielenterveyden ongelmiani ymmärrä. Suosittelevat niihin avuksi rukoilemista ja raamatun tutkimista. Lisäksi saan joskus kuulla että mielenterveyshäiriöt voivat johtua demoneista. Olen kerran suunnitellut itsemurhaa koska aloin uskoa että mielessäni on demoneja. Onneksi jäi tekemättä ja olen saanut tietoa psyykkisten häiriötilojen aivokemiallisista syistä.

Tällä hetkellä pärjään melkein ilman lääkitystä mutta ongelma on edelleen että ne harvat ihmiskontaktit joita minulla on ovat Jehovan todistajia ja ahdistun helposti täysin pois tolaltani jos minulle puhutaan liikaa raamatusta. En voi hylätä uskoani koska minulla ei ole mitään muuta. "Kenen luo me menisimme?" Mutta uskosta on tullut ilon sijasta taakka. Syyllisyyden ja pelon painajainen. Haluaisin uskoa että Jumala minusta välittää ja että en ole hänen silmissään arvoton. Mutta jos luen raamattua minä yleensä vain masennun. Kaikki kielteinen mitä siellä sanotaan tuntuu osuvan minuun. Myönteiset asiat taas ovat kuin menettäneet tehonsa. Kaipa minun mieleni on rikki.

Tunnen jehovan todistajia jotka ovat uskonsa kanssa onnellisempia kuin ihmiset yleensä joten en voi väittää että usko sinänsä saisi aikaan pahaa. Mutta henkisesti vahva ihminen pitää olla että jaksaa siinä tahdissa mukana. Heikko ja herkkä ei jaksa ja jos siitä syytetään uskon puutetta se pahentaa asiaa. Arvostan raamattua. On hyvä että elämässä on hengellisiä arvoja. Haluaisin uskoa että maailma ei ole vain sattuman luoma kaaos. Että Jumala on olemassa ja välittää meistä. Että hyvä voittaa lopulta ja kuolema ei ole kaiken loppu. Huonoina päivinä en kuitenkaan aina jaksa uskoa enää mihinkään.

[Aaac]

Rankka tarina. Kiitos että kerroit sen.

Harmagedonilla, Jehovalla, demoneilla sekä ilmiantamisella pelottelu on valitettavasti JT-arkipäivää. Demonit tulevat päähän, jos hankit ammattiapua...

Tervetuloa keskustelemaan tänne, jos seurakunnasta et apua saa. Täällä on katto korkeella!

[Jaakob]

Harvinaisen avoin esittely, kiitos siitä. Tervetuloa palstalle

Meitä on täällä vähän joka lähtöön, erilaisilla taustoilla olevia ihmisiä joita yhdistää jehovantodistajuus tavalla tai toisella. Tuo riittämättömyyden tunne on monelle hyvin tuttu, myös itselleni.

Toivotan voimia sinulle

[Ariadna]

Tervetuloa Midoriko !

Kiitos kirjoituksestasi, tarinasi oli kovin surullinen, olen ihan sanaton. Toivon Sinulle jatkossa onnea ja iloa elämääsi.
Ariadna

[matti]

Moi Midoriko, älä sitten välitä niin paljon mun kirjoituksista, mä kirjoitan vähän laidasta laitaan. Jääkiekkootriidissä jalkapallosta josta tykkään. Arshavin mikä on venäläinen tositeknineen pelajaaja ja saa kirjaimellisesti silmät pyörimään pelkää kuulemma pimeää, joten voin hyvin ymmärtää että joku pelkää kuolemaa.

[Jekku]

Olen todella pahoillani mitä olet joutunut kokemaan. Sinulla on ollut todella rankkaa!

Jehovan todistajien suhtautuminen mielenterveysongelmiin on törkeää ja edesvastuutonta.
Ihmisen pitäisi pystyä tavoitaamaan todellisuuden taju vaikean mielenhäiriön keskellä.
Tälläinen demoneilla pelottelu sekoittavat mielen maailman entisestään ja tekevät siitä epätodellisen.

Olo helpottuu, mitä enemmän saa reaaliteetista kiinni.

[Kirsieveliina]

Hei Midoriko

Olet ollut urhea: et ole luopunut sinulle tärkeistä arvoista, vaikka ne ovat tuottaneet henkistä tuskaa.
Olet ollut myös rohkea: kerroit kokemastasi avoimesti. Asioiden jakaminen toisten kanssa tuulettaa omiakin ajatuksia.

Jehovan Todistajat -niminen liike on mielenkiintoinen ja omalaatuinen ilmiö.
Täällä sen toiminnan syihin ja yllättävän samankaltaisiin vaikutuksiin eri ihmisillä voi porautua kaikessa rauhassa. Tervetuloa!

Ja sillä välillä kun Jumalan välittäminen pohdituttaa, toivottavasti ihmistenkin välittämisestä on Sinulle paljon iloa

[rippeli]

Moi Midoriko!

Aika rankka kertomus siitä miten uskonnon kanssa voi käydä. Toivosin todella että löydät rauhan sielullesi ja saat ystäviä jotka ymmärtävät miten taustasi vaikuttaa nykyiseen elämääsi. Sellaiset ystävät olisivat kultaakin kalliimpia. Siihen saakka toivon jaksamista ja oikeanlaista lääkitystä

[Midoriko]

Kiitos paljon teille kaikille. Tuo oman uskoni tarina oli todella vaikea kirjoittaa ja kun luin sen myöhemmin läpi ihan säikähdin itsekin että näin rankkaako minulla todella on ollut. Enimmäkseen kun elän vain päivä kerrallaan enkä muistele menneitä tai muutenkaan ajattele elämääni liikaa. Eikä tuollaisia asioita voi oikein kenellekään missään kertoa. Ei pysty kertomaan. Ne tavallaan torjuu jollakin tasolla vaikka muistaakin menneet ja tiedostaa tilanteensa.

Koen tämän palstan lukemisen jotenkin vapauttavaksi vaikka samalla myös hyvin surulliseksi. Surullista on se että niin moni asia jota on pitänyt aikoinaan varmana ei olekaan ollut yhtään luotettava ja vaikka sen olisi ymmärtänyt jo aiemmin asiasta lukeminen täällä tuo esiin sen pettymyksen muiston. Vapauttavaa on taas se että täällä voi sanoa sellaista mitä ei vielä koskaan ole uskaltanut edes psykologille kertoa. Ja kun löytää omia tuntemuksiaan muiden kokemuksista voi yrittää päästä irti siitä ajatuksesta että minun kohdallani uskosta tuli painajainen vain siksi että minussa olisi ihmisenä ollut niin pahasti vikaa.

Ihmisten välittäminen on yhtä tärkeä asia kuin elämän suuret peruskysymykset. Tai ehkä pitäisi sanoa että se toinen toisistaan välittäminen on yksi niitä tärkeitä elämän suuria peruskysymyksiä.

[Aaac]

Valitettavasti Vartiotorni ja lavalta pidettävät puheet syyllistävät yksilön. Hallintoelimessä ja järjestössähän ei ole mitään vikaa eikä niitä saa arvostella, vaikka ne koostuvatkin vain epätäydellisistä ihmisistä. Niitä pitää totella, ja jos toiminta tuottaa masennusta, syyllistymistä ja pelkoja, on se automaattisesti yksilön oma vika.

Suurin piirtein kaikkeen suositellaan kentällä ja kokouksessa käymisen lisäämistä, lisää rukousta ja alamaisuutta.

[Analysoija]

Valitettavasti Vartiotorni ja lavalta pidettävät puheet syyllistävät yksilön. Hallintoelimessä ja järjestössähän ei ole mitään vikaa eikä niitä saa arvostella, vaikka ne koostuvatkin vain epätäydellisistä ihmisistä. Niitä pitää totella, ja jos toiminta tuottaa masennusta, syyllistymistä ja pelkoja, on se automaattisesti yksilön oma vika.

Suurin piirtein kaikkeen suositellaan kentällä ja kokouksessa käymisen lisäämistä, lisää rukousta ja alamaisuutta.

Lisäksi muistutetaan, että järjestö on täydellinen mutta siltä ei saa vaatia täydellisyyttä.

[Bergerac]

Valitettavasti Vartiotorni ja lavalta pidettävät puheet syyllistävät yksilön. Hallintoelimessä ja järjestössähän ei ole mitään vikaa eikä niitä saa arvostella, vaikka ne koostuvatkin vain epätäydellisistä ihmisistä. Niitä pitää totella, ja jos toiminta tuottaa masennusta, syyllistymistä ja pelkoja, on se automaattisesti yksilön oma vika.

Suurin piirtein kaikkeen suositellaan kentällä ja kokouksessa käymisen lisäämistä, lisää rukousta ja alamaisuutta.

Lisäksi muistutetaan, että järjestö on täydellinen mutta siltä ei saa vaatia täydellisyyttä.

Niin, järjestöhän (U&YO/Seura ydinkokonaisuus) toimii itse tämän järjestön mukaan vain itse tm Jehovan välikätenä.

[Analysoija]

Valitettavasti Vartiotorni ja lavalta pidettävät puheet syyllistävät yksilön. Hallintoelimessä ja järjestössähän ei ole mitään vikaa eikä niitä saa arvostella, vaikka ne koostuvatkin vain epätäydellisistä ihmisistä. Niitä pitää totella, ja jos toiminta tuottaa masennusta, syyllistymistä ja pelkoja, on se automaattisesti yksilön oma vika.

Suurin piirtein kaikkeen suositellaan kentällä ja kokouksessa käymisen lisäämistä, lisää rukousta ja alamaisuutta.

Lisäksi muistutetaan, että järjestö on täydellinen mutta siltä ei saa vaatia täydellisyyttä.

Niin, järjestöhän (U&YO/Seura ydinkokonaisuus) toimii itse tämän järjestön mukaan vain itse tm Jehovan välikätenä.

Ja välikätenä, joka ei kanna vastuuta yhtään mistään. Tätähän kaikessa on viime vuosina yhä enemmän korostettu.

[Jaakko Ahvenainen]

Tällä hetkellä pärjään melkein ilman lääkitystä mutta ongelma on edelleen että ne harvat ihmiskontaktit joita minulla on ovat Jehovan todistajia ja ahdistun helposti täysin pois tolaltani jos minulle puhutaan liikaa raamatusta. En voi hylätä uskoani koska minulla ei ole mitään muuta. "Kenen luo me menisimme?" Mutta uskosta on tullut ilon sijasta taakka. Syyllisyyden ja pelon painajainen. Haluaisin uskoa että Jumala minusta välittää ja että en ole hänen silmissään arvoton. Mutta jos luen raamattua minä yleensä vain masennun. Kaikki kielteinen mitä siellä sanotaan tuntuu osuvan minuun. Myönteiset asiat taas ovat kuin menettäneet tehonsa. Kaipa minun mieleni on rikki.

Kertomuksesi on yksi monista niistä hyvin ahdistuneista kertomuksista, joita eräät uskonnot aiheuttavat. En normaalisti halua käännyttää ketään mihinkään, enkä nytkään halua, mutta Sinun armahduksesi tähden otan esiin Jer 18:1-6. Se kuuluu näin:
"1 Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului:
2 "Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani".
3 Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä.
4 Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.
5 Silloin tuli minulle tämä Herran sana:
6 "Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo."

Jos paremmalta tuntuu, voit sanan "Herra" sijaan laittaa "Jehova", mutta ehdottomasti, muuta kaikki "te"-sanat minä -muotoon ja lue jae 6 seuraavasti: "Enkö minä voi tehdä sinulle (oma nimi), kuten savenvalaja, sanoo Jumala / Jehova (tässä nimellä ei ole merkitystä). Katsohan, kuten savi on valajansa kädessä, niin Sinäkin olet minun käsissäni, (oma nimesi)". Näet juuri näin asia on, katsos: mikäli jumala voi muovata kokonaisesta romukansasta uuden, miksi Hän ei voisi tehdä samaa yksityiselle ihmiselle? - Tiedän toki, että näillä sivuilla kirjoittelevat monet ystävistäni, joilla on toisenlainen näkemys Raamatusta, Jumalasta, jne... Mutta tulemme hyvin toimeen keskenämme. Toki olen evl. kirkosta eronnut, mutta en Jumalastani.

Tunnen jehovan todistajia jotka ovat uskonsa kanssa onnellisempia kuin ihmiset yleensä joten en voi väittää että usko sinänsä saisi aikaan pahaa. Mutta henkisesti vahva ihminen pitää olla että jaksaa siinä tahdissa mukana. Heikko ja herkkä ei jaksa ja jos siitä syytetään uskon puutetta se pahentaa asiaa.

Tietenkin näin voi olla, että näyttävät Sinusta uskossaan onnellisemmilta, mutta onko se silti totuus. Mielestäni se on harha. Tekisi suorastaan mieleni sanoa, ja minkä sanonkin: Useimmat pitkään tuossa lahkossa olevat näyttelevät onnellisempaa, mitä itse asiassa ovat -ja tämä on raskasta.

Arvostan raamattua. On hyvä että elämässä on hengellisiä arvoja. Haluaisin uskoa että maailma ei ole vain sattuman luoma kaaos. Että Jumala on olemassa ja välittää meistä. Että hyvä voittaa lopulta ja kuolema ei ole kaiken loppu. Huonoina päivinä en kuitenkaan aina jaksa uskoa enää mihinkään.

Niin minäkin ja monet täällä kirjoittavista. Ongelma tulee esiin ainoastaan raamatuntulkinnassa. Sinulle on syötetty Jehovan todistajien opin mukaista tulkintaa, mutta se ei ole ainoa oikea tulkinta. Itse asiassa ainoa oikea tulkinta on suuri harha. Me, jotka pyrimme Raamattua tulkitsemaan, tunnustamme nöyrästi, että tulkintamme on vain tämänhetkiseen tietämykseemme perustuva likiarvo ja siihen on erityisen sallittua kohdistaa kritiikkiä.

Huonoina päivinä, näin sanot, et aina jaksa uskoa mihinkään. Näin minullakin, minkä lisäksi kuolemasta on sinun mieleesi syntynyt "mörkö", joka tulee suhteellistaa oikeisiin mittoihinsa, vaikkapa näin: "Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa." (Ps. 68:20).

Olet huomannut, että Jehovan todistajat saavat Sinussa aikaan ahdistusta, että heissä Sinulla ovat ainoat ystävät. Moni alkoholistikin luulee: "Etanolin kanssa meillä ovat ystävät, jos lopetan juomisen, myös ystävät lähtevät". Tämä on totta: huonot ystävät lähtevät, mutta uusia, parempia, tulee sijaan monin verroin. Näin se vain on.

Lopuksi: haluan kiittää Sinua kertomuksestasi ja rohkaista hyppäämään aivan uuteen maailmaan ilman ahdistuksia. Tosin voit, kuten minä (jopa samasta syystä: ahdistava syvä masennus), joutua palaamaan sairaalaan, mutta tämä on luonnollista - eikä suinkaan hävettävää. Päin vastoin. Tervetuloa löytämään uusia ystäviä. Tervetuloa elämään takaisin. Toivon myös, että löydät täältä kyllin heikkoja ihmisiä kyynärsauvaksi Sinua tukemaan.

[Witless]

Minä en vaan koskaan ollut tarpeeksi hyvä. Mitä enemmän luin raamattua ja todistajien kirjallisuutta sitä selvemmin tunsin olevani epätäydellinen, riittämätön, kelpaamaton. Silloinkin kun tein asioita ihan oikein epäilin että tein ne ehkä vain vääristä vaikuttimista. Omatunnon äänestäni tuli jatkuvasti minua syyttelevä hirviö joka löysi aina huomautettavaa jostakin.

Tällä hetkellä pärjään melkein ilman lääkitystä mutta ongelma on edelleen että ne harvat ihmiskontaktit joita minulla on ovat Jehovan todistajia ja ahdistun helposti täysin pois tolaltani jos minulle puhutaan liikaa raamatusta. En voi hylätä uskoani koska minulla ei ole mitään muuta. "Kenen luo me menisimme?" Mutta uskosta on tullut ilon sijasta taakka. Syyllisyyden ja pelon painajainen. Haluaisin uskoa että Jumala minusta välittää ja että en ole hänen silmissään arvoton. Mutta jos luen raamattua minä yleensä vain masennun. Kaikki kielteinen mitä siellä sanotaan tuntuu osuvan minuun. Myönteiset asiat taas ovat kuin menettäneet tehonsa. Kaipa minun mieleni on rikki.

Kiitos tarinastasi! Itse veikkaisin että aika suuri osa ahdistuksestasi ei ole lähtöisin sinusta vaan Jehovan todistajien järjettömistä säännöistä. Itselleni raskain vaihe oli se kun jouduin myöntämään että minulle on valehdeltu, "totuus" ei todellakaan ole totta. Sen myöntämisen jälkeen maailmaa pystyi mielessään rakentamaan uusiksi, realistisemmalta pohjalta. Ja vaikka prosessi on pitkä ja ystävät aluksi vähissä, itseäni on auttanut jaksamaan sen huomaaminen että maailmassa on paljon sekä järjellisiä että muista aidosti välittäviä ihmisiä "Jehovan kansan" ulkopuolella. Sekä uskovia että ei-uskovia. Jaksamista!