En itse ole Jehovan todistaja, enkä edes yritä väittää tietäväni, miltä Sinusta tuntuu. Kuitenkin Sinua ilmeisesti pelottaa joutua samaan tilanteeseen, missä erotettuna olit. Olen omassa elämäsäni joutunut jättämään vanhempani jo varhain ja tulemaan toimeen omillani. Se oli toisinaan aika katkeraa niellä. Myös useasti olen leipäa saadakseni joutunut muuttamaan tyystin vieraalle paikkakunnalle täysin outoon ympäristöön vailla tuttuja saati ystäviä.ouijaboard kirjoitti:Mutta irtautuminen pelottaa. Kävin pohjalla erotettuna ollessani, nyt haluan pärjätä. Siksi tulin tänne.. toivon edes jonkinlaista tukiverkostoa. Kavereita ei srk:n ulkopuolella ole, siis sellaisia joille voisi näistä jutuista puhua.
Ja kyllä, olen katkera. Lähinnä äidille, jolla on muhun edelleen vahva ote. Ja miten äidinrakkaus voi olla ehdollista?
Tämä on nyt vähän tällaista ajatuksen virtaa kun pää on täynnä kaikkea. Kyllä tämä tästä lähtee.
Kaiketi minunkin äitini minua rakasti, kuka ties isänikin. He vain eivät osanneet näyttää sitä. Keties sodalla oli siihen oma osuutensa, en tiedä. Kukaties äitisi pelkää. Onhan häntä peloteltu erinäisin lukemattomin valhein. Kun Seura hallitsee mieltä ja kroppaa päästä varpaisiin, kaikki on ehdollista, jopa omat lapset. Pidän katkeruuttasi oikeutettuna, joskin pidemmän päälle sen kanssa on hankala elää. Toivon, että löytäisit täältä ystäviä ja tukea -ja alkaisit miellyttää itseäsi. Seura ajaa Sinut mielenhallinnallaan entistä rikkinäisemmäksi. Tervetuloa mukaan, Ouijaboard.
Editoin hieman tekstiä.
Vertaistukea on mahdollista palstan kautta saada myös "privaatisti" muutamien jäsenten kautta, jos jotkut asiat joista haluaisit jutella ovat liian "yksityisiä" tälläiselle julkiselle palstalle.