ja minun tarinani kans..

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

sasisa
Viestit: 68
Liittynyt: 20.02.2009 20:10

ja minun tarinani kans..

Viesti Kirjoittaja sasisa »

heippa kaikille "veljille". :D

Olen näitä sivuja mieheni kanssa nyt jo vähän aikaa tutkaillut ja tuntenut että tämä on hyvä paikka purkaa itseään ja keskustella. Joten ajattelin nyt esittäytyä ja kertoa oma tarinani.

Olen siis nim. OJAn vaimo täältä etelä-Suomesta, kastettu sisar, ja ilmeisesti nykyään sydämessäni luopio. Synnyin JT-sukuun, vietin lapsuuteni kokouksissa ja konventeissa. Mummoni luki minulle usein "paratiisikirjaa". Vastailin pienestä pitäen kokouksissa yksinkertaisiin kysymyksiin. Seurakunnan sisaret kävivät tutkimassa minun ja siskoni kanssa kun olin ala-asteiässä. Joistain heistä tuli hyviä ystäviäni jopa, vaikka ikäeroa olikin kolmekymmentä vuotta.
Kokoukset tarjosivat minulle henkireiän, vapauden helvetillisestä kodista, edes sen parin tunnin ajaksi. Isäpuoleni oli väkivaltainen juoppo, ketä äitini sieti suurimmaksi osaksi heikon itsetunnon ja vanhinten neuvojen takia vuosikausia. Ainoat onnelliset lapsuudenhetkeni siis liittyivät vahvasti kokouksiin ja tutkimiseen. Mikä teki irtautumisen uskonnosta erittäin pitkäksi ja vaikeaksi kokemukseksi.

Murrosiän lähestyessä aloin olemaan entistä tiiviimmin seurakunnan yhteydessä. Aloin pitämään puheita, käymään kentällä ja lukemaan seuran kirjallisuutta. Usko ja seurakunta tarjosi minulle lohtua, ja tarkoituksen elämään, sietokykyä sietämättömään perhetilanteeseen. Koska kohtahan se harmagedon tulee ja meidänkin perheestä tulee normaali...

Lopulta menin kasteelle 14 vuotiaana, monen muun samanikäisen seurakuntalaisen kanssa yhtä aikaa. Jostain syystä kukaan heistä ei silti ollut minun kanssani tekemisissä. Emme olleet kavereita, vaikka itse olisin halunnut. Vähän aikaa asiaa ihmeteltyäni tajusin jotain. Ne tytöt olivat "parempia". Ehjät perheet, vanhimpien tyttäriä, sosiaalisesti hyväksyttyjä. Toisin kuin minä, rikkinäisen perheen kasvatti. Katkeroiduin siitä tietenkin, mutta en antanut sen estää kokouksissa käyntiä ja hengellistä kasvuani. heh, heh..
Voi miten naiivi voi ihminen olla!

No, iskihän se teini-ikä minuunkin, samalla kun äiti potkaisi isäpuolen pellolle, vastoin vanhimpien ja seurakunnan tahtoa. Ilmeisesti hänestä tuli jonkinlainen hylkiö, koska hän lopetti kokouksissa käynnin, samoin minä. Aloin ryyppäämään, polttamaan, sekoilemaan jätkien kanssa. Sain ison kaveripiirin, maailmallisista kavereista. Tunsin enemmän yhteenkuuluvuutta kuin ikinä seurakunnan kanssa. Minut hyväksyttiin joukkoon tasavertaisena!
Teiniuhmani aikana en käynyt kokouksissa, mutta suvun mieliksi kävin konventeissa. Onneksi, koska 17 vuotiaana tapasin siellä mieheni. :D
Lyhyen seurustelun jälkeen menimme naimisiin, tietenkin. Kokouksissa kävimme säännöllisen epäsäännöllisesti.
Lasten saannin jälkeen usko alkoi vähitellen hiipumaan, tottakai, koska kaikki aika meni arkeen lasten kanssa.
Aloitin opiskeluni uudestaan, ja samalla se ajatusmaailma alkoi kehittymään. Iän tuomaa viisautta, tai ehkä kokousten oppien vaikutus aivoista alkoi häviämään. Aloin näkemään niitä harmaan sävyjä elämässä. Aloin ajattelemaan itse, kysymyksiä alkoi pulpahtelemaan mieleen, kysymyksiä mihin ei löytynyt vastauksia, varsinkaan vartiotornista.

Mieheni sitten eksyi näille sivuille, missä kysymyksiä alkoi tulla lisää. WTF, onko meikut YK.n jäseniä?? Mitä, eihän vedenpaisumusta voi olla ollut oikeasti? Ihanko tosi rokotuksetkin kiellettiin joskus? Miten ihmeessä joku osa verestä on sallittua ja toinen ei? 1975????

Ja menetin uskoni. Nyt voin vihdoinkin hengittää vapaasti. Omantunnontuskani on tiessään. Ei kolkuta yhtään vaikka kokouksissa emme käy. En pelkää lapsieni kuolevan harmagedonissa minun takiani. Annan lapsilleni hyvän lapsuuden, synttärilahjoineen ja pääsiäispupuineen. Annan lapsilleni valinnanvapauden siitä, mihin haluavat uskoa. Ei mikään uskonto ole oikeasti toista kummoisempi. Tärkeintä on elää hyvin, ja nauttia siitä.

Olen vapaa, ihanaa!!! :D
Se parhaiten nauraa kellä on paras lääkitys. Minä nauran paljon!
pakana

Re: ja minun tarinani kans..

Viesti Kirjoittaja pakana »

Tervetuloa!
Ihanan positiivinen kertomus sinulla! Tuli hymy huulille! :D
Bergerac
Viestit: 2306
Liittynyt: 28.04.2007 08:15
Paikkakunta: Jersey

Re: ja minun tarinani kans..

Viesti Kirjoittaja Bergerac »

Joka tapauksessa: Tervetuloa palstalle !!
Ulkomaalaiset jotka rikastuttavat Suomen kulttuuria vastoin Suomen Lakeja, pitää palauttaa kotimaahan. Jos palauttamisen jälkeen uhkaa kuolema niin ei ole meidän ongelma.
Oma maa mansikka, muu maa must(a)ikka. Suomi Suomena.
sasisa
Viestit: 68
Liittynyt: 20.02.2009 20:10

Re: ja minun tarinani kans..

Viesti Kirjoittaja sasisa »

pakana kirjoitti:Tervetuloa!
Ihanan positiivinen kertomus sinulla! Tuli hymy huulille! :D

:D kiitos kiitos. Ja iso kiitos teille kaikille, että jaksatte valistaa meitä muita ja olla vertaistukena!
Se parhaiten nauraa kellä on paras lääkitys. Minä nauran paljon!
Aaac
Viestit: 1644
Liittynyt: 28.04.2007 15:11

Re: ja minun tarinani kans..

Viesti Kirjoittaja Aaac »

Hei ja tervetuloa! Ihana kertomus, tosiaan.

Mielenkiintoinen tuo pointti, että pakenit perheoloja kokouksiin. Noin ajattelemalla ehkä sitten saatoit jopa nauttia niistä. Kun useimmat odottivat kokouksen loppua, sä ehkä et...

Jakautuneet perhekunnat olivat kyllä vähän kakkossijalla seurakunnassa. Säälittiin, karteltiinkin ehkä.

Sinut lasten saaminen vieroitti seurakunnasta. Syy on selvä, kuten sanoit: kun pääsee siitä loppumattomasta oravanpyörästä pois ja saa muuta ajateltavaa, laimenee mielenhallinnan vaikutus. Kokouksethan ovat tarkoituksella puuduttavia ja samaa toistavia: sen tarkoitus on saada läsnäolijat turtumaan ja siten vastaanottavaisemmiksi. Ihan tutkittu juttu.
Religionsfri.
Witless
Viestit: 1477
Liittynyt: 04.05.2007 00:06
Paikkakunta: Helsinki

Re: ja minun tarinani kans..

Viesti Kirjoittaja Witless »

sasisa kirjoitti:heippa kaikille "veljille". :D
Olen vapaa, ihanaa!!! :D
Onnea ja tervetuloa! :)
If you think you understand quantum theory, you don't understand quantum theory.
- Richard Feynman
Kirsieveliina

Re: ja minun tarinani kans..

Viesti Kirjoittaja Kirsieveliina »

sasisa kirjoitti:Ei kolkuta yhtään vaikka kokouksissa emme käy.
Niin sitä pitää. Lahkon kotkotukset sopivat vain niille, joilla ei ole muuta elämää.
Annan lapsilleni hyvän lapsuuden, synttärilahjoineen ja pääsiäispupuineen. Annan lapsilleni valinnanvapauden siitä, mihin haluavat uskoa.
Mukava kuulla. :D Siinä samalla varmaan pääset itsekin nauttimaan lasten kautta samoista asioista, ehkä ensimmäistä kertaa?
Tärkeintä on elää hyvin, ja nauttia siitä.
Niin juuri. Tervetuloa palstalle! :)
Analysoija
Viestit: 1234
Liittynyt: 21.07.2007 19:51

Re: ja minun tarinani kans..

Viesti Kirjoittaja Analysoija »

Kiitos "sasisa" tarinastasi. Näitä on mukava lukea. Taas opimme, parhaita "silmien avautumisia" eli kokemuksia ei kuule konventtilavoilta.
"Jehovan järjestö on täydellinen, se virvoittaa sitä palvovien sielun" - Muuan vanhin esitelmässään
sasisa
Viestit: 68
Liittynyt: 20.02.2009 20:10

Re: ja minun tarinani kans..

Viesti Kirjoittaja sasisa »

Kirsieveliina kirjoitti:
sasisa kirjoitti:Ei kolkuta yhtään vaikka kokouksissa emme käy.
Niin sitä pitää. Lahkon kotkotukset sopivat vain niille, joilla ei ole muuta elämää.

Mukava kuulla. :D Siinä samalla varmaan pääset itsekin nauttimaan lasten kautta samoista asioista, ehkä ensimmäistä kertaa?
Arvasit oikein. :D Viime jouluna ostin ekaa kertaa lapsille joululahjat, samoin siskoni (myös luopio) lapsille. Toivotin hyvää joulua luokkakavereille ja juoksin kaupoissa ostamassa jouluruokia. Ja arvatkaas vaan oliko kivaa! Jouluna emme siis vielä olleet emmekä pitäneet itseämme luopioina, mutta sillon tajusimme, että lapsemme ansaitsevat paremman lapsuuden, kun mitä itse saimme. En halua että minun katras joutuu kärsimään syrjinnästä, ja siitä joululoman jälkeisestä koulu/tarhapäivästä, kun kaikki muut lapset kertoo toisilleen mitä sai lahjaksi, kun itse joutuu olemaan hiljaa. Se ei tosiaan ollut kivaa!
Järkeilin, että niin kauan kun emme laula joululauluja emmekä hae kuusta emme tee "syntiä". No, noihin perinteisiin tuskin ikinä pääsemme, se jouluinho on niin sisäänrakennettu. Tontut ym. oheiskrääsä ärsyttää..

Nyt sitten kun luopioiksi tunnustauduin, lapset viettivät ekat synttärinsä. :D Leivottiin kakut ja kutsuttiin sukulaiset (ne ketkä eivät ole "meikkuja") Ja olipa hauska päivä!
Nyt oikein odotan nuorimmaisen synttäreitä, että päästään taas katselemaan pakettien availuja. :D
Se parhaiten nauraa kellä on paras lääkitys. Minä nauran paljon!
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: ja minun tarinani kans..

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Tervetuloa nopeasti kasvavaan joukkoomme!

Näitä kirjoituksia lukiessa tulen yhä enemmän siihen uskoon, että hiipuminen on ehdottomasti paras tapa jättää lahko.
Let me go Master I hate you so
Aaac
Viestit: 1644
Liittynyt: 28.04.2007 15:11

Hiipumisen taide

Viesti Kirjoittaja Aaac »

Nykylainsäädäntö mahdollistaa hiipumisen aivan uudella tavalla.

Aloitan aiheesta uuden ketjun, kun aihe tuntuu olevan taas ajankohtainen.
Religionsfri.
Lehtiveli
Eläkeläinen
Viestit: 1741
Liittynyt: 13.04.2007 10:07
Viesti:

Re: ja minun tarinani kans..

Viesti Kirjoittaja Lehtiveli »

Tervetuloa palstalle vielä minunkin puolesta, oli mukava lukea kokemustasi kun loppukin oli noin iloinen :)
Berzerk
Viestit: 78
Liittynyt: 09.05.2007 18:35

Re: ja minun tarinani kans..

Viesti Kirjoittaja Berzerk »

sasisa kirjoitti: Annan lapsilleni valinnanvapauden siitä, mihin haluavat uskoa. Ei mikään uskonto ole oikeasti toista kummoisempi. Tärkeintä on elää hyvin, ja nauttia siitä.
Olen vapaa, ihanaa!!! :D
Tämä on niin totta!
Kiitos tarinastasi, ja tervetuloa!
"Strain the truth, print your lies
Let me fall into the other side
Bail me out and I'll be gone
Fading out of your soul
I won't be there for you anymore"
-Entwine-
nasiiri
Viestit: 125
Liittynyt: 08.12.2008 16:22

Re: ja minun tarinani kans..

Viesti Kirjoittaja nasiiri »

Olipa hieno tarina. Parasta kuitenkin on se , että se päättyi onnellisesti :D Tervetuloa!
sasisa
Viestit: 68
Liittynyt: 20.02.2009 20:10

Re: ja minun tarinani kans..

Viesti Kirjoittaja sasisa »

kiitokset vaan. :D

Nyt ollaankin puhuttu miehen kanssa paljon näistä asioista. Raamatusta, uskosta, JT:sta.. Ja siis paljon enemmän kun ikinä meikkuaikoina, sillon vaan käytiin koksissa eikä puhuttu asiasta mitään. Mulla ei ollut hajuakaan mihin mieheni uskoi, ja mitä mieltä oli mistäkin opista. :|
Ollaan lähennytty paljon, mielestäni. :)

Toisaalta on tullut iso halu jakaa tätä "hyvää uutista" muillekkin. Esimerkiksi eräs sukulaiseni erotettiin koska otti maailmallisen tyttöystävän, joka on nykyään avovaimo. En ole häntä netistä bongannut, enkä usko että hän lukee tätä palstaa. En tiedä haikaileeko hän takaisin tai tunteeko huonoa omatuntoa "synneistään". Pitäisi saada aikaiseksi soittaa.. Mutta toisaalta arvelluttaa kertoa sukulaiselle julkisesti tästä. :shock: Miten sitä rohkeutta saisi kerättyä?

Mutta nyt jatkan juttujen lukemista, tästä palstasta on tullut oikea harrastus iltaisin, kun lapset menee nukkumaan. :D
Se parhaiten nauraa kellä on paras lääkitys. Minä nauran paljon!
Vastaa Viestiin