uusi maailma

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
Androman
Viestit: 8
Liittynyt: 15.03.2009 17:29

uusi maailma

Viesti Kirjoittaja Androman »

Jahas, aihe jota olen pyrkinyt tietoisesti välttämään. Puhuminen itsestään...

31 vuotta, osin vanhempien pakottamana, osin omasta valinnasta järjestössä. Elikkäs ikähaarukka 7-38 vuotta (oon vanha..), joten aika paljon nähtynä ja koettuna. Avp:n natsat oli ja kolmen kierroksen verran suosituksia vanhimman tehtäviin. Aika sokeita olivat, kun eivät nähneet (tai halunneet nähdä) kaiken järjestämäni ohjelman läpi :wink:

Nimeni puolesta (en nyt puhu nimimerkistä) mut tunnetaan edelleenkin suht laajalti eteläisen suomen alueella, niin piireissä, kuin niiden ulkopuolellakin. Piireissä olen kantanut kyseenalaista mainetta (kiitos ex-vaimoni aktiivisen tiedotuspolitiikan) mm "aivan takuulla lävistettynä ja tatuoituna", "kulmakunnan Mertsiltä stödee blossii ostelevana" hampuusina, jonka elämä valuu paskan lailla alamäkeen...
Pikkaisenko olen vahingoniloinen ilmoittaessani eläväni varsin tasapainoista ja huomattavasti onnellisempaa elämää, kuin silloin joskus :D

Kaiken mustamaalaamisen yltyessä oli varsin miellyttävää saada yhteydenottoja (off the record) entisiltä ystäviltäni, joiden oli minut tuntien mahdotonta uskoa kaikkea kerrottua. Ovat toki edelleenkin järjestön yhteydessä, mutta halusivatpa kuulla oman näkemykseni asiasta ja nähdä "perinteisen" tiedonkulkuväylän (lue: juoruamisen) välisen ristiriidan :lol:

Elikkäs kaikilla mittareilla mitattuna, niin menneisyys, lähimenneisyys, nykyisyys, kuin tulevaisuuskin on varsin hyvässä balanssissa. Kuivin jaloin irtauduin, katkeruutta tms en tunne, enkä jää roikkumaan sellaiseen, jota ei voi muuttaa.

Elämä jatkuu sen alkamisen jälkeen :D

Mutta olisiko ns keskipitkä historiikki tässä:


1) Taustaa itsestäsi ja ryhmästäsi: Kertoisitko ainakin sukupuolesi, ikäsi ja sen uskonnollisen ryhmän, jossa olet mielestäsi kokenut/koet hengellistä väkivaltaa.
- Kuinka kauan olit/olet ollut kyseisen ryhmän jäsenenä

Olen miespuolinen, tällä hetkellä 42-vuotias ja toimin aktiivisesti 31 vuotta (7-38-vuotiaaksi) jehovan todistajat-nimisessä uskonnollisessa järjestössä. ”Edistyin hengellisesti” vuosien varrella ”avustavan palvelijan” tehtäviin, jossa toimin seitsemisen vuotta. Kyseinen arvo on eräänlainen esiaste ennen seurakunnan johtotehtävissä toimivan ”vanhimman” nimitystä. Ennen eroamistani minua suositeltiin useamman kerran myös seurakunnan vanhimman tehtäviin, joten sanoisin nähneeni koko toiminnan kirjon monelta tasolta.

-Kuuluiko/kuuluuko perheestäsi tai suvustasi muita henkilöitä samaan ryhmään?

Varhaislapsuudesta alkaen, koko sukuni äitini puolelta kuului samaan järjestöön, samoin kuin vanhempani ja sisarukseni. Aikuisiän ylitettyään jotkut sisaruksistani irtautuivat siitä enemmän tai vähemmän, jotkut kerralla lopullisesti ja jotkut kävivät eroamis/erottamisprosessin useampaankin kertaan. Tällä hetkellä osa järjestön kirjoilla olevista sukulaisistani käy vain tavan vuoksi yhteisön kokouksissa.

2) Liittymisesi ryhmään: Millainen prosessi liittymisesi kyseiseen yhteisöön oli?

Äitini alkoi tutkia raamattua todistajien kanssa ollessani 6-vuotias ja isäni liittyi yhteisöön n vuotta myöhemmin. Sain 7-vuotiaasta alkaen kotikasvatuksen, joka käytännössä liitti minut todistajien toimintaan ja osaksi yhteisöä.
Ollessani 17-vuotias, tein oman päätökseni ns katsoa asia loppuun asti, jotten myöhemmin joutuisi katumaan tiedostaessani mahdollisen virhearvioni valintaa tehdessäni. Liittymiseen sisältyi intensiivinen raamatun tutkiminen järjestön tuottamien kirjallisten apuvälineiden avulla ja keskustelut niiden sisällöstä, ymmärtämisestä ja käytännön soveltamisesta omassa elämässäni. Niiden jälkeen seurasi oman uskon tunnustaminen ottamalla vastaan julkinen vesikaste, joka tapahtui suuremmassa yleisökokouksessa upottamalla pieneksi hetkeksi veden alle. Tuon kasteen jälkeen olin ”virallisesti” liittynyt jehovan todistajat-nimiseen uskonnolliseen yhdistykseen.

3) Yhteisön jäsenyys ja osallistuminen: Millaista osallistumista, suoritusta tai käytöstä yhteisösi edellytti/edellyttää sinulta ennen jäsenyyttäsi tai jäsenyyden aikana?

Yhteisö edellytti ennen hyväksymistään jäsenekseen aktiivista edistymistä osoittavaa toimintaa. Sellaista oli ovelta-ovelle tapahtuva sananpalvelustyö ja ennalta valmistetut julkiset puheet kokouksissa. Vastaavaa kehitystä laadun ja määrän suhteen ei edellytetty, mutta tavallaan odotettiin jäsenyysajan pidetessä. Odotusarvot esitettiin sisältäpäin katsottuna myönteisessä ja rakentavassa hengessä, mutta jälkikäteen ajateltuna niihin sisältyi peiteltyjä ”uhkauksia” hengellisestä taantumisesta ja sen seurauksena tulevasta järjestöstä irtautumisesta.
Käytöksen tuli olla kristitylle sopivaa, eli raamatusta opitun ja järjestön soveltaman näkemyksen mukaista. Pääsääntöisesti käytökseen ja käytöstapoihin liittyvät opit olivat yleismaailmallisesti katsoen yleissivistäviä ja hyödyllisiä.

4) Kontrollointi: Koitko/koetko, että ajatuksiasi, käytöstäsi, tunteitasi tai vastaanottamaasi informaatiota kontrolloitiin/kontrolloidaan yhteisön taholta?

Kaikkea informatiivista vastaanottamista kontrolloitiin, siihen pyrittiin vaikuttamaan yksilötason kriittisellä suodattamisella hengellisen näkemyksen mukaisesti ja tunne-elämän valintoja pyrittiin ohjailemaan kaikissa elämänvalintoihin (ystävät, aviopuoliso, sosiaaliset kontaktit) liittyvissä asioissa.
Valintoihin vaikuttaminen ulottui myös ammatin- ja työpaikan valintoihin. Esim vuorotyöpainotteisiin ja ylitöiden tekemistä vaativiin ammatteihin hakeutumista kehoitettiin ”harkitsemaan tarkemmin”, koska ne häiritsivät tai rajoittivat viikoittaista seurakunnan toimintaan osallistumista.

5) Perheen sisäiset oikeudet: Toteutuiko/toteutuuko seuraava uskonnollisten yhteisöjen eettinen periaate kyseisessä uskonnollisessa yhteisössä: ”Yhteisö huolehtii siitä, että jäsenellä on oikeus valita vapaasti aviopuolisonsa ja perustaa perhe tai erota tai olla perustamatta perhettä.”

Aviopuolison valinnan suhteen ei toteutunut.
Yhteisö huolehti siitä, että puoliso valittiin yhteisön sisältä. Mikäli ei niin toiminut, joutui kurinpidollisten toimien piiriin. Sellaisia olivat keskustelut seurakunnan vanhimpien (järjestön nimittämiä paikallisjohtajia seurakunnissa) kanssa, mahdolliset rajoitukset seurakunnan toiminnassa, tietyntasoinen poissulkeminen yhteisöllisestä toiminnasta, tai äärimmäisissä tapauksissa järjestöstä erottaminen.

Perheen perustamisen osalta toteutui.
”Vastuullista lasten hankintaa” korostettiin, tosin sellaisesta näkökulmasta, joka tavallaan asetti lapsettomat pariskunnat tasolle, jonka katsottiin olevan ”se vastuullisempi” valintansa puolesta. Erityisenä huomiona mainittakoon, että em kaltaisen valinnan (kaikkihan eivät pyrkimyksistään huolimatta saaneet lapsia) vastapainoksi tarjottiin laajennettua sananpalvelusta ja ajankäytön lisäämistä sen osalta. Kyseisenkaltaisen päätöksen tehneiden pariskuntien miehiä myös suositeltiin helpommin seurakuntien sisäisiin johtotehtäviin.

Erotapauksia ei pääsääntöisesti hyväksytty, kuin poikkeustapauksissa.
Avioliiton purkaminen hyväksyttiin ainoastaan aviollisen uskottomuuden seurauksena. Väkivaltaisesta puolisostakaan ei ole lupa erota, kuin vasta fyysisen väkivallan vakavasti uhatessa henkeä ja terveyttä. Vaihtoehdoiksi tarjotaan mm väliaikaista asumuseroa, perheterapiaa yhteisön hyväksymissä paikoissa tai kehoituksen kestää väkivaltaista puolisoa osoittaakseen ”epäuskoiselle” puolisolleen raamatullisen opastuksen voima ja hyöty kärsivän puolison käytöksellä.

Perheen perustamatta jättämistä suositeltiin.
Vaihtoehdoksi tarjottiin sananpalvelukseen käytettävän ajan lisäämistä.

Valintoihin vaikuttaminen ulottui myös ammatin- ja työpaikan valintoihin. Esim vuorotyöpainotteisiin ja ylitöiden tekemistä vaativiin ammatteihin hakeutumista kehoitettiin ”harkitsemaan tarkemmin”, koska ne häiritsivät tai rajoittivat viikoittaista seurakunnan toimintaan osallistumista.

6) Pelottelu: Koitko/koetko että yhteisö pelotteli/pelottelee sinua tai muita jäseniä? Jos koit/koet niin millä tavalla pelottelu tapahtui/tapahtuu?

Uskonnollisten yhteisöjen toiminta perustuu pelkotilojen luomiseen. Oma määritelmäni kaikista uskonnoista on, että ”uskonto on kollektiivisen huonon omatunnon luomista ja ylläpitoa, jolla saadaan yksilöt toimimaan yhteisön, tai sitä johtavan muun tahon tavoitteiden mukaisesti”. Yhteisö ei suoranaisesti pelotellut yksilöitä, mutta loi pelonomaisen tilan, joka sai jäsenet toimimaan yksilötasolla tavalla, joka mielestäni täyttää määritelmän pelottelusta. Omalla tavallani näen pelotteluna myös ajatukset hengellisestä pysähtymisestä ja taantumisesta.
Pelonomaiseksi tilaksi sanoisin sitä, että järjestön ulkopuoliset ihmiset (niin yksilöt, kuin yhteisötkin) kuvattiin sen arvoisiksi, ettei niihin ollut sopivaa luoda henkilökohtaisia suhteita, muuta kuin välttämättömällä tasolla (työ, koulu ym). Sen kaltaisten mielikuvien ylläpitäminen oli omiaan luomaan pelonkaltaisen ajattelun ulkopuolisista ihmisistä sellaisina, joihin luottamisella olisi kielteisiä seurauksia. Samasta syystä monet järjestöstä irtautuneet näyttäisivät hakeutuvan kerta toisensa jälkeen siihen takaisin, koska eivät uskalla luoda henkilökohtaisia suhteita ns ulkopuolisiin.
Pelotteluna pitäisin myös sitä, että järjestön ulkopuolisten (yksilöt, yhteisöt, järjestöt, muut uskonnolliset tahot ja ylipäätään kaikki, mikä ei kuulunut ko järjestöön) kerrottiin olevan pohjimmiltaan vilpillisiä, itsekkäitä, epäluotettavia ja raamatullisessa merkityksessä pahoja. Tästä johtuen järjestöstä irtautuneilla on usein vaikeuksia solmia uusia ihmissuhteita eronsa jälkeen.

7) Yhteisön huolenpito ja hyvinvointi: Miten yhteisö tuki/tukee jäseniään, jos heillä oli/on vaikeaa jollain elämänalueella?

Itse järjestö ei tukenut jäseniään, muutoin kuin hengellisesti. Siihen sisältyi ns ”kannustavat keskustelut”, mahdollinen raamatun tutkiminen järjestön omien julkaisujen välityksellä, seurakunnan vanhinten ”kannustuskäynnit” asianosaisen kotona ja vastaavankaltaisten tukitoimien delegoiminen joko jollekin henkilökohtaisesti läheisemmälle ”kypsälle kristitylle”.
Yksilötasolla tukea oli saatavissa vaihtelevasti. Järjestöön kuuluu monentyyppisiä persoonallisuuksia ja joidenkin yksilöiden henkilökohtainen käytännön asioihin kohdistuva auttamishalu oli kiitettävää. Näkyvästi aktiiviset ja sosiaalisesti muita taitavammat perheet ja yksilöt saivat ns ”rivijäseniä” huomattavasti helpommin käytännön apua ja tukea ongelmatilanteissa.
Poikkeuksena järjestön tuesta, 90-luvun loppupuolelta alkaen tietoisuus mielenterveysongelmista ja masennuksesta lisääntyi siinä määrin, että se pyrki aktiivisesti ohjaamaan niiden johdosta terveydenhuollon ammattilaisten luokse. Erikoisuutena tässä toiminnassa oli se, että kyseisiä palveluita tarjoavien lääkärien mielipiteet, mm uskonnollisen elämäntavan vaikutuksista sairauden kehittymisessä, tutkittiin ennalta. Näin pyrittiin varmistamaan, ettei ko tahot epäilisi uskonnollisella ajattelulla ja elämäntavalla olevan osuutta varsinaisen mieleen kohdistuvan sairauden syntyyn ja kehittymiseen, mitkä olivatkin usein suorassa syy-yhteydessä toisiinsa.
Huomautettakoon, että kaiken tuen tarkoituksena oli lähinnä varmistaa, ettei sitä tarvitseva yksilö ajattelisi vaihtoehtona järjestöstä irtautumista.

- Koitko/koetko itse saavasi tarpeeksi tukea yhteisöltä?

Saamani tuki oli nimenomaan ”hengellistä auttamista”, eikä siitä ollut käytännöllisesti katsoen mitään sellaisia elementtejä, joista olisi ollut varsinaista hyötyä hyvinvoinnin kannalta. Sen ainoa tarkoitus oli varmistaa, etten ajattelisi järjestöstä irtautumista vaihtoehtona.

8) Käsitys elämän onnellisuudesta: Millainen oli/on yhteisön käsitys onnellisesta elämästä?

Hyvinkin monitahoinen, siihen sisältyi hahmottomia ja abstrakteja käsityksiä itse onnellisuudesta, sen kokemisesta ja syistä. Usein vaikeita elämäntilanteita pidettiin sellaisenaan onnellisuutta edistävinä tai sellaisten osoitettiin olevan jollakin tavalla osa varsinaista onnellisuutta. Vaikka marttyyriutta ei tavoiteltu, vaikeiden elämäntilanteiden kerrottiin jollakin tavalla olevan osoitus ”hengellisestä onnellisuudesta”, koska hengellisesti vahvojen ihmisten sanottiin joutuvan muita helpommin koettelemuksiin. Toisaalta yksinkertaista ja rauhallista elämäntapaa pidettiin tavoittelemisen arvoisena, tarkoitushakuisena tausta-ajatuksena varmistaa yksilön ajankäytön muodostuvan mahdollisimman edulliseksi sananpalvelusta silmälläpitäen. Järjestö pyrki luomaan huonoa omaatuntoa niiltä osin, jos ei kyennyt osallistumaan siihen ennakkoon asetettujen ihanteiden mukaisesti. Huonon omatunnon osoitettiin myös olevan osa itse onnellisuutta, koska tällöin koki oman tarpeensa hengelliseen edistymiseensä.

Toinen näkökulma oli sananpalvelustyön tuoman onnellisuuden korostaminen. Itsensä väsyttämisen palvelustyössä sanottiin olevan tavoittelemisen arvoista ja onnellisuuden tunnetta tuovaa. Palveluskeskeisyys oli pääasiallinen onnellisuuden tuottaja.

Kolmantena seikkana tuotiin ilmi ystävien ja seurakunnan jäsenten merkitys onnellisuuden kokemisessa. Se piti paikkansa sosiaalisten ja kontaktihakuisten yksilöiden kohdalla, mutta syrjäänvetäytyvät, ujot ja esim työnsä johdosta epäsäännöllisesti kokouksissa käyneet jätettiin lähes poikkeuksetta yhteisten sosiaalisten tapahtumien ulkopuolelle.

Neljäs näkökulma onnellisuudesta luotiin tulevaisuuden varaan. Lupaus onnellisesta tulevaisuudesta täydellisissä olosuhteissa esitettiin kaiken nähdyn vaivan palkkiona. Tälle tulevaisuudelle luotiin lukemattomia mielikuvia, joiden tavoittelemisen ja ajattemisenkin sanottiin olevan ja tuovan onnellisuuden tunnetta.

9) Tasapuolisuus: Kohdeltiinko/kohdellaanko kaikkia jäseniä tasapuolisesti, jos he tekivät/tekevät virheitä tai rikkoivat/rikkovat yhteisön sääntöjä?

Ei. Oli yksilöitä, jotka joutuivat virheistään/sääntörikkomuksistaan helpommin kurinpidollisten toimien piiriin. Toisena ääripäänä yksilöt, joiden virheitä/sääntörikkomuksia saatettiin käsitellä vasta niiden oltua toistuvaisluonteisia.

10) Oppikysymykset: Saiko/saako oppikysymyksiä arvostella?

Ei saanut. Niiden arvostelu johti vakaviin keskusteluihin seurakunnan vanhinten kanssa, ”palvelusetujen” rajoittamiseen, osittaiseen poissulkemiseen järjestön toiminnasta, julkiseen nuhtelemiseen seurakunnan kokouksessa tai järjestöstä erottamiseen.


- Esiintyikö/esiintyykö joku yhteisön jäsen Jumalan profeettana tai Jumalan totuuksien julkituojana, tietäjänä tai meediona?

Ei esiintynyt.

-Oliko/onko yhteisössä kirjoitettuja tai kirjoittamattomia sääntöjä, joiden noudattaminen saattoi johtaa/saattaa johtaa vaaralliseen tai jopa hengenvaaralliseen tilanteeseen?

Oli. Esimerkiksi siirrännäisen veren vastaanottaminen on ehdottoman kiellettyä, riippumatta siitä johtaako se välittömään kuolemanvaaraan. Vanhempia kehoitettiin myös huolehtimaan lastensa sairaanhoitotilanteissa, ettei siirrännäistä verta tai sen osia annettaisi lapsille missään tilanteissa, riippumatta siitä, johtaako se hoidettavan lapsen välittömään kuolemanvaaraan. Tosin järjestöllä on hyvinkin laaja-alaiset tiedot vaihtoehtoisista verettömistä hoitovaihtoehdoista, jotka ovat joiltakin osin jopa turvallisempia, kuin perinteinen siirrännäisen veren käyttäminen.

Toinen ”sääntö” on senkaltainen, joka liittyy perhetilanteeseen, jossa jompikumpi puolisoista on väkivaltainen. Koska avioliiton purkamisen ainoa sallittu peruste on aviollinen uskottomuus, ei väkivaltaisesta puolisosta eroamista pidetä yksiselitteisesti hyväksyttävänä. Vaihtoehdoiksi tarjotaan mm väliaikaista asumuseroa, perheterapiaa yhteisön hyväksymissä paikoissa tai kehoituksen kestää väkivaltaista puolisoa osoittaakseen ”epäuskoiselle” puolisolleen raamatullisen opetuksen voima ja hyöty kärsivän puolison käytöksellä. Usein edellä mainittujen ratkaisuehdotusten esittäminen johtaa tilanteisiin, joissa väkivaltainen osapuoli provosoituu lisää. Se on omiaan luomaan kurimuksen, jossa ongelmaan ”hengellisesti katsoen sopivimmat” ratkaisuehdotukset johtavat väkivaltaan ja sitä kautta syntyy kierre. Pääsääntöisesti Suomen oikeusjärjestelmälle ja yhteiskunnan tarjoamille tukitoimille annetaan vasta toissijainen mahdollisuus ongelman ratkaisemiseksi.

11) Vaikeuksien ja ongelmien syyt: Mistä vaikeuksien tai onnettomuuksien sanottiin johtuvan/sanotaan johtuvan?

Useasta asiasta. Ensinnäkin ajatus jumalallisesta rankaisemisesta väärintekojen johdosta, ei kuulunut järjestön ajatteluun tai oppeihin. Lähinnä ajatusta oli yksilön valintojen mukanaan tuomista seurauksista, syy-seuraussuhteesta. Epäedullisten tai vahingollisten tekojen ja valintojen osoitettiin luoneen mahdolliset epäedulliset jälkiseuraukset, vaikeudet tms.

Toiseksi, onnettomuuksien sanottiin johtuvan pitkälti sattumien seurauksena, omista tai muiden inhimillisistä erehdyksistä, luonnonkatastrofeista tai muun ulkopuolisen osapuolen/tekijän johdosta. Fatalistisella kohtalonuskolla ei selitetty onnettomuuksia tai vaikeuksia.
Sattumalla, väärällä ajan- ja paikan valinnalla (johon ei voi itse vaikuttaa) ja olosuhteiden luomalla epäedullisella asiaintilalla oli myös mahdollinen merkitys vaikeuksien syntyyn.

Kolmas ja merkittävimmäksi kerrottu syy oli persoonallisen pahan läsnäolo ihmisten keskuudessa. Lähtökohdat tälle kerrottiin juontavan juurensa perisynnistä. Henkiolentojen vaikutuksen sanottiin myös vaikuttavan niin yksilö-, kuin maailmanlaajuisellakin tasolla ihmisten vaikeuksiin ja niiden syntyyn.

12) Rankaiseminen: Oliko/onko yhteisössä omia rangaistusmenetelmiä, tietty henkilö tai oma oikeusjärjestelmä, joka päätti/päättää rangaistuksista ja toimeenpani/toimeenpanee niitä?

Oli. Rangaistusmenetelmiä oli laaja kirjo. Kahdenkeskiset ”oikaisevat” keskustelut, keskustelut useamman seurakunnan vanhimman kanssa ”oikaisevassa/rakentavassa hengessä”, osittainen poissulkeminen seurakunnan toiminnasta, vakavat julkiset nuhteet (joka kerrottiin koko seurakunnalle), huonomaineiseksi kristityksi nimittäminen (varsinaista ”nimitystä” ei ole, mutta seurakunnalle osoitetaan selvästi henkilön olevan maineeltaan kyseenalainen ja näin ollen ei-toivottua seuraa) ja järjestöstä erottaminen.
Erottaminen oli vakavin rangaistus ja se johti kaikkien sosiaalisten suhteiden katkeamiseen ja siitä johtuen osin jopa perheiden hajoamiseen. Erotetun kanssa ei ollut lupa viettää aikaa, pitää yllä sosiaalisia suhteita, keskustella (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta; työ, koulu, perheen sisäiset asiat, välttämättömät käytännön asiat ym), eikä edes tervehtiä. Erotettu ikään kuin lakkasi olemasta entisten uskontoverien silmissä.
Mikäli erotetuksi joutunut halusi pyrkiä takaisin järjestöön, tämä joutui käymään säännöllisiä keskusteluita seurakunnan vanhinten kanssa, olemaan säännöllisesti läsnä kokouksissa keskimäärin 6-12 kuukauden ajan ja tutkimaan raamattua järjestön julkaisujen välityksellä jonkun tähän nimetyn seurakunnan vanhimman (naispuolisen henkilön ollessa kysymyksessä, ”seurakunnassa hyvämaineisen hengellisesti kypsän” naispuolisen jäsenen) kanssa. Tämä kaikki edelleen asemassa, jossa kenelläkään seurakunnan jäsenellä ei ole minkäänlaisia oikeuksia ylläpitää mitään sosiaalisia kontakteja erotetun statuksella olevaan.
Kaikesta edellä mainituista päätti paikallisesti ns ”tuomiovaltainen komitea”, joka koostui vähintäänkin kolmesta saman seurakunnan vanhimmasta. Komitea kuuli rangaistavaa henkilöä ja kuulemansa perusteella päätti varsinaisesta rangaistusmenetelmästä. Komitean päätöksistä ei voinut esittää eriävää mielipidettä, valittaa tai muutoin vaikuttaa sen sisältöön.

13) Yhteisöstä eroaminen: Toteutuiko/toteutuuko seuraava uskonnollisten yhteisöjen eettinen periaate yhteisössä: ”Yhteisö huolehtii siitä, että uskontokunnasta voi halutessaan erota joutumatta minkäänlaisen painostuksen tai syrjinnän kohteeksi tai minkään elimen tai uskontokunnan edustajan kuulusteltavaksi tai puhuteltavaksi.”

Ei toteutunut. Järjestöstä eroava joutui lähes poikkeuksetta suostumaan kuulemistilaisuuteen. Ainoana poikkeuksena oli se, että henkilö riittävän pitkän aikaa (useita kuukausia) kieltäytyi siitä ja ilmaisi (kirjallisesti) vakaan tahtonsa erota. Muutoin eroamisprosessiin liittyi vähintäänkin yksi keskustelutilaisuus, jossa pyydettiin kertomaan syy eroamiseen. Näiden keskusteluiden tarkoituksena oli luoda uhkakuvia tulevaisuudesta, vedota tunteisiin eropäätöksen perumiseksi ja myöskin varmistaa henkilön vakaa tahto erota.
Painostusta käytettiin yleisesti sosiaalisten suhteiden tasolla, syrjintää kautta linjan kaikilla tasoilla ja erilaisia suostuttelun muotoja (vanhinten kotikäynnit, ystäviksi tiedettyjen/puolison/lasten kautta vaikuttaminen) monin keinoin.
Kaikkien vaikutus-, painostus- ja syrjintätoimien tarkoituksena oli saada eroa harkitseva yksilö ”oikaisemaan ajatteluaan” ja palaamaan järjestön yhteyteen.


- Miten yhteisö suhtautui/suhtautuu entisiin jäseniinsä?

Järjestön ohjeistus on katkaista kaikki sosiaaliset suhteet entisiin jäseniinsä. Ainoastaan välttämättömät käytännön asiat (työ, koulu ym) ovat luvallisia syitä olla kontaktissa entisiin jäseniin. Perheen sisällä tapahtuneen eron (toisen vanhemmista tai lapsen erottua) vaikutukset ovat monimutkaisempia. Eronneen perheenjäsenen kanssa ei ole luvallista vaihtaa ajatuksia mistään hengellisistä asioista, muutoin eron ei tulisi vaikuttaa perheen sisäisiin suhteisiin. Käytännössä se johti kuitenkin usein perheiden jakautumiseen. Myöskin yhteisöllinen paine perheen sisältäpäin sai eronneissa aikaan useimmiten äärimmäisiä tapoja purkaa ahdistusta ja masennusta (joka johti juurensa koko elämäntilanteen äkillisestä muuttumisesta ja sosiaalisten suhteiden yhtäkkisestä ja täydellisestä katkeamisesta) ja monissa tapauksissa se johti avioliittojen hajoamisiin.
Käytännön tasolla yhteisön jäsenet suhtautuvat näkyvän halveksivasti entisiin jäseniinsä.
Poikkeuksena yksittäiset entiset henkilökohtaisesti läheiset ystävät. Joidenkin taholta sain aloitteestaan kutsun keskustelemaan yksityisesti, täydellisen salassa ja kertomaan syyn erooni. Kyseessä ei ollut järjestön tapa, vaan sen yksittäisten jäsenten halu saada kuulla syitä eroon hyvin tuntemaltaan henkilöltä itseltään.
Koska kyseessä on hyvinkin suljetunkaltainen yhteisö, juoruja levitellään ja eronneista puhutaan avoimesti pahaa yhteisön sisällä.

14) Eronneen uhkailu tai häirintä: Onko sinua häiritty tai uhkailtu entisen yhteisösi taholta erosi jälkeen?

Uhkailut ovat hengellisiä ja opillisia ja tulevat yksittäisten yhteisön jäsenten tahoilta. Itse järjestön puolelta en ole sellaisia saanut.


15) Väkivallan kokemuksen välttäminen: Tuleeko jälkeenpäin mieleen mitään keinoa, jolla olisit voinut välttää/voisit välttää yhteisössä kokemasi kontrolloinnin, manipuloinnin tai hengellisen väkivallan?

Olemalla liittymättä sen kaltaisiin yhteisöihin.
Viimeksi muokannut Androman, 24.03.2009 22:09. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: uusi maailma

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Tervetuloa palstalle.

Esittelystäsi oli vaikea saada kiinni, mutta eiköhän tässä tutuksi tulla. Mistäs sitä tietää vaikka oltaisiin tuttuja jo valmiiksi.
Let me go Master I hate you so
Androman
Viestit: 8
Liittynyt: 15.03.2009 17:29

Re: uusi maailma

Viesti Kirjoittaja Androman »

Jatkoin sitä juuri "pari riviä", mutta mopo karkasi käsistä :roll:
Aaac
Viestit: 1644
Liittynyt: 28.04.2007 15:11

Re: uusi maailma

Viesti Kirjoittaja Aaac »

Hieno erittely! Tervetuloa palstalle.
Religionsfri.
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8100
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: uusi maailma

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

Hyvi tehty tiivistelmä Jehovan todistajien yhdyksunnan käytännöstä. Kiitos.
Witless
Viestit: 1477
Liittynyt: 04.05.2007 00:06
Paikkakunta: Helsinki

Re: uusi maailma

Viesti Kirjoittaja Witless »

Androman kirjoitti:Jahas, aihe jota olen pyrkinyt tietoisesti välttämään. Puhuminen itsestään...
Onnea ja tervetuloa!
If you think you understand quantum theory, you don't understand quantum theory.
- Richard Feynman
Vastaa Viestiin