Wolframium, sammuneen valon toinen tuleminen

[wolframium]

Tervehdys täältä iloisten ihmisten Etelä-Karjalasta! Tosin en ole 100% varma kuulunko heihin, koska puolet punasoluista tulee poloiselta Pohjanmaalta. No mutta joka tapauksessa...

Olen syntynyt jehovantodistaja-perheeseen 1972 jKr. Ensimmäiset kuukauteni ja osan aikuisuudesta vietin outojen ihmisten keskuudessa, joista jokaisen nimi oli Ossi tai Mäit (mutta puhutaan siitä enemmän nousuhumalassa sitten joskus). Äitini pakotti isän jo varhain Karjalan laulumaille, joten Saimaan murtaman vesiuoman suojissa sujahti lapsuus, teini-ikä, varhaisaikuisuus sekä nykyisyys (1973-1998, 2005->).

Eikä siinä mitään, lapsuusaika ja ala-aste oli ihan hauskaa aikaa, kun vaan muisti koulussa pitää naaman kiinni uskontoasioista. Lisäksi kilttinä poikana olin hiljaa kokouksissa, joten persekään ei kärsinyt pahemmin punaihottumasta, vaikka muiden harrastusten puute ja suoranaiset kiellot ajoittain harmittivatkin.

No, ensimmäisen kerran jättäydyin pois kokouksista ja muusta jehovantodistajatoiminnasta joskus yläasteen keskivaiheilla (1988). Ns. "sydän oli altis mutta liha heikko". Alitajunta ja olkapään Lucifer kuiskuttivat jäämään pois, vaikka muuten uskoinkin täysillä koko juttuun ja tietenkin syyllistin itseäni hengellisestä laiskuudesta. Olenhan oppinut jo nuoruudesta asti täydellisyyden tavoittelun, "kaikki tai ei mitään".

Jt-uskovaistrendin mukaan menin ammattikouluun, vaikka lukioon olisi pitänyt. Eihän siinä mitään, vuosi vierähti amis-sumussa kunnes oli pakko lähteä etsimään itseään kaukaisen Ossin luo 17-vuotiaana (1990). Osseissa oli paljon jehovantodistajia (köh, "ystäviä"), joten ajauduin sikana sekaan teuraaksi, enempiä ajattelematta. 1991 kesällä tulin aivopestynä takaisin Suomen kamaralle ja ei muuta kun konventin yhteydessä altaaseen kellumaan. Miten tyhmä voikaan olla ihmislapsi?

Amis jatkui, puoli vuotta meni, kokouksissa käyminen loppui ja masennus alkoi (1992). Pari vuotta meni jälleen epämääräisessä sumussa, kunnes vihdoin syksyllä 1994 tein ensimmäistä kertaa sellaista, mitä oikeastaan halusinkin; aloitin opiskelun AMK:ssa.

Muistan kuinka hain ensimmäistä kertaa netistä tietoa jehovantodistajista oppilaitokseni koneelta joskus 1995/96. Haaviin tarttui myös joitain englanninkielisiä ns. "luopiosivustoja", joita tarkastelin melko ylimalkaisesti. Olin siinä vaiheessa jehovantodistajien kannalta toimeton, mutta tiukasti kiinni opiskeluissa, joten ohitin sivut lähinnä hassuna kuriositeettina.

Valmistuin AMK:sta 1998. Opiskelu oli antanut elämääni aivan uutta sisältöä ja tekemistä, mutta nyt olin jälleen valintojen edessä. Lapsena opittu jehovantodistajuus kaihersi mieltäni. Lisäksi opiskelujen takia lykätty armeijakysymys oli vääjäämättä edessäni. En halunnut missään tapauksessa mennä armeijaan, sen verran peloteltu olin asian suhteen, ja mitä nyt jehovantodistaja-sukulaisetkin ajattelisivat? No, keksin kyllä asiaan ratkaisun, kun toisen kerran aikuisiällä lähdin Ossin luokse 1998. Niin niin, etsimään itseäni ja uskoani. Ja tietenkin suoraan jalopeurojen luolaan, jehovantodistajien paikalliseen seurakuntaan.

Vuosi 1999 oli pelastukseni. Olin vieraassa maassa, ilman työtä (onneksi sentään sosiaaliturva) ja aikaa niin maan pirusti. Tilasin nettiyhteyden... Ettekä ikinä arvaa mitä tapahtui seuraavaksi! No ok, ehkä arvasittekin...

Vuoden 1999 alussa olin pitkästä aikaa ns. kenttätyössä. Eräs tapaamani ihminen kysyi minulta jehovantodistajien veriopista. En osannut vastata hänen kysymyksiinsä. Nolona päätin tutustua "julistamiini" asioihin paremmin. Ensin kahlasin läpi Vartiotorniseuran viralliset brosyyrit asian tiimoilta. Sitten sain älynväläyksen; voisin käyttää myös nettiä apuvälineenä! Ilmeisesti en ollut lyhyen aktiivi-jt-urani aikana kuullut Seuran varoituksista "nettipornosta" tai sitten opinahjossani omaksutut käytännöt vain tulivat selkäytimestä. Joka tapauksessa, kohta huomasin kahlaavani läpi erilaista luopioaineistoa, mukaanluettuna Tsubadubin ansiokkaat suomenkieliset verisivut.

Toinen merkittävä asia silmieni avautumisessa oli 607/1914-oppi. Heti verioppiin liittyvien asioiden jälkeen siirryin tutkimaan tätä jehovantodistajien yhtä tärkeintä perusoppia. Jo pelkästään se tosiasia, että paikallisen jehovantodistajan kirjahyllystä löytynyt Encyclopedia-tietosanakirja ei ollut samaa mieltä Vartiotorniseuran kanssa Jerusalemin tuhoutumisvuodesta, oli mielestäni todella kummallista. Tässä tapauksessa oli tietysti hyvä asia, että syvennyin ensin luopioaineistoon ja vasta sitten tutustuin Vartiotorniseuran pseudoselitykseen kaikkia maailman arkeologeja paremmasta ymmärryskyvystään...

Hienoa. Minusta oli tullut luopio vain yhdessä kuukaudessa, luettuani sen ajan lähes tauotta Vartiotorniseurakriittistä aineistoa netistä. Eipä ollut paljon hiekkaa kummemmalla pohjalla se oppi.

Luopioitumisen jälkeisistä ajoista ei sitten ole niinkään paljon kerrottavaa. Muutin pääkaupunkiseudulle 2002, olin siellä töissä kolmisen vuotta. Tuli nähtyä ne mestat... Sitten muutin takaisin kotiseudulle Pohj.. siis Etelä-Karjalaan, jossa olen viihtynyt hyvin. Ennen oli Vartiotorni, jehova ja jeesus, nykyään riittää mainiosti olut, sauna ja Saimaa.

Nykyään en viitsi paljon enää varsinkaan oppiasioista höpötellä, mutta muuten on hauska aina silloin tällöin seurata ex-klubilaisten edesottamuksia...

[Ninth]

Heipä hei, piti vain päästä sanomaan, että teikäläisellä on mainion viihdyttävä ja eläväinen ulosanti. Tersetuloa.

[Jakke]

Kiinnostava ja mainiosti kerrottu stoori, mutta, anteeksi maalaisuuteni, en ymmärtänyt tuota Ossi-juttua.... Missä ollaan, kun ollaan "Osseissa"

Edit: Niin ja meillä on varmaan yhteisiä tuttuja jos Lappeenrannan seudulla olet asustellut...

[Lehtiveli]

Oli kyllä hyvin hauskasti kirjoitettu tarina. Tervetuloa mukaan vaan.

kirjoitustyylisi tuo mieleen erään tuttavan, mutta jos oikein muistan, niin asuinpaikat eivät täsmää.

[AchanBeroean]

Jt-uskovaistrendin mukaan menin ammattikouluun, vaikka lukioon olisi pitänyt. Eihän siinä mitään, vuosi vierähti amis-sumussa kunnes oli pakko lähteä etsimään itseään kaukaisen Ossin luo 17-vuotiaana (1990). Osseissa oli paljon jehovantodistajia (köh, "ystäviä"), joten ajauduin sikana sekaan teuraaksi, enempiä ajattelematta.

Ymmärrän noiden "Ossien" olleen itä-saksalaisia paikallisen slangisanan mukaan. Olet päässyt näkemään Berliinin muurin murtumisen aikaa.

Itä-saksalaisten kokema ero kommunismista voi muistuttaa henkiseltä prosessilta jehovalahkosta luopumista. Tulee hylätä rakennelma, jonka varaan on elämänsä rakentanut ja sopeutua vallitsevaan kulttuuriin.

Hienoa. Minusta oli tullut luopio vain yhdessä kuukaudessa, luettuani sen ajan lähes tauotta Vartiotorniseurakriittistä aineistoa netistä. Eipä ollut paljon hiekkaa kummemmalla pohjalla se oppi.

Minullakin oli vastaava "poisoppimisen tutkistelukuukausi" maalis-huhtikuussa 1999, jolloin luin Raymond Franzin järkälettä "In Search of Christian Freedom".

[wolframium]

Ossi-juttu

Niin, tuo ihanuuksien ihmemaa, suoranainen paratiisi... Lisa... (kuolaa), peltiheikki, ym. kaverit...

Niin ja meillä on varmaan yhteisiä tuttuja jos Lappeenrannan seudulla olet asustellut...

Veli Pentti K.?!? No joo, enemmänkin olen asunut Vuoksen ylälähteillä.

[wolframium]

Ymmärrän noiden "Ossien" olleen itä-saksalaisia paikallisen slangisanan mukaan. Olet päässyt näkemään Berliinin muurin murtumisen aikaa.

Hitsin hitsi. Api my friend, en ajatellut "arvoituksen" olevan ihan näin kinkkinen; ratkaisu löytyy lähempää, tai siis kauempaa... Ossit löytyy kyllä ihan Commonwealthista...

Mutta Berliinin muuri on tullut nähtyä puoli vuotta rajan avaamisen jälkeen. Samalla tuli nähtyä Hampurin ja Berliinin konventit.

Itä-saksalaisten kokema ero kommunismista voi muistuttaa henkiseltä prosessilta jehovalahkosta luopumista. Tulee hylätä rakennelma, jonka varaan on elämänsä rakentanut ja sopeutua vallitsevaan kulttuuriin.

Pitää paikkansa. Valitettavasti vaan jotkut "pakkokommunistit" ovat vaihtaneet uskonsa jehovantodistajuuteen. Kaikki äärimmäisyydet kun ovat niin kovin lähellä toisiaan.

[Witless]

Ymmärrän noiden "Ossien" olleen itä-saksalaisia paikallisen slangisanan mukaan. Olet päässyt näkemään Berliinin muurin murtumisen aikaa.

Hitsin hitsi. Api my friend, en ajatellut "arvoituksen" olevan ihan näin kinkkinen; ratkaisu löytyy lähempää, tai siis kauempaa... Ossit löytyy kyllä ihan Commonwealthista...

G'day! No worries! Tervetuloa palstalle!

[StereoX]

Kas kas tuttuja =) Ei ilm. kuitenkaan saa paljastaa että kuka Kiva kuulla sinustakin.

[Pehmoluopio]

Jep, tuttu mikä tuttu!
Ensin maailmankansalainen, sitten maailmallinen.

[wolframium]

Kiva kuulla sinustakin.

Kiitos kiitos. Tämä foorumi on esimerkillisen hyvin toteutettu ja moderoitu, joten "vanha sotaratsukin" saattaisi vertyä kirjoittelemaan. Ainakin jos perjantai-iltana on kaljaa jääkaapissa.. köh...

Ei ilm. kuitenkaan saa paljastaa että kuka

Kukapa sitä nyt vanhoja muistelemaan. Toisaalta eihän tässä nyt hirmuisia salaisuuksia pysty ylläpitämään.

No joo. Foorumille yritän kirjoitella mikäli jotain päähän pälkähtää...

[Lehtiveli]

Kiitos kiitos. Tämä foorumi on esimerkillisen hyvin toteutettu ja moderoitu,

Mukava kuulla että olemme mielestäsi onnistuneet "Wanhojen sotaratsujen" kehut lämmittävät aina. (Toki myös nuorten varsojen)