Tarinani

[tuuli]

Hei!
Olen tällä hetkellä vielä jehovan todistaja. Olen ollut mukana kohta seitsemän vuotta. En niin kauan kas
tettuna. En oikein osaa kuvata sitä, miten minusta tuli todistaja. Olin jo siihen mennessä elänyt yhden
elämän. Olin naimisissa ja mieheni kuoli. Tapasin jehovan todistajamiehen. Kiinnostuin asiasta ja aloin
tutkia. Menimme piakkoin naimisiin. Tutkin siis ja halusin uskoa kaiken oppimani. Minulla ei ollut oike
astaan kovin paljon tietoa sitä ennen raamatusta. Kaikki, mitä minulle kerrottiin ei kylläkään alun perin
kään tuntunut oikealta tai mitenkään mahdolliselta, mutta halusin uskoa asiat, joten en niitä alkanut itse
tarkastaa. Esim. se, että Jehovan todistajat ovat ainoita, jotka jäävät henkiin maan päälle, tuntui uto
pistiselta ajatukselta. Vierastin koko ajan ajatusta, miten eronneita kohdeltiin ja muistan ajatelleeni, että
toivottavasti lapseni eivät käänny jehovan todistajaksi, koska en voisi toteuttaa karttamista, jos heidät
erotettaisiin. Toisaalta taas pelotti, että jos oikeasti kaikki muut hävitetään maailmasta, miten heidän
käy. Koko tämä aika, kun olen ollut todistaja, on ollut ahdistavaa. näihin aikoihin saakka olen ollut esimer
killinen asiassa. Olen kokopäivätyössä. Silti olen todistanut 15-20 tuntia kuukaudessa. Minulla on useita
raamatun tutkisteluja, yksi joka viikkoinen. Olen käynyt lähes aina kokouksissa ja tutkinut tarvittavat
kirjoitukset miehen kanssa etukäteen. Kunnes en enää jaksanut. Tuli totaalinen jaksamattomuus hengelli
siin asiooihin. Se lähti ihan pienestä asiasta, kun mieheni huomautti suhteestani "maailmallisuuteen" tai
siis niihin ystävin, joita minulla oli ennen. Aloin tutkia internetiä ja näitä kirjoituksia. Ainoastaan jehovan
todistaja voi tajuta, miten vaikeaa on sen ensimmäisen kirjoituksen lukeminen ja, miten suuri syyllisyys
siitä tulee. Jatkoin kuitenkin ja tunsin aivan kuin herääväni. En voi ymmärtää, miten olin uskonut nuo
kaikki asiat ja miten olin uskonut järjestön opetuksiin. Nyt olen kritiikkipitoisella puheellani saanut ihmiset
hyvinkin huolestuneiksi. Mieheni sanoo saatanan vaikuttavan minussa. Eräs kokenut sisar on käynyt kanssa
ni keskustelemassa ja kohta varmaan tulee joku vanhin. Olen käynyt kokouksissa edelleen noin kerran vii
kossa, kenttäpalveluksessa muutaman tunnin tässä kuussa. Olo on ahdistava, mutta jollain lailla myös hel
pottunut. Tiedän, että minua yritetään "rakkaudellisesti " käännyttää takaisin, mutta olen päättänyt tutkia
edelleen ja saada selville totuuden. Paluuta ei enää ole. Olen menettänyt uskoni järjestön toimintaan. On
kauheaa, että tulee välttää riippumatonta ajattelua eli ei saa ajatella itse. Täytyisi vain uskoa kaikki, mitä
seuralta tulee. Olen iloinen, että uskalsin kirjoitta tämän tekstin. Mietin pitkään ennen, kuin uskaltauduin
tähän.

[RaM]

Olen iloinen että kirjoitit tekstisi. Elät varmasti tällä hetkellä melkoisen paineen alla eikä tilanteesi tule ihan lähiaikoina helpottamaankaan. Toivon sinulle voimia olla itsenäinen ajattelija, oman tahtosi herra.
Tarvitset paljon tietoa ja tältä palstalta sitä saat. Juuri niin paljon kuin haluat ja sen sisältöistä kuin haluat. Kysele rohkeasti asioista, jotka ovat sinulle epäselviä ja joista haluat tarkemapaa lisätietoa.
Tervetuloa palstalle!

PS. Muista että voit jutella haluamillesi henkilöille myös yksityisviestien välityksellä, kun olet nyt rekisteröitynyt.

[Ariadna]

En oikein osaa kuvata sitä, miten minusta tuli todistaja. Olin jo siihen mennessä elänyt yhden
elämän. Olin naimisissa ja mieheni kuoli.

Lähes sama tilanne oli minullakin kun "totuuteen" hurahdin.

Paluuta ei enää ole. Olen menettänyt uskoni järjestön toimintaan. On
kauheaa, että tulee välttää riippumatonta ajattelua eli ei saa ajatella itse. Täytyisi vain uskoa kaikki, mitä
seuralta tulee. Olen iloinen, että uskalsin kirjoitta tämän tekstin. Mietin pitkään ennen, kuin uskaltauduin
tähän.

Olet tukalassa tilanteessa, toivon sinulle voimia kestää tuleva.

Ei ole helppo laittaa ensimmäistä viestiä, hienoa kun sait rohkeutta siihen.
Tervetuloa seuraamme.

[Jaakko Ahvenainen]

Lahkoliikkeiden tapoihin kuuluu jäsenistönsä eristäminen muusta yhteiskunnasta ja "maailmallisista" kontakteista. Tätä tehostetaan syyllistämällä, uhkaamalla, pelottelemalla, ties millä... ja lopulta hylkäämällä. Ainoastaa yhteisön käyttämä kirjallisuus on hyväksyttävää, eikä yhteisöä saa arvostella tai sen käytäntöjä kyseenalaistaa. Ihmisen vapaus hallita omaa elämäänsä ja uskoaan kahlitaan yhteisön sääntöihin.

Olet tehnyt rohkean loikan ja onnittelen Sinua siitä. Tunnet syyllisyyttä, koska Sinua on opettamalla opetettu karttamaan luopiosivuja ja nettiä yleensä. Syyllisyytesi on peräisin uskonnollisesta yhteisöstäsi ja olet napannut ensimmäisen niskalenkin tästä uskaltautumalla ulos ihmisten pariin, jotka ovat kokeneet kanssasi jotain hyvin samaa.

Mitkään saatanat eivät Sinussa vaikuta. Sinua ainoastaan pelotellaan ja uhkaillaan, mikä sinänsä on henkistä väkivaltaa maassa, missä lain mukaan vallitsee uskonnon vapaus. Sinulla tulee olemaan hyvin vaikeaa. Koko paikalinen "lauma" kääntyy Sinua vastaan. Voit kohdata fyysistä väkivaltaa puolisosi taholta tai sillä uhkaamista. Olipa väkivalta henkistä tai fyysistä älä epäröi kääntyä poliisin puoleen. Alä alistu väkivallalle. Puutu siihen heti.

Toivotan onnen matkalle vapauteen, (Galatalaisille 5:1).

[paula]

Tervetuloa lukemaan ja kirjoittelemaan ja ennenkaikkea saat ajatella itse!!! Mieti näitä asioita omaan tahtiisi. Mutta jos yhtään lohduttaa et todellakaan ole ainoa epäilevä, et varmasti edes omassa seurakunnassasi. Minäkin olin epäuskostani huolimatta vuosia mukana ja sisar joka aikoinaan sai minut mukaan järjestöön on hänkin lähtenyt pois. Moni varmasti miettii pitkäänkin muttei uskalla avata suutaan karttamis ym tiukkojen sääntöjen takia.

Toivon ettet joudu tekemään ratkaisujasi pelottelun vuoksi.

[Johanneksen poika]

Aloin tutkia internetiä ja näitä kirjoituksia.

(1. Tessalonikalaisille 5:21)  – –Varmistautukaa kaikesta – –

Tuo on sellainen raamatunkohta, mikä luetaan sillon tällöin valtakunnansalissa, mutta mitä ei ihan oikeasti haluta kenenkään tekevän. Siinä käy helposti niin, että kun "varmistautuu" asioista, huomaa ettei kaikki olekaan ihan niin kuin kokouksissa väitetään. Vartiotorniseura haluaa antaa jehovantodistajille vain yksipuolista tietoa, ja mitään ei saisi kyseenalaistaa, vaikka juuri sehän on tuon tessalonikalaiskirjeen ajatus.

(2. Korinttilaisille 13:5)  – –Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tarkistakaa jatkuvasti, mitä itse olette – –

Tuota harvat jehovantodistajat uskaltavat tehdä. Vaikka toisaalta, mitä pelättävää oikean uskon koettelemisessa on? Jos se on vahva ja oikea, se kestää vaikka mitä. Jos se ei kestä, se ei oikea ollutkaan.

Tervetuloa lukemaan ja kirjoittamaan Veljesseuraan. Täällä on satoja veljiä ja sisaria, jotka tietävät, millaista on tai oli olla JT. Minäkin olin seurakunnan sisäpuolella 31 vuotta, kunnes viisaat vanhimmat potkaisivat minut laumasta ulos kertomatta erottamiseni syytä.

Voit lukea ja kuunnella lisää kotisivuiltani:
http://koti.mbnet.fi/jpoika/

Jos haluat aivan aluksi kuunnella sitä, miten vanhimmat kuulustelivat minua tuntien ajan kotonani, klikkaa tätä:
http://koti.mbnet.fi/jpoika/myllynkivet/nauhoitteet.htm

[rippeli]

Tervetuloa palstalle ja hienoa kun rekisteröidyit. Nyt voit kirjoitella yksityisemmin muitten kirjautuneiden kanssa, eikä kaikkea tarvitse julistaa yleisellä puolella.

Voimia ja rohkeutta jatkoon. Elät mielenkiintoisia aikoja.

[tuuli]

Kiitos kaikille tarinani lukeneille. Olen lukenut näitä sivuja hyvin aktiivisesti aina, kun se on ollut mahdollista. Mieheni kun tarkkailee tekemisiäni ja varsinkin käyntiäni tietokoneella. Hänelle, kun nämä ovat saatanasta peräisin ja niinkuin sanoin saatana vaikuttaa nyt minussa. On hyvä kuulla, kun joku sanoo, ettei niin ole. Myös oma järkeni sanoo niin. Mutta tunne ja "tieto"-mikä on opetettu on niin syvällä, että se tulee kuiskuttelemaan toista. Se katse, kun näkee sen sisältävän suurta halveksuntaa ja siihen lisätty:kuinka suuren pettymyksen tuotatkaan kaikille!!! Mieheni on kasvatettu Jehovan todistajaksi eikä hänelle tulisi mieleenkään arvostella mitään siihen kuuluvaa. Hänen mielestään asetun siis vastustamaan Jehovaa, kun arvostelen järjestöä.
Viime sunnuntain vartiotornin tutkistelussa oli teksti: "Emme voi toivoa saavamme hyvää suhdetta Jehovaan,jos jätämme huomiotta ne, jotka Jeesus on asettanut omaisuutensa hoitajaksi. Ilman uskollisen ja ymmärtäväisen orjan apua emme ymmärtäisi sen täyttä merkitystä,mitä luemme jumalan sanasta, emmekä osaisi soveltaa sitä." Tästä aiheesta aloin sitten häneltä kysellä. Kysyin, mitä raamattu sanoo yleensäkin uskollisesta orjasta ja millä perusteella "Voidellut" on juuri tämä ryhmä . Puhutaanko raamatussa todella siitä, että jumala olisi asettanut järjestön tänne maan päälle ja mikä oikeus tällä järjestöllä onkaan ohjata asioita ohi
raamatun. No tällä sain aikaan vain todellakin halventavan katseen , kun uskalsin arvostella Jumalan järjestöä!
On niin paljon selvitettävää ja luettavaa. Toisaalta keskustelen myös todistajien kanssa, jotka voivat sen kanssani tehdä. Olen vain huomannut, että näiden keskusteljen jälkeen vasta on risiriitainen olo. Hehän ovat hyvin päteviä asioiden selittämisessä, koska ovat varmoja asiastaan.

[RaM]

Lupaan selvittää sinulle jokaisen asian, josta tunnet olosi ristiriitaiseksi. Olen itsekin syntymä-Jt ja tunnen hyvin tilanteesi miehesi osalta.
Annan sinulle yhden neuvon: älä tuhoa avioliittoasi (jos se muuten toimii ja on onnellinen) esittämällä liian monia ja kiusallisia kysymyksiä kerralla. Se antaa miehellesi heti kuvan siitä, että olet alkanut hankkimaan ulkopuolista tietoa salaa häneltä ja enemmänkin ärsyttää kuin synnyttää hedelmällistä keskustelua tai POHDINTAA, johon sinun pitäisi koittaa miestäsi johdattaa.
Anna hänelle pieni pala kerrallaan purtavaksi, mutta mieti aina tarkkaan, mitä asiaa haluat käyttää. Älä paljasta hänelle heti kaikkia omia epäilyksiäsi, sillä se tulehduttaa liittonne!

[Jaakob]

Ainoastaan jehovan todistaja voi tajuta, miten vaikeaa on sen ensimmäisen kirjoituksen lukeminen ja, miten suuri syyllisyys siitä tulee.

Ai jummi kun tuli melkoinen flashback. Se ensimmäisten kirjoitusten lukeminen on jotain aivan käsittämätöntä, minä ainakin luulin että valtakunnansalilla muut näkevät heti päältä mitä olen lueskellut. Lopulta kuitenkin rohkeus kasvoi sellaisiin mittasuhteisiin että kannoin kokouslaukussani Ray Franzin Crisis of Conscience -kirjaa ja luin sitä jopa Hämeenlinnan konventtisalilla

Tervetuloa palstalle

[Hirudo medicinalis]

Lopulta kuitenkin rohkeus kasvoi sellaisiin mittasuhteisiin että kannoin kokouslaukussani Ray Franzin Crisis of Conscience -kirjaa ja luin sitä jopa Hämeenlinnan konventtisalilla

Heh! Samaisella konventtipaikalla minä sain valokopioita jostain vastaavasta suomenkielisestä kirjasta. Lieneekö ollut Turusen kirja. Ei pysty enää muistamaan.

Tervetuloa minunkin puolesta!

[Berzerk]

Ainoastaan jehovan todistaja voi tajuta, miten vaikeaa on sen ensimmäisen kirjoituksen lukeminen ja, miten suuri syyllisyys siitä tulee.

Ai jummi kun tuli melkoinen flashback.

Komppaan Jaakobia, ekoilla kerroilla kämmenet hikosi ja niskaa kutitti. Pikkuhiljaa alkoi tuntua, kuin harsoa olisi vedetty silmiltä pois ja päässä velloviin ajatuksiin alkoi tulla tolkkua. Sitten, kun oli aika kirjoittaa oma esittely, mietti taas, että onkohan tämä nyt ihan viisasta. Kirjoittamisen jälkeen tuli rauhallinen fiilis, kun oli saanut ensimmäistä kertaa kirjoitettua ulos jotakin mieltä vaivaavista asioista.

Onnea matkaan Tuuli! Tie on kivinen, mutta perille pääsy palkitsee moninkertaisesti. Päätös kun on itse tehty, eikä kenenkään muun sanelema "totuus".

Berzerk

[ajoulupukisti]

Ainoastaan jehovan todistaja voi tajuta, miten vaikeaa on sen ensimmäisen kirjoituksen lukeminen ja, miten suuri syyllisyys siitä tulee.

Demonit selän takana vaanii napatakseen. Pulssi jossain 120 tienoilla ja akuutti paniikki päällä; kädet hikoaa ja hikipisara kertyy otsalle....
Syyllinen olo, kuin myisi sielunsa paholaiselle. Lopulta tajuaa, että se kaikki on satua, vähän niin kuin muumilaakson tarinoiden mörkö.

[lavanpalvelija]

Ainoastaan jehovan todistaja voi tajuta, miten vaikeaa on sen ensimmäisen kirjoituksen lukeminen ja, miten suuri syyllisyys siitä tulee.

Demonit selän takana vaanii napatakseen. Pulssi jossain 120 tienoilla ja akuutti paniikki päällä; kädet hikoaa ja hikipisara kertyy otsalle....
Syyllinen olo, kuin myisi sielunsa paholaiselle. Lopulta tajuaa, että se kaikki on satua, vähän niin kuin muumilaakson tarinoiden mörkö.

Tuntuu kovin ahdistavalta. Osaan kuitenkin kuvitella miltä todella tuntuu, enkä vähättele tuntemusta.