Uskalsin viimein katsoa pimeään.

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

nina2011
Viestit: 264
Liittynyt: 11.01.2011 01:02

Re: Uskalsin viimein katsoa pimeään.

Viesti Kirjoittaja nina2011 »

Luulempa että jotkut on säikympiä kun toiset ja varmaan vaikuttaa sekin kuinka paljon lapsena on kuullut noita demoni juttuja. jos omat vanhemmat on pelänny demoneita niin pelko siirtyy lapsiin.. Itse luulin ihan tosissaan että olen joutunut demonien hyökkäykseen, heitin paljon tavaroita pois. Nyt ajattelen että se johtui vaan huonosta omasta tunnosta. Kun kerta on tehnyt jotain "väärin" on demonien puolella. Eräs lähisukulainen sanoi että olen altistunut demoneille sairastuttuani. En oikein ymmärtänyt miten rakkaudellinen jumala voisi antaa niin tapahtua silä aikaa kun sairastaa.
Omassa kaveripiirissä hehkutettiin kovasti teininä demoni tarinoilla.
Demonien "hyökkäys" tuntui siltä että ei pääse liikkumaan eikä puhumaan muuta kuin raamattu kädessä. :evil:
Jälkeenpäin ajateltuna kaikki tapahtuu vain omassa päässä..Johtuisko kirppari "kammo" siitä että pakoillaan vastuuta kierrätyksestä kun kerta jumala puhdistaa tän maapallon.
Eroamista pelotellaan niin paljon että sitten ei ole muuta kun vapiseva tuomion odotus sama kohtalo kun demoneilla.
Jokainen uloskäynti on sisäänkäynti johonkin muualle.
odette80
Viestit: 252
Liittynyt: 31.03.2010 21:18

Re: Uskalsin viimein katsoa pimeään.

Viesti Kirjoittaja odette80 »

Vanhemmista ja jutuistahan tuo juontuu. En epäile yhtään. Ja omista kokemuksista.

Hyvä se on syyttää riitoja ja oikeastaan kaikkea demonien aiheuttamiksi. Eihän uskovissa syytä voi olla. Naurettavaa. Jos demonit aiheuttaa niin paljon pahaa jo niin miksei homma ole stop?
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Uskalsin viimein katsoa pimeään.

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Natsku kirjoitti:
rippeli kirjoitti:

Miulla oli monta vuotta rottinkihylly, jota sanoin demonihyllyksi, koska siinä oli äitini ja hänen jt-ystävättärensä mukaan demoni. Annoin sen Wolframiumille, joten hän kärsii nyt sitten saatanallisesta piinasta.
Ihan uteliaisuudesta, kuinka tuon rottinkihyllyn demonisuus tuli esille? :lol:
Se tuli silleen esille, että tuossa perheessä miehen oli pakko käydä välillä vieraissa ja vaimon oli pakko pahoinpidellä mies samaan tahtiin. Kun vaimo oli heittänyt miehen parvekkeelta rappusille katkoen hänen kätensä, vaimo tajusi että ongelmat johtuivat siitä rottinkihyllystä.
Let me go Master I hate you so
Maiscimus
Viestit: 29
Liittynyt: 12.01.2011 01:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Uskalsin viimein katsoa pimeään.

Viesti Kirjoittaja Maiscimus »

Demonikortti on aina hyvä vetää esille, koska se pelaa yhteen ihmisen luontaisen tuntemattomuuden pelon kanssa, joka on tietenkin toisilla voimakkaampi kun toisilla. Demonien piikkiin voidaan laittaa myös kaikki pelottavat kokemukset -tottakai demonijutut saattavat aiheuttaa lisää kauhua, mutta toisaalta koska ne tarjoavat älyttömiin ja ikäviin juttuihin selityksen, se on helpompi vaihtoehto. Joidenkin on niin hirveän vaikea käsittää ihmismielen monimutkaisuutta ja sitä, että ihan kaikkia ilmiöitä ei voi selittää täysin tai että joskus on ns. pahaa ilmassa.

Oikeastaan melkein kaikki uskonnolliset ryhmät ja erityisesti jehovantodistajat yrittävät vedota ja hallita vaikuttamalla yleisimpiin pelkoihin: mm. paratiisi-fantasia on ekstaasia kuolemanpelolle ja läheisensä menettäneelle. Kuinka ollakkaan, vain noin neljäsosa viimeisimmän City-lehden terveyskyselyyn osallistujista haluaisi elää ikuisesti :D

Kävinpä tänään taas hoitamassa todistajamummuani ja yrittihän se taas antaa lehtiä mukaan. Ja sain kuulla, että kirjantutkisteluryhmätkin on lopetettu ja kokouksia on ollut jo jonkin aikaa enää 2 kertaa viikossa.

On tuo vanha kääkkä kaikista hölmöistä jutuistaan huolimatta ihan rakastettava pakkaus.
It is better to be hated for what you are than to be loved for something you are not.
odette80
Viestit: 252
Liittynyt: 31.03.2010 21:18

Re: Uskalsin viimein katsoa pimeään.

Viesti Kirjoittaja odette80 »

Noiden vanhusten ja ikuisuuksia mukana olleiden rassujen vuoksi toivoisin jonkun paremman paikan olevan olemassa.
Maiscimus
Viestit: 29
Liittynyt: 12.01.2011 01:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Uskalsin viimein katsoa pimeään.

Viesti Kirjoittaja Maiscimus »

Vanhat jehovantodistajat riipasevat kyllä sydäntä. Pelkäävät samalla tavalla kuolemaa kun elämänjanoiset parikymppiset ja pistävät koko vanhuudenpäivien toivoksi sen, että he saavat elää harmageddoniin saakka. Mielestäni hyvän vanhuuden yksi tunnusmerkki on se, että edes jollakin tavalla hyväksyy oman kuolevaisuutensa ja elämän rajallisuuden. No, meillä näin sitten ehkä seuraavassa sukupolvessa.
It is better to be hated for what you are than to be loved for something you are not.
odette80
Viestit: 252
Liittynyt: 31.03.2010 21:18

Re: Uskalsin viimein katsoa pimeään.

Viesti Kirjoittaja odette80 »

Kyllähän noita löytyy. Surullista katsoa vierestä ihmisiä, jotka pistäneet toivon paratiisiin, kun tässä elämässä ovat olleet kovinkin sairaita. Pahaa tekee ajatella!
nina2011
Viestit: 264
Liittynyt: 11.01.2011 01:02

Re: Uskalsin viimein katsoa pimeään.

Viesti Kirjoittaja nina2011 »

Toivo on hyvä asia niille jotka eivät enää muuten jaksa. Varmaankin rauhoittaa..
Toivoa on kyllä muutenkin ilman "paratiisia".
Ehkäpä jokainen löytää sen omalta kohdaltaan kun kulkee avoimin mielin ja antaa mahdottomalle mahdollisuuden.
Ehkä humanoidit hakee minut vanhana ja vie jollekkin toiselle planeetalle. :)
Jokainen uloskäynti on sisäänkäynti johonkin muualle.
Mir

Re: Uskalsin viimein katsoa pimeään.

Viesti Kirjoittaja Mir »

Kuulostaa niin kovin tutulta Maiscismuksen tarina. Siinä on paljon yhtäläisyyksiä omien kokemuksieni kanssa. Muistan hyvin itse kultista irtautumisen jälkeen omankin touhuni olleen varsin estotonta jonkin aikaa :D . Myös tuolla 'vasemmalla' puolella tuli käväistyä aika vahvasti. Minkääntason demoneita ei tarttunut niiltä seikkailulta kuitenkaan mukaani, mikä ei taatusti tule yllätyksenä.

Tuo demoneilla pelottelu oli 90-luvulla minun "aktiiviaikanani" voimissaan. Seuran lehdissä oli oikeita viimeisen päälle tositarinoita lukijoilta, kuinka heillä oli ongelmia demoneiden kanssa :mrgreen: Noihin juttuihin uskoo kuitenkin todella moni. Itsekin uskoin niihin. Muistan, kun sain joskus pelkokohtauksia lapsena ja varhaisteininä, kun kuuntelin kuulokkeilla salaa kotonani heviä. Nuo pelkokohtaukset ajoittuivat kummasti aina niihin tilanteisiin, kun olin lukenut hevistä ja/tai demoneista juttua seuran lehdistä.

Pelko on muutenkin voimakkain mielenhallinnan ase. Terrorismissakin pommien pamauksilla on vain pieni merkitys päätekijöille. Pelon ilmapiirin lietsonta ja kokonaisten kansakuntien lannistaminen pelon avulla on heidänkin tavoitteensa.
Maiscimus
Viestit: 29
Liittynyt: 12.01.2011 01:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Uskalsin viimein katsoa pimeään.

Viesti Kirjoittaja Maiscimus »

Mikähän siinä 90-luvussa ja demoneissa oikein on...

Onneksi nykyään tuntuu jo absurdilta ajatella, että Ajattaran levyissä kummittelee :wink:
It is better to be hated for what you are than to be loved for something you are not.
Maiscimus
Viestit: 29
Liittynyt: 12.01.2011 01:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Uskalsin viimein katsoa pimeään.

Viesti Kirjoittaja Maiscimus »

Nyt kyllä hajoaa täysin pää.

Olisin luullut tuosta isoäidistä vähän enemmän, mutta ei. Sen myötä kun eronneen äitini avoliitto naisen kanssa paljastui hänelle, yhteydenpito on ollut tietenkin hieman supistunut, mutta hän on kuitenkin ollut melko järkevä ja sanonut, että lapset ovat aina hänen lapsiaan jne. Aina välillä on ollut itkupotkujumala-keskusteluja, mutta nekin on sitten sumplittu. Mutta eipä enää. Nyt mummo täysin ilman tunnepurkauksia sanoi äidilleni, että hän inhoaa tätä välillä, eikä tiedä, voiko enää olla samalla tavalla hänen seurassaan. Ja tuntee tietenkin inhoa äidin avokkia kohtaan (eikä hän kuulemma ole edes "oikea" nainen), vaikka he molemmat ovat olleet todella kilttejä ja avuliaita hänelle: vieneet lääkäriin ja auttaneet kodin ylläpidossa niinkuin minäkin. Mutta ei, järjestö ja sen säännöt ja niiden aikaansaaneet asenteet menevät meilläkin näköjään kaiken muun edelleen. Aika pitkään tätä kuviota onnistuttiin tangoamaan melko tasapainoisesti, mutta ei enää.

Nyt on kyllä niin paska fiilis, vaikka tänään pitäisi juhlia mun synttäreitäkin (muahahaaaa). No, ihan mummonkin kiusaksi pitääkin nyt juhlia huolella pakanalliseen malliin :mrgreen:
It is better to be hated for what you are than to be loved for something you are not.
Mir

Re: Uskalsin viimein katsoa pimeään.

Viesti Kirjoittaja Mir »

Onnittelut! Itelläkin synttärit tänään.
VErna
Viestit: 26
Liittynyt: 12.12.2010 22:40

Re: Uskalsin viimein katsoa pimeään.

Viesti Kirjoittaja VErna »

"Itkupotkujumala-keskusteluja"! Kiitos tästä, vaikka rankka asia, termisi on NIIIIIIIIIN hyvin kuvaava :). Silloin kun olin vielä mukana, oli välit vanhempiini erittäin läheiset ja lämpimät. Nyt asialliset ja viileät, joskus kun käy lyhyen keskustelun missä välähtää entisten aikojen lämpö, sitä seuraa muutaman päivän päästä juuri tuollainen itkupotkujumala-paasaus. Joskus mietin.. Että olisiko parempi jos olisin heille kuollut ja he minulle kuolleita, niin että emme olisi lainkaan tekemisissä. Raskas ja jatkuva muistutus ikävistä asioista jokainen vähäinen/etäinen puhelu tai tekstiviesti. Mutta ei sen enempää minusta. Tsemppiä sinulle :)!
Perdition
Viestit: 44
Liittynyt: 19.03.2011 19:54

Re: Uskalsin viimein katsoa pimeään.

Viesti Kirjoittaja Perdition »

rippeli kirjoitti:
Natsku kirjoitti:
Maiscimus kirjoitti: ja selitti demonimahdollisuutta sillä, että vaikka isäni ei kärsisi niistä, se saattaa johtua siitä, että hän on niin paatunut maailmallinen, että on niille immuuni.
Eikä! :lol: :lol:

Mun äiti taas väitti, että mun epäonni ja vaikeudet johtuu mun hienosta lappilaisesta korusta, jossa on demoni... :evil: :twisted: Olihan se JT:n demonikammo ihan hysteeristä. Kuinkahan moni oli kokenut joidenkin "henkivoimien" olemassaolon, ja kuinkahan moni vain levitteli perättömiä juttuja innoissaan, hehkuvin silmin? :twisted: Käsittämätöntä! :shock:

Miulla oli monta vuotta rottinkihylly, jota sanoin demonihyllyksi, koska siinä oli äitini ja hänen jt-ystävättärensä mukaan demoni. Annoin sen Wolframiumille, joten hän kärsii nyt sitten saatanallisesta piinasta. Nuorena seurakuntamme vanhin tuhosi kaikki Scorpions-bändin levyt koska niissä oli demoni, taikka ainakin saatanallista musiikkia. Harmittaa hieman, mutta hyväähän hän vain tarkoitti.

Meikän Metallican ovat teillä tietämättömillä :D Joskus ala-asteella ostelin hyvinkin paljon ko. bändin tuotteita joita sitten piilottelin milloin missäkin. Kerran tulin kotiin kun näin kun st. Anger paitani oli kuivumassa pyykkinarulla :D Se paita kun sattui olemaan samassa läjässä kattavan kokoelmani kanssa. Silloin taisin kyllä ensimmäistä kertaa kirota jeppulat alimpaan maanrakoon.
Invita Minerva
Vastaa Viestiin