Moi!
Valvoja: Moderaattorit
-
- Viestit: 8
- Liittynyt: 10.01.2011 11:26
Moi!
Jospas sitten minäkin lyhyen esittelyn itsestäni laittaisin. Olisinpa tiennyt teistä vuosia sitten... (aina olen kuvitellut olevani ainut erotettu vaikka onhan meitä suvussanikin jo aika monta... mutta sukulaisia ei lasketa)
Elin lapsuuteni perheessä missä äiti oli todistaja ja isä maailmallinen. Aika ristiriitaista aikaa se oli ja kuinka henkeen ja vereen sitä äidin puolta aina pidinkään kaikissa ristiriita tilanteissa mitä perheessämme uskonnon takia oli esim. joulut ja synttärit. Isä olisi alkuaikoina niitä halunnut viettää mutta me pidimme pintamme emmekä sortuneet moiseen pahuuteen
Kasteelle menin n.16 vuotiaana. Tienraivauksenkin aloitin 18 vuotiaana ja sen takia jätin koulutkin kesken kun halusin niin kovin kokeilla sitä Vaikka sisimmässäni häpesin käydä kentällä ja se oli yhtä tuskaa. Mutta kun moni kaverini aloittivat tienraivauksen samaan aikaan niin pitihän munkin sitä kokeilla... vaikka en kovinkaan tehokkaaksi itsäni voinut kehua
Erotetuksi tulin monen tuskaisen vaiheen kautta.. (viimeisessä komiteassa sitä jopa vanhimmilta rukoilin kun en jaksanut sitä piinaa enää viedä pitemmälle) ja sit jäinkin täysin yksin. Maailmallisia kavereita ei mulla silloin ollut ja kaikki entiset ystävät ja sukulaiset kääntivät selkänsä. Aikamoisesta montusta sitä piti itsensä kaivaa ylös... meni varmaan reilu kaksi vuotta ennekuin olin saanut itselleni rakennettua uuden elämän ja selvinnyt pahimmasta masennuksesta. Nyt siitä on jo n.13 pitkää vuotta enkä ole haaveillut takaisin menemisestä
Ja niin pimennossa olen vuodet elänyt etten tästäkään sivustosta ole kuullut aiemmin vasta kun luin tulevista tv-ohjelmista tuosta silminnäkijästä ja sit rupesin tutkimaan asiaa tarkemmin. Kiitokset vaan osallistujille hyvästä ja asiallisesta ohjelmasta joka toin omatkin kokemukset niin elävästi pintaan. Jatkossa tulenkin lukemaan sivuja aktiivisesti
Elin lapsuuteni perheessä missä äiti oli todistaja ja isä maailmallinen. Aika ristiriitaista aikaa se oli ja kuinka henkeen ja vereen sitä äidin puolta aina pidinkään kaikissa ristiriita tilanteissa mitä perheessämme uskonnon takia oli esim. joulut ja synttärit. Isä olisi alkuaikoina niitä halunnut viettää mutta me pidimme pintamme emmekä sortuneet moiseen pahuuteen
Kasteelle menin n.16 vuotiaana. Tienraivauksenkin aloitin 18 vuotiaana ja sen takia jätin koulutkin kesken kun halusin niin kovin kokeilla sitä Vaikka sisimmässäni häpesin käydä kentällä ja se oli yhtä tuskaa. Mutta kun moni kaverini aloittivat tienraivauksen samaan aikaan niin pitihän munkin sitä kokeilla... vaikka en kovinkaan tehokkaaksi itsäni voinut kehua
Erotetuksi tulin monen tuskaisen vaiheen kautta.. (viimeisessä komiteassa sitä jopa vanhimmilta rukoilin kun en jaksanut sitä piinaa enää viedä pitemmälle) ja sit jäinkin täysin yksin. Maailmallisia kavereita ei mulla silloin ollut ja kaikki entiset ystävät ja sukulaiset kääntivät selkänsä. Aikamoisesta montusta sitä piti itsensä kaivaa ylös... meni varmaan reilu kaksi vuotta ennekuin olin saanut itselleni rakennettua uuden elämän ja selvinnyt pahimmasta masennuksesta. Nyt siitä on jo n.13 pitkää vuotta enkä ole haaveillut takaisin menemisestä
Ja niin pimennossa olen vuodet elänyt etten tästäkään sivustosta ole kuullut aiemmin vasta kun luin tulevista tv-ohjelmista tuosta silminnäkijästä ja sit rupesin tutkimaan asiaa tarkemmin. Kiitokset vaan osallistujille hyvästä ja asiallisesta ohjelmasta joka toin omatkin kokemukset niin elävästi pintaan. Jatkossa tulenkin lukemaan sivuja aktiivisesti
-
- Viestit: 68
- Liittynyt: 11.01.2011 08:01
- Paikkakunta: Eesti
Re: Moi!
Juupa, juu... terve vaan ( jos viitsit, niin opeta mulle pari uuta sana joskus)!