Minä tässä

[bluewater1970]

Olen uusi täällä. Noin 9 vuotta sitten antanut periksi todistajissa jatkuvan "mokailu" kierteen takia. Kaikki tämä sai alkunsa kun ex vaimoni ja minä erosimme. Vaimoni veteli ihan omia reittejään ja minä hukassa etsiskelin niitä reittejä. Yritin kantaa kaiken harteillani. Kaksi lasta, kaksi työpaikkaa ja täydellinen suoritus todistajien keskuudesa. Ero ei siis johtunut siinä tilnteessa minusta mutta kaikkeen tarvitaan tietenkin kaksi, syytäni löysin aika paljon, esim vuorotyö. En jaksanut loppujen lopuksi. Päätin ottaa pesäeron kaikesta. Kerroin vanhimmille mikä olin oikeasti, tupakkia välillä poltellut ja vaimon lähdettyä yhden yön juttu ja se siinä. Kerroin että en halua ottaa vastaan enää yhtään lisää apua koska olin sitä saanut aina kun olin mokaillut. On tosi nöyryyttävää olla avustava ja kunnioitettu ja sitten langeta ja menettää "natsat". Komiteoissa olin siis ollut useampaan otteeseen vuosien varrella. Kaikkea olisi ollut mutta hei, mielummin "elävä koira kuin kuollut leijona". Veljistäni yksi on enää todistaja. Hänkin itsemurhaa yrittänyt. Onko teillä tietoa kuinka täyttää elämän jos siinä on uskonnon mentävä reikä?

Esa

[Markku Meilo]

Onko teillä tietoa kuinka täyttää elämän jos siinä on uskonnon mentävä reikä?

Mulla ei ole tähän hätään viisasten kiveä, mutta eiköhän jotain tule esiin kun joku samassa tilanteessa hiljan ollut herää kertomaan kokemaansa.

Itsellä elämä oli työtä ja harrastelua vuosikausia erotettuna, mutta takaisinhalajavana. Kun sitten tasasin lopulta tilit Vt-seuran opetusten kanssa, niin se kadotti vähänkin luppoajan. Eli mulle tuli aikaa syövä reikä koska ryhdyin penkomaan Raamattua ja sille perustettuja näkemyksiä laajemminkin.

[rippeli]

Tervetuloa palstalle!
Tuo uskonnon mentävä reikä on vaikea täyttää, mutta aika moni on aloittanut opiskelun lahkon jälkeen, kun se ei ole enää kielletty. Kaikenlaista järjestötoimintaa ja harrastuksia on myös olemassa.
Itse huomasin, ettei se reikä täyty ennen kuin on käsitellyt mielessään lahkoaikansa aika perusteellisesti. Tämä palsta on auttanut ainakin minua siinä.

[Mir]

Olen uusi täällä. Noin 9 vuotta sitten antanut periksi todistajissa jatkuvan "mokailu" kierteen takia. Kaikki tämä sai alkunsa kun ex vaimoni ja minä erosimme. Vaimoni veteli ihan omia reittejään ja minä hukassa etsiskelin niitä reittejä. Yritin kantaa kaiken harteillani. Kaksi lasta, kaksi työpaikkaa ja täydellinen suoritus todistajien keskuudesa. Ero ei siis johtunut siinä tilnteessa minusta mutta kaikkeen tarvitaan tietenkin kaksi, syytäni löysin aika paljon, esim vuorotyö. En jaksanut loppujen lopuksi. Päätin ottaa pesäeron kaikesta. Kerroin vanhimmille mikä olin oikeasti, tupakkia välillä poltellut ja vaimon lähdettyä yhden yön juttu ja se siinä. Kerroin että en halua ottaa vastaan enää yhtään lisää apua koska olin sitä saanut aina kun olin mokaillut. On tosi nöyryyttävää olla avustava ja kunnioitettu ja sitten langeta ja menettää "natsat". Komiteoissa olin siis ollut useampaan otteeseen vuosien varrella. Kaikkea olisi ollut mutta hei, mielummin "elävä koira kuin kuollut leijona". Veljistäni yksi on enää todistaja. Hänkin itsemurhaa yrittänyt. Onko teillä tietoa kuinka täyttää elämän jos siinä on uskonnon mentävä reikä?

Esa

Tuossa sen näkee. Vaikka on kuinka vilpitön, antaa kaikkensa ja ylittää itsensä kuten sinä olet selkeästi tehnyt niin sekään ei komitean vaakakupissa paina minkään vertaa. Ohjelmissa toitotetaan säännöllisesti, kuinka ollaan epätäydellisiä, mutta vastaavasti ihmiseltä vaaditaan täydellisyyttä.

JT-uskonto jättää kyllä norsunmentävän reiän paikattavaksi kun siitä lähtee. Pudotus on kova, kun kaiken mitä on pitänyt totuutena ja elämänsä päämääränä osoittautuukin kaikeksi muuksi. Kyllähän tuollaisen jälkeen elämän suunta on hukassa kenellä tahansa. Muista kuitenkin, että valtavan monet ovat luoneet elämänsä uudeksi ja lähteneet täydestä nollapisteestä jt-maailman jälkeen liikkeelle ja onnistuneet vielä siinä




Jos tilanne tuntuu toivottomalta aluksi, olisi hyvä lähteä vertaistuen voimin liikkeelle. Myöhemmin sitten alkaa harrastamaan jotain sellaista mikä itseä kiinnostaa ja luoda uusia verkostoja elämäänsä.

[vanessa]

Onko teillä tietoa kuinka täyttää elämän jos siinä on uskonnon mentävä reikä?

Itsellä se täyttyi aluksi juhlimisella ja kaiken "pahan" tekemisellä heti eron jälkeen.
Nyt, kun siitä on jo aikaa on tilalle tullut töitä ja harrastuksia. Kaveripiiri on edelleen pieni, mutta kasvaa varmasti kunhan
jaksan siihen itse paneutua...

Opiskelu ja harrastukset ovat hyviä! Nyt saa ja on kerrankin aikaa tehdä mitä ikinä haluaa!

[robert.kardin]

Ikävää juttu juu. Mutta, hanki itelees vaikka vanha talo,niin on ainakiin 10 v. tekemistä. Mun yksi tuttava oli ammatiurhelija ja kun ura loppui, niin kaveri rupees kauheesti ryypämään ja ajateli itskaria. Mutta olin tukeena ja suositeliin juuri talon ostamista ( mikä tuntui alussa ihan hullulta ). Nyt on siitä kulunut 15 v. ja kaveri on hyvin kiitolinen minulle ja talo on komea.

[bluewater1970]

Niin, Talon ostin nykyisen vaimoni kanssa puolitoista vuotta sitten. Ihastuin tonttiin. Tekemistä riittää vuonna 59 rakennetussa talossa. Tää on kyllä oike helmi vanhalle kerostalo asujalle. Upeaa päivitellä keväällä uusia kukkia ja suunnitella uusia remppoja. Viime kesänä valmistui kesä terassi ja alakerran remontti.

Kuvanveisto on nyt keskiviikkoinen juttuni. Muotoilen veistoksellista uutta ihmisen kuvaa

Lapset joka toinen viikonloppu ja halataan ja pussataan toisiamme.

Koko muu perheeni, siis veljeni, vanhempani ovat raunioina, Yksi veljeni ottaa viskipullon päivässä, yhdestä en tiedä mitään ja yksi mennyt terapian jälkeen uusiin naimisiin ja jättänyt lapsensa mun mielesä heitteille omalla käytöksellään.

Kerron kun kysytte...

Esa

[nina2011]

Uskonnon mentävää reikää voi olla vaikea täyttää. Eroja on varmaan myös ihmisten aktiivisuudessa. Itse aloin lukea kaikkea ns "kiellettyä" kävin aluksi paljon kirjastossa ja avasin monta kirjaa joita omatunto ei aiemmin ollut antanut avata. Ihan alussa olin aina kokouksen aikaan uimahallissa. Olin kuitenkin tottunut lähtemään jonnekkin. Opiskelu auttoi myös. Joutui tekemään tehtäviä. Päättötyön tekeminen oli varsin vapauttavaa kun aihe oli juuri sellainen että todistaja ei olisi sellaista voinut missään nimessä tehdä.
Meillä vietettiin vaihtoehto joulua. Kuusta ei ollut mutta jouluinen asetelma kyllä ja muita joulu koristeita. Uskonnoton joulu. Lapsen takia kun on viettäny muuten jäis varmaan kokonaan väliin. Ollaan vähän väliinputoajia kun ei sitä ihan noin vain voi kristillistä joulua alkaa viettää. Ajattelin ottaa siitä irti kaikki kivat asiat. Uusia perinteitä voi olla vaikea nopeasti saada tilalle. Mutta me ollaan tehty muutama vuosi joitain asioita samalla tavalla ja ikään kuin luotu omia perinteitä ilman uskontoa ja ne sitten varmaan siirtyy eteenpäin.

[robert.kardin]

Joskus olis ihan pakko katsoa itsensä sisään ja ajatella, että kuka minä olen ja mitä oikeasti haluan. Ei kukan toinen voi autta ja ymmärtää, kun ei itse tiedä, mitä halua elämältää. Eritäin helppoa on kyllä toisia syytä, mutta ei see auta mitenkään oma eläma etenpäin. Elämä on kun kori, minne voi kerätä kaikenlaista tavara, sekä hyvä, että turhuuta. Mutta kyllä see on paljon helpompa kulkea, jos kerä vaan mukavia asioita ja antaa positiivisten tunneten vaikutaa ja vetää aurikoa aina mukanaa.

Myös hyvä seura on tärkeää, koska ihmiset antavaat ja ottavat energia. On turhaa tuhlata oma sisäistä energia, pikemin jaka sitää rakkaaiten ihmisteen kanssa, niin energia vaan kasvaa. Joskus hyvaä kirjatkin voi olla mukava seuraa( ite tykkään kauheesti Panu Kailan " Talotohtorista " ).