Hukkaan mennyt elämä
Valvoja: Moderaattorit
-
- Viestit: 6
- Liittynyt: 04.02.2011 20:32
Hukkaan mennyt elämä
Hei kaikille!
Vuosikymmeniä asioita hautoneena, on todella outoa löytää tie purkaa vihdoin näitä asioita. Silminnäkijän jälkeen asiat ovat pyörineet mielessä lähes tauotta ja nyt kun lukee näitä ihmisten ajatuksia tuntuu uskomattomalta, etten olekkaan ajatuksineni yksin. Enkä syyllinen kaikkeen, enkä pahin ihminen, mitä maailmasta löytyy.
Isäni kiinnostui Jehovan Todistajien asiasta jo -70-luvun alussa, eikä siinä oikeastaan ollut vaihtoehtoja vaimolla ja lapsilla, muutakun lähteä mukaan. Kovia riitoja siihen liittyi, mutta lopulta oli annettava periksi.
Inhosin sydämeni pohjasta kentällä käyntiä ja kokouksia. Vieläkin muistan elävästi sen tunteen, kun toivoin, että painajaismainen päivä olisi jo ohi.
Koin silloin jo, vähän yli kymmenvuotiaana, seurakunnan sisällä seksuaalista häirintää seurakunnan vanhimman taholta, mutta en uskaltanut asiasta puhua. Tiesin, ettei kukaan olisi minua uskonut. Tapahtuma järkytti syvästi, koska minullehan oli tolkutettu vuosia, että kaikki muut ovat pahoja ja Jehovan Todistajat ainoita, jotka pelastuvat.
No tulevat vuodet paljastivat hirveän määrän vääryyksiä tässä "ainoassa oikeassa" uskonnossa. Kaappijuoppoutta ja sairasta omaisuuden ja rahan keräämistä, samoja ongelmia kuin maailmallisilla, erona vain se, että niitä ei myönnetä.
Pelkojeni ja ahdistusteni takia sairastuin sosiaalisten pelkojen ohella "vahvuuteen". Olin aina pelottavin, vahvin, äänekkäin, rohkein, ettei kukaan huomaisi pahaa oloani, eikä uskaltaisi kiusata. Rooli jäi päälle, olen yhä äänekäs, mutta vältän ihmisten seuraa parhaani mukaan.
Lähdin Jehovan Todistajista jo n.35 vuotta sitten, mutta syyllisyys ja pelot ovat seuranneet mukana kaikki nämä vuodet, enkä ole koskaan voinut puhua kenellekkään mieltäni painavista asioista, koska vain entinen Jehovan Todistaja voi tietää, miten uskonveljet voivat syyllistää.
Painajaiset demoneista ja harmageddonista ovat minullekkin tuttuja, nuorempana oli pahoja unihäiriöitä ja sosiaalisia ongelmia, eivätkä ne ole kaikki vieläkään jättäneet rauhaan.
Kokemusteni jälkeen en ole kyennyt pysyvään parisuhteeseen, heti kun suhde menee vakavammaksi, tulee samanlainen tunne, kuin oli kotona, kun isä kovaäänisesti piti ahdistavia saarnojaan. Happi loppuu, ei tunnu kodilta,tuntuu etten saa olla oma itseni, suhteesta on päästävä äkkiä eroon. Yksin oleminen on kotoisin olotila. Silloin ei tarvitse esittää kenellekkään mitään.
Kaiken kaikkiaan elämä meni uskonnon myötä kertaheitolla hukkaan, mietin usein, miksi näin kävi ja millaista olisi, jos tie olisi kulkenut toisin... .
Toivon kaikille tällä foorumilla kirjoittaville ja käyville onnellista tulevaisuutta ilman kahleita ja turhia pelkoja.
Vuosikymmeniä asioita hautoneena, on todella outoa löytää tie purkaa vihdoin näitä asioita. Silminnäkijän jälkeen asiat ovat pyörineet mielessä lähes tauotta ja nyt kun lukee näitä ihmisten ajatuksia tuntuu uskomattomalta, etten olekkaan ajatuksineni yksin. Enkä syyllinen kaikkeen, enkä pahin ihminen, mitä maailmasta löytyy.
Isäni kiinnostui Jehovan Todistajien asiasta jo -70-luvun alussa, eikä siinä oikeastaan ollut vaihtoehtoja vaimolla ja lapsilla, muutakun lähteä mukaan. Kovia riitoja siihen liittyi, mutta lopulta oli annettava periksi.
Inhosin sydämeni pohjasta kentällä käyntiä ja kokouksia. Vieläkin muistan elävästi sen tunteen, kun toivoin, että painajaismainen päivä olisi jo ohi.
Koin silloin jo, vähän yli kymmenvuotiaana, seurakunnan sisällä seksuaalista häirintää seurakunnan vanhimman taholta, mutta en uskaltanut asiasta puhua. Tiesin, ettei kukaan olisi minua uskonut. Tapahtuma järkytti syvästi, koska minullehan oli tolkutettu vuosia, että kaikki muut ovat pahoja ja Jehovan Todistajat ainoita, jotka pelastuvat.
No tulevat vuodet paljastivat hirveän määrän vääryyksiä tässä "ainoassa oikeassa" uskonnossa. Kaappijuoppoutta ja sairasta omaisuuden ja rahan keräämistä, samoja ongelmia kuin maailmallisilla, erona vain se, että niitä ei myönnetä.
Pelkojeni ja ahdistusteni takia sairastuin sosiaalisten pelkojen ohella "vahvuuteen". Olin aina pelottavin, vahvin, äänekkäin, rohkein, ettei kukaan huomaisi pahaa oloani, eikä uskaltaisi kiusata. Rooli jäi päälle, olen yhä äänekäs, mutta vältän ihmisten seuraa parhaani mukaan.
Lähdin Jehovan Todistajista jo n.35 vuotta sitten, mutta syyllisyys ja pelot ovat seuranneet mukana kaikki nämä vuodet, enkä ole koskaan voinut puhua kenellekkään mieltäni painavista asioista, koska vain entinen Jehovan Todistaja voi tietää, miten uskonveljet voivat syyllistää.
Painajaiset demoneista ja harmageddonista ovat minullekkin tuttuja, nuorempana oli pahoja unihäiriöitä ja sosiaalisia ongelmia, eivätkä ne ole kaikki vieläkään jättäneet rauhaan.
Kokemusteni jälkeen en ole kyennyt pysyvään parisuhteeseen, heti kun suhde menee vakavammaksi, tulee samanlainen tunne, kuin oli kotona, kun isä kovaäänisesti piti ahdistavia saarnojaan. Happi loppuu, ei tunnu kodilta,tuntuu etten saa olla oma itseni, suhteesta on päästävä äkkiä eroon. Yksin oleminen on kotoisin olotila. Silloin ei tarvitse esittää kenellekkään mitään.
Kaiken kaikkiaan elämä meni uskonnon myötä kertaheitolla hukkaan, mietin usein, miksi näin kävi ja millaista olisi, jos tie olisi kulkenut toisin... .
Toivon kaikille tällä foorumilla kirjoittaville ja käyville onnellista tulevaisuutta ilman kahleita ja turhia pelkoja.
-
- Viestit: 2177
- Liittynyt: 28.04.2007 10:16
Re: Hukkaan mennyt elämä
Samaa toivon sinulle.Isazkar kirjoitti:Toivon kaikille tällä foorumilla kirjoittaville ja käyville onnellista tulevaisuutta ilman kahleita ja turhia pelkoja.
Täällä niitä mieltä painavia muistoja voi tuuletta niin että pääsevät haihtumaan. Turhaan niitä sisällään pitää.
Tervetuloa palstalle.
-
- Viestit: 13450
- Liittynyt: 24.04.2007 10:28
Re: Hukkaan mennyt elämä
Semmoset 25 vuotta erottamisesta minäkin sain "nauttia" painajaisista kunnes sitten hankin nettiliittymän. Sen jälkeen tuli parissa viikossa jyrkkä muutos asiaan. Se toki edellytti intensiivistä ja yökausia jatkunutta Vt-historiaan perehtymistä.Isazkar kirjoitti:Painajaiset demoneista ja harmageddonista ovat minullekkin tuttuja, nuorempana oli pahoja unihäiriöitä ja sosiaalisia ongelmia, eivätkä ne ole kaikki vieläkään jättäneet rauhaan.
Vt-seura tärväsi minunkin elämää enemmän ja vähemmän tehokkaasti puoli vuosisataa, mutta nyt ainakin osaan nauttia ajatuksenvapaudesta. Sitä "toisinkulkemisen" mahdollisuutta en mieti, lapsella kun ei ole omaa kulkureittiä ja vanhemmat voivat hyvinkin vapaasti tärvätä lastensa elämän.Kaiken kaikkiaan elämä meni uskonnon myötä kertaheitolla hukkaan, mietin usein, miksi näin kävi ja millaista olisi, jos tie olisi kulkenut toisin... :( .
Omille lapsilleni en siirtänyt tätä taakkaa pienimmässäkään määrin, jos sitten joutuvat jonkin uskonnon taholta joskus ongelmiin, niin voivat syyttää vain itseään.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
- Jaakko Ahvenainen
- Viestit: 8100
- Liittynyt: 28.04.2007 15:41
- Paikkakunta: Lieksa
Re: Hukkaan mennyt elämä
Uskonnon, ja riippumatta minkä uskonnon, kautta on saatu käsittämättömiä hirveyksiä aikaan. Tsemppiä Sinulle. Kertominen helpottaa ja asioista selvän ottaminen, tiedän. Uskonnon aiheuttamat pelot ovat pelkkää harhaa, minkä toiset muka-auktoriteetit ovat enemmän tai vähemmän tietoisesti luoneet. Rohkene käydä niitä päin -ja katso! Ne väistyvät.
Ei eletty elämäsi ole hukkaan mennyttä. Siinä piilee uuden elämän kokemuksista karttunut siemen. Anna tämän pienen idun kasvaa, vahvistua ja voittaa.
Ei eletty elämäsi ole hukkaan mennyttä. Siinä piilee uuden elämän kokemuksista karttunut siemen. Anna tämän pienen idun kasvaa, vahvistua ja voittaa.
Re: Hukkaan mennyt elämä
On hienoa kun olet tullut seuraamme jakamaan kokemuksiasi ja samalla autat myös itseäsi. Meillä lapsesta lahkoon kasvaneilla on hyvinkin pitkäaikaisia eriasteisia traumoja, joilla tuo vaaralliseksi luokiteltava liike on meitä rampauttanut. Ihminen on kuitenkin hyvä selviytymään hankalistakin asioista ja tämän menneisyytemme kanssa me tulemme myös pärjäämään. Tervetuloa juttelemaan.
-
- Viestit: 6
- Liittynyt: 04.02.2011 20:32
Re: Hukkaan mennyt elämä
Kiitos kaikille rohkaisevista sanoista.
Huomaan, että nuo painajaiset ja pelkotilat ovat tosiaan monen entisen jt:n ongelma.
Monella on myös käynyt,kuten minullakin ja kaikilla sisaruksillani, ettei kouluja tullut käytyä, koska
se oli ihan turhaa hommaa, kun asiainjärjestelmän muutos on ihan ovella.
Nyt sitten saa kärsiä pienituloisuudesta, kun kouluja ei tosiaankaan peruskoulun jälkeen käyty.
Olihan niitä haaveammatteja...jooo.
En koskaan luullut täyttäväni 50v, se ei koskaan käynyt mielessä. Oli päivän selvää, että laskelmat ehkä menivät parilla vuodella pieleen, mutta kyllä se harma sieltä kohta tulossa on ja elämä meni odotellessa. Ehkä kymmenisen vuotta sitten aloin kasvaa siihen ajatukseen, ettei se ehkä ole tulossakaan ja nyt kun täältä kauttakin voi lukea kaikenlaista tietoa, vasta OIKEASTI tajuaa, kuinka meitä on kusetettu.
Lapselle tosiaan ovat kaikki ovet lapsena auki ja on täysin vanhempien vallassa näissä tapauksissa, pilaavatko lapsen elämän, vai onko heillä uskonnon vapaus sitten kun asiat ymmärtävät.
Omien lasteni kohdalla olen noudattanut täysin päinvastaista periaatetta. Olen ajatellut, että "vapaus on paras kahle" ja se on toiminut täydellisesti.
Olen perustellut lapsilleni, miksi en toimi noin tai näin ja miksi heidänkään ei pitäisi, mutta olen korostanut aina sitä, että luotan heidän omaan arvostelukykyynsä ja että he ovat aina rakkaita ja tervetulleita kotiin, vaikka millaisen virhearvioinnin jälkeen ja meillä on mitä parhaat välit lasten kanssa. En edes voisi pakottaa lapsiani mihinkään, tiedän niin hyvin, miltä se tuntuu.
Myös rakkauden näyttäminen lapsille on hyvin tärkeää, varmaan kahdestakin syystä: koska minulle ei koskaan näytetty rakkautta, enkä tuntenut itseäni rakastetuksi ja olen runsaalla hellimisellä ehkä myös yrittänyt hyvittää lapsilleni sitä, että olimme yksinhuoltajaperhe. Nythän lapset on jo lähteneet maailmalle ja onneksi pystyvät oikein hyvin kaikki sitoutumaan pitkään parisuhteeseen.
Täytynee ehkä ajatella niin, että ilman näitä kokemuksiani en olisi ollut vanhemman roolissa näin viisas .
Ehkei se elämä sitten ihan hukkaan mennytkään, kun nyt ajattelen !
Kiitos kaikille piristävistä ajatuksistanne.
Onhan tämä terapioista parasta, kun kertoilee jollekkin, jonka tietää ymmärtävän, mistä puhun.
Huomaan, että nuo painajaiset ja pelkotilat ovat tosiaan monen entisen jt:n ongelma.
Monella on myös käynyt,kuten minullakin ja kaikilla sisaruksillani, ettei kouluja tullut käytyä, koska
se oli ihan turhaa hommaa, kun asiainjärjestelmän muutos on ihan ovella.
Nyt sitten saa kärsiä pienituloisuudesta, kun kouluja ei tosiaankaan peruskoulun jälkeen käyty.
Olihan niitä haaveammatteja...jooo.
En koskaan luullut täyttäväni 50v, se ei koskaan käynyt mielessä. Oli päivän selvää, että laskelmat ehkä menivät parilla vuodella pieleen, mutta kyllä se harma sieltä kohta tulossa on ja elämä meni odotellessa. Ehkä kymmenisen vuotta sitten aloin kasvaa siihen ajatukseen, ettei se ehkä ole tulossakaan ja nyt kun täältä kauttakin voi lukea kaikenlaista tietoa, vasta OIKEASTI tajuaa, kuinka meitä on kusetettu.
Lapselle tosiaan ovat kaikki ovet lapsena auki ja on täysin vanhempien vallassa näissä tapauksissa, pilaavatko lapsen elämän, vai onko heillä uskonnon vapaus sitten kun asiat ymmärtävät.
Omien lasteni kohdalla olen noudattanut täysin päinvastaista periaatetta. Olen ajatellut, että "vapaus on paras kahle" ja se on toiminut täydellisesti.
Olen perustellut lapsilleni, miksi en toimi noin tai näin ja miksi heidänkään ei pitäisi, mutta olen korostanut aina sitä, että luotan heidän omaan arvostelukykyynsä ja että he ovat aina rakkaita ja tervetulleita kotiin, vaikka millaisen virhearvioinnin jälkeen ja meillä on mitä parhaat välit lasten kanssa. En edes voisi pakottaa lapsiani mihinkään, tiedän niin hyvin, miltä se tuntuu.
Myös rakkauden näyttäminen lapsille on hyvin tärkeää, varmaan kahdestakin syystä: koska minulle ei koskaan näytetty rakkautta, enkä tuntenut itseäni rakastetuksi ja olen runsaalla hellimisellä ehkä myös yrittänyt hyvittää lapsilleni sitä, että olimme yksinhuoltajaperhe. Nythän lapset on jo lähteneet maailmalle ja onneksi pystyvät oikein hyvin kaikki sitoutumaan pitkään parisuhteeseen.
Täytynee ehkä ajatella niin, että ilman näitä kokemuksiani en olisi ollut vanhemman roolissa näin viisas .
Ehkei se elämä sitten ihan hukkaan mennytkään, kun nyt ajattelen !
Kiitos kaikille piristävistä ajatuksistanne.
Onhan tämä terapioista parasta, kun kertoilee jollekkin, jonka tietää ymmärtävän, mistä puhun.
-
- Viestit: 264
- Liittynyt: 11.01.2011 01:02
Re: Hukkaan mennyt elämä
Siitä oon ihan samaa mieltä että oikeus oikeesti valita mitä haluaa tehdä kunhan se ei ole rikollista...
Muutokset sukupolvien toistamissa "virheissä" ja ketjun katkaiseminen on ihmisrodun kannalta tärkeää. Ehkä pala palalta teemme tästä vähän mukavamman paikan kasvaa ja kehittyä. Ei ole ehkä ollut helppoa mutta kuulostaa viisaalta.
Muutokset sukupolvien toistamissa "virheissä" ja ketjun katkaiseminen on ihmisrodun kannalta tärkeää. Ehkä pala palalta teemme tästä vähän mukavamman paikan kasvaa ja kehittyä. Ei ole ehkä ollut helppoa mutta kuulostaa viisaalta.
Jokainen uloskäynti on sisäänkäynti johonkin muualle.
-
- Viestit: 264
- Liittynyt: 11.01.2011 01:02
Re: Hukkaan mennyt elämä
Ei todellakaan ole mennyt hukkaan. Paitsi siis ne alkuvuodet uskonnon suhteen. Itse kasvoin JT:ksi ja harmagedonin piti tulla ennen kuin mun koulu loppuu...Tienraivauksesta oli kyllä se hyvä puoli että oppi ihmissuhde spesialistiksi. Kehon kielen merkit on sen verran hyvin hallinnassa että meikäläistä on vaikea kusettaa jää meinaan heti kiinni.
Jokainen uloskäynti on sisäänkäynti johonkin muualle.
-
- Viestit: 2455
- Liittynyt: 28.04.2007 12:43
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Hukkaan mennyt elämä
Tervetuloa palstalle! Toivottavasti saat apua täältä jatkossakin.
Let me go Master I hate you so
-
- Viestit: 136
- Liittynyt: 11.06.2007 04:04
- Paikkakunta: muuttanut keskisuomeen
Re: Hukkaan mennyt elämä
Tervetuloa kirjoittelemaan ja lukemaan kohtalo- ja myös ikätovereiden ajatuksia.
-
- Viestit: 443
- Liittynyt: 27.09.2007 11:22
Re: Hukkaan mennyt elämä
Itseänikin jossain vaiheessa kovasti suretti se, että osa elämästä mennyt hukkaan pyöriessä jt-kuvioissa.
Nyt asiasta jotenkin päässyt yli ja mulla onkin sellainen elämän asenne,että muiden mielipiteet ei paljon hetkauta. Ennen piti koko ajan nuolla jonkun...tiedätte kyllä mitä ja kumarrella sinne tänne ja sittenkään ei kelvannut. Nyt elän miten haluan, saan siitä toki kritiikkiä niskaani,mutta olen opetellut olemaan välittämättä. En anna loppu elämäni valua sormieni välistä ja pokkuroida muita turhan takia. Tästä loppu elämästä minä päätän itse, se on minun mottoni (=
Nyt asiasta jotenkin päässyt yli ja mulla onkin sellainen elämän asenne,että muiden mielipiteet ei paljon hetkauta. Ennen piti koko ajan nuolla jonkun...tiedätte kyllä mitä ja kumarrella sinne tänne ja sittenkään ei kelvannut. Nyt elän miten haluan, saan siitä toki kritiikkiä niskaani,mutta olen opetellut olemaan välittämättä. En anna loppu elämäni valua sormieni välistä ja pokkuroida muita turhan takia. Tästä loppu elämästä minä päätän itse, se on minun mottoni (=
-
- Viestit: 2455
- Liittynyt: 28.04.2007 12:43
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Hukkaan mennyt elämä
sorbet kirjoitti:Itseänikin jossain vaiheessa kovasti suretti se, että osa elämästä mennyt hukkaan pyöriessä jt-kuvioissa.
Nyt asiasta jotenkin päässyt yli ja mulla onkin sellainen elämän asenne,että muiden mielipiteet ei paljon hetkauta. Ennen piti koko ajan nuolla jonkun...tiedätte kyllä mitä ja kumarrella sinne tänne ja sittenkään ei kelvannut. Nyt elän miten haluan, saan siitä toki kritiikkiä niskaani,mutta olen opetellut olemaan välittämättä. En anna loppu elämäni valua sormieni välistä ja pokkuroida muita turhan takia. Tästä loppu elämästä minä päätän itse, se on minun mottoni (=
Let me go Master I hate you so