uskoin joulupukkiin, nyt olen ajoulupukisti

[ajoulupukisti]

En halua nyt ilmaista kovin selvästi omaa tarinaani, varsinkaan yksityiskohtien osalta. Olen vielä ns. mukana totuudessa. On muutama ihminen, joista välitän. Enemmän kuin itsestäni. Varsinkin heidän surunsa kuolemaa pahemmasta kohtalostani on se puukko, joka pyörii haavassani. Pettymyksen tuottaminen välittämilleen ihmisille on yksi rankimmista kokemuksista, mitä ihminen voi kokea. Se päivä tulee, kun minun täytyy olla rehellinen kaikille ja ennen kaikkea itselleni, mutta vielä lykkään sitä eteenpäin.

Nuoruudessani sain JT:ien kirjallisuutta (kotopuolessani oltiin myötämielisiä todistajuutta kohtaan). Mielessäni on erityisesti Kirjani Raamatun kertomuksia -kirja. Kuuntelin sen kasetilta uudestaan ja uudestaan, selatessani kirjaa. Aloin "tutkimaan" hieman ennen murrosikääni.

Aloin käymään säännöllisesti kokouksissa ja konventeissa. Pienen johdattelun jälkeen olin kastamaton julistaja. Ja joistain ongelmistani huolimatta päätin lopulta käydä kasteella kypsässä 16 vuoden iässä.

Varhaisaikuusuudessa sekoilua ja oikeuskomitea... eivät erottaneet.

Uskoin sydämeni pohjasta olevani totuudessa. Dogmaattisesti jauhoin mielessäni näitä ajatukset pysäyttäviä juttuja. "Tämä on totuus" ----> siitä sitten niitä mahtavia järkeilyjä. Kristuksen alamainen hänen Valtakunnassaan ----> ja lisää niitä mahtavia järkeilyjä.

Tasavuosia tuli täyteen ja olin niin sanotusti huonosti mukana totuudessa. Ikäkriisi pistää miettimään elämää ja tulevaa. Aloin katselemaan youtuubasta videoita kreationisteista ja heidän älyttömistä epätieteellisistä väitteistään. Epäilyksen siemenet oli kylvetty. Ne tulisivat itämään.

Sydän pamppaillen tarkastelin myös ns. luopiomateriaalia. Pelkäsin, että saatana nappaa minut. Mikä fobia! Aivan käsittämätöntä näin jälkikäteen, mutta nyt ymmärrän, että mieleeni istutettiin tämä fobia. Monet tasapainoiselta vaikuttavat youtube "luopiot" suosittelivat Crisis of Conscience -kirjaa. Latasin sen netistä ja luin sen. Sen jälkeen en enää ollut entiseni. Ihminen! Ihmisten muodostama järjestö inhimillisine järkeilyineen ja inhimillisine ominaisuuksineen. Vain ihmisiä.

Kun tajusin järjestön olevan vain kaunis fantasia Jumalan järjestön maallisesta osasta, koko korttitalo tuli alas rymisten. Sain osani kauhusta ja pelosta. Olin menettänyt uskoni täysin. Oli alaston ja avuton olo. Kaikki paha maailmassa korostui ja kauhu tuli sisään. Avuttomuus tuntui olevan se jokin, mikä oli dominoivaa. "Isäni" ja "äitini" oli kuollut.

Nyt kun aikaa on kulunut, näkee, että ihmisissä on kuitenkin hyvää. Joten olen pohjimmiltani optimisti. Meillä on kaikki kyky olla kilttejä ja hyviä toisillemme. Kaikki "maailmalliset" eivät ole ilkeitä, moraalittomia paskiaisia, vaan ihan hyviä ihmisiä (ilkeitä on toki, myös järjestön sisällä, pitää vain oppia tunnistamaan ne).

Pitää tuntea ihmisen olemus yleensä, sekä itsensä. Silloin voi nähdä maailman sellaisena kuin se on.

Toivon kaikkea hyvää niille, jotka kamppailevat sen ajatusviruksen kanssa, minkä joku kultti on istuttanut. Oikeilla terapiamuodoilla se lähtee, jättäen vain muistot ja työkalut haitallisen mielenhallinnan tunnistukseen.

[Kaarmis]

Mielenkiintoista, sanoisi tähän Pasilan hahmo...

Oli mukava lukea tarinaasi. Yhä enemmän pistää miettimään, kuinka paljon seurakunnissa ja toimettomina on ihmisiä, joille on selvinnyt totuus Totuudesta, mutta eivät syystä tai toisesta pysy irtautumaan Järjestöstä. Olisi niin mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa keskusteluja tyyliin "ai SINULLAKIN on voimakkaita erimielisyyksiä oppikysymyksistä?" (siis keskustelut joita ei koskaan käydä...).

[Mag Mell]

Mukava kun esittäydyit. Tervetuloa joukkoon tummaan, vaikka oletkin tainnut jo hetkisen aikaa osallistua foorumikeskusteluihin postauksilla, joista monet ovat aiheuttaneet nyökyttelyä.

[bbq]

Sydän pamppaillen tarkastelin myös ns. luopiomateriaalia.

Tuosta palautuikin mieleeni offtopic-kysymys.. Hän, joka julkaisi pari vuotta sitten BitAddict-saitilla pdf-julkaisun Jehovan todistajien oppien epäkohdista, ilmoittautukoon minulle

Mokoma dokumentti kun kylvi allekirjoittaneeseen ensimmäiset epäilyksen siemenet ja lopulta vapautti jossain vaiheessa minut ahdistavasta paskat-housussa-Harmagedoniin?-pelosta. Ja avarti muutenkin kummasti elämänkatsomusta jne.

[rippeli]

Tervetuloa palstalle näin virallisemmin !!

[Jaakob]

Pettymyksen tuottaminen välittämilleen ihmisille on yksi rankimmista kokemuksista, mitä ihminen voi kokea.

Tämä on niin totta. Omalla kohdallani olen pettänyt vanhempani sekä sisarukseni, tai siltä ainakin tuntuu. Vaan toisaalta, joko petät muita tai sitten itseäsi. Itsesi kanssa tulet kuitenkin viettämään paljon suuremman ajan elämästäsi, joten päätökset sitten sen mukaan... Näin ainakin minulla.