Naurattais jos ei itkettäis

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Viljo
Viestit: 1100
Liittynyt: 28.04.2007 13:13
Paikkakunta: Helsinki

Re: Naurattais jos ei itkettäis

Viesti Kirjoittaja Viljo »

tosiuskomaton kirjoitti:Nyt toisella startilla en vain olisi enää niin nuori, en niin optimistinen, en mitenkään poikkeuksellinen kyky ikäisekseni.. Nuo piirteet ovat vaihtuneet pessimismiin, skeptisyyteen ja jopa katkeruuteen. On vaikeaa edes kuvailla, miltä elämänvoiman menettäminen tällä tavoin tuntuu.
Mulla on vähän saman tyyppinen tilanne koulutuksen suhteen: lykkäsin korkeakoulutusta koska Harmagedonhan oli ihan ovella. Nyt vanhempana olen joutunut toteamaan etten ole yhtä energinen kuin vaikkapa 15 vuotta sitten ja se vaikuttaa opintovalintoihin. Olen tuollut sellaiseen johtopäätökseen että tietyt ovet sulkeutuvat ellei niiden kautta pääse kulkemaan ajoissa. Tämä on mielestäni hieman surullinen tosiasia.
Annoin ihmisten huijata minua käyttäen keppihevosenaan Jumalaa, ikuista elämää ja oikeamielisyyttä. Aiempi positiivisuuteni, ennakkoluulottomuuteni ja itseluottamukseni on jossain, palasina ja kateissa.
Koska jehovantodistajat eivät kerro järjestönsä historiasta kuin vääristellyn version, niin uskovan ihmisen on helpompi ajautua heidän opetuksensa pauloihin. Toivottavasti löydät positiivisuutesi, ennakkoluulottomuutesi ja itseluottamuksesi mahdollisimman täysinä vielä uudestaan! :)
"Pienet totuudet syövät isoa valhetta palan kerrallaan" - tuntematon
Vieraas
Viestit: 3220
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Naurattais jos ei itkettäis

Viesti Kirjoittaja Vieraas »

Viljo kirjoitti:
tosiuskomaton kirjoitti:Nyt toisella startilla en vain olisi enää niin nuori, en niin optimistinen, en mitenkään poikkeuksellinen kyky ikäisekseni.. Nuo piirteet ovat vaihtuneet pessimismiin, skeptisyyteen ja jopa katkeruuteen. On vaikeaa edes kuvailla, miltä elämänvoiman menettäminen tällä tavoin tuntuu.
Mulla on vähän saman tyyppinen tilanne koulutuksen suhteen: lykkäsin korkeakoulutusta koska Harmagedonhan oli ihan ovella. Nyt vanhempana olen joutunut toteamaan etten ole yhtä energinen kuin vaikkapa 15 vuotta sitten ja se vaikuttaa opintovalintoihin. Olen tuollut sellaiseen johtopäätökseen että tietyt ovet sulkeutuvat ellei niiden kautta pääse kulkemaan ajoissa. Tämä on mielestäni hieman surullinen tosiasia.
Samaa vikaa, tosi omassa tapauksessani paine jättää opiskelu vähiin tuli kotoa. Koskaanhan ei ole liian myöhäistä, mutta eipä niillä arvosanoilla enää paljon tee. Tuntuu, että jos akateemisen opiskelun on saanut alulle, sitä on helpompi myös jatkaa. Tiedän pari tapausta jotka ovat lähteneet yli kymmenen vuoden työputken jälkeen opiskelemaan maisterista tohtoriksi.

Itse sitä tuli tähdätyksi todella tyhmästi lahkon paineen takia matalalle opiskelun ja töiden suhteen. Yhtään omaa ajattelua vaativiin duuneihin pääsin vasta eroamisvaiheessa. Vaativammista töistä oli toisaalta apua tekosyynä jättää kokouksia väliin. Jotenkin lahko piti aivot tiiviisti jäässä, en ainakaan minä kyennyt ajattelemaan itsenäisesti. Ei olisi varmaan akateeminen opiskelukaan onnistunut lahkokasvatuksen takia. Pääsin loppujen lopuksi tekemään mitä halusin, mutta toistakymmentä vuotta myöhässä ja käytännön kautta, hukatut vuodet vähän harmittavat.
Video ei ollut ohjeistusvideo.
tosiuskomaton
Viestit: 82
Liittynyt: 15.03.2011 21:28

Re: Naurattais jos ei itkettäis

Viesti Kirjoittaja tosiuskomaton »

Kiitos vastauksistanne.
Vieraas
Viestit: 3220
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Naurattais jos ei itkettäis

Viesti Kirjoittaja Vieraas »

tosiuskomaton kirjoitti:Kiitos vastauksistanne.
Jos vain on mahdollista, niin ammattilaisen antamasta terapiasta voi olla hyötyä pahimpiin vaiheisiin, vaikka helppoa ja halpaa se ei välttämättä ole. Jaksamista!
Video ei ollut ohjeistusvideo.
tosiuskomaton
Viestit: 82
Liittynyt: 15.03.2011 21:28

Re: Naurattais jos ei itkettäis

Viesti Kirjoittaja tosiuskomaton »

Vieraas kirjoitti:
tosiuskomaton kirjoitti:Kiitos vastauksistanne.
Jos vain on mahdollista, niin ammattilaisen antamasta terapiasta voi olla hyötyä pahimpiin vaiheisiin, vaikka helppoa ja halpaa se ei välttämättä ole. Jaksamista!
Olen käynyt juttelemassa. Ja vaikka nyt hieman synkkä fiilis onkin, niin tiedän kyllä saavani elämästä kunnon otteen. Ulkoisesti kaikki on hyvin, mutta pään sisällä asiat pitää saada kunnolla selviksi ja järjestykseen, jotta uutta voi alkaa rakentaa.

edit: Kiitos tsempeistä!
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Naurattais jos ei itkettäis

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

tosiuskomaton kirjoitti:Ulkoisesti kaikki on hyvin, mutta pään sisällä asiat pitää saada kunnolla selviksi ja järjestykseen, jotta uutta voi alkaa rakentaa.
Pään sisällä sitä on työmaata vuosiksi, tein sitä "tausta-ajona" 25 vuotta, mutta ei havaittavaa apua. Sitten sain nettiliittymän ja jo muutamassa viikossa iänikuiset painajaiseni katosivat. Maksoin melko pienen hinnan painajaisten karkoituksesta, satunnaisia valvottuja öitä nettiä lukiessa, plus tietysti valvotut päivät. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että itse olisin "(ylä)päätyössä" päässyt tässä kokonaisuudessa vielä vähemmällä jos olisin jo tuolloin pyrkinyt muiden entisten jehovantodistajien yhteyteen.
Mievaan
Viestit: 487
Liittynyt: 14.10.2011 00:15

Re: Naurattais jos ei itkettäis

Viesti Kirjoittaja Mievaan »

Usko tai älä kyllä tuokin vaihe jää. Voin sanoa kokemuksesta =) Minua auttoivat muutama nettikaveri, joille purin vetutustani. Ja tietysti rakastava puoliso, joka näytti "normaalin" (lue ei jt maailman), kyseenalasti ja laski jopa leikkiä jt säännöistä. Aikaa siihen menee, välillä menee paremmin joskus huonommin. Muutamat miitit ex-jt kanssa näytti etten ole yksin, meitä on paljon, sai pölistä ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät...Sai nauraa ja itkeä, puhua suunsa puhtaaksi, ilman pelkoa että, joku kantelee vanhimmille ja pian istuu komitea edessä. *tsemppiä täältäkin*
tosiuskomaton
Viestit: 82
Liittynyt: 15.03.2011 21:28

Re: Naurattais jos ei itkettäis

Viesti Kirjoittaja tosiuskomaton »

Kiitos :) !
Vastaa Viestiin