Yksinäisen keijun tarina

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
synniton
Viestit: 43
Liittynyt: 07.07.2010 18:04

Yksinäisen keijun tarina

Viesti Kirjoittaja synniton »

Jospa minäkin avautuisin tänne. :)

Olen nuori, vastikään järjestöstä eronnut nainen. Lapsesta asti minua kasvatettiin JT:ksi. Lapsuuteni oli melko onnellinen, eikä minulla ole niistä ajoista huonoja muistoja miltei ollenkaan, enkä tiedä kadunko JT-aikoja yhtään, minulla oli kivaa, hyviä ystäviä, joiden kanssa vietettiin paljon aikaa. Aina tunsin oloni kuitenkin erilaiseksi, riittämättömäksi ja tunsin olevani kadoksissa. Yritin kovasti luoda henkilökohtaista suhdetta Luojaan, mutta minusta tuntui, etten ikinä saanut vastauksia kysymyksiini kun rukoilin, luin kirjallisuutta ja yritin järkeillä "olisiko tässä nyt jotain vastausta minulle" - mutta silti Jumala tuntui aina niin kaukaiselta, vaikka elin kristillisten periaatteiden mukaan ihan prikulleen. Ajattelin, että kaste muuttaisi asian ja niinpä vihkiydyin ja menin kasteelle. Ensimmäiset kuukaudet kasteen jälkeen oli todella hyvä olo, kaikki onnittelivat hyvästä ratkaisusta ja tunsin, että minut on vihdoin hyväksytty niin muiden kuin Jumalan edessä. Mieltä painoi tosin se asia, että Jumala tuntui yhtä kaukaiselta kuin aina ennenkin. Olin hirvittävän yksinäinen. Kasteen jälkeen jaksoin vielä muutaman vuoden, mutta sitten ote alkoi herpaantua. Kokouksissa ja konventeissa tuntui olevan aina samat puheet, samat aiheet, enkä saanut enää iloa palveluksessa. Pikku hiljaa siis hiivuin pois toimettomuuteen.

Vaihdoin kaupunkia, uuden alun toivossa ja tapasin (maailmallisen) miehen, johon rakastuin, ja jonka kanssa olemme nyt muutaman vuoden olleet yhdessä. Pelkäsin kertoa hänelle taustoistani, ja teinkin sen vasta äskettäin. Yllätyksekseni hän otti asian hyvin ja kehotti minua tekemään omat päätökseni omassa rauhassa. Puolisen vuotta taisin asiaa mietiskellä, pelkäsin kertoa perheelleni & ystävilleni, koska en halunnut aiheuttaa heille mielipahaa. Rohkaistuin kuitenkin eräänä päivänä ja lähetin perheelleni kirjeen, jossa kerroin kaikesta. Samana päivänä kävin maistraatissa eroamassa järjestöstä. Sain perheeltäni erittäin rakkaudellisen kirjeen takaisin, jossa ilmoitettiin, etteivät he aio katkaista välejä minuun, koska se olisi väärin. Siinä vaiheessa suuri kivi vierähti sydämeltäni pois. Pian tämän jälkeen sain kirjeen myös eräältä pitkäaikaiselta ystävältäni (jt), joka ilmoitti ettei hänkään aio luopua minusta, ja haluaa olla edelleen hyvä ystävä kanssani. Voi olla, että asiaan vaikuttaa myös se, etten vastusta järjestöä. Ne ihmiset, joita siellä tunsin, olivat sydämellisiä ja ihan tavallisia ihmisiä, enkä koskaan kokenut heidän puolestaan vääryyttä. Jos he kokevat olevansa onnellisia järjestön palveluksessa, ei minulla ole sitä vastaan mitään. Itse koen olevani onnellisempi näin, jokainen tehköön omat ratkaisunsa.

http://www.youtube.com/watch?v=dyAZzfUngqg
RaM

Re: Yksinäisen keijun tarina

Viesti Kirjoittaja RaM »

Kiitos kokemuksestasi. Sinulla on ollut poikkeuksellisen hyvää tuuria. Toivotaan että se jatkuu. :)
Natsku
Viestit: 282
Liittynyt: 18.08.2008 15:40
Paikkakunta: NZ/Australia

Re: Yksinäisen keijun tarina

Viesti Kirjoittaja Natsku »

Tervetuloa kirjoittelemaan! :D
nabander
Viestit: 190
Liittynyt: 02.11.2010 22:40

Re: Yksinäisen keijun tarina

Viesti Kirjoittaja nabander »

Tervetuloa,

Tosiaan hienoa että lähipiirissäsi on vakaa aikomus olla jättämättä sinua yksin. Asiaa helpottanee osaltaan että olet käynyt eroamassa vain maistraatissa, voi olla että seurakunnan näkökulmasta et ole edellenkään eronnut, toimeton vain. Jollen ole aivan väärin antanut itseäni informoida niin tuolta maistraatista tiedot eivät mene mihinkään eteenpäin.

Tarinassasi kosketti tosiaan tuo tilanne ettei Luojaan tullut semmoista vahvaa henkilökohtaista sidettä. Samankaltaisia kokemuksia itselläkin, katson ennemminkin etten tehnyt totuudesta omaa, mutta väistämättä se myös johti siihen ettei sitä henkilökohtaista sidettä Luojaan löytynyt. En voi tosiaankaan sanoa että Jumala olisi jollain tasolla ollut paras kaveri. Sinullakin ihan selvästi kovaa yritystä oli, mutta toisin kävi.

Hienoa että olet harmoniassa itsesi kanssa ja elämä sujuu, komppaan sinua myös siinä että annat puolestasi järjestössä onnellisten jatkaa sillä linjalla. Kukin löytäköön oman onnensa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kunnoittavasti teidän

Nabander

Olen luvannut vaieta nykyisistä ajatuksistani, siitä mikä koskee entisiä ajatuksiani ei sovittu mitään
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Yksinäisen keijun tarina

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

RaM kirjoitti:Kiitos kokemuksestasi. Sinulla on ollut poikkeuksellisen hyvää tuuria. Toivotaan että se jatkuu. :)
Yhdyn edelliseen puhujaan...

Itse en koskaan edes kunnolla uskonut jumalaan, siitä huolimatta palloilin jeppulana 14 vuotta, plus lapsuuteni/nuoruuteni 13 vuotta kastamattomana. Nekin vuodet olis voinu viettää paremmin, mutta en ole katkera...
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Yksinäisen keijun tarina

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Tervetuloa kirjoittelemaan. Sinulla taitaa olla aika fiksu ja tasapainoinen perhe. Hieno homma.
Let me go Master I hate you so
Jaakob
Viestit: 707
Liittynyt: 28.04.2007 14:43

Re: Yksinäisen keijun tarina

Viesti Kirjoittaja Jaakob »

nabander kirjoitti:Jollen ole aivan väärin antanut itseäni informoida niin tuolta maistraatista tiedot eivät mene mihinkään eteenpäin.
Kyllä ne menevät Beteliin ja seurakuntaankin, mutta JT:t toimivat tässäkin omavaltaisesti eivätkä katso tätä laillista eroamista "aidoksi" eroamiseksi. Tavallaan ärsyttävää, mutta toisaalta ihan hyvä noin ihmissuhteiden säilyttämisen kannalta.


Aloittajalle tervetulotoivotukset :)
Religion was created when the first conman met the first fool
-Mark Twain
Punainen
Viestit: 40
Liittynyt: 26.10.2010 19:03
Paikkakunta: Helsinki

Re: Yksinäisen keijun tarina

Viesti Kirjoittaja Punainen »

Mulla on vähän sama juttu kuin sulla omaisten suhteen, olen hyvissä väleissä heidän kanssaan. Aikaisemmin he antoivat/lähettivät mulle lehtiä, pyytelivät kokoukseen, konventtiin, yrittivät jutella uskon asioista, mutta jokin aika sitten sanoin, että en tule koskaan palaamaan enkä usko näihin asioihin. Sen jälkeen koko uskonto on ollut tabu, virtahepo olohuoneessa :) Miten sulla on, tuputtaako sun perhe sulle vielä uskon juttuja, odottaen että palaat vielä takaisin?
synniton
Viestit: 43
Liittynyt: 07.07.2010 18:04

Re: Yksinäisen keijun tarina

Viesti Kirjoittaja synniton »

Punainen kirjoitti:Mulla on vähän sama juttu kuin sulla omaisten suhteen, olen hyvissä väleissä heidän kanssaan. Aikaisemmin he antoivat/lähettivät mulle lehtiä, pyytelivät kokoukseen, konventtiin, yrittivät jutella uskon asioista, mutta jokin aika sitten sanoin, että en tule koskaan palaamaan enkä usko näihin asioihin. Sen jälkeen koko uskonto on ollut tabu, virtahepo olohuoneessa :) Miten sulla on, tuputtaako sun perhe sulle vielä uskon juttuja, odottaen että palaat vielä takaisin?
Tästä on vielä sen verran lyhyt aika ettei olla ehditty olemaan niin paljon tekemisissä, mutta uskoisin heidän ottavan sen linjan, etteivät puhu mun kanssani hengellisistä asioista enää. Ainakin näin mulle joskus nuorena sanoivat, kun kysyin, että miten erotettuun perheenjäseneen sitten suhtaudutaan. Voi olla kyllä, että saattavat ohi mennen mainita, että mun kannattaisi vielä harkita tekemisiäni.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Yksinäisen keijun tarina

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

synniton kirjoitti:Tästä on vielä sen verran lyhyt aika ettei olla ehditty olemaan niin paljon tekemisissä, mutta uskoisin heidän ottavan sen linjan, etteivät puhu mun kanssani hengellisistä asioista enää. Ainakin näin mulle joskus nuorena sanoivat, kun kysyin, että miten erotettuun perheenjäseneen sitten suhtaudutaan.
Kyseinen "linja" oli Vt-seuran nykykarttamista edeltänyt ohje, jota sitten kiristettiin 1980-luvulla. Olisi sinulle helpotus jos pitäytyisivät tuohon "vanhaan valoon".
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Vastaa Viestiin