Orpona muusikkona seurakunnassa

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Orpona muusikkona seurakunnassa

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 04.08.2011 19:25

Kultakala kirjoitti:Vaikuttaisi siltä, että jos kerran jonkinlaisesta "maailmanlopusta" puhuu, niin pakko sille on jotakin päivämääriä tai vuosilukuja "ennustaa" (että antaisi uskottavan vaikutelman, ainakin siihen määräaikaan asti).
Raskauttavinta asiassa on, että valtaosa vuosiluvuista on yhtä ja samaa perusteetonta raamattunumerologiaa ja siis kaupatty jäsenistölle raamatullisena totuutena. Vielä senkin jälkeen kun aivan jokainen lukuisista ennustuksista on mennyt pieleen, on Vt-seuralla otsaa esittää olevansa muiden uskontojen yläpuolella.
Eihän ketään muuten kiinnostaisi tai jännittäisi kuinka käy...
Maailmanlopun läheisyys on aina ollut Vt-tarjouksessa. Aiemmin vuosiluvulla, nyt Vt-pian.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.

Kultakala
Viestit: 67
Liittynyt: 01.08.2011 12:34
Paikkakunta: Oulu

Re: Orpona muusikkona seurakunnassa

Viesti Kirjoittaja Kultakala » 05.08.2011 21:19

Suuret kiitokset sinulle RaM siitä kirjalinkistä.

Se mitä siitä kirjasta sai käsitystä hallintoelimen toiminnasta Franz Raymondin kirjoittamana,
oli kyllä veret seisauttavaa luettavaa...
Nyt tuntuu, että on ihan rikki, poikki, hajalla tuollaisen lukemisen jälkeen. Että eipä siinä sitten,
kuin kyhäämään maailmankuvaa uudelleen...
Miten sitä voikaan elää ihminen pimennossa! Ihan puistattaa, kun miettii että on osallisena tuollaiseen järjestöön. Ja nuori kun olen (ja vanhempani tulivat mukaan v. 1977), niin siitäpä meni sen 75-luvunkeikutukset oikein sulavasti ohi. En ole ikinä edes kuullut sitä loppua povattavan sille vuodelle!

Että on ollu melekoset viisi päivää täällä Veljesseurassa rekisteröityneenä :)
Antoisaa aikaa, ku Vt-kakkulat lentää silmiltä kertaheitolla. :)

Mutta se eroaminen... on niin niin pelottavaa... Tai sitten vain pelkään liikaa.
Miten ja mistä aloittaa? Erokirje? Hiipuminen?
Kaikki pyörii nyt päässä ihan hirmusena sekamelskana.
Quid sum miser tunc dicturus?
Quem patronum rogaturus,
cum vix justus sit securus?

RaM

Re: Orpona muusikkona seurakunnassa

Viesti Kirjoittaja RaM » 05.08.2011 21:24

Samanlaisia tuntemuksia minullakin aikoinaan oli kun luin sitä. Anna asioiden ihan rauhassa loksahdella paikoilleen. Kyllä ne ajatuksen ja tuntemukset siitä selkeytyvät ja kun oppii luottamaan omaan ajattelukykyyn sekä tiedostaa sen, että hallintoelin eli uskollinen ja ymmärtäväinen orja jumalan kanavana on täyttä kusetusta, niin maailma saa uusia mittasuhteita. Lue tuo avaukseni koskien Russellia.

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Orpona muusikkona seurakunnassa

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 05.08.2011 23:49

Kultakala kirjoitti:Ja nuori kun olen (ja vanhempani tulivat mukaan v. 1977), niin siitäpä meni sen 75-luvunkeikutukset oikein sulavasti ohi. En ole ikinä edes kuullut sitä loppua povattavan sille vuodelle!
Historia toistaa itseään, 1950-luvun alusta muistan kuinka toistamiseen viitattiin 1919 ja 1922 Cedar Pointin konventteihin saarnaamisen lähtölaukauksina. Vasta noin 15 vuotta sitten käsitin, että tuo saarnaaminen olikin todellisuudessa loppurynnistys ennen vuoden 1925 maailmanloppua, josta en ollut aikaisemmin kuullut. Mitä sitten tulee vuoden 1975-maailmanloppuun, niin monet nuoremmat todistajat ymmärrettävästi kiistävät kyseisen maailmanlopun ennustelun.
Mutta se eroaminen... on niin niin pelottavaa... Tai sitten vain pelkään liikaa.
Miten ja mistä aloittaa? Erokirje? Hiipuminen?
Hiipuminen jos haluat karttaa karttamista, erokirje ainoastaan jos sinulla on valmiina B-suunnitelma (esimerkiksi uusi ystäväpiiri ja valmiit vastaukset eron perusteisiin jne).
Kaikki pyörii nyt päässä ihan hirmusena sekamelskana.
Se sekamelska on laantunut muillakin, miksi se ei laantuisi sinullakin.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.

Jaakob
Viestit: 703
Liittynyt: 28.04.2007 14:43

Re: Orpona muusikkona seurakunnassa

Viesti Kirjoittaja Jaakob » 26.08.2011 21:06

Kovin tutulta kuulostaa tämä tarina. Itse muistan katselleeni kokouksissa ja konventeissa ympärillä olevia ihmisiä jotenkin jopa kateellisena siitä, miten heillä näytti olevan uskoa johon en itse sitten kertakaikkiaan kyennyt. Oletin minussa olevan jotain vikaa. Onneksi jälkeenpäin on tajunnut, että vika olikin niissä muissa... :lol:
Religion was Created when the First Conman met the First Fool
-Mark Twain

Bunica
Viestit: 130
Liittynyt: 15.08.2009 19:11

Re: Orpona muusikkona seurakunnassa

Viesti Kirjoittaja Bunica » 29.08.2011 12:09

Hei Kultakala!

Kirjoitin sinulle yksityisen viestin :)

Tässä en malta olla mainitsematta muutamia ajatuksia, joita kuulin lauantaina Lapualla filosofia-seminaarissa. Ensimmäinen ajatus kuuluu: uskonnottomuus ei automaattisesti merkitse henkisyyden tai hengellisyyden puutetta, kovia arvoja ja moraalittomuutta, samoin kuin kristityksi tunnustautuminen ei merkitse automaattisesti henkisyyttä ja hengellisyyttä, oikeita arvoja ja hyvää moraalia. Kristityillä, edustivatpa he sitten mitä suuntausta tahansa, ei ole yksinoikeutta noihin asioihin, vaikka he mielellään niin väittävätkin (erityisesti fundamentalistiset ryhmät kuten Jehovan todistajat).

Toinen ajatus oli seminaarikeskustelussa siteerattu piispa Kari Mäkisen toteamus: "Raamattu on Jumalan kirjoituttama, ihmisten kirjoittama ja ihmisten tulkitsema." Itse painottaisin noita kahta viimeistä. Ensimmäisestä en ole ollenkaan varma, mutta vaikka se pitäisikin paikkansa - en todellakaan tiedä - niin nuo kaksi viimeistä tekee Raamatun käyttämisestä ihmisen ojentamisessa ja opettamisessa kovin, kovin suhteellista.

Kultakala
Viestit: 67
Liittynyt: 01.08.2011 12:34
Paikkakunta: Oulu

Re: Orpona muusikkona seurakunnassa

Viesti Kirjoittaja Kultakala » 30.08.2011 19:55

"Ensimmäinen ajatus kuuluu: uskonnottomuus ei automaattisesti merkitse henkisyyden tai hengellisyyden puutetta, kovia arvoja ja moraalittomuutta"

Todistajat osaavat kyllä melko perusteellisesti ummistaa silmänsä maailmassa tapahtuvilta hyviltä asioilta.
Ja aina vedotaan siihen millaista "oikeanlaisen" hengellisyyden pitäisi "oikeasti" olla...
Quid sum miser tunc dicturus?
Quem patronum rogaturus,
cum vix justus sit securus?

lavanpalvelija
Viestit: 492
Liittynyt: 27.12.2008 16:31

Re: Orpona muusikkona seurakunnassa

Viesti Kirjoittaja lavanpalvelija » 01.09.2011 15:41

Kultakala kirjoitti:"Ensimmäinen ajatus kuuluu: uskonnottomuus ei automaattisesti merkitse henkisyyden tai hengellisyyden puutetta, kovia arvoja ja moraalittomuutta"

Todistajat osaavat kyllä melko perusteellisesti ummistaa silmänsä maailmassa tapahtuvilta hyviltä asioilta.
Ja aina vedotaan siihen millaista "oikeanlaisen" hengellisyyden pitäisi "oikeasti" olla...
Uskonnollisuuden ja uskonnottomuuden käsite riippuu ihmisen omista mielikuvista. Usein uskovaiset tietävät mikä on absoluuttisen oikeaa hengellisyyttä ja miten tosi usko määritellään.
Varjo seuraa, halusit tai et.

Pehmoluopio
Viestit: 1559
Liittynyt: 28.04.2007 18:24
Paikkakunta: Hanko

Re: Orpona muusikkona seurakunnassa

Viesti Kirjoittaja Pehmoluopio » 03.10.2011 21:53

Kultakala kirjoitti:Olen ajatellut ottaa ”aikalisän” uskonnollisiin pohdintoihin, mutta ne puskevat sinnikkäästi esille vaikka haluaisi antaa asian hautua kaikessa rauhassa. Mitäs täällä oltaisiin mieltä, miten edetä pohdinnoissa eteenpäin? On ollut hieno huomata, että ei tarvitse olla yksin näiden ajatusten kanssa. Täällä on ollut ilo lukea samankaltaisista tapauksista ja epäilyksen aiheista. Kiitoksia tästä sivustosta.
Minä olen tutkinut Raamattua ja "totuutta" välillä kuumeisesti Jehovan todistajista valmistumiseni jälkeen ja minulla on omat ajatukseni asiasta. 14 vuotta ja nyt minua kiinnostaa esoteriikka ja Nag Hammadin käsikirjoitukset ja Barbara Thiering.

Minun keskeisin ajatukseni on se, että Raamattu on absoluuttisesti väärässä. Raamattu ei ole pelkästään tieteellisesti väärin, vaan se johtaa myös moraaliseen vääryyteen. Jehovan todistajat ovat tästä hyvä esimerkki. Mutta, kysymys kuuluu - MIKSI ja MITEN se on väärin.

Jehovan todistajana olet joutunut todistamaan, miten Raamattu on oikeassa. Nyt se onkin väärässä, mutta se onkin työkirja. Oikaise Raamattu. Sitähän Jehovan todistajatkin ovat yrittäneet tehdä, mutta eivät kehtaa myöntää.

Tällöin huomasin, että Raamattu saattaa sittenkin olla oikeassa, mutta se on kirjoitettu kahdessa tasossa. Ensimmäinen taso on kirjallinen, toinen on allegorinen. Käsitä koko Raamattu sinulle tarjottuna tarinana.

Mitäpä, jos Jehova bluffaa?
dystheism (Greek δύσθεος "ungodly"), the belief that a god is not wholly good, and is possibly evil. Trickster gods found in polytheistic belief systems often have a dystheistic nature. One example is Eshu, a trickster god from Yoruba mythology who deliberately fostered violence between groups of people for his own amusement, saying that "causing strife is my greatest joy."
https://secure.wikimedia.org/wikipedia/ ... Misotheism

Minä voin tietysti olla hirveästi hakoteillä tästä. Ainakin valtavirran kristinuskon mukaan minä olen, sekä Jehovan todistajien, tietysti. (Valtavirran kristinuskon mukaan minä olen nykyään yhtä harhaoppinen kuin silloin kun olin JT) Mikä uskon rooli on siinä, jos kaikki on luettavissa kirjasta suoraan.

Tämä on ikään kuin hakkeroisi Raamattua. Raamattu on kuin koodi, joka pitää murtaa, eikä koskaan voi olla varma tuloksista. Jehovan todistajien tulokset tiedetään.

Se alkoi siitä, että rupesin JT-aikana miettimään vaihtoehtoisia laskelmia synteleialle. Päädyin siihen yksinkertaiseen toteamukseen, että lopun aika on 120 vuotta pitkä. 3 x 40. Aloitusvuodeksi otin vuoden 1879, Vartiotornin ilmestymisen. En ottanut tätä laskelmaa tosissani. Esitin spekulaation spekulaationa muutamalle jepulle. Valitettavasti he ottivat sen enemmän tosissaan kuin minä. Toinen spekulaatio oli se, kun valo kirkastuu keskipäivää kohti. Valo oli kirkkaimmillaan Jeesuksen aikana, tietysti. Kun tiedetään Aadamin syntymäajankohta ja keskipäivä, voidaan laskea, milloin tämä päivä loppuu.... tai sitten ei.
Ei se mitään. Kun keksii kilpailevan busineksen Vartiotorniseuralle, pienet möhlimiset on ymmärrettäviä, ei voi mennä pahemmin hakoteille kuin ne, nehän ovat JEHOVAN TODISTAJIA! :lol:
Miljoonat kohta kuolevat eivät eläneet koskaan

Pehmoluopio
Viestit: 1559
Liittynyt: 28.04.2007 18:24
Paikkakunta: Hanko

Re: Orpona muusikkona seurakunnassa

Viesti Kirjoittaja Pehmoluopio » 03.10.2011 23:02

Bunica kirjoitti:uskonnottomuus ei automaattisesti merkitse henkisyyden tai hengellisyyden puutetta, kovia arvoja ja moraalittomuutta, samoin kuin kristityksi tunnustautuminen ei merkitse automaattisesti henkisyyttä ja hengellisyyttä, oikeita arvoja ja hyvää moraalia.
No, tämä on truismi. Luulisi filosofeissa olevan hieman enemmän vääntöä kuin mitä tuon lausuminen ääneen vaatii.
Uskonnottomuus voi merkitä henkisyyden, hengellisyyden puutetta, kovia arvoja ja moraalittomuutta. Usein se merkitsee kanssa. Mikä on se punainen viiva, jonka ylittyessä uskonnottomat sanovat, että nyt me olemme epäonnistuneet, on aika palata takaisin uskontoon. Se punainen viiva on ollut kristinusko kilpailemassa tuossa vierellä. Mutta jos kristinusko poistuu, ei ole enää mitään mittakeppiä moraalille. Kristittyjenkin moraalin laita on niin ja näin, mutta silloin tällöin herää tarve kurssin tarkastamiselle.
Bunica kirjoitti: Toinen ajatus oli seminaarikeskustelussa siteerattu piispa Kari Mäkisen toteamus: "Raamattu on Jumalan kirjoituttama, ihmisten kirjoittama ja ihmisten tulkitsema." Itse painottaisin noita kahta viimeistä. Ensimmäisestä en ole ollenkaan varma, mutta vaikka se pitäisikin paikkansa - en todellakaan tiedä - niin nuo kaksi viimeistä tekee Raamatun käyttämisestä ihmisen ojentamisessa ja opettamisessa kovin, kovin suhteellista.
Tästäkin olen samaa mieltä, joskin ainoa peruste tämän hyväksymiselle on jonkin piispan arvovalta.
Miljoonat kohta kuolevat eivät eläneet koskaan

Kaarmis
Viestit: 3904
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Orpona muusikkona seurakunnassa

Viesti Kirjoittaja Kaarmis » 03.10.2011 23:39

"Se punainen viiva on ollut kristinusko kilpailemassa tuossa vierellä. Mutta jos kristinusko poistuu, ei ole enää mitään mittakeppiä moraalille. Kristittyjenkin moraalin laita on niin ja näin, mutta silloin tällöin herää tarve kurssin tarkastamiselle. "

Ihmisyys on toiminut mittakeppinä ennen kristinuskoakin. Ei Brasilian viidakon intiaanit harrasta ihmisuhreja, heillä on perheyhteisöt jne. Minä en usko, että kristinusko olisi tuonut mukanaan mitään itsearvoisesti parempaa.
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."

Pehmoluopio
Viestit: 1559
Liittynyt: 28.04.2007 18:24
Paikkakunta: Hanko

Re: Orpona muusikkona seurakunnassa

Viesti Kirjoittaja Pehmoluopio » 04.10.2011 10:44

Kaarmis kirjoitti:Ei Brasilian viidakon intiaanit harrasta ihmisuhreja, heillä on perheyhteisöt jne. Minä en usko, että kristinusko olisi tuonut mukanaan mitään itsearvoisesti parempaa.
No, on heilläkin jokin uskonto.
Kristinuskon käskyt ja kiellot tuntuvat vaikuttavan tehokkaimmin sellaisiin ihmisiin, jotka ovat törttöilleet ihan pohjalla. Olen usein sanonut, että Valtakunnansalikin toimii sosiaalisena ympäristönä sellaisille ihmisille, joilla ei olisi heidän henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella sosiaalista ympäristöä lainkaan tai se olisi huono.
Minusta nykyajan räikeä rasismi ja hommafoorumeiden hommailu johtuu kyynistymisestä, mikä johtuu uskonnon puutteesta. Karl Marxin mukaan uskonto oli oopiumia kansoille. Ehkä sellainen oopiumi on parempaa kuin että jengi heiluisi pesarin kanssa hajoittamassa pizzerioita.
Miljoonat kohta kuolevat eivät eläneet koskaan

Kultakala
Viestit: 67
Liittynyt: 01.08.2011 12:34
Paikkakunta: Oulu

Re: Orpona muusikkona seurakunnassa

Viesti Kirjoittaja Kultakala » 07.12.2011 17:55

No niin...
Tänään se sitten tapahtui. Kävin koulukaverini kanssa maistraatissa ja kirjoitin eropaperin, minkä jälkeen eron kunniaksi hörpimme kahvit koulumme kahviossa. Vaikka tulevaisuus huolettaa, niin uskallan silti olla luottavaisin mielin, kun rakkaat koulutoverit ovat luvanneet tukea tulevissa rytäköissä. Samaten isä sanoi kannustavasti ettei voi hylätä omaa lastaan. Ja hän sanoi, ettei uskonnonharjoittaminen saa todellakaan tuntua pahalta tai viedä elämänhalua. Tuntui niin mahtavalta kuulla nuo sanat oman isän suusta. Äiskän suhtautumista voi sitten vain arvailla... voi olla että sille itselleen iskee ne valtavat syyllisyydet, itsesyytökset ja itsesäälin tunteet...
Mutta näillä porhalletaan nyt eteenpäin ja katsotaan millaista se oma elämä oikeasti on.
Quid sum miser tunc dicturus?
Quem patronum rogaturus,
cum vix justus sit securus?

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Orpona muusikkona seurakunnassa

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 07.12.2011 18:54

Sulla on koossa se oleellinen ja tärkein, todellisia ystäviä ympärillä, sellaiset hakkaa mennen tullen - ja siinä välissäkin - ehdolliset saliystävät.

Kyllä se siitä, etenkin kun teksteistäsi näkyy se, että tiedät mitä teet. Voisi kuluneesti todeta, että mieluumin kertarysäys kuin ainainen kitinä.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.

Filippos
Viestit: 1139
Liittynyt: 30.09.2009 10:46
Paikkakunta: Oulu

Re: Orpona muusikkona seurakunnassa

Viesti Kirjoittaja Filippos » 07.12.2011 22:57

Onneksi olkoon rohkeasta päätöksestä! :) Oleminen helpottuu kertarysäyksellä, kun ei tarvi enää pelata elämäpeliä kaksilla eri korteilla.

Vastaa Viestiin