Liittyy ketjuun: http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?t=414Lehtiveli kirjoitti:Jees. Oletko itse millään tavalla järjestöön sidoksissa? Vai ainoastaan tuttavia JT:nä?
Tätini, joka tässä joutui tykityksen kohteeksi, ja äitini kuuluvat kastettuina järjestöön.
Joskus minun lapsuudessa, 60-luvun lopulla, äitini yritteli jotain lähentymistä lahkoon ja meillä pidettiin jonkin aikaa kirjantutkiskelujakin. Itsekin sain silloin nauttia hengen ravintoa. Jossain määrin uskoinkin harmagedoneihin ja muuhun - ja tiettyä pelon-traumaa olen kantanutkin mukanani ihan viimevuosiin asti.
En tiedä mitä tapahtui, mutta jossain vaiheessa tutkiskelut loppuivat ja äitinikin vietti vuosikaudet normaalia siviilielämää. Joskus 80-luvun lopulla ne olivat kuitenkin alkaneet uudelleen, mutta onnekseni olin ehtinyt paeta omilleni ja säästyin.
Kauempaa olen kuitenkin seurallut lahkon puuhastelua mm. naapurieni ja osin myös äitini ja hänen nykyisen miehensä välityksellä.
Äitini on niin vanha, että uskon hänelle olevan järjestötoiminnasta enemmän hyötyä kun haittaa ja hänet jätänkin rauhaan. Sen sijaan tätini on häntä lähes parikymmentä vuotta nuorempi, lähes minun ikäiseni, ja häntä olen nyt siis hiukan ojentanut.
Valmistauduin huolella asiaan, odotin sopivaa tilaisuutta, ja kun hän nyt avasi keskustelun uskonnosta, niin annoin palaa. Vaikka osasin odottaa lähes mitä tahansa reaktio oli kyllä yllätys.
Ensin sain tosiaankin vastaväitettä ja raamatunlausetta jne., mutta kun en lähtenyt siihen mukaan, vaan toimitin aina aiheen tiimoilta uutta dokumenttia, niin vastausten sävykin muuttui - lopulta lähes "puolustelevaksi", tyyliin "jos olen lahjoittanut hyvässä tarkoituksessa ja uskossa, niin minun omatuntoni on puhdas vaikka veljet pyyhkisivät seteleillä hanurinsa".
Näinhän se tietenkin myös on.
En voi sanoa nauttineeni tilanteesta.
Asia johon on uskonut syvästi (ja varmaan uskoo edelleenkin) ja kun lyödään nokan eteen paperia joka hyvin suurella todennäköisyydellä todistaa, että musta ei kaikilta osin olekaan valkoista, niin onhan se järkytys.
Ja suuri.
Jotenkin jopa toivon, että hän sivuuttaisi nyt koko asian ja antaa jäädä sen muhimaan. Olen tietyssä mielessä tehtäväni tehnyt ja osoittanut, että lahkolla on myös yönmustat, irvokkaat kasvot ja jos hän sen hyväksyy ja haluaa siitä huolimatta olla mukana toiminnassa, niin se on hänen, aikuisen ja itsenäisen ihmisen, oma asia.
Tilannetta ei yhtään helpota, että tätini on meille suhteellisen läheinen. Olen nyt muutaman kuukauden toiminut hänen tietokonekonsulttinaan ja olemme alkaneet harrastella myös sukututkimusta. Olemme vuosien mittaan aina ajoittain olleet yhteyksissä, mutta nyt viimeisen vuoden aikaan normaaliakin enemmän.
Tietyssä mielessä arvostan yleisemminkin näitä ruohonjuuritason lehdenmyyjämuurahaisia.
Varmaankin aika iso osa uskoo aidosti asiaansa ja tekee valtavan määrän henkisesti raskasta kenttätyötä. Henkilötasolla sitä ei voi olla arvostamatta ja se tekee tästä, ainakin itselle, sitäkin vaikeampaa - mikä lie luonnevamma...
Tällaisessa todistelutehtävässä on hyvä että on esimerkiksi tällainen veljesseura.org josta löytyy hiukan valmista materiaalia johon voi turvautua. Esimerkiksi tämä http://www.veljesseura.org/?q=node/44 artikkeli on erittäin hyvä, josta saa poimittua ihan aitojakin asiakirjoja asiansa tueksi.
Muuten olisinkin voinut jäädä alakynteen ja juttu olisi voinut jäädä suunsoiton ja mustamaalaamisen asteelle!
Oli mukava lukea hieman taustaasi. Toivottavasti saat vielä lisää apua sivustostamme, sillä juuri tällaisia tapauksia varten tätä sivustoa on mukava ylläpitää.