Tuskaa vuodesta toiseen

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
Taneli
Viestit: 2
Liittynyt: 11.02.2012 07:37

Tuskaa vuodesta toiseen

Viesti Kirjoittaja Taneli » 11.02.2012 08:33

Hei,
haluaisin kertoa teille hieman omakohtaisia kokemuksia siitä, kun on mennyt naimisiin ns ei aktiivisen JT:n kanssa.

Tapasin tulevan vaimoni jo 12 v sitten, heti alkuun kun tuli puhe hänen vanhemmistaan hän sanoi heidän olevan Jehovan Todistajia, itse hän sanoi olleensa aikaisemmin, mutta ei enää. Kaikki meni suhteessa aivan normaalisti, elimme ja seurustelimme normaalisti, mutta kun vaimon vanhemmat olivat tulossa emme voineet näyttää sitä että käytännössä asuimme yhdessä.

Menimme naimisiin ja kävimme appivanhempien luona, ystävällisiä ihmisiä, sanoivat suoraan olevansa jehovan todistajia ja kertoivat tavastaan kiittää ruoasta. Minusta ihan ok, elävät tavallaan ja me omallamme. Ei tarvinnut kauaa olla kylässä kun yhtäkkiä olikin autolla asiaa salille. Tässä vaiheessa sanoin appiukolle, että minä ainakin jään autoon ja vaimokin jäi. Ekalla käynnillä ei silleen painostettu enempää.

Huomasin vaimoni olevani tosi stressaantunut avioliiton alussa, subjektiivinen tulkintani oli se että anoppi puhelimessa kehotti parannukseen ja varmasti myös pelastamaan minut. Toisella käynnillä appivanhempien luona pyysin ettei minun tarvitse olla mukana ruokarukouksessa, anoppi kiivastui mutta sanoi heidän voivan uhrautua takiani. Ruokarukousta ei enää pidetty. Tämä oli lähinnä viesti minulta siihen, että tällaiset pienet viittaukset uskontoon ja haluun kertoa omasta oikeasta uskosta eivät minuun tehoa. Avioliittoni oli ja on koko ajan ollut tosi hyvä ja olen äärettömän iloinen vaimolleni siitä, että hän on kanssani. Alkuvuosina hän tosin oli hermoromahduksen partaalla ja oli myös kerran hyppäämässä parvekkeelta alas jolloin käännyimme lääkärin puoleen. Vaimoni ei koskaan ole yrittänyt käännyttää minua, eikä ole myöskään vaalinut JT:n oppeja. Painostus kotoa oli kuitenkin kovaa ja hän sai kuulla olevansa kelvoton.

Jossain vaiheessa sanoin appivanhemmilleni että kaikki olisi hyvin jos välttäisimme uskonnosta puhumisesta. Mielestäni appivanhemmat ovat sitä sinisilmäistä sorttia, jotka näkevät kaikissa muissa uskonnoissa vikoja, mutta jos omaa kritisoidaan ollaan luopioita. Näitähän järjestö tarvitsee ja haluaa lisää.

Jossain vaiheessa saimme lapsia ja silloin rakentavasti koitinkin keskustella siitä että valintaamme olla kertomatta mitään uskoon liittyvästä täytyy kunnioittaa. Kaikki menikin ihan hyvin, kunnes viimeisellä vierailullaan täällä purkautui taas tietty paine. En tiedä miten JT piireissä menee, mutta minun on kyllä sanottava että appivanhemmilleni maistuu alkoholi aika kiitettävästi. Ei juoda itseään huonoon tilaan, mutta oma tulkintani on ollut se, että turruttavat sillä pahaa mieltään. Jossain vaiheessa anoppi syytti minua vaimoni uskonnonvapauden viemisestä, tämän minä hyväksyn, vaikka se ei ole totta. Otan mielelläni syyn siitä että vaimoni ei ole mukana JT toiminnassa ja jos se on hänelle helpompaa että minä olen siihen syypää niin ok. Samana iltana appivanhemmat olivat myös kernaasti ottamassa lapsenlapsiaan kylään yksistään. Kun puhe oli mennyt tuollaiseksi, sanoin että ehdot ovat nämä: ei ruokarukousta, ei lapsia mukaan kokouksiin, ei mitään uskontoon liittyvää asiaa lapsille. Mielestäni nämä olivat aika itsestäänselviä vaatimuksia. Tähän appivanhemmat: joudummeko valehtelemaan kun lapset jotakin kysyvät, samassa appiukko tivaa minulta että otanko minä vastuun siitä että lapsille ei kerrota totuutta.

Tilanne oli mielestäni tosi ikävä, jälkeenpäin vasta ymmärsin että omassa kodissani valintojamme kritisoitiin ja kyynelsilmin yritettiin tuoda meille julki totuutta. En tällä hetkellä enää uskalla käydä appivanhempieni luona, koska en haluaa altistaa lapsiani tällaiselle!

Toisaalta ikävää, mutta se mitä vaatisin on se, että kukaan ei puhu uskonnosta, eikä kukaan syyllistäisi toisiaan. Itsestäni voisin kertoa sen verran, että olen kuulunut aikoinani valtauskontoon, mutta erosin kun rupesi ko syystä kaikki uskonnot jurppimaan!

Onko teillä mitään vinkkejä tällaisten selvittelyyn, tai kiistattomia todistuksia siitä, että järjestö johtaa harhaan. Appiukko ei edes vuoiden 1975 ennustuksia allekirjoittanut, sanoi että Suomen kirjoituksissa ei ole sellaista ollut!

Tällainen vuodatus tuli uudelta jäseneltä. Kuulisi mielelläni vinkkejä ja toisten kokemuksia tällaiseen!

-Taneli

Vieras

Re: Tuskaa vuodesta toiseen

Viesti Kirjoittaja Vieras » 11.02.2012 10:18

V. 1975 ennustuksista valokopio apen postilaatikkoon että saa itse rauhassa nähdä. Vastaavasti muista vuosilukuennustuksista samoin, kuten muuttuneista opeista.

lasten kanssa on hyvä käydä asia läpi, että että appivanhemmat ovat harhaanjohdetun lahkon jäseniä, kuten juoppo tulee riippuvaiseksi pullostaan, niin tulevat lahkolaiset lahkostaan. Lapsikin ymmärtää jos ottaa esille valokopion maailmanlopun ennustuksesta vuosilukuineen ja sanoo että näin heidän johtonsa on kirjoittanut, mutta tuliko se maailmanloppu.

Jos appivanhemmille toimittaa valokopioita siten että he eivät tiedä keneltä ne ovat, voisi ajatella että he olisivat autettavissa, puhua asioista ja herätellä ajattelua. Tämä on myös sellainen hyvän juttelutaidon kysymys, olisiko hyvä esim. sanoa että yhtäkään lopun vuotta en ole pelännyt, hyvä on ollut olla, ja joskus tuntisin hengellisiä tarpeita kävisin kirkossa.

Tsemppiä

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Tuskaa vuodesta toiseen

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 11.02.2012 11:22

Taneli kirjoitti:Mielestäni appivanhemmat ovat sitä sinisilmäistä sorttia, jotka näkevät kaikissa muissa uskonnoissa vikoja, mutta jos omaa kritisoidaan ollaan luopioita. Näitähän järjestö tarvitsee ja haluaa lisää.
Ilman tuota sisnisilmäisyyttä ei olisi koko Vartiotorniseuraa. Mainitsemasi asenne on ja pysyy helposti vaikka erotettaisiinkin. Tuosta sinisilmäisyydestä pääsee eroon vasta kun selvittää asiat kriittisesti.
En tiedä miten JT piireissä menee, mutta minun on kyllä sanottava että appivanhemmilleni maistuu alkoholi aika kiitettävästi. Ei juoda itseään huonoon tilaan, mutta oma tulkintani on ollut se, että turruttavat sillä pahaa mieltään.
Tuo ei ole lainkaan harvinaista, ongelmat seurakunnan suhteen alkavat vasta jos kännäys näkyy ulospäin, siis ulospäin annettava kuva ratkaisee pitkälle dokaamisen rajan.
Jossain vaiheessa anoppi syytti minua vaimoni uskonnonvapauden viemisestä, tämän minä hyväksyn, vaikka se ei ole totta.
Tuo on jehovantodistajuuteen liittyvää kaksoisajattelua, jossa uskonnonvapaus on yksisuuntaista. Vt-seuran kirjallisessa materiaalissa kiitellään niitä (usein katolilaisia) perheitä, jotka sallivat lapsensa kääntyvän jehovantodistajaksi. Todistajuus on kuitenkin hiirenloukku, sitä samaa uskonnonvapautta ei suodakaan jehovantodistajuutta jättävälle.
Tähän appivanhemmat: joudummeko valehtelemaan kun lapset jotakin kysyvät, samassa appiukko tivaa minulta että otanko minä vastuun siitä että lapsille ei kerrota totuutta.
Voit aivan huoletta ottaa vastuun myös tästä, mitään raamatullista nk. totuutta ei ole olemassa. Kuka tahansa asiansa osaava entinen jehovantodistaja kykenee osoittamaan Vartiotorniseuran tapavalehtelijaksi.
Toisaalta ikävää, mutta se mitä vaatisin on se, että kukaan ei puhu uskonnosta, eikä kukaan syyllistäisi toisiaan.
Aivan asiallinen vaatimus, mutta eihän se sovellu uskonnollisen kultin mielenhallinnassa olevan henkilön ajatusmalliin.
Onko teillä mitään vinkkejä tällaisten selvittelyyn, tai kiistattomia todistuksia siitä, että järjestö johtaa harhaan.
Tämä on kyllä hieman korkealentoinen sille, joka ei Vt-lyriikkaa tunne, mutta romuttaa Vt-seuran keskeisimmän opetuksen, eli vuoden 1914. Ja mikä parasta, niin se tapahtuu Vt-seuran omalla rivienvälisellä käännöksellä.

Tässä taas Vt-seuran ajallisesti pisin valehtelu, joka jatkuu edelleen.
Appiukko ei edes vuoiden 1975 ennustuksia allekirjoittanut, sanoi että Suomen kirjoituksissa ei ole sellaista ollut!
Appiukkosi iästä riippuen hän joko on tietämätön tai valehtelee. Kukaan jehovantodistaja ei vuoden 1968 kesän jälkeen ole ollut tietämätön vuodesta 1975. Täällä on lopun ajan asemesta vuonna 1972 elettyä lopun lopun aikaa H.V. Mourizin konventtipuheena.

Yksi tapa kysyä 1975-aiheen kieltäjiltä on tämä (oikeat vastaukset korostettu värillä):

Opettiko Vt-seura ennen vuotta 1975, että luomispäivät olivat varmasti 7000-vuotisia?
A) Kyllä
B) Ei

Opettiko Vt-seura ennen vuotta 1975, että 6000 vuotta tuosta 7000-vuotisesta lepopäivästä tulee varmasti täyteen syksyllä 1975?
A) Kyllä
B) Ei

Opettiko Vt-seura ennen vuotta 1975, että 7000-vuotisen lepopäivän viimeinen vuosituhat tulee varmasti olemaan Kristuksen tuhatvuotishallinto?
A) Kyllä
B) Ei

Opettiko Vt-seura ennen vuotta 1975, että Kristuksen tuhatvuotishallinto on olosuhteiltaan varmasti paratiisillinen ja noiden olosuhteiden alkua piti edeltää nk. maailmanloppu?
A) Kyllä
B) Ei

Tuliko vuoden 1975 syksyllä nk. maailmanloppu ja alkoiko Kristuksen tuhatvuotishallinto ja paratiisillisilliset olosuhteet?
A) Kyllä
B) Ei
Viimeksi muokannut Markku Meilo, 11.02.2012 15:46. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Syy: -l
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.

Kivikko
Viestit: 650
Liittynyt: 10.01.2011 21:08

Re: Tuskaa vuodesta toiseen

Viesti Kirjoittaja Kivikko » 11.02.2012 13:27

Yritän lapsettomana olla jakamatta lastenkasvatusoppeja, mutta itse Jt-perheeseen syntyneenä toivoisin, että lapsille opetettaisiin (kun ovat tarpeeksi vanhoja, +8v riippuen lapsesta) uskonnoista jotakin, koska niitä kuitenkin on olemassa, ja todennäköisesti teini-iässä ja sen jälkeen ihminen pohtii elämän syntyjä syviä, tähän sisältyen mahdollisesti myös uskonnot. Itse en tiennyt mistään muusta uskonnosta mitään, joten vertailukohtia ei ollut, eikä mitään muuta näkemystä sallittu.

Jos lapsi saa vanhemmiltaan neutraalia tietoa eri uskonnoista, tietämys kasvaa, ja mahdollisuus joutua jonkin lahkon uhriksi voi pienentyä. Tarkoitan tällä sitä, että jos lapsi kyselee jotain jumalasta, voisi sanoa muutaman eri uskonnon tavan käsittää jumaluus, ehkä myös filosofinen sekä ateistinen näkemys myös. Tällöin lapsi voi ymmärtää, että ihmiset ajattelevat eri tavoin, ja JT-"totuus", tai jonkin muun lahkon "totuus" ei ole sitä mitä väitetään.

Mitä appivanhempiin tulee, heille on vaan tehtävä selväksi, että annatte lapselle uskonnonvapauden, ja lapsi saa sitten täysi-ikäisenä tehdä mitä haluaa uskonnon suhteen (kuten uskonnonvapaus käsitetään). En itse lähtisi kiistelemään siitä, onko JT-oppi totuus, koska appivanhempiesi voi olla mahdotonta nähdä sitä, oli käsillä kuinka paljon todisteita/valokopioita tahansa. Appivanhemmille oma uskonnonvapaus, teille omanne.

paula
Viestit: 136
Liittynyt: 11.06.2007 04:04
Paikkakunta: muuttanut keskisuomeen

Re: Tuskaa vuodesta toiseen

Viesti Kirjoittaja paula » 21.02.2012 00:50

Minäkin jättäisin uskonnosta keskustelun kokonaan mutta varjelisin lapseni heidän salaisiltakin yrityksiltä käännyttää heitä. Olisiko parasta vain olla tekemisissä sen verran että olisi mahdollisimman hyvä mieli. Kun te perheenä olette onnellisia ja rakennatte yhteistä tulevaisuutta on se teille parempaa kuin puskea appivanhempien uskontoa vastaan. Olisiko vaimollesi helpompaa jos uskonto jäisi elämästänne siinäkin mielessä pois? Voisitteko vahvistaa muita ihmissuhteita ja harrasteita perheenä?
Itse jätettyäni jt uskonnon rakentelin aivan toisenlaisen elämän ympärilleni. Vaimollasi on sinut ja lapsenne, teillä on hyvä rakentaa aivan omalaisenne elämäntapa jos hän on jo valmis jättämään henkisesti vanhempiensa opin tuoman taakan. Se ei ole nopea mutta nyt on mennyt jo niin pitkään että hän voisi olla valmis jatkamaan matkaa.....

SuurinBabylon
Viestit: 1371
Liittynyt: 02.01.2012 20:04
Paikkakunta: Helsinki

Re: Tuskaa vuodesta toiseen

Viesti Kirjoittaja SuurinBabylon » 05.05.2012 11:06

Käytöksestä päätellen kuulostaa siltä, että appivanhempasi tuskin kunnioittavat antamiasi rajoja. Jos annat lapset heille, voit hyvinkin kuulla lapsiltasi pian siitä miten isoisä oli kertonut että Harmagedon tulee pian ja kaikkien pitää nyt kääntyä Jehovan todistajiksi.

Paras tapa olisi varmaankin valistaa lapsiasi (ikä huomioon ottaen) eri uskonnoista sekä uskonnosta ja filosofiasta yleensä. Näin he ovat ainakin tulevaisuudessa vähemmän alttiita appivanhempiesi käänytysyrityksille, joita tulee varmasti olemaan jatkossakin.

Vastaa Viestiin