Kiltti tyttö

[sorbet]

Synnyin jt-perheeseen, tai oikeastaan äiti rupesi tutkimaan syntymäni jälkeen ja muutaman vuoden päästä isäkin kävi kasteella. Olen vanhin kolmesta siskoksesta. Meidät on kasvatettu kovalla kurilla ja syyllistämisellä. Isäni oli väkivaltaisuuteen taipuvainen, ja alkoholin nauttiminen ei mitenkään parantanut asiaa. Olen aina ollut se, joka tekee vanhemmilleen mieliksi, jos olisin toiminut toisin olisi kotona nyrkki heilunut. Esimerkiksi, jos kokouksessa en vastannut, alkoi jo, kun istuimme autossa matkalla kotiin kamala huuto siitä, että mitä olen koko kokouksen ajan puuhannut, kun en vastaamaan ehtinyt. Pikku siskoni eivät päässeet yhtään helpommalla. Koskaan en jt-oppeja epäillyt, minua alkoi vain masentaa, kaikki suorittaminen ja kaksinaamaisuus. Monesti olessamme menossa konventtiin isä sai matkalla raivokohtauksen ja uhkasi ajaa koko auton moottoritiellä pylvästä päin, konventissa vain tärisin pelosta, että miten koti matka tulisi sujumaan. Kaikki pitivät isää hyvänä tyyppinä ja katselin kuinka hän paistatteli muiden suosiossa, teki monesti mieli mennä huutaman, että tiedättäkö oikeasti millainen hän on kotona. Eipä tosin kukaan olisi uskonut, kun isäni alkoi pettämään äitiäni meni vanhimmilla kaksi vuotta aikaa ottaa isään yhteyttä ja erottaa hänet. Omien lasten todistus siitä, että hän asuu toisen naisen kanssa ei kuulemma ollut pätevä. Erottamisen jälkeen todistajat tulivat salilla pahoittelemaan, että ei olisi uskonut, niin mukava mies, vie terveisiä...siskoni olivat kastamattomia ja jättivät jt-asiat samaan aikaan kun isä erotettiin. Olin viimeinen seurakuntamme samanikäisistä tytöistä joka ei ollut kastettu. Kesän konventin lähestyessä kaikki kilpaa tulivat kyselemään, että joko nyt. Sen enenpää ajattelematta menin kasteelle Toronton kansainvälisessä konventissa -98 16-vuotiaana. Eli olin elänyt varsin hyvä maineisen kastamattoman elämää, kun vanhimmat minut kelpuuttivat mukaan tuolle matkalle. Tuli myöhemmin tajuttua, että haluan eroon kaikista ahdistavista jt-muistoista ja siihen ei auta kuin ero, häivyin joksikin aikaa ulkomaille ja annoin mennä...join, poltin, harrastin yhden illan juttuja. Otin siellä yhteyttä vanhimpiin ja ilmoitin, että haluan erota..keskusteltiin, sanoin katuvani, mutta sydämestäni en katunut, keskusteltiin uudestaan, he olivat edelleen sitä mieltä, että älä eroa ja eivät suostuneet minua erottamaan, tulin suomeen eroamaan ja se onnistui...olin jo niin kauan vellonut pahan olon keskellä, että eroaminen ei tuonut siihen heti helpotusta, nyt kaksi vuotta myöhemmin alkaa tämä turta olo häviämään ja pystyn jo hiukan aiheesta puhumaan. Äitini on edelleen mukana ja se vaivaa minua kovasti koska olemme aina olleet läheisiä ja tällä tapaa jt-asiat roikkuvat edelleen mukana koska äitini niistä aina välillä puhuu ja kertoo mitä entisille ystävilleni kuuluu, mikä on erittäin ahdistavaa, eikä hän ymmärrä sitä,että minulla on uusi elämä ja olen onnellinen.

[kyrillos]

kiitos kokemuksesta.
jt-asiat tosiaan roikkuvat mukanamme, ei sille mitään voi. eikä kannata olla menneisyydelleen katkera; -tämä hetkihän meillä vain on, tehdään siitä mahdollisimman hyvä.

[sorbet]

tällä hetkellä olen katkera, vaikka elämä nyt sujuukin aivan loistavasti. Löysin tämän palstan vähän vahingossa ja toivon, että tänne kirjoittelemalla voin jättää menneisyyden haamut ainakin osittain taakseni. Kävin pitkään psykologin luonakin puhumassa ja sain masennuslääkkeet, hän totesi vain että jotain pidät sisälläsi, päästä ulos vain...ei vaan pystynyt. Niin monet seurakunnan ihmiset minua satuttivat kaksinais moraalillaan, että menee hetki, että pystyn luottamaan yhtään kehenkään. Onneksi avopuolisoni on ymmärtäväinen asian suhteen.

[Kirsieveliina]

On hienoa, että olet alkanut kertomaan sinun puolesi asiasta, mihin jokaisella on oikeus. Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Kun todistajat tällaisissa kaksoisviestintä-tilanteissa pakenevat kuin hanhet paikalta, kääriytymään vääristyneeseen todellisuuteensa, suojelemaan itseään, koska eivät kestä kognitiivista dissonanssia, niin iso ongelma on juuri se, että toisin kokevan on tosi vaikea sanoa, miltä itsestä tuntuu ja tehdä itseään ymmärretyksi.

Areenatkin sille tahtovat olla vähissä, kun eivät ole kuuntelemassa. Etenkin kun suora, kaksisuuntainen viestintä ei järjestön kanssa tahdo onnistua. Veikko Leinonen vain sanoo televisiossa tmv., ettei kyseinen henkilö uskonut "oikealla tavalla", vaikka ei tiedä kyseisestä ihmisestä ja tilanteesta yhtikäs mitään.

Todistajasukulaisillani on tapana huojentaa omaa oloaan silloin, kun omatunto ja epävarmuus alkaa painaa, ja se käy lausumalla nopeasti ääneen jonkin taikasanan, kuten "konventti". Joskus vuonna 2000 kirjoitin sukulaisilleni, että ei se, että muut valitsevat toisin, tarkoita sitä että ovat itse väärässä - kyllä tänne molemmat käsitykset mahtuu.

Suhde omiin vanhempiin on tosiaan herkkä juttu.

Musta tuntui vähän samantapaiselta, kun jehovantodistajatyttö, jolle kerroin alkoholismista, kuittasi sen hyvin kepeästi, koska ei tietenkään voinut suojatussa elämässään kuvitellakaan mitään sellaista. Olimme sentään joskus kuin paita ja peppu, eli tunsimme toisiamme ihmisinä. Tavallaan tuo kysymys olikin sellainen viimeinen tarkistuspiste, että eiköhän tästä touhusta tule mitään. Ja ei tullut.

[Pehmoluopio]

meni vanhimmilla kaksi vuotta aikaa ottaa isään yhteyttä ja erottaa hänet. Omien lasten todistus siitä, että hän asuu toisen naisen kanssa ei kuulemma ollut pätevä.

ja..

sydämestäni en katunut, keskusteltiin uudestaan, he olivat edelleen sitä mieltä, että älä eroa ja eivät suostuneet minua erottamaan, tulin suomeen eroamaan

Ihmeellistä hellämielisyyttä!
Minut erotettiin niin että heilahti! Ihan kuin vessan pönttö olisi vedetty! Komiteastakin oli jäsenillä kiire pois, eivät halunneet minun ongelmajätteen kanssa olla tekemissä pitkään ettei puku tahriinnu.

[Kirsieveliina]

Omien lasten todistus siitä, että hän asuu toisen naisen kanssa ei kuulemma ollut pätevä.

Äitini todistus esivalvojan tietoon siitä, että kohtasin väkivaltaa ei riittänyt tuen antamiseen, mutta äitini todistus siitä, että olen päässyt väkivallasta eroon muuttamalla yhteen ei-väkivaltaisen pojan kanssa, riitti kyllä ihan paikalle vaivautumiseen asti.

[sorbet]

äitini otti muiden seurakuntien vanhimpiin yhteyttä, että mitä tehdä kun oman seurakunnan vanhimmat eivät saa aikaiseksi puuttua isäni tilanteeseen. Kukaan muiden seurakuntien vanhimmista ei kuulemmavoinut puuttua...kaksi vuotta sain itsekkin kestää erittäin kiusallisia kysymyksiä seurakunnan jäseniltä siitä, että missäs se isäsi on...

[Markku Meilo]

Omien lasten todistus siitä, että hän asuu toisen naisen kanssa ei kuulemma ollut pätevä.

Ei tietenkään, siihen ei olisi riittänyt äitinnekään mielipide. Jos vaimon sanalla ei ole merkitystä, niin sitä vähemmän lapsen.

[Witless]

Äitini on edelleen mukana ja se vaivaa minua kovasti koska olemme aina olleet läheisiä ja tällä tapaa jt-asiat roikkuvat edelleen mukana koska äitini niistä aina välillä puhuu ja kertoo mitä entisille ystävilleni kuuluu, mikä on erittäin ahdistavaa, eikä hän ymmärrä sitä,että minulla on uusi elämä ja olen onnellinen.

Hienoa kun kirjoitit tarinasi. Itselläni on sama tilanne, eli äiti kertoilee välillä vanhoista kavereista. Ehkä kandee kuitenkin sen äidin kanssa pitää välejä vaikka onkin mukana, koska äiti on kuitenkin äiti. (Setä täällä kertoo syvällä rintaäänellä. ) Ei tietenkään tarvitse antaa myöten äidin maailmankuvalle, mutta jos menee välit kokonaan poikki, niin ei sekään ole kivaa.

[Kirsieveliina]

On totta, että se satuttaa, kun ei nyt kauheasti haluaisin muistella vanhoja aikoja, että toisen puheessa ne sitten elävät, ja tavallaan sen voi ymmärtää sellaisena argumentaationa, että voi kun niillä menee niin mukavasti: kuka on mennyt naimisiin ja milloin mitäkin. Tuollaisia asioita äiti ei osaa ymmärtää, mutta en halua suuttua hänelle.

[Lehtiveli]

Tervetuloa foorumille, ja toivottavasti saat täältä apua menneisyyden haamujen karkottamiseen. Vertaistuella oli ainakin itselleni suuri vaikutus todistajuudesta toipumiseen

[Marilyn]

Suuri kiitos tarinastasi!

Itsekin olen kokenut samankaltaisen muualle katsomisen vanhimpien osalta. Isäni alkoholismia ei käsitelty koskaan, vaan aina kun asia meinasi kuplia tarkkaan varjellun kulissin alta esiin, kaikki käänsivät äkkiä katseensa muualle ja *pim* kaikki oli taas hyvin. Äitiänikin kehotettiin vain pysymään miehensä vierellä ja hänelle alamaisena... Niin ja tietenkin kentää, rukoilua, kenttää, kokouksia, rukoilua ja, mitäs muutakaan kuin, kenttää.

Mutta, kas kummaa, kaikki ei ollutkaan *pim*-hyvin, vaan päinvastoin. Isäni porskuttaa silti vielä toimettomana JT-riveissä, eikä hänelle ole koitunut tästä kaikesta mitään, ei edes sanomista. Homma oli meidän vika, äitini ja etenkin minun, pahan pahan luopiotyttären.

Ei vanhimpien keskuudessa ole logiikkaa. On vain tökeröitä, päivästä ja henkiöstä riippuvia tulkintoja.

[Markku Meilo]

Ei vanhimpien keskuudessa ole logiikkaa. On vain tökeröitä, päivästä ja henkiöstä riippuvia tulkintoja.

Kuules nyt Marilyn, vika on sinussa, yksin vaan sinussa, et vaan ymmärtänyt alistua seniilien veikkojen systeemiin, potkit aisan yli, odottamalla logiikkaa ja yksilön oikeutta yksilöllisyyteen. Eikö vanhimman tyttären asema sinulle riittänyt, häh? Kysyn vaan, nih?

Kaikista yllä luetetelluista 'virheistäsi' huolimatta; oli todella kiva tavata omat aivonsa käyttöönottanut ja niillä ajetteleva nuori nainen. RaM:in sanoin; mikä mimmi!

[Marilyn]

Kuules nyt Marilyn, vika on sinussa, yksin vaan sinussa, et vaan ymmärtänyt alistua seniilien veikkojen systeemiin, potkit aisan yli, odottamalla logiikkaa ja yksilön oikeutta yksilöllisyyteen. Eikö vanhimman tyttären asema sinulle riittänyt, häh? Kysyn vaan, nih?

Ainiin ainiin ainiin! Perkule kun mä aina meinaan unohtaa ton. *laalaalaalaalaa unohda logiikka laalaalaa unohda logiikka* Aina mä kompastun tähän samaan...

Kaikista yllä luetetelluista 'virheistäsi' huolimatta; oli todella kiva tavata omat aivonsa käyttöönottanut ja niillä ajetteleva nuori nainen. RaM:in sanoin; mikä mimmi!

Kiitos samoin! Vaikka sä et kyllä, sori vaan, ole mikään kauheen hehkeä mimmi...

Mutta äijäksi et hullumpi.

[Markku Meilo]

Mutta äijäksi et hullumpi. ;)

Okei, lopetetaan tää 'back slappers' - osio, siis niin kauan kun vielä ollaan tasoissa.