something about me

[mana]

Jonku aikaa olen jo tällä foorumilla pyöriny ja nyt uskalsin jo rekiteröityäkkin. Kiitokset veljesseura.orgin ylläpitäjille, juttujen lukeminen vahvistaa jo vahvaa päätöstäni erota kohtapuoliin.

Vielä tosiaan roikun jehovan todistajien mukana ja suunnitelmissa olis tossa kevättalvella häippästä kuvioista. Sitten pääsen kokeilemaan millaista elämä on tuolla "Saatanan kärsimysten kyllästämässä epäoikeudenmukaisessa maailmassa". "Hengellisestä paratiisista" kun on jäänyt käteen masennusta, itseinhoa ja itsetuhoisuutta. Yhden komiteankin olen jo istunut, oli kyllä yhtä tyhjän kanssa. Onneks nyt olen tajunnu relata ja olla välittämättä järjestön vaatimuksista; on muuten nuo henkiset ongelmat parantuneet huomattavasti.

Oisko muutes vinkkejä siitä miten sais kavereita ja sukulaisia ajattelemaan omilla aivoillansa ja näkemään järjestön valheellisuus? Jos hyvin sattuis, voisin saada jonku mukaani pihalle...

PS. voin kertoa tarkemmin itsestäni ja elämästäni jehovan todistajana kunhan olen päässyt pois niistä piireistä.

[Tony]

Oisko muutes vinkkejä siitä miten sais kavereita ja sukulaisia ajattelemaan omilla aivoillansa ja näkemään järjestön valheellisuus? Jos hyvin sattuis, voisin saada jonku mukaani pihalle...

Tervetuloa!

Ja kiitos jakamastasi kokemuksesta. Ikävä kyllä minkäänlaista kaikkivoipaa vinkkiä ei voi antaa, jolla ystäviä tai sukulaisia voisi pelastaa lahkonsa kynsistä. Pientä persuksille potkimista voi toki harrastaa mainostamalla jotain nettisivuja tai käymällä keskusteluja näiden tärkeiden ihmisten kanssa, mutta loppuviimein jokainen muodostaa oman mielipiteensä asioista ja asiattomuuksista - myös jehovantodistajuutta koskevissa asioissa.

Omalta kohdaltani olen kokenut lähes toivottamaksi yrittää avata keskusteluja jehovantodistajuudesta. Vt-seuran mielenhallinta on niin syvällä ihmisen mielessä ja ajattelutavassa, että sitä ei muutamalla ilmaan heitetyllä ajatuksella nujerreta. Mutta nuo ajatukset, joita epätoivoisesti ajateltaviksi heitetään, saattavat myöhemmin tuottaa tulosta, eikä hillitty toteamus vt-seuran olemuksesta tai jostain sen opinkohdasta koskaan mene täysin hukkaan.

Siksipä ei ole koskaan turhaa tehdä pientä myyräntyötä, ja edes joillain harkituilla lauseilla nakertaa vt-seuran uskottavuutta itselle tärkeiden ihmisten vuoksi. On tietenkin vaikea vaikuttaa ihmisiin jos nämä eivät siihen anna edes mahdollisuutta, ja toteuttavat vt-seuran karttamisoppia. Tuollaiset ihmiset antavat kusettaa itseään, eivätkä ymmärrä minkään sortin silmien avautumisesta yhtään mitään. heihin vaikuttaminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta yrittäminen kannattaa silti. Yksikään ihminen ei ole vt-seuran mielenhallinnan arvoinen.

[Lehtiveli]

Tervetuloa mukaan! On mukava kuulla että palstasta on ollut hyötyä.

[paula]

Tevetuloa joukkoon kirjavaan!

Omilla aivoilla ajatteleminen on hyvin suotavaa myöskin silloin kun on kyse uskonnosta, ja ehkäpä juuri silloin. Ja uskon tulee aina olla henkilökohtainen valinta eikä esim. vanhempien sanelema juttu. Kun et ole omillasi JT-porukassa olet nyt aivan oikealla tiellä. Tervetuloa, elämä kutsuu!

Mutta mitä tulee JT.n saamiseksi ajattelemaan, on aina hänestä itsestä kiinni milloin hän voi hellittää, hirttoköysi on niin tiukalla. Parempi hiljainen oma esimerkki, mitä jyrkempi olet sitä suurempi puolustuskannalle nousu tapahtuu (koska niin on opetettu)...
Toki itse tunnet ystäväsi ja sinulla voi olla näppituntuma siitä millainen asenne heillä on. Minä esim. tiesin lapsista kenellä heistä tulee olemaan jyrkin suhtautuminen minuun eronneena.

Voimia sinulle matkallesi

[tikaram]

Onnea matkaasi uuden elämäsi alussa!
Minunkin elämäni parantui henkisellä tasolla huomattavasti, kun jätin todistajat.

Ainakin omat vanhempani olen saanut vakuutettua ratkaisustani keskustelemalla rehellisesti. Olen kertonut kohtelustani seurakunnassa (,jossa ei siis kehumista). Sitten kyllä mun vanhemmat ihan selkeästi näkee mun olevan nyt onnellinen verrattuna aikaan todistajana. Itse olen kunnioittanut aina vanhempieni ja sukulaisteni uskoa, mutta osoittanut kyllä selvästi, että minä en siihen palaisi. Olen saattanut mainita jonkin esim. pedofiliauutisen, jonka olen "sattumalta" lukenut tai kyseenalaistanut joitakin oppeja vetoamalla tunteisiin. En tarkoita tällä mitään käännyttämistä tai tarkoituksenmukaista "harhauttamista pois uskosta". Lähinnä siis olen maininnut niistä asioista, jotka eivät sovi mun etiikkaan, ja tuskin keknekään muunkaan järjellä ajattelevan logiikkaan. Tästä esimerkkinä se, että vanhempien tulisi hyljätä järjestöstä eroavat lapsensa tai todistajan tulisi kieltäyä verensiirrosta elämän kunnioittamisen takia.

[Valtakunnan palvelija]

Olen vähän vastaavassa tilanteessa kuin sinäkin. Tosin en ole suunnitellut eroavani. Ehkä minut erotetaan joskus.
JT-porukassa on muutamia hyviä kavereita, jotka minäkin haluaisin mukaani ulos. Helppoa se ei kyllä ole. Kolme ihmistä olen nyt tässä roikkumisvaiheessa auttanut näkemään totuuden totuudesta. He ovat nyt mieleltään vapaita, mutta edelleen toimettomia todistajia, kuten minäkin. Oma vaimo on kylläkin vielä uskova.
Mitään ihme-konstia ei valitettavasti ole kaverin auttamiseen. Itse olen keskustellut silloin kun aihe on tullut puheeksi. En väkisin väännä keskustelua uskontoon. Olen sitten vain vilpittömästi ihmetellyt sitä miten vaikeaa on uskoa kaikkiin oppeihin mainiten esimerkkejä. Ja sitten kertonut mielipiteeni läheisten hylkäämiseksi joutumisesta, esimerkiksi vain uskon loppumisen takia.
No eräs, jota luulin erittäin hyväksi ystäväkseni, alkoi kartella minua tällaisen keskustelun jälkeen. Hän koki minut varmaankin uhaksi uskolleen, ja päätti suojella sitä. No ehkä jonain päivänä hänkin alkaa ajatella rohkeasti.
Voit kysyä ihan ensiksi: "Mitä mieltä olet tästä elämästä, jos Jumalaa ei olekaan? Miltä sellainen elämä sinusta tuntuu? Jos siis olemisemme on selvittämätön mysteeri, ja elämme ja kuolemme kuin ruoho?" (Heitä on kyllä opetettu varomaan spekulaatiota) Olen itse kertonut olevani silti onnellinen kaikesta vaikka en uskokaan.
Yksinkertaisten ja tunteettomien ihmisten auttaminen pois lahkosta on ehkä vaarallista ja turhaa. Se mikä tulee aivopultin tilalle voi olla haitallisempaa. Jos ihminen vakaasti uskoo olevansa onneton ilman Vartiotorniseuraa, niin on ehkä reilumpaa jättää hänen uskonsa rauhaan.

[mana]

Parin jtkaverin kanssa juteltiin erottamisesta ja uskalsin siinä sit kritisoida joitain vanhimpien toimia ja karttamisoppia ja komiteajuttua. Sanoin kans et välillä (ei pystyny sanoon et koko ajan) tekis mieli vaan erota. Toinen kavereista sano et ei se ainakaan jaksais noudattaa mitään karttamissääntöjä jos eroisin, jee! Ehkä mä saan jonku mukaani pihalle...

[Analysoija]

Parin jtkaverin kanssa juteltiin erottamisesta ja uskalsin siinä sit kritisoida joitain vanhimpien toimia ja karttamisoppia ja komiteajuttua. Sanoin kans et välillä (ei pystyny sanoon et koko ajan) tekis mieli vaan erota. Toinen kavereista sano et ei se ainakaan jaksais noudattaa mitään karttamissääntöjä jos eroisin, jee! Ehkä mä saan jonku mukaani pihalle...

Olet saanut siis keskustelun alkuun. Eli vaikein osuus ratkaisussasi on tehty. Kun tiedän joidenkin kavereidesi tilanteesta, en epäile, että jättäisivät myös noudattamatta karttamissääntöä.

Omaa kohtaa jälkikäteen ajatellen, olisi voinut olla kaltaisesi tilanne, jos olisin puhunut aikomuksistani etukäteen. Mutta toisaalta kukaan kavereistani ei ollut helposti pois jäävää tai järjestön "teokratiaa" noudattamatta jättävää sorttia

[saara]

... "Hengellisestä paratiisista" kun on jäänyt käteen masennusta, itseinhoa ja itsetuhoisuutta."

Juurikin näin kävi itselleni.
Tervetuloa vaan tänne saatanalliseen keskustelufoorumiin

[broken wings]

tervetuloa munkin puolesta tänne... Mä olen itse ihan hukassa... En siis ole jehovan todistaja...

[Istuva Härkä]

Vielä tosiaan roikun jehovan todistajien mukana ja suunnitelmissa olis tossa kevättalvella häippästä kuvioista. Sitten pääsen kokeilemaan millaista elämä on tuolla "Saatanan kärsimysten kyllästämässä epäoikeudenmukaisessa maailmassa".

Rohkea rokan syö! Koita vain pitää suunnitelmasta kiinni, toisaalta sen pitää silti tapahuta jotenkin luontevasti mikäli se nyt on mahdollista mutta että ainakaan et sillä hetkellä epäröi, muutoin voisi jäädä epäilys teon suhteen kytemään. Kunhan siis asiat on perusteellisesti mietitty.

Elämä ulkona on omalla tavallaan ex-todistajalle hyvin haasteellista, mutta toisaalta vapaus on vapaus.

Tervetuloa palstalle!

[mana]

Tässä kun on aika harvakseltaan alkanu käymään kokouksissa ni kyllä tulee kaikellaista ettee. Sisko sanoi et sitä itkettää välillä ku sitä pelottaa et mä meen maailmaan. vähän se on kamalaa ku senki mielestä pahinta mitä voi ikinä tapahtua mulle on että eroon jehovan todistajista. ois helppoo jos ois vaan kuollu lapsena, ei tarvis sukulaisten miettiä mun tekemisiä, saisivat vaan rauhassa ajatella että kohta nähdään taas sekin poika elossa paratiisissa. että ku ei yhtään jaksais mitää. huuuuh, alko ahistaa iha hulluna, tekis mieli kadota jonnekki... jos vaikka karkais brasiliaan.

[Lehtiveli]

Omat vanhempanikin hokivat jatkuvasti tuota että pahin on jos menee maailmaan, kuinka ollakkaan nyt kun erosta on jo jonkin aikaa, he alkavat tottua ajatukseen.

Loppupeleissä itse ajattelen niin että oma elämä on sen verran tärkeä asia että sen suhteen kannattaa hieman itsekäskin olla. Muiden takia ei kannata omaa elämäänsä pilata, jos suku ei yhteyttä pidä niin sille vain ei voi mitään. Siitä pääsee onneksi jollain tavalla ajan kanssa yli - joskin aluksi se on suuri haaste. Jaksamisia teille jotka vielä järjestössä ja sen ongelmien kanssa painitte!

[Jaakob]

ois helppoo jos ois vaan kuollu lapsena, ei tarvis sukulaisten miettiä mun tekemisiä, saisivat vaan rauhassa ajatella että kohta nähdään taas sekin poika elossa paratiisissa.

Tuttu ajatus itsellenikin. Näin ulkopuolelta tarkasteltuna VTS:n opetukset ovat suorastaan vaarallisia. Monikohan on oppinut että "kuolemalla sovittaa kaikki syntinsä" ja tekee itsemurhan päästäkseen paratiisiin...

[Analysoija]

Tässä kun on aika harvakseltaan alkanu käymään kokouksissa ni kyllä tulee kaikellaista ettee. Sisko sanoi et sitä itkettää välillä ku sitä pelottaa et mä meen maailmaan. vähän se on kamalaa ku senki mielestä pahinta mitä voi ikinä tapahtua mulle on että eroon jehovan todistajista. ois helppoo jos ois vaan kuollu lapsena, ei tarvis sukulaisten miettiä mun tekemisiä, saisivat vaan rauhassa ajatella että kohta nähdään taas sekin poika elossa paratiisissa. että ku ei yhtään jaksais mitää. huuuuh, alko ahistaa iha hulluna, tekis mieli kadota jonnekki... jos vaikka karkais brasiliaan.

Muistathan että siskosi on aika tunnepitoinen ihminen.

Mun kohdalla ensin toinen elossa olevista vanhemmistani lopetti yhteydenpidon kokonaan. Ei mennyt pitkänkään aikaa, kun alkoi soittelemaan, ja nyt käski jo käydä useammin kyläilemässä ja pyörähtämässä.

Sun vanhempasi tietäen näin käynee sinunkin kohdalla, uskoisin.