Täällä minä, kastamaton julistaja

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

saara
Viestit: 53
Liittynyt: 08.10.2007 21:53
Paikkakunta: Espoo

Täällä minä, kastamaton julistaja

Viesti Kirjoittaja saara » 08.10.2007 22:16

Ainoa asia, mikä rasittaa minua on se, että jostain syystä minun on vaikea käydä kokouksissa ja tehdä kenttätyötä. olen koko ajan hyvin stressaantuneena. Minua ei ole kukaan todistaja, ei kukaan vanhempi pakottanut tekemään yhtään mitään, vaan minua on kaiken kaikkiaan kohdeltu hyvin ja suvaitsevasti. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja elämäni on muutenkin mitä sattuu. Oikeastaan ongelmani on se, että olen ollut aina hyvin kriittinen ja skeptinen uskontoja kohtaan , koska helluntailaiset saivat pahaa jälkeä aikaan ollessani 16 vuotias.
terapeuttini kehoittaa minua olemaan menemättä kokouksiin, jos en kerta halua mennä. Syyllisyys vaivaa kuitenkin melkein koko ajan, vaikka järki sanoo, ettei Jumala ole moksiskaan. tämä minun ongelmani johtuu nimenomaan ihmisistä. Olen hartaasti toivonut ja rukoillut, että saisin sen saman uskon ja mielenrauhan, mitä näen sisarissa ja veljissä, mutta nyt kuuden tutkimisvuoden jälkeen sitä ei ole tullut vieläkään.
Tilanne on äärimmäisen kummallinen: halua minulla kyllä olisi, mutta joku pistää vastaan. olen skeptinen monia uskonasioita kohtaan, tosin olen todistajien kautta saanut paljon ymmärrystä. Joskus on tullut mieleen, että haluaisin ottaa itse selvää, mistä saadaan esim. faktatieto vartiotorniin, mutta en ole alkanut vielä etsimään.
Minuakin pelottaa se, että mitä jos he ovatkin oikeassa? Jos raamattu on todella Jumalan sana?
Hohhoijaa, ei ole mitenkään helppoa, ja voi olla, että kirjoitinkin ihan väärään foorumiin...:(

Jaakob
Viestit: 702
Liittynyt: 28.04.2007 14:43

Viesti Kirjoittaja Jaakob » 08.10.2007 22:27

Hei ja tervetuloa foorumille :)

Olen varma että löydät täältä vastauksia moniin avoimiin kysymyksiisi. Näin alkuun pitää todeta että olet sikäli hyvässä asemassa ettet ole vielä käynyt kasteella. Se kun on todistajien tapauksessa melkolailla peruuttamaton askel.

Lue näitä sivuja ajan kanssa. Todistajat tulevat varmasti sanomaan ettei sinun pitäisi lukea entisten todistajien ylläpitämiä sivuja, mutta se päätös on vain ja yksin sinun :)
Religion was Created when the First Conman met the First Fool
-Mark Twain

saara
Viestit: 53
Liittynyt: 08.10.2007 21:53
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja saara » 08.10.2007 22:35

Juu, on mua jo varoitettu tästä foorumista, mutta en nyt heti aikonut mennä kertomaan kellekään. Olen luonteeltani tutkijatyyppiä ollut koko ikäni ja en nielaise mitään asiaa kovin helpolla. Ehkäpä ongelmani onkin siinä. Mutta vaikeaa tämä on! halusin kirjautua tänne foorumiin siksi, että en halua missään tapauksessa itselleni putkinäköä! Mielestäni silloin, kun ihminen lakkaa tutkimasta ja ottamasta selvää ennakkoluulottomasti, peli hänen kohdallaan on menetetty.

Merirosvo
Viestit: 10
Liittynyt: 01.07.2007 17:44
Paikkakunta: Vantaa

Epäillä saa..ja silti myös uskoa

Viesti Kirjoittaja Merirosvo » 08.10.2007 23:07

Hyvä Saara!
Sinunlaisia rehellisä ihmisiä mielestäni juuri Jumala "kaipaa".. Ei kannata sekoittaa puuroa ja velliä. Velli on eri poppoiden uskovat, puuro Jumalan sana, Henki ja ennenkaikkea armo sekä rakkaus.
Helluntailaiset ovat enimmäkseen vilpittömiä kuten jehovantodistajatkin uskossaan. Vajavaisia ihmisiä. Helluntailaiset eivät ole sentään jonkun keskusjärjestön vietävissä, joka jättää ajattelulle tilaa, toisin kuin kasteelle ehtineet jehovantodistajat. Helluntailaisissa mielestäni on "inhottavinta" ja "epäraamatullista" osan heikäläisten hurmahenkisyys. Jehovantodistajilla taas "tunteeton" uskonnollisuus.
Helluntailaisilla, kuten muillakin kristityillä, on silti paljon järjellistä annettavaa kun suodatetaan pois ihmishapatus yms. Hyviä selitysteoksia uskonnolliseen oppikysymysjanoon...siis juuri siihen mitä jehovantodistajat väittävät että kristityillä ei ole!..Moni uskonasioista kiinnostunut törmää ensin joihinkin..tai on törmännyt..ns. "nimikristittyihin" jotka eivät ole tulleet koskaan kristityiksi...sen jälkeen kyselevät heiltä uskonasioista ja yllätys yllätys!..eivät saa mitään kunnon vastauksia..no..sitten jossain vastaan tupsahtaa jehovantodistaja "nauhurivastauksineen" ja jo kuulijaa viedään "raamatuntutkiskeluun" (=vartiotornilehden oppien opettelua muka raamatun opetuksina) ja salille..ja hups!..kohta ei enää sininen olekaan sininen vaikka se aamatussa lukisi!
Älä siis tee mitään hätiköityjä ratkaisuja. Tutki Raamattua itse ja mieti mitä se sanoo. Pyydä Jeesusta avaamaan sen merkitys ja mieti suhdettasi Jumalaan itse, älä välitä mitä muut sanovat tai ovat sanoneet. Voit löytää tien.
laitan jonkun viisauden kunhan sellaisen keksin :)

Avatar
Tony
Viestit: 7424
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Täällä minä, kastamaton julistaja

Viesti Kirjoittaja Tony » 09.10.2007 06:48

Moi, ja tervetuloa! :)
saara kirjoitti: Olen hartaasti toivonut ja rukoillut, että saisin sen saman uskon ja mielenrauhan, mitä näen sisarissa ja veljissä, mutta nyt kuuden tutkimisvuoden jälkeen sitä ei ole tullut vieläkään.
Näin kärjistetysti voisi kysyä, että jospa sinulla kuitenkin jo on "sama usko ja mielenrauha, mitä näet sisarissa ja veljissä"? Jehovantodistajuus perustuu kuitenkin yksinkertaistettuna henkilökohtaiseen syyllisyyteen ja sen lepyttelemiseen suorittamisella. Uskallan väittää, että tuollainen ympäristö ei tuota kovin aitoa mielenrauhaa ja uskoa juuri kenellekään.

En minäkään halunnut mennä kokouksiin. Ainoa asia miksi siellä jaksoi käydä olivat sen aikaiset ystävät. Ilman niitä minulla ei olisi ollut syytä käydä siellä. Niin paitsi se vt-seuran istuttama syyllisyys ja sen lepytteleminen. On rauhoittavaa huomata ettei ole yksin ajatustensa kanssa - edes seurakunnassa. Monet veljet ja sisaret joiden mielenrauhaa ja uskoa 'kadehdit', saattavat huutaa ahdistustaan sisältä päin ihan siinä missä sinäkin.

Kuten tiedät, jehovantodistajuuteen kuuluu hyvin vahvasti hyvältä näyttäminen ja tunteiden minimoiminen. Tuo korostuu erityisesti yhteisissä kokoontumisissa, joissa kiiltokuvan tulee kiiltää. Emmehän antaisi muutoin hyvää todistusta ulkopuolisille, ynnä muuta inhimillistä ja rehellistä... :roll: Minä en pitäisi tuollaista ilmiötä kovinkaan terveenä.

Tsemppiä ja voimia sulle!
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja

Ariadna
Viestit: 2156
Liittynyt: 28.04.2007 10:16

Viesti Kirjoittaja Ariadna » 09.10.2007 10:47

saara kirjoitti:Olen hartaasti toivonut ja rukoillut, että saisin sen saman uskon ja mielenrauhan, mitä näen sisarissa ja veljissä, mutta nyt kuuden tutkimisvuoden jälkeen sitä ei ole tullut vieläkään.
Hei, ja tervetuloa minunkin puolesta.

Näytät olevan monta kertaa viisaampi kuin minä. Itse menin kasteelle 2kk tutkimisen jälkeen ja vasta sitten tajusin mihin olin joutunut ja tunnot olivat aivan samat kuin sinulla nyt.

Rukoilin, että uskoni olisi yhtä vahva kuin muilla luulin sen olevan. Tein kenttää, olin tieraavaajana ja vedin seitsemää tutkistelua, mutta usko ei siitä vaan vahvistunut.

Omassa seurakunnassani minua ja lapsiani pidettiin esimerkillisinä uskovaisina ja olen lähes varma siitä, että mekin perheenä saimme monet elämään satua keisarin uusista vaatteista.

Meillä tuo satu loppui, kunnes uskalsimme kotona sanoa ääneen epäilyksemme. Yllättäen huomasimme , ajattelevamme aivan samoin ja laitoimme erokirjeen perheenä. Osa sukua on edelleen mukana ja karttaminen on todella raskas seuraamus altaassa kastautumisesta.

Joten harkitse vakavasti sitä askelta edelleen, kuten olet viisaasti tähänkin asti tehnyt.

saara
Viestit: 53
Liittynyt: 08.10.2007 21:53
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja saara » 10.10.2007 07:13

Voi, kiitos paljon kannustavista viesteistä!

Liittyen tuohon kasteasiaan, olenkin ihmetellyt ihmisiä, joille totuus aukeaa muutamassa kuukaudessa ja mulle ei :( Ainakin tällaisia kokemuksia saa lukea paljon Vartiotornista. Kysyinkin kerran meidän esivalvojalta, miksei VT:ssä kerrota sellaisista todistajista, jotka ovat veivanneet ja vatkanneet asioita esim. vuosia, kuten minä. Kaikilla totuus on tullut yhtäkkiä aivan selväksi. Mua ei onneksi olla koskaan hoputettu kasteelle, melkein toppuuteltu, kun oon kai niin "hankala"
Mulla ei onneksi ole montaa todistajaystävää, kun olen luonteeltani melkoinen erakko. Ei mulla ole kyllä ns. tavallisiakaan ystäviä paljoa, mutta se ei liity todistajiin mitenkään.
Mulle on kaikenkaikkiaan kauheen vaikeeta uskoa jotain, mitä mä en itse näe tai pysty koskettamaan. Mä sanoin muutamia kuukausia sitten meidän esivalvojalle (hän pitää tutkisteluja meillä kotona), että mä suhtaudun kokouksissa käymiseen aika skeptisesti sen takia, että mä tiedän aikaisemmista muista kokemuksista, että jos mä istun riittävän kauan missä tahansa, alan uskoa itsekin ja aivopesua en todellakaan halua
:evil:
Olen yleensäkin alusta asti ollut ns. hankala tapaus, kun olen aina asettanut kaiken kyseenalaiseksi. Oon tutkinut nyt noin seitsemisen vuotta. Kenttätyössä olen ollut vaan kaverina, en oo todistanut itse kellekään. Ihmispelosta ei niinkään ole kyse tai etten osaa puhua (se taito mulla kyllä on :wink: ) En vaan voi todistaa toisille sellaista asiaa, mistä en itsekään ole tullut vakuuttuneeksi. Ja senkin olen kertonut esivalvojalle!
Sitä paitsi mä en kestä sitä ovella hymistelyä, miksei todistajat voi olla sillai normaalisti: tai vielä kauheempaa. jos ne ovatkin :shock:

Torninvartija
Viestit: 463
Liittynyt: 28.04.2007 15:36
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Torninvartija » 10.10.2007 09:48

Jehovantodistajissa voi saada mielenrauhan vain jos pelaa peliä heidän säännöillään, jotka ovat: "usko kaikki mitä sinulle kerrotaan, hymyile ja ole onnellisen näköinen". Jos näitä yksinkertaisia sääntöjä ei noudata, on jehovantodistajien keskuudessa vaikea olla.
"You take the blue pill and the story ends. You wake in your bed and believe whatever you want to believe. You take the red pill and you stay in Wonderland and I show you how deep the rabbit-hole goes."

kirjallisuusveli
Viestit: 903
Liittynyt: 29.04.2007 16:43

Viesti Kirjoittaja kirjallisuusveli » 10.10.2007 23:14

Torninvartija kirjoitti:Jehovantodistajissa voi saada mielenrauhan vain jos pelaa peliä heidän säännöillään, jotka ovat: "usko kaikki mitä sinulle kerrotaan, hymyile ja ole onnellisen näköinen". Jos näitä yksinkertaisia sääntöjä ei noudata, on jehovantodistajien keskuudessa vaikea olla.

Tämähän on tietenkin kiistatta totta. Mutta on syytä huomioida, että se pätee kaikkiin muihinkin porukoihin. Todistajien pykäläviidakko tosin on kovin tiuha verrattuna vaikkapa esim. pursiseurojen säännöstöihin.
"There's a point in your life when you'll realize who matters, who never did, and who always will."

Analysoija
Viestit: 1234
Liittynyt: 21.07.2007 19:51

Viesti Kirjoittaja Analysoija » 10.10.2007 23:22

kirjallisuusveli kirjoitti:
Torninvartija kirjoitti:Jehovantodistajissa voi saada mielenrauhan vain jos pelaa peliä heidän säännöillään, jotka ovat: "usko kaikki mitä sinulle kerrotaan, hymyile ja ole onnellisen näköinen". Jos näitä yksinkertaisia sääntöjä ei noudata, on jehovantodistajien keskuudessa vaikea olla.

Tämähän on tietenkin kiistatta totta. Mutta on syytä huomioida, että se pätee kaikkiin muihinkin porukoihin. Todistajien pykäläviidakko tosin on kovin tiuha verrattuna vaikkapa esim. pursiseurojen säännöstöihin.
Itse kuulun esimerkiksi ammattikuntani järjestöön. Eikä se aiheuta mielenhäiriöitä vaan kerran vuodessa pienen jäsenmaksun ja lähes päivittäin pienen säästön sekä lehden muutaman kerran vuodessa jota ei ole pakko lukea :P

Yhteenkuuluvuuden tunne on kuitenkin yllättävän vahva, autetaan samaan järjestöön (ei-uskonnollinen) kuuluvia tarpeen tullen hädässä, vaikka pieniä ennakkoluuloja ulkomaalaistaustaisia aatteen edustajia kohtaan ilmeneekin, mutta niin myös todistajissa :shock:
(tästä on käytännön esimerkkejä vieraillessani lähetystyöntekijöiden luona)

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 11.10.2007 02:05

kirjallisuusveli kirjoitti:Todistajien pykäläviidakko tosin on kovin tiuha verrattuna vaikkapa esim. pursiseurojen säännöstöihin.
Lienee harva yhteenliittymä, joka hakkaa Vt-seuran näkemyksen luopioitumisesta ajatuksilla, joita ei ilmaise kenellekään?

Asioita seuranneilla on myös muistissa vanhempi erotuskampanja aviopuolisoiden seksuaalikoregrafian perusteella. Edellyttääköhän minkään muun järjestön sisäinen uskottavuus oman lapsensa surmauttamista? Islam taitaa olla lähellä jaettua ykkössijaa?

Toki useimmilla uskonnollisilla liikkeillä on jos jonkinlaista sapattisääntöä, kahvikieltoa, kalsari-ihannetta, telkkarikieltoa, verkkosähkökieltoa, itsemurhapommitusihannointia ja luopujantappamisvaatimusta.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.

Witless
Viestit: 1477
Liittynyt: 04.05.2007 00:06
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Witless » 13.10.2007 20:01

saara kirjoitti:Juu, on mua jo varoitettu tästä foorumista, mutta en nyt heti aikonut mennä kertomaan kellekään. Olen luonteeltani tutkijatyyppiä ollut koko ikäni ja en nielaise mitään asiaa kovin helpolla. Ehkäpä ongelmani onkin siinä. Mutta vaikeaa tämä on! halusin kirjautua tänne foorumiin siksi, että en halua missään tapauksessa itselleni putkinäköä! Mielestäni silloin, kun ihminen lakkaa tutkimasta ja ottamasta selvää ennakkoluulottomasti, peli hänen kohdallaan on menetetty.
Tervetuloa ajattelemaan! :)
If you think you understand quantum theory, you don't understand quantum theory.
- Richard Feynman

Merru
Viestit: 1
Liittynyt: 03.03.2014 18:29

Re: Täällä minä, kastamaton julistaja

Viesti Kirjoittaja Merru » 03.03.2014 18:55

Minulla meni 3 v ennen kasteelle menoa jälkeen päin ajatellen olisi saanut jäädä tekemättä mieti tarkkaan päätöstä kiirettä ei ole koska sinä itse ratkaisun teet ei kukaan muu puolestasi

Nimrod
Viestit: 267
Liittynyt: 09.09.2013 19:10

Re: Täällä minä, kastamaton julistaja

Viesti Kirjoittaja Nimrod » 07.03.2014 19:14

Merru, käytännössä kaikki ihmiset saadaan pimittämällä tai suoraan valheellisesti kasteelle. Tämän faktan rinnalle ei ainakaan minun järkeni mukaan mahdu ajatus rakkaudellisen Jehovan ohjaamasta järjestöstä. Vaakakupissa painaakin enemmän yhteisöllisyys. Voihan siinä olla hyviäkin puolia, mutta se on kuitenkin todellisuudesta irtautunut juttu ja siitä pois lähteminen ei ole mahdollista ilman sosiaalisen verkon täydellistä menettämistä.

Edit: jehovantodistajuteen liittyy vahvasti ajatus _siihen joutuminen_
"Kuka on jumala, niin että minun pitäisi totella hänen ääntään? En tunne ketään jumalaa." -Mahtava metsästäjä

Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8101
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Täällä minä, kastamaton julistaja

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 07.03.2014 21:05

Nimrod kirjoitti:... käytännössä kaikki ihmiset saadaan pimittämällä tai suoraan valheellisesti kasteelle.
Väärin. Ainakaan minua ei vuosikymmentenkään ahkerain yritysten jälkeen olla vielä saatu. Epäilen vahvasti, ettei saadakaan. Pyydettiin tarkoin tutkimaan. Niin tein ja lopputulos on, että mieluummin karkuun luikkivat.

Eivät ole auttaneet tutkistelut, rukoukset, ylenpalttinen ystävällisyys, todistajasukulaiset, Jehova, Jeesus-Mikael, lahjonta, pelottelu, järkeen vetoaminen, eikä edes hallintoelin.

Vastaa Viestiin