Minun tarinani

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
unknown
Viestit: 1
Liittynyt: 30.06.2012 21:36

Minun tarinani

Viesti Kirjoittaja unknown » 01.08.2012 20:08

Allekirjoittanut tutustui Jehovan todistajiin entisen työkaverin kautta, joka on Jehovan todistaja ja kovin mielellään kertoi siitä aina kiinnostuneille. Itse olen eronnut evlut.seurakunnasta heti 18-vuotta täytettyäni, mutta uskonnot ovat silti aina kiinnostaneet minua ja jollain tavalla ihailenkin ihmisiä, jotka elävät uskossa. En ole kuitenkaan löytänyt vielä paikkaani mistään uskonnosta tai seurakunnasta.

Päädyin tutkimaan Raamattua tuttavani kanssa ja kävin muutamassa kokouksessakin. Tutkiminen oli mielenkiintoista ja kerrankin sai käydä jonkinlaisia kunnon keskusteluita uskontoon liittyvissä asioissa. Kokouksissa ilmapiiri oli lämmin ja minua ilahdutti ihmisten vilpittömyys, ainakin aluksi.

Jotkut asiat koin kuitenkin vähän hankalimmiksi asioiksi mieltää: Jehovan todistajien näkemykset evoluutiosta, homoseksuaaleista, verioppi, suhtautuminen eronneeseen Jehovan todistajaan..yms.
Tuli ehkä vähän sellainen, että mitä enemmän tiesin kys. uskonnosta, niin sitä vähemmän halusin enää tutkia ja mitä enemmän tutkin minun kuitenkin odotettin omaksuvan joitakin asioita: säännöllisen rukoilemisen, tupakoinnin hylkäämisen (poltan aina satunnaisesti, mutta silti) ja varmaan eloani avoliitossa katsottiin myös vähän pahalla.

Kokouksissa, kuten sanoin, ihmiset ovat kovin vilpittömiä ja siellä on kovin lämmin vastaanotto. Kaikki vaikutti täydelliseltä. Kuitenkin koin, että siellä oli ainakin kahdenlaisia todistajia: ne jotka olivat syntyneet todistajaperheeseen ja sitten oli näitä, jotka olivat liittyneet vanhemmalla iällä todistajiin. Jälkimmäisistä välittyi minulle ainakin melko haavoittuvainen kuva. Heillä tuntui myös olevan enemmän paineita löytää kumppani avioliittoon.

Lopulta lakkasin käymästä kokouksissa ja en enää kysellyt tuttavaltani Jehovan todistajuudesta. He varmaan vaistosivat tästä ettei minusta todistajaa saa ja ovat lakaneet pitämästä yhteyksiä.
Kaipaan kyllä vähäsen sitä kokouksien mukavaa ilmapiiriä ja tutkimisesta seuranneita keskusteluita, mutta parempi varmasti näin. Raamattua aion varmasti vielä lueskella, sillä siellä on niitä hyviäkin oppeja, mitä melkein jokaisen soisi noudattaa. :)

Masterpiece
Viestit: 333
Liittynyt: 09.10.2011 22:15

Re: Minun tarinani

Viesti Kirjoittaja Masterpiece » 01.08.2012 20:44

Itselläni on melkolailla samanlainen tarina. En ole koskaan ollut JT, mutta JT:n kanssa saa hyviä väittelyitä aikaiseksi. Valitettavasti itselläni on tällä hetkellä sellainen tilanne, että haluaisin "tutkiskella Raamattua" heidän kanssaan, mutta he eivät halua minun kanssani :D.

sinner74
Ylläpitäjä
Viestit: 2754
Liittynyt: 12.01.2009 14:12
Paikkakunta: Rollo

Re: Minun tarinani

Viesti Kirjoittaja sinner74 » 02.08.2012 21:29

Tervetuloa osallistumaan foorumille!

Hienoa, että sinulla oli rotia viheltää peli poikki, kun havaitsit että et välttämättä ole samaa mieltä kaikista opeista. Jos jo alussa tuntuu, että jokin on vinossa, niin ei se siitä yleensä jatkossa sen paremmaksi muutu. Rakkauden Tykistökeskityksen keskellä ongelmat olisi toki helppo laittaa hetkeksi sivuun.
unknown kirjoitti: Kaipaan kyllä vähäsen sitä kokouksien mukavaa ilmapiiriä ja tutkimisesta seuranneita keskusteluita, mutta parempi varmasti näin.
Kokemukseni mukaan kokousten mukava ilmapiiri on suurelta osin pintakiiltoa, jonka alla kuplii monenlaista ristiriitaa ja tyytymättömyyttä, kysymyksiä joita ei saa kysyä.

Mikäli uskonnollinen keskustelu kiinnostaa, netti kepittää valtakunnansalin satanolla. Foorumia löytyy joka lähtöön, ja sinulla on mahdollisuus tutkia asioita monelta kantilta, ilman että kukaan yrittää rajoittaa ajatteluasi tai ohjata johtopäätöksiäsi.
And Justice For All

Kaarmis
Viestit: 3904
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Minun tarinani

Viesti Kirjoittaja Kaarmis » 02.08.2012 21:30

Jehovantodistajuus on kuin marmorilla katettu paskakasa. Ns. rakkauspommitus saa sen näyttämään hyvältä, mutta jos nostaa yhden laatan ja pöyhii vähän talikolla tulee nenään sonnan ja urean löyhkä...
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."

Vieraas
Viestit: 3192
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Minun tarinani

Viesti Kirjoittaja Vieraas » 05.08.2012 15:09

Tervetuloa!
Video ei ollut ohjeistusvideo.

rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Minun tarinani

Viesti Kirjoittaja rippeli » 13.08.2012 14:50

Myöhäiset tervetulotoivotukset minunkin puolesta!
Let me go Master I hate you so

Vastaa Viestiin