TE TULETTE TUNTEMAAN TOTUUDEN...

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
alfa pihtakuusi
Viestit: 2
Liittynyt: 12.10.2007 11:27

TE TULETTE TUNTEMAAN TOTUUDEN...

Viesti Kirjoittaja alfa pihtakuusi »

En koskaan ehtinyt pulahtaa kastealtaaseen. Äiti olisi pulahtanut, jos olisivat päästäneet, mutta vanhin veli ei sitä sallinut koska 'kentältä ei ollut kertynyt tarpeeksi tunteja'.
Äiti loukkaantui niin, että hiipui pois vaikka meille hyvin läheinen sisar, jota voimme sanoa vaikka Kirsiksi yritti pinnistää, voihkia ja houkutella.

Kuinka tähän jouduttiin?
Elettiin 70-luvun puoliväliä (eli se 1975 maailmanloppu oli huomaamattamme tullut ja mennyt) kun naapurimme Kaukaset (salanimi) ja etenkin rouva alkoi pihalla todistaa äidilleni. Olin itse noin 13, ja ihastuin tietysti heti siihen paratiisi-tarinaan. Voisiko se olla totta? Voisiko tulla jotain näin ihanaa?

Uskonto oli aina ollut 'mun juttu' vaikka meidän perheessä ei mitään uskontoa harjoitettu, mitä nyt oli kerrottu että 'kuolleet menee taivaaseen' ja ei siitä sen enempää. Nuorempana olin käynyt mummolan lähellä pidettävässä ev.lut. pyhäkoulua, vaikka kukaan kavereistani ei sinne kanssani lähtenyt koska se oli niin 'tylsää', ja rukoilin aina Jumalaa, joka tuntui lämpöisen läheiseltä. Tämä 'tietoisuus' oli tärkeää siksikin, että kotimme oli tasapainoton. Isä oli väkivaltainen, pääosin sanallisesti, mutta myös fyysisesti.
Tämä kodin 'salailun', pelon ja syyllisyyden ilmapiiri loi täydellisen muotin, johon VT-seuran opit upposivat kuin mittatilaustyönä:

Minullehan oli lapsesta lähtien itsestään selvää että minua ahdisti jatkuvasti, koska se oli oman väärän ajattelutavan syy (näin äiti kertoi), että 'epämiellyttävät asiat 'pitää unohtaa' eikä niihin tule puuttua kriititisesti koska silloin 'tapahtuu pahaa'. Ymmärsin myös että omalla käytökselläni provosoin isän väkivaltaisuutta, joten tiesin olevani syyllinen. Myös kaikki mielipiteeni olivat vääriä, koska 'olin arvostelukyvytön idiootti'.


Näillä eväillä siis lähdin kokouksiin äidin mukana. Aloin myös tutkia sisar Kirsin kanssa kirjoja, eri aikaan kuin äiti, koska olin jo teini-iässä, ja halusin 'vapautta ja itsenäisyyttä' myös ajattelun suhteen.

Ensimmäinen 'kolaus' tulikin siitä, että tämä sisar (jota kutsuin kakkosäidiksi, koska meistä tuli niin läheiset) suuttui minulle kun kerroin että en voi kunnioittaa isää. Hän mitätöi kokemukseni, ja vaati että minun ON kunnioitettava isää TAI jehovakin vihaa minua.
Niinpä iltarukouksessa puristelin käsiäni rystyset valkeina ja kireitten hampaitten lävitse valehtelin jehovalle toivoen että hän ei huomaisi mitään. Lämmin Jumalakuvani oli aivan huomaamatta muuttunut etäiseksi ja vihamieliseksi lainlaatijaksi, joka oli valmis 'tappamaan ne jotka eivät hänen tahtoansa tee'. Osaatteko arvata miksiköhän koin myös ajoittain syvää vihaa jehovaa kohtaan, katkeruutta, jota vaivoin pidättelin rukoillessani.

Seuraavaksi oli koulukiusausta. Ei pelkästään 'jehovalaisuuden' takia, vaan muutenkin. Kotona isä raivosi ja uhkasi tappaa ja valtakunnansalilla jehova jakoi samaa linjaa. Aloin ahdistua niin että mielenterveys horjui. Tässä vaiheessa kuulin ensi kertaa, että vaikeat olosuhteeni eivät minua masenna, vaan DEMONIT. Kirsi oli hyvin huolissaan siitä mitä kirjoja luin, musiikista sekä maailmallisista kavereista, joista hän käski pysyä kaukana.
Hän kertoi lahjoista joiden kautta demonit pääsivät ihmiseen ja varoitti vastaanottamasta esim. käytettyjä vaatteita, koska niitä oli saattanut okkultisti pitää päällä.

Halusin ilman muuta edistyä ja päästä eteenpäin tutkistelussa, koska olin ikävässä välimaastossa; en todistaja, mutta en maailmallinenkaan. Kirsi kielsi minua juttelemasta seurakunnan nuorten kanssa koska minussa oli niin paljon 'hengellisesti vahingoittavaa ja turmelevaa vaikutusta'. Nielin tämän loukkaantumatta. Iltaisin haaveilin todistajaystävistä ja ajattelin, että kaikki aikanaan...

Mutta eipäs näin käynytkään. Edistyminen jumitti pahasti koska olin 'kapinallinen' ja 'saatanan hengen vaikutuksessa'. Parikymppisenä olin jo liukumassa ulos koko systeemistä, silloin kun äiti oli menossa kasteelle. Hän oli edistynyt ja alkanut etääntyä minusta. Noihin aikoihin menin avioon, ja toin maailmallisen mieheni mukaan kokouksiin ja tutkisteluihin. Äiti irtosi kun kaste evättiin, ja hiipui vaivattomasti ulos koko järjestöstä. Nyt minä 'kapinallinen' yritin pinnistää todistajuuteen vilpittömin mielin, koska uskoin sen olevan paras siunaus avioliitolleni.

Mieheni oli suhteen aikana pikkuhiljaa muuttunut aina vain väkivaltaisemmaksi. En ollut kiinnittänyt huomiota asiaan. Mikään hälytykello ei kilahtanut kun tukasta revittin ja viskottiin päin seiniä; tätähän olin kokenut lapsesta asti. Tuttua. Vasta ensiapukeskukseen jouduttuani alkoi tuntua että 'hei', nyt tämä on jo kohtuutonta. Päätin että miehen kanssa on puhuttuva vakavasti, mutta todistajat ehtivät ensin:
Sisar Kirsi ilmaisi kantansa eräässä tutkistelussa meille selvästi: Minä aiheutan mieheni väkivallan koska 'haastan' häntä enkä ole tarpeeksi alamainen. Viikkotutkistelussa lauma sisaria hyökkäsi minua vastaan yhtenä rintamana ja huusivat että 'sinulla on sota jehovaa vastaan' ja 'olet saatanan riivaama' ja muuta mukavaa kun kärsin masennuksesta. Veljet vain seisoivat tuijotellen eivätkä puuttuneet sättimiseen millään tavalla. :oops:

Nyt minä loukkaannuin ja irtosin. Uskoin että heillä on totuus, mutta en vaan kestänyt sitä enää. :cry:
Mutta mieshän se alkoikin oikein porskuttaa; kävi salilla säännöllisesti, sai sulkia hattuunsa, ja kotiin ullessaan hyökkäsi kimppuuni naamaan sylkien ja hysteerisesti huutaen:'Sinussa on saatanan henki' Ja 'läpsis läiskis' VT-seuran luvalla! Olivat katsos kaikki mieheni puolella, jota minä tyrannisoin niin hirveästi kapinallisella asenteellani.

Pian seurasi jälleen ensiapukeskus, jossa kursittiin silmakulmaa kasaan. Lääkärit sanoivat että oli ihme, että näkökyky oli säilynyt käsittelyn jäljiltä. Silloin havahduin. :x

Hain eropaperit ja mies allekirjoitti. Soitin Kirsille viimeistä kertaa, jotta olisin saanut edes vähän ymmärrystä, edes sympatiaa osakseni (kun en ollut enää salillakaan käynyt), sillä yhä luotin häneen, entiseen kakkosäitiini.
Kun kerroin, että on pakko ottaa ero koska mies voi minut pysyvästi vammauttaa, jopa tappaa holtittomassa raivossaan. Kirsi vastasi järjestön robottiäänellä (joka oli kylmempi kuin pankkiautomaatin 'kiitos käynnistä') että parempi sinun on silmäpuolena mennä Jumalan valtakuntaan, mutta jos otat eron, rikot jehovaa vastaan loputtoman anteeksiantamattomasti. Huusin että olen ihminen, enkä voi kestää hakkaamista, mutta täysin tunteettomasti Kirsi toivotti minut iankaikkiseen 'poiskarsimiseen', koska olin nyt täysin menetetty tapaus.
Jouduin hysteeriseen tilaan. Päätin tappaa itseni ja otin kännit. Sanoin jehovalle 'uskon että järjestössä on totuus mutta mä en jaksa sua enää, anteeksi vaan' ja kiipesin parvekkeen kaiteen yli.

Jostain syystä en hypännyt.

Tänä päivänä, kun vuosia noista tapauksista on mennyt, olen palannut takaisin kirkkoon. En tehnyt tätä ratkaisua evankelistojen takia (kieltäydyin kuuntelemasta mitään julistusta ettei taas vedetä höplästä) enkä herätyskokouksessa yms. Aloin vain itse tutkia Raamattua tieteellisempien selitysteoksien avulla, rukoilla Jeesusta ja miettiä yksin kotona. Tähän meni vuosia, pikkuhiljaa uskalsin kirkkoon (kun pelkäsin että taas innostu 'hihhuliksi') ja samalla tiellä olen yhä. Mutta ainakin olen vapaa, ja saanut ihan itse tehdä johtopäätökseni, ja kas kummaa, Jumala on taas läheinen ja lämmin, eikä tarvitse hampaat irvessä ja rystyset valkeina valehdella hänen edessään.

'...JA TOTUUS ON TEKEVÄ TEIDÄT VAPAAKSI' :roll:

Kauan siihen meni mutta vihdoinkin tämä on kohdallani TOTTA! Olen totisesti VAPAA soutelemaan ja huopaamaan elämän merellä, enkä kidu enää orjankahleissa VT-seuran tuomiokaleerissa! :D

Halauksia teille kaikille, ja Jumalan siunausta.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: TE TULETTE TUNTEMAAN TOTUUDEN...

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

alfa pihtakuusi kirjoitti:'uskon että järjestössä on totuus mutta mä en jaksa sua enää, anteeksi vaan'
Juuri tuolla tavalla jt:n halutaankin ajattelevan, vika on aina todistajassa, ei koskaan järjestössä, vaikka se ajaa jäsenistöä mielenterveysongelmiin. Suunnilleen samaa rataa ajattelin itsekin 25 vuotta erottamiseni jälkeen ja mietin paluumahdollisuutta.

Olethan saanut melkoisen määrän 'asennekoulutusta'.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
paula
Viestit: 136
Liittynyt: 11.06.2007 04:04
Paikkakunta: muuttanut keskisuomeen

Viesti Kirjoittaja paula »

Tervetuloa kirjoittelemaan tuntemuksista tänne.

Olet todella ollut ahdistavassa tilanteessa vuosikausia, valitettavaa että uskonnon varjolla harrastetaan tälläistä henkistä väkivaltaa ja hyväksytään pahoinpitely raamattuun vedoten. Ei ihme jos tuollaisten kokemusten jälkeen ei uskalla Jumalaankaan uskoa. Todellisuus on aivan toista mitä seura väittää ja kiiltokuvajulkisuus esittää.

Toivotan sinulle voimia jatkaa vapaana, onneksi ymmärsit oman arvosi ja lähdit pois sekä tuhoavasta parisuhteesta että ahdistavasta uskonnosta.
tikaram
Viestit: 148
Liittynyt: 28.04.2007 14:40

Viesti Kirjoittaja tikaram »

Voimia tulevaisuuteen!

Olet saanut harmillisen ymmärtämätöntä kohtelua osaksesi vuosien varrella todistajana. Itse en tainnut avio-ongelmiini juurikaan hakea apua seurakunnasta, mutta masennukseen minua kannustettiin yrittämään entistä enemmän. Kokemasi on surullinen esimerkki siitä, miten voi käydä, kun empatiakyvyttömät ihmiset jakavat elämänohjeita. Mielestäni Jumalan rakkaus ei voisi ikinä sallia hakkaavia aviomiehiä! Et varmasti ole ainoa, joka on meinannut tuhlata ainutkertaisen elämänsä todistajuuden lisäksi onnettomassa parisuhteessa, koska ei Jumalan lain nojalla voi ottaa avioeroa.

On hyvä, että on sinunlaisiakin, jotka löytävät uskonnollisuutensa uudestaan. Itse en osaa uskoa korkeampiin voimiin, vaikka toisaalta sitä toivonkin.
Avatar
Tony
Viestit: 7520
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Viesti Kirjoittaja Tony »

Näin se ikävä kyllä menee. Jehovantodistajat eivät ymmärrä, eivätkä halua ymmärtää, että jehovantodistajuus voi aiheuttaa suuria ongelmia. Siinä eivät entisten todistajien kokemukset paina vaa'alla mitään kun aktiivitodistaja kertoo kuinka asiat oikeasti ovat. Ikävä kyllä kohtelu saattaa olla - kuten tapauksessasi - yhtä välinpitämätöntä ja kylmää vielä järjestössä mukana olevillekin, mikäli eivät jostain syystä kykene toimimaan kuten vt-seura vaatii.

Kysehän on tietenkin vain rakkaudellisesta järjestelystä, jotta me jotka emme omaa "oikeaa sydämentilaa", ymmärtäisimme mitä olemme menettäneet... :? Ihmissuhteilla kiristäminen on tehokas keino pitää ihmiset järjestössä mukana. Yhä harvemmalla enää onkaan muita syitä roikkua tuossa lafkassa.

Tervetuloa palstalle ja tsemppiä! Vaikka tarvinnetkohan sitä enää 8)
Viimeksi muokannut Tony, 18.10.2007 14:39. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
alfa pihtakuusi
Viestit: 2
Liittynyt: 12.10.2007 11:27

kiitos teille jotka lohdutatte

Viesti Kirjoittaja alfa pihtakuusi »

On tosi parantavaa kuulla tuollaisia sanoja ihmisiltä jotka ovat itse kokeneet samaa. Ulkopuolinen ei kykene ymmärtämään sitä samanlailla.

Parasta on myös, että olemme äidin kanssa puhuneet näistä ajoista, ja olen enemmän kuin onnellinen ettei hän jäänyt sille tielle. Oli myös yllätys että meille tämä tutkistelija-sisar antoikin 'erilaista' opetusta.
Äiti ei tiennyt, että minua oli peloteltu demoneilla ja kerrottu mm. tarinoita 'demoniyöpaidasta' joka hiplaili kuin miehen kädet (ja jota ei meinannut saada roskikseen kun demoni piti kannesta kiinni!) sekä Hitlerin kuvasta, jota sisar sylkäisi ollessaan toimistojen siivoojana virka-ajan jälkeen. Silloin alkoivat ovet paukkua ja demonit hyökkäsivät, ja sisar meni polvilleen käytävän lattialle ja huusi taas jehovaa niinkuin roskiksillakin...
Myös taiteen tekeminen 'altisti' demoneille, ja minua varoitettiinkin 'vaarallisista harrastuksista' joihin tunsin vetoa...

Hieman :oops: että uskoin silloin pentuna noihin juttuihin, mutta kyllä nyt naurussa on jo pitelemistä. :lol:

Uskon kyllä pahoihin henkiin, mutta ei niillä ole mun arkielämässä eikä uskonasioissa mitään jakoa. Enkä todellakaan edes ajattele että joku masentunut ihminen saattaisikin olla 'demonin vallassa' ja että häntä olisi pelättävä ettei hengellinen spitaali vain tartu. Hirvittävää taikauskoa, jossa on selkeitä noitavainojen piirteitä. Vai miksi jehovalaisissa ei kukaan nouse kyseenalaistamaan 'riivausta' vaan alkaa automaattisesti 'iskeä pökköä pesään' että ' joo, toi ihminen on aina ollu epäilyttävä' ja 'joo, se kuuntelee varmaan väärää musiikkia' yms. :shock:

Pahinta on että manipuloitujen ihmisten ryhmä voi olla todella vaarallinen, mutta 'parhaimmillaan' näiden ylilyönnit käyvät raskain värein maalatuista huumoripläjäyksistä, joille ei voi kuin :twisted:

Terveessä uskonnossa ei ole pelottelua, ei manipulaatiota eikä ihmisten kontrollointia.
Onneksi olen niin kovapäinen ettei rassaus jehovalaisella aivopesu- lipeällä vammauttanut ajattelukykyä pysyvästi :D
Pehmoluopio
Viestit: 1565
Liittynyt: 28.04.2007 18:24
Paikkakunta: Hanko

Re: TE TULETTE TUNTEMAAN TOTUUDEN...

Viesti Kirjoittaja Pehmoluopio »

alfa pihtakuusi kirjoitti: Tämä kodin 'salailun', pelon ja syyllisyyden ilmapiiri loi täydellisen muotin, johon VT-seuran opit upposivat kuin mittatilaustyönä

Sama minulla!
wolframium
Viestit: 1070
Liittynyt: 05.06.2007 17:22

Re: kiitos teille jotka lohdutatte

Viesti Kirjoittaja wolframium »

alfa pihtakuusi kirjoitti:Hän kertoi lahjoista joiden kautta demonit pääsivät ihmiseen ja varoitti vastaanottamasta esim. käytettyjä vaatteita, koska niitä oli saattanut okkultisti pitää päällä.
Jt-ajatuksenjuoksu on todella ihmeellistä. Oletetaanpa tällainen kuvitteellinen nykyajan tilanne, jossa kiinalainen pikkutyttö käy sunnuntaina lohharijuhlissa ja temppelissä suitsuttamassa isovanhempiensa muistolle. Siirtyykö demoni maanantaina työpäivän alkaessa mahdollisesti juuri Suomeen lähetettävään vaate-erään?
alfa pihtakuusi kirjoitti:Mutta mieshän se alkoikin oikein porskuttaa; kävi salilla säännöllisesti, sai sulkia hattuunsa, ja kotiin ullessaan hyökkäsi kimppuuni naamaan sylkien ja hysteerisesti huutaen:'Sinussa on saatanan henki' Ja 'läpsis läiskis' VT-seuran luvalla!
Tiedän monia vanhimpia, jotka ovat henkisesti väkivaltaisia. Heidän täytyykin olla, jotta karttamissanktioita voidaan soveltaa käytännössä. Jt-yhteisössä on "helppoa ja mukavaa" käyttää valtaa ja päteä, kun ei juurikaan tarvitse välittää henkisesti väkivaltaisten tekojensa seurauksista.

alfa pihtakuusi kirjoitti:Äiti ei tiennyt, että minua oli peloteltu demoneilla ja kerrottu mm. tarinoita 'demoniyöpaidasta' joka hiplaili kuin miehen kädet (ja jota ei meinannut saada roskikseen kun demoni piti kannesta kiinni!)
Kiitokset päivän parhaimmista nauruista! Tämä on kyllä kaikessa tragikoomisuudessaan ihan huippuluokkaa. Jt-elämä voi varmasti aiheuttaa seksuaalisia turhautumia monille, mutta että noin pahasti lähtee "tuhma" mielikuvitus lentämään? ;)

Ei sen puoleen, jos tuollaisen idean saisi jotenkin kaupallistettua niin kyseessä olisi takuuvarma hittituote.
Erilaisten ja eri tavoin havainnoivien ihmisten on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta ymmärtää toisiaan, koska he kutsuvat samaa asiaa eri nimillä ja eri asioita samalla nimellä.
Kovanyrkki
Viestit: 270
Liittynyt: 06.05.2007 21:48

Viesti Kirjoittaja Kovanyrkki »

a
Viimeksi muokannut Kovanyrkki, 19.08.2008 01:04. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Analysoija
Viestit: 1234
Liittynyt: 21.07.2007 19:51

Viesti Kirjoittaja Analysoija »

Kovanyrkki kirjoitti:Sinun tarinassasi on paljon tuttuja elementtejä, mutta sinusta poiketen minä olen jäänyt totuuteen.

Tarinasi on tyypillinen 70-80 luvun tuote, jossa järjestön voimakas kasvu ja todellinen lopunodotus tässä ja nyt, teki aivan tavallisestakin julistajasta sekopään ja juuri tämänkaltaisia kauhutarinoita pääsi syntymään.

Seurakuntaa lappasi jos jonkinmoista väkeä ja ehkä tämä oli aikaa, jolloin hirveimmät sosiopaatit valtasivat monia seurakuntia. Jees jees häiriköt pääsivät eteenpäin kiepparia voitelemalla ja häiriintyneimmät naiset varjelivat neitsyyttään tienraivaajana ja koittivat tehdä tavisten elämästä helvetin.

Tänään on toisin, todellisuus ympärillämme on tehnyt tehtävänsä ja Jehovantodistajuus liukuu yhä enemmän sunnuntaiuskovaisuutta, josta fanaattisuutta joutuu joistakin seurakunnista etsimään suurennuslasin kanssa. Välillä on niin, että puhdasoppisimmat jehovantodistajat ovat luopioita, jotka vaativat taviksilta fanaattisuutta, koska itse olivat ja ovat nyt pettyneitä, koska sitä Jehovantodistajista ei enään meinaa löytyä.

Juttusi on varmasti tosi ja kuvaa sitä joukkopsykoosia, jossa järjestö eli vuosina 1980-1996, kun 1975 masennuksesta toivuttiin.

Kirjoituksessasi on jopa asiaa tällä kertaa, KN! :twisted:

Henkilökohtaisesti paremmat fiilikset on nimenomaan ennen vuotta 72 todistajiksi tulleista mitä se jälkeen. Todistajien "laatu" ikäänkuin heikkeni sen jälkeen.
Toisaalta tuntuu, että monet pitkän linjan todistajat ovat realistisempia, järkevämpiä ja auttavaisempia mitä 70-80 luvun tuotteet.

Nykytilanteessa tuntuu että väki jakautuu fanaattisiin ja vähemmän fanaattisiin. Esimerkiksi se pyrkyryys, mitä Betelissä 2000-luvullakin on harrastettu noin 25-35 vuotiaiden "järjestömiesten" taholta, on aivan järkyttävää. Liikemaailmassa taistellessa ylennyksistä harvoin olen tavannut vastaavaa.
Lehtiveli
Eläkeläinen
Viestit: 1741
Liittynyt: 13.04.2007 10:07
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lehtiveli »

Kovanyrkiltä tuli pitkästä aikaa ihan asiaa!
Jehovan todistajuudessa on havaittavissa samoja piirteitä kuin muissakin uskonnoissa: Liu'utaan kauemmaksi käytännönuskovaisuudesta ja tilalle tulee uskovaisuus ajatuksen tasolla. Ehkäpä 10-20 vuoden päästä fundamentalistisimmat opitkin ovat jo kumottu.
AchanBeroean
Viestit: 467
Liittynyt: 06.05.2007 17:56
Paikkakunta: Luopio

Viesti Kirjoittaja AchanBeroean »

Kovanyrkki kirjoitti:Seurakuntaa lappasi jos jonkinmoista väkeä ja ehkä tämä oli aikaa, jolloin hirveimmät sosiopaatit valtasivat monia seurakuntia. Jees jees häiriköt pääsivät eteenpäin kiepparia voitelemalla ja häiriintyneimmät naiset varjelivat neitsyyttään tienraivaajana ja koittivat tehdä tavisten elämästä helvetin. .
Nämä sosiopaattien valtaamat seurakunnat onkin raikas näkemys varsinkin Kovanyrkiltä.

Jehovantodistajalahkolaisilla on mielestäni paljon psykopaattien piirteitä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Antisosiaa ... 4iri%C3%B6

Antisosiaalisen persoonallisuushäiriön oireita on löydettävissä lahkokulttuurista.

APD:n oireisiin kuuluvat (suluissa lahkossa ilmenevät oireet):
  • * Kykenemättömyys toimia sosiaalisten normien tai lakien mukaisesti (normaalit sosiaaliset suhteet kuten naapureiden kanssa seurustelu tai juhlapyhät yms. ovat jehovantodistajalahkolaisille mahdottomia)
    * Petollisuus, joka ilmenee jatkuvana valehteluna tai muiden huijaamisena oman hyödyn tai nautinnon vuoksi (ljehovantodistajalahkolaiset käännyttävät ihmisiä oppiin, jonka omasta kokemuksestaan tietävät petolliseksi ja vääräksi v. 1975, sukupolvioppi jne.)
    * Vastuuttomuus, impulsiivisuus tai kykenemättömyys suunnitella elämää eteenpäin (lahkolaiset odottavat maailmanloppua ja kieltäytyvät tekemästä pitkäntähtäimen suunnittelua elämässään)
    * Ärtyneisyys ja aggressiivisuus, joka esiintyy väkivaltaisuutena (jehovantodistajalahkossa on paljon perheväkivaltaa)
    * Piittaamattomuus omasta tai muiden turvallisuudesta (jehovantodistajalahkon veri-itsemurhaoppi, verestä ja rokotuksista kieltäytyminen)
    * Katumuksen puute, joka esiintyy piittaamattomuutena tai kykenemättömyytenä ymmärtää loukanneensa tai kohdelleensa väärin muita tai varastaneensa heiltä (jehovantodistajat eivät kadu vaikka ovat esittäneet valhe-ennusteita ihmisille ja jopa uhanneet heitä maailmanlopun tuholla)
    * Muiden ihmisten hyväksikäyttö (jehovantodistajat pyrkivät muiden ihmisten avulla saatua tehtyä käännytystunteja ja koettavat saada ihmiset ilmaisiksi lehdenmyyntiorjiksi ja lahkon mannekiineiksi)
    * Narsismi (jehovantodistajalahkolaisuudessa on narsismin kulttuuri, joka periytyy on suuruudenhullun pastori Russellin ajoilta, joka väitti olevansa Jumalan ainoa "uskollinen ja viisas palvelija")
"Mutta emme usko enää tällaiseen hölynpölyyn, vaan pidämme Vartiotorni-seuran aatetta fanaattisena ja vaarallisena ideologiana, koska se orjuuttaa ihmiset aivopesuohjelmansa avulla" - Herrick Åberg
wolframium
Viestit: 1070
Liittynyt: 05.06.2007 17:22

Viesti Kirjoittaja wolframium »

AchanBeroean kirjoitti:Antisosiaalisen persoonallisuushäiriön oireita on löydettävissä lahkokulttuurista.
Pitää paikkansa. Oman kokemukseni mukaan niitä löytyy erityisesti 2. tai useamman sukupolven Jt:sta, joiden lapsuus ja nuoruus on eletty kieroutuneessa lahkossa ja kanssakäyminen normaalien ihmisten kanssa on jäänyt vähemmälle. Jt-maailmassa lapsuutensa viettäneet kasvavat vahvasti ulkoapäin ohjatussa arvomaailmassa. Heidän maailmansa voi olla hyvin ristiriitainen ja kahtiajakautunut, joka on otollinen maaperä psyykkisille ongelmille.

Sen sijaan ihmiset, jotka ovat ryhtyneet Jt:ksi aikuisiällä, ovat tehneet sen omista lähtökohdistaan. Monet heistä saattavat jopa olla erityisen empaattisia, avuliaita, ulospäinsuuntautuneita ym., joten he saattavat viihtyä lahkon sosiaalisessa ympäristössä (ainakin jonkin aikaa). Tällaisia tapauksia olivat esim. omat isovanhempani.
Erilaisten ja eri tavoin havainnoivien ihmisten on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta ymmärtää toisiaan, koska he kutsuvat samaa asiaa eri nimillä ja eri asioita samalla nimellä.
hijt
Viestit: 237
Liittynyt: 09.11.2007 17:16
Paikkakunta: München

Viesti Kirjoittaja hijt »

wolframium kirjoitti:
AchanBeroean kirjoitti:Antisosiaalisen persoonallisuushäiriön oireita on löydettävissä lahkokulttuurista.
Pitää paikkansa. Oman kokemukseni mukaan niitä löytyy erityisesti 2. tai useamman sukupolven Jt:sta, joiden lapsuus ja nuoruus on eletty kieroutuneessa lahkossa ja kanssakäyminen normaalien ihmisten kanssa on jäänyt vähemmälle. Jt-maailmassa lapsuutensa viettäneet kasvavat vahvasti ulkoapäin ohjatussa arvomaailmassa. Heidän maailmansa voi olla hyvin ristiriitainen ja kahtiajakautunut, joka on otollinen maaperä psyykkisille ongelmille.

Sen sijaan ihmiset, jotka ovat ryhtyneet Jt:ksi aikuisiällä, ovat tehneet sen omista lähtökohdistaan. Monet heistä saattavat jopa olla erityisen empaattisia, avuliaita, ulospäinsuuntautuneita ym., joten he saattavat viihtyä lahkon sosiaalisessa ympäristössä (ainakin jonkin aikaa). Tällaisia tapauksia olivat esim. omat isovanhempani.
Mulla on taas ihan toisensuuntaisia(kin) kokemuksia. Esimerkkinä omat vanhempani. Äitini joka tuli mukaan joskus teininä, on äärettömän järjestöhenkinen ja tekee varmasti juuri niin kuin vartiotornissa sanotaan. Äitini on myös verrattain epätasapainoinen mieleltään. Isäni taas, joka on 2. tai 3. polven todistaja, on suorastaan lepsu vt-seuran periaatteiden suhteen, ei toki kaikkien, mutta esimerkiksi hänen alkoholinkäyttönsä on todellakin perisuomalaista. Isä ei myöskään ikinä kokenut tarpeelliseksi pitää meille lapsille perhetutkistelua.

Toisaalta sukulaisperheen mies, josta tuli todistaja aikuisiällä, on luultavasti kaikkein fanaattisin todistaja jonka olen ikinä tavannut. Tämä ei estänyt häntä olemasta kammottava kotona ja kohtelemasta koko ikänsä todistajana ollutta vaimoansa kuin koiraa.
"Raised upon repulsive lies from the time we were born
Driven into heads, holy laws..."
[Paradise Lost ~ Our Saviors]
Vastaa Viestiin