Entinen diakoniatyöntekijä Veljesseurassa

[Jaakko Ahvenainen]

En lainkaan kummeksu sitä, jos useammatkin palstalle kirjoittelevat kummeksuvat minua. Ei ole kovin yleistä, että joku entinen evl.kirkon työntekijä, vaikkapa eläkkeellä oleva, tulee aivan omalla nimellään Veljesseuran foorumiin.

Koska uusia henkilöitä on ilmaantunut, kerrottakoon lyhyesti. En edusta erityisesti, tarkoitan korostaen, luterilaista näkemystä, mutta se paistaa "läpi" joistakin asioita kommentoidessani. Takanani on noin 40 vuotinen työura. Aloitin tavallisena kerhopoikana 8-vuotiaana ja myös pyhäkoululaisena. 15-vuotiaana siirryin pyhäkoulunopettajaksi ja poikakerhonohjaajaksi. Samalla kävin näihin tehtäviin sisältyvät kurssit. 16-17 vuotiaana tutustuin ensimmäiseen Jehovan todistajaan Lahden Starckjohanin maalivaraston apulaisena. Miellyttävä henkilö ihan kotikylältäni, Toivo Holopainen, rauha hänen muistolleen. Toivo oli hyvin vaatimaton mies, mutta kanssani keskusteli paljon raamatullisista kysymyksistä minua silti käännyttämään yrittämättä. En muista meidän koskaan mistään kiistelleen.

Tämän sijasta kiistelin oman seurakuntani (Lahden Joutjärvi) kirkkoherran kanssa siitä, etten suostunut allekirjoittamaan adressia kirjailija Hannu Salaman "Juhannus Tanssit" kirjaa vastaan. Perusteluni oli, etten kyseistä kirjaa ollut lukenut, mistä perustelusta kirkkoherra perin minuun hermostui, mutta omantunnon vakaumukseni pidin, enkä sitä ole katunut. Näin jäärä olen ollut 16-vuotiaasta alkaen.

17-vuotiaana aloitin opiskeluni Järvenpään Luther-Opistossa ensin kansanopistossa ja sitten Kansankorkeakoulussa. Palvelus varusmiehenä keskeytti opintoni, mutta tätä ennen tai tämän jälkeen tein jatkuvasti työtä joko eri seurakunnissa nuorisonohjaajana ja varusmiespalvelukseni aikana puolustusvoimien kirkollisessa työssä oman palvelukseni ohessa.

Vuoden 1969 syksyllä sain tilapäisen nuorisonohjaajan paikan Pietarsaaren suomalaisesta seurakunnasta. 1970 keväällä minut valittiin samaisen seurakunnan vakituiseksi nuorisonohjaajaksi edellytyksellä, että hankin muodollisen pätevyyden. Saman vuoden syksyllä minut erotettiin tästä tehtävästä myöhäisillallisella puhelinsoitolla perusteella "Kyllä sinä tiedät", mutta en tietänyt. Minua ei koskaan kuultu, puhuteltu tai varoitettu. Tämä on kova paikka totaalisti yksinäiselle 22-vuotaialle. Mutta opiskelupaikka oli varmistettu ja sinne menin.

1972 valmistuin nuorisonohjaajaksi ja työskentelin muutaman kuukauden Rautavaaralla Pohjois-Savossa. Jatkoin opintojani diakoniksi seuraavan vuoden helmikuusta valmistuen ammattiini 1974.
Vuosi 1972 on sikälikin merkityksellinen, että solmin ensimmäisen avioliittoni maailman ihanimman naisen kanssa. Saimme yhdessä kaksi lasta, poikia molemmat. Seniorin 1975 ja juniorin 1981. Valitettavasti tämä liittomme päättyi eroon vuoden 1997 lopulla. Toisen avioliittoni solmin 2001 ja kolmannen 2002 ehkä hieman hätiköiden. Niin tai näin, näistä liitoista kumpikin puolisoni halusi mieluummin lähteä omille teilleen ja mikä minä olen aikuisia ihmisiä pidättelemään.

Toimin aluksi Rautavaaran seurakunnan nuorisonohjaajana ja tuntiopettajana peruskoulussa opetettavina aineinani yläasteella matematiikka ja uskonto. 1.6.1975 siirryin Lieksaan nuorisonohjaajaksi.

1978-79 toimin Puolustusvoimien pääesikunnan kirkollisasiain toimiston komennuksella YK-joukoissa Siinailla tehtävänäni selvittää suomalaisen sotilasdiakonin työnkuva. 1979 toukokuussa palasin takaisin Lieksaan omiin tehtäviini nuorisonojaajaksi, mistä vuonna 1984 syksyllä siirryin diakoniatyöhön pääasiallisena työalueenani diakoniatyön hallinnolliset tehtävät, yleinen seurakuntatyö, velka- ja talousneuvonta sekä päihde- ja kriminaalityö, mistä tehtävistä jäin työkyvyttömyyseläkkeelle helmikuun alusta 2004.

Tähän väliin mahtuu ekskursio Nurmeksen kaupungin sosiaalityöntekijänä 1990-1991. Koulutukseni antoi tähänkin edellytykset. Saarnalupatutkinnon suoritin 1987 Kuopion tuomiokapitulille.

Työkokemukseni ei ole kovin vähäinen, eikä missään tapauksessa suppea, kun tähän lisätään ne eri luottamus- ja muut siviililuonteiset tehtävät, joissa olen toiminut. En kerro tätä kehuakseni, vaan osoittaakseni statukseni.

Miksi sitten olen tällä foorumilla. Katson olevani lähinnä tarkkailija, outsider, joka tosin perin (ehkä liiaksikin) paljon kirjoittelen ja kommentoin. Omaa profiiliani pyrin pitämään mahdollisimman alhaisena aivan tietoisesti, mutta asiallistenkin kirjoitusten väliin oma temperamenttini pulpahtaa, enkä kaihda kirjoittaa satiirisen purevastikaan. Tähän ikään ehtineenä, minulla ei ole enää kovin paljon menetettävää. Eräänlainen ulkopuolinen kommentaattori katson olevani ja kenties tässä ominaisuudessa voin tuoda jonkinlaisen uuden näkökulman keskusteluihin.

Lieksassa ollessani olen perehtynyt tietoisesti Jehovan todistajiin ja heidän opinkiemuroihinsa niin hyvin, kuin se on ollut mahdollista. Aina se ei ole helppoa ollut. Toisinaan on tullut väliin työnantajani intressit toisinaan Jehovan todistajien vastaavat. Erityisen aktiivinen en ole ollut, mutta ajoittain aktiviteettini on lisääntynyt erinäisistä syistä.

Paljosta olen kiitollinen paikalliselle Jehovan todistajien seurakunnalle. Alkuun luonani kävi ns. rivitodistajia, sittemmin tienraivaajia ja nyttemmin satunnaisesti eräs seurakunnan vanhin. Pelkästään rivitodistajia ei luokseni mielellään näytetä lähetettävän, valitettavasti.

Jehovan todistajien yhteisön ansiosta olen saanut tutustua paikallisen seurakunnan eri käytäntöihin, konventteihin ja moneen muuhun tarkkailijana. Myöskään kirjallisuutta ei kohdallani olla unohdettu silloin kun olemme tavanneet, mistä olen erityisen kiitollinen. Oma JT-kirjastoni ei ole kovinkaan laaja, vain muutama teos sekä jokunen Vartiotornin ja Herätkään vuosikerta, mutta lähtökohdistani käsin se on hyvin ymmärrettävää.

Tämä tästä kaikessa lyhykäisyydessään, mutta joitakin tietoja on päivitettävä:

Olen juuri (lokakuussa 2007) eronnut kolmannesta vaimostani, mikä aiheuttaa syvää paheksuntaa joittenkin seurakuntani hyvin uskovaisten ihmisten joukossa. Tästä syystä olen eronnu evl. kirkosta ja samalla luonnollisesti diakonaatistani ja oikeudestani toimia seurakunnan opettajana, mistä syystä olen luopunut myös saarnalupakirjastani. Olen katsonut tämän eettis-moraaliseksi velvollisuudekseni, etten enemmälti aiheuttaisi pahennusta.

Nyt olen ollut eläkkeellä jo useamman vuoden ja ilonani ovat olleet juniorini kaksoispojat vuodesta 2009, joita ukkina silloin tällöin tapailen. Se on vekkulia seurata uuden elämän kasvua.

[Markku Meilo]

Pelkästään rivitodistajia ei luokseni mielellään näytetä lähetettävän, valitettavasti.

Se kuule Jaska on ikääntyvien äijien ongelma, siihen on syytä hissukseen tottua, nuoret tytöt karttavat luonnostaan meitä. Varttuneempi väki kartaa viimeistään silloin kun tuo esille Vt-seuran omaa materiaalia.

Täällä Sipoossa on ollut 'seisova' RT-tarjous (sisältäen kuljetusyhteyden metrolle) jo parisen vuotta, ensimmäistäkään halukasta ei ole ilmaantunut.

Toki täällä viimeksi pidetyssä IKEAN kirkolliskokouksessa oli kaksi jehovantodistajaa edustettuna, mutta olimme hellyttävän yksimielisiä keskusteluissamme.

[Arskavain]

Hei Jaakko!

Aluksi ihmettelin, kuka olet ja tunsin sinut yllättäin läheiseksi sukulaissieluksi. Olet kokenut paljon ja uskosi silti säilyttänyt. Osoitat oikeuden ja totuuden suhteen poikkeuksellista antamuksellisuutta, josta meidän kaikkien tulisi oppia jotain.

[Pehmoluopio]

Tästä syystä olen eronnu evl. kirkosta

Päädyit sitten eroamaan. Parempi ehkä niin.

[rippeli]

Kiitos tarinasta. Olen tuon lukenut jo jostain, mutta kertaus on opintojen äiti.

Onnea tai pahoittelut eroamisesi johdosta. Tällä tarkoitan avioeroasi. Sinut tuntien luulen että suhteesi jumalaasi tms ei paljoa keikahda vaikka kirkosta erositkin.

[Jaakko Ahvenainen]

Onnea tai pahoittelut eroamisesi johdosta. Tällä tarkoitan avioeroasi. Sinut tuntien luulen että suhteesi jumalaasi tms ei paljoa keikahda vaikka kirkosta erositkin.

Mitä avioeroon tulee, sen onnekseni luen - mitä jumalasuhteeseeni tulee, ei kirkosta eroaminen sitä todellakaan keikuta: jotkut jopa onnittelevat väärin perustein, otaksun

[Jaakko Ahvenainen]

Päädyit sitten eroamaan. Parempi ehkä niin.

Juu, villi ja vapaa "kalastettava"

[Jaakko Ahvenainen]

Hei Jaakko!

Aluksi ihmettelin, kuka olet ja tunsin sinut yllättäin läheiseksi sukulaissieluksi. Olet kokenut paljon ja uskosi silti säilyttänyt. Osoitat oikeuden ja totuuden suhteen poikkeuksellista antamuksellisuutta, josta meidän kaikkien tulisi oppia jotain.

Enpä ole aikoihin näitä sivuja selaillut, vaan nyt silmään sattui. Mitä uskooni tulee, siitä en tingi. Kuitenkin olen ihan tavallinen kuolevainen ilman sen kummempia jalustoja. Kas yleinen tapa on (paitsi Suomessa): jos möhölit, älyy ies erota. Tämän tein jo yksin syystä, etten saattaisi entisiä esimiehiäni hankalaan tilanteeseen. Avioeroni ei ole ollut ainoa syy. Se tapaa kohdallani olla niin, että mikäli jotain todella teen, se julistetaan mediassa myös - olkoonkin syy mikä tahansa.

[Markoko]

Mitä uskooni tulee, siitä en tingi

Näin sen pitää ollakin, vaikka me kaikki teemme virheitä. Pidä kiinni siitä jos se tuntuu oikelta. JA, kannattaa muistaa, että ihmiset ajattelevat asioita. Se kertoo ehkä siitä, että loppu ei välttämättä ole ihan oven suussa. Mutta jos sulla on tosi uskoa Jeesukseen vapahtajaamme, niin USKON että pidät siitä kiinni. Hän on ainoa tie pelastukseen.