olen uusi täälä mutta vanha siellä

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

uskoin murruin elin
Viestit: 24
Liittynyt: 18.07.2013 22:24

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja uskoin murruin elin » 18.09.2013 13:23

Leikitään :


Istut hiekkalaatikon reunalla.Niitä on useita erilaisia.
Hiekkalaatikoilla on määrätyt rajat ja säännöt.

Yksi hiekkalaatikko on puhtoinen, Valkoinen ja huoliteltu. Jokainen hiekanjyvä on määrätyllä paikallaan. Se erottuu toisista hyvin paljon edukseen.

Muilla laatikoilla hahmot leikkivät ja puhuvat toisilleen laatikosta toiseen . Hiekkalaatikolta toiselle hahmojen välissä käy siirtymisiä. Kaikki soljuu, mutta yhden hiekkalaatikon, Valkoisen liikkuminen on muista poikkeavaa... kuin yhdensuuntaista , hiljaista...
Valkoinen laatikko on niin ihana, ystävällinen ja siinä oleva hiekka näyttää puhtaamalta kuin muiden laatikoiden.
Hahmot ojentavat käsiään Valkoiselta hiekkalaatikolta ympärilleen ja moni uusi hahmo kulkee sekaan väsyneenä ja pelastuksen löytyneenä.

Toisilla hiekkalaatikoilla tapahtuu välillä räjähdyksiä, on väärin jakamista ja lyömisiä. Nämä tapahtumat näkyvät yhdelle jos toisellekin seuraajalle. Niitä yritetään siistiä ja nostaa hiekkalaatikon reunat takaisin pystyyn puhdistaen niistä liat pois. Leikki jatkuu sopuisasti, uusien hahmojen liittyessä seuraan , toisten lähtiessä pystyssä päin ja palatessa takaisin iloisesti . Usein toiselta hiekkalaatikolta lähtijä huutelee iloisesti : ei hätää! Hän saa vastaukseksi peukutuksen ja hymyn. Olet tervetullot kylään ja ota ämpärikin mukaan lapioineen.
Hahmot kulkevat.

Valkoisen hiekkalaatikon yli tulee hahmoja joiden profiili on kärventynyt. Heidän rujot ruumiinsa ovat käyneet läpi jotain sellaista mitä toisilla hiekkalaatikoilla ei tiedetä olevan eikä sitä ymmärretä. Ihmetellään , miksi joku vihoittelisi valkoisen hiekkalaatikon hahmoille sillä kaikkihan näyttää puhtaalta? Rujo hahmo kääntyy kohti entistä hiekkalaatikkoa kohtaan, katsoo ja ojentaa itsensä. Kyynel vierii poskelta revityn sydämen ylle. Hiekkalaatikolta ei kuulu hei, moi, voitko hyvin? tule käymään. rakastan sinua. äiti . isä. lapseni.ymmärrän.hyväksynunnioitan sinua... Valkoinen hiekkalaatikko jatkaa leikkiään, nujerrettu hahmo ei todellakaan näy sinne ulkopuolelta. Nujerrettu hahmo seisoo nyt henkisessä pimeydessä eikä pimeydestä pysty näkymään jos itse seisoo valaistuksen keskellä.

Istahda ja katso mihin nujerrettu hahmo menee. Hänen kaikki tutut raskaat ämpärit, lapiot ja muut tarpeelliset tavarat hiekkalaatikolla ovat Valkoisen hiekkalaatikon sisällä ja hän ei niitä voi saada sieltä. SIellä on myös tärkeimmät ystävät , toiset leikkijät ja hahmot joiden kanssa tämä pois lähtenyt on viettänyt koko elämänsä, pienestä lähtien.

Nyt hän seisoo yksin, kurahousut repsottaen olalta. Valkoisen hiekkalaatikon hiekkaa on tarttunut kurahousuin mutta se ei olekaan enään niin puhtaista. Se on rumaa ja märkää joka takertuu hahmon käsiin hänen sitä pyyhkiessä pois. Hiekka sattuu käden haavaan ja hiertää uusia haavoja. Hahmo käy taistelua puhdistaakseen itsensä hiekasta , hänen kasvonsa irvistävät ja mieli huutaa : irtoa jo pirulauta.
Sydän itkee. "Mihin minä tästä nyt menen? Kelpaanko? Voiko leikkiä toisten kanssa? Saankohan uuden ämpärin ja lapion? onko ne samanlaiset kuin ennen vai kevyemmät? onko ne täytetty valmiiksi?"

Nyt näet edessäsi tämän hahmon. Ojennat hänelle ämpärin ja lapion. Ne on ovat värittömiä, keveitä ja ne muotoutuvat hahmon toivoman mukaan. Kurahousut voi riisua ja jättää pois näillä hiekkalaatikoilla. Täällä ei tarvitse raskaita suojapukuja , suojamuureja jotta voisi näyttää hyväksyttävältä.

Hahmo kertoo sinulle Valkoisen hiekkalaatikon tapahtumia. Hänen äänessä on haikeus vaikka asiat mitä hän kertoo tuntuvat uskomattomilta.
"Hiekka , jota laatikolla on , yltää vain pintakerroksiin. Jos laatikossa seisoo itse niin näkee varpaiden välistä miten mustaa hiekka onkaan pinnan alla. Mutta tätä ei sanota ääneen. Tehtäväsi on siirtää valkoinen hiekka pian mustan päälle. Jos näet jonkun turmelevan valkoista hiekkaa tai heittävän pois käsistään raskaat ämpärin ja lapion on tehtäväsi kertoa siitä pian tuomareille. On kunnia kantaa kädet rakoilla ämpäriä joka on kaikilla samanlainen ja täynnä raskauttavaa mustaa hiekkaa peiteltynä valkoisella. On kunnia iskeä lapiota kiveen. . . "

"Valkoisen hiekkalaatikon ympärillä oleva reuna on hahmon keroman mukaan miltein mahdoton ylittää sillä silloin joutuu kiipeämään sanojen , tekojen ja hylkäämisen piikkilangan yli ja mikään hahmo ei sitä tahdo kestää. Sydän revitään roikkumaan viimeisiin piikkilankoihin kun kerrot todella ylittäväsi rajan. "

Kuuntelet. Muistelet. Ojennat kätesi tälle hahmolle. Hän katsahtaa kämmentäsi. Kannat edelleen mukana valkoista hiekkaa mukansi käsiesi uurteissa. Olet unohtanut sen jo ja luuleesi päässeesi siitä eroon. Et sinä pääse. Sitä kulkee aina pieni osa mukanasi, halusit tai et. Se miten kannat sen on sinun asia. Se miten toinen hahmo kantaa on hänen asiansa.

Voitte yhdessä mennä uusille hiekkalaatikoille ja voit antaa uuden hahmon korjata itseään , kuunnelleen, ymmärtäen , että hänen kokemuksensa on hänelle tosia. Niin kuin sinun on sinulle.

Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8101
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 18.09.2013 14:49

Niinpä. Kiitos, kun sain olla hetken leikissä mukana.

Kaarmis
Viestit: 3895
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Kaarmis » 19.09.2013 00:21

Valkoisen hiekan alla, tummassa hiekassa on kuolleiden luita. He eivät selvinneet pois.
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."

Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8101
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 19.09.2013 00:40

Näinpä hyvinkin.

Peeveli
Viestit: 362
Liittynyt: 09.05.2012 14:39

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Peeveli » 19.09.2013 19:10

Hienoa tekstiä. ja päivällä katson ikkunasta kun ammattikoulun pojat rakensivat talonyhtiöömme hiekkalaatikon, iloisin suin vaikka vähän vettäkin satoi. pihan lapset odottivat innoissaan koko porukalla josko pääsisivät leikkimään..siellähän nuo nyt mekastavat :)
...Mess with the best, fuck the rest

uskoin murruin elin
Viestit: 24
Liittynyt: 18.07.2013 22:24

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja uskoin murruin elin » 13.10.2013 01:16

Hiljaisuus. Yhteys on katkennut.
Istun rannalla.
Kivi allani on kylmä, paikoilaan pysyvä.

Katson veden liikettä hiekassa. Sen ystävyyttä virran kanssa jotka yhdessä muokkaavat hiekkaa.

Aalloilla liikkuu rantaan paperi myttyjä hiljakseen. Poimin yhden, avaan , luen ja lähetän matkaan aukinaisena aalloille. Taivaan linnut saavat sen lukeakseen.

Takanani on hohde, kuumotus, pelko ja vaimeat äänet.
Hohde viipyy pisimpään ruumiillani, kietoutuen hiuksiini.

Pelko kiemurtelee mieleeni. Hiljakseen. Entä jos?

Äänien ympärillä on seurakunnan seinät. Ihmisten kasvot ovat kadonneet mutta heidän sanat kuuluvat minun korviini. Puristaa . Ikävä.



Vesi kastelee varpaani.

Taivas on punertavan hiljainen.
Lapsen kasvot heijastuvat tyyntyneestä vedestä.
Pieni paperin palanen lentelee huomaamattani hiuksiini. Se jää sinne. Lapsen pelko, ahdistus.
Lapsena kadotettu raikkaus ei tule koskaan takaisin.

Vaimeat äänet joutuvat luopumaan minusta nyt vaikka he saivat lapsuuteni . He kohtelivat sitä väärin, ymmärtämättä minua.

Äänet hiljenee kuin nuotion liekki. Jäljelle jäö vain tuhkaa jonka puhallan paperi myttyjen pääle unohtaakseni ja jatkaakseni.

paula
Viestit: 136
Liittynyt: 11.06.2007 04:04
Paikkakunta: muuttanut keskisuomeen

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja paula » 19.10.2013 23:51

Mahtavaa tekstiä, voimia sulle päästä eteenpäin irtiotossa ja rakentaessasi uutta elämääsi!

uskoin murruin elin
Viestit: 24
Liittynyt: 18.07.2013 22:24

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja uskoin murruin elin » 28.10.2013 17:44

Kiitos

uskoin murruin elin
Viestit: 24
Liittynyt: 18.07.2013 22:24

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja uskoin murruin elin » 15.11.2013 21:12

Katso ihmisiä ympärilläsi. Heillä on kaikilla juuret. Juuret ja oksat joilla he kuuluvat johonkin kiinni , omaan sukupuuhun, oman elämän ihmisiin.



Toislla lehdistöt ovat tiukkoja ja tiivitä , jokainen lehti koskettaa toistaan ja tukee tuulessa. Minkään lehden ei tarvitse pudota myrskyn yllättäessä. Jonkun irrottaessa otteen antaneena kaikkensa , lehti lasketaan arvokkaasti maata kohti jokaisen lehden suonen pintaa pitkin muistoja vaalien.

On puita joilla lehdet ovat harvempia ja koskevat toisiaan harvemmin . Mutta juuret on tiukasti maassa. Ne pitää tämän puun pystyssä eikä siihen pahat puhallukset pysty.



Sitten olen minä.



MInut on työnnetty puuni kanssa oksasilppuriin. Se on silputtu niin tiheästi etten onnistu kerämään palasia kasaan. Kyyneleet valuu itkusta tulehtuneille poskilleni kun konttaan myrskyn keskellä keräten puuni palasia käsiini. Moni tikku pistää ja niistä on pakko päästää irti. En halua irroittaa. Haluan korjata virheeni.

Polvieni alle kertyy puuni palasia. Huudan syvältä sielustani mustalle taivaalle. Kadun valintojani. Pyydän anteeksi. Hyväksykää minut. Puristan tikkuja käsiini , veri valuu. Taivas vain tummuu. Varjot eivät enään erotu.

Pienet palaset puuni juurista alkavat kasvamaan omia vesojaan ympärilleni. Katson ja anelen niitä ottamaan minun lehteni mukaan. Mukaan tuonne missä on samanlaisia kuin minäkin , samat veret virtaamassa suonissa.

Mutta minut on valeltu kuin bensalla. Vaarallisella bensalla jonka saan kantaa omana ongelmanani. Lähelleni ei uskaltaudu edes ne jotka eivät ole kanssani käyneet suurenpuun luona.



Maailma ympärilläni olisi avoinna . Kerään puunsilppua paitani helmaan kuin taskuun . Puristan sitä ja annan muistojen kantaa mukana. Käsistäni jää veritahroja. Jeesus, naulattuna. Uhrina kaikkien puolesta.

Mihin minä nämä veisin ? Mihin laskisin ja hautaisin ,että unohtaisin? Vai haluanko unohtaa ja toistaa virheeni. Työntämällä yhden tikun kynteni alle, muistaisin varmasti. Mutta ei niin tarvitse tehdä. Pistot ovat sydämessä.



Hahmot takanani kiertelevät. Ne kuiskii. " Katsokaa miten väsynyt se on " " Saatana on ottanut valtaansa" " Näin käy kun menettää totuuden"



Jos näistä hahmoista saisi kiinni, sanoista jotka lentävät pahansuopana puitten lehtiä pitkin tähän yhteen Suureen puuhun jota hoitaa puutarhurit julmilla aikeilla , huutaisin totuuden tuskani värjäämänä . Suuripuu on hahmojen suojapaikka.

Tämä puu ylpeillee itsellään. Sen lehdet ovat haluttavia.

Se ei tajua eikä haluakaan, itse olevansa tuo muita sukupuita tuhoava voima. Voima jolla saadaan vahvatkin juuret murtumaan ja oksat työnnettyä silppuriin. Lehdet erkanevat toisiistaan ja putoilevat pois toistensa turvasta. Tämä suuri puu myrkyttää viekkaudellaan toisia ja eritoten niiden yksittäisä lehtiä. Myrkky on kuin bensaa josta ei pääse eroon , vahvaa kuin öljy linnunsulissa lamaannuttaen hengityksen.



Minua kaduttaa.

Kaduttaa. Vihastuttaa. Nöyryyttää.



Sisällä oleva tuskani ei ole yksin minun. Jos olisi vain minä, tyytyisin. En välittäisi. Minä pärjään. Aikuinen pärjää.



Tämä repiminen on tuhonnut lapseni juuret. Minä olen sen sallinut. Sydäntäni repii tietoisuuden riistävä tuska . Se puristaa ja halkaisee minut samalla kahtia epätoivosta. . Lapsi . Pienin jaloin ja käsin luotti minuun . Minulla on enään tarjotavana vain silppua. Jotain mitä oli joskus. Josta ei tule mitään vaikka sitä pitkään kokoaisi suuren valkoisen lakanan päällä. Palaset eivät suostu kohtaamaan .



Avoin maailma. Sinne voin mennä. Mutta sinne hävettää mennä. Olen ollut ylpeä kuin tuo Suuripuu ollen sokea myrkyllisyydelle. Tuhosin sen kaikkein tärkeimpien elämänalun, lapsieni.



Puristan lapseni syliini. Menemme eteen päin yhdessä . Kasvatamme juuremme yhdessä . Vahvat. Kylvän näille juurille tietoisuuden silpuista jotka kerään paitani helmasti. Miksi puumme tuhoitui... Miksi täytyy tarrautua todellisuuteen omana itsenä. Arvostaa ja hyväksyä itsensä ja toisensa. Kätemme halaavat toisiiaan ja ne sulautuvat yhdeksi rungoksi. Auringon tuoma lämpö, hyväksyntä auttaa meitä voimstumaan. Antakaa anteeksi. Suuripuu on ovela. Niitä monia erilaisia. Minä erehdyin sen lumoukseen.

Ottakaa meidät vastaan. Rakastakaa. Antakaa meidänkin rakastaa.

Ariadna
Viestit: 2156
Liittynyt: 28.04.2007 10:16

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Ariadna » 16.11.2013 11:17

Riipaisevaa!

Sanattomaksi jään.

paula
Viestit: 136
Liittynyt: 11.06.2007 04:04
Paikkakunta: muuttanut keskisuomeen

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja paula » 20.11.2013 23:42

Oletpa upeasti vuodattanut sisintäsi.

Toivon teille runsaasti rakkautta jatkaa eteenpäin.

Natsku
Viestit: 282
Liittynyt: 18.08.2008 15:40
Paikkakunta: NZ/Australia

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Natsku » 08.02.2014 14:47

Kiitos sinulle kauniista teksteistä! Tuttua syyllistämistä myös itselleni lähes kaikki kertomasi. Onneksi enää nykyään ei tarvitse tuntea syyllisyyttä hevostelusta, lemmikkien omistamisesta, kouluttautumisesta, syömisestä, elämisestä, hengittämisestä...

uskoin murruin elin
Viestit: 24
Liittynyt: 18.07.2013 22:24

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja uskoin murruin elin » 29.04.2014 20:04

Selailin viestejäni.
Kesä alkaa jälleen lähestyä viekoitellen mielen vaeltelemaan toivossa.

Voin edelleen palata päivään jolloin ilmoitin lopusta uskonnon kanssa riettailusta seurakuntalaisilleni.
Päivään jolloin heitin materiaalia pois. Kevensin oloani sisältä, päältä ja viereltäni.
Eritoten päivään jolloin usko valui pois päältäni, auringon heijastelu loppui elämässäni minun pystyessäni näkemään todellisuuden.
Päivään jolloin uskoin demonien todella antavan minulle myrkyllisen opin vaikeuksineen. Rekistöröityminen tänne, luku 666...
Irtiotto arjesta syöden kiellettyä ruokaa, todistajien ilmestyessä ovelle vieraalla paikkakunnalla kuin olisin jäänyt kiinni , jollekin .
Ystävän viimeinen puhelu, seurani ei ole hyväksyttävää valitsemieni ihmisten vuoksi.
Toisen ystävän kanssa viimeinen kahvikuppi kaappikellon käydessä ja raskaidennlyöntien julistaessa mielettömyyttä.
Lasten synttäreitä, ystävien synttäreitä, joulua...kaikkea pakanaa.

Silti, olen edelleen sama ihminen. Sama moraali jonka olen sallint itselleni rakentua. Samat rakkauden kohteet kuten ennen.
En ole muuttunut demonien riivaamaksi. Olen päästänyt demonini pois mielestäni.
Toki olen kokenut itseni yksinäiseksi...
Mistä se johtuu? Näkeekö kukaan tässä kohtaa olevan mielettömyyden? Seurakunnasta katsotaan halveksien ihmistä joka kasaa elämää heidän jälkeensä. Ja on yksinäinen.


Vuosi on ollut todellinen.

Nimrod
Viestit: 267
Liittynyt: 09.09.2013 19:10

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Nimrod » 01.05.2014 15:08

uskoin murruin elin kirjoitti:Silti, olen edelleen sama ihminen. Sama moraali jonka olen sallint itselleni rakentua. Samat rakkauden kohteet kuten ennen.
En ole muuttunut demonien riivaamaksi. Olen päästänyt demonini pois mielestäni.
Toki olen kokenut itseni yksinäiseksi...
Mistä se johtuu? Näkeekö kukaan tässä kohtaa olevan mielettömyyden? Seurakunnasta katsotaan halveksien ihmistä joka kasaa elämää heidän jälkeensä. Ja on yksinäinen.
Kuin omista ajatuksistani. Mulle tuli vähän yllätyksenä se että eroilmoituksesta sain ystäviltäni vihamielistä ja halveksuvaa, eikä suinkaan pahoittelua ja pettynyttä reagointia. Uskon tämän johtuvan pelosta ja katkeruudesta kaverin menetyksestä. Vihamielinen suhtautuminen on suojakeino omaa kuplaa vastaan. Psyykataan oma mieli sellaiseksi että oma ratkaisu tuntuu selkeästi oikealta ja että toinen teki absoluuttisen väärän ratkaisun. Turvataan oma maailmankuva itsellensä.

Sun kirjoituksia on kyllä surumielin luettu mutta silti ilo ollut lukea. Olet varmasti hieno persoona :)
"Kuka on jumala, niin että minun pitäisi totella hänen ääntään? En tunne ketään jumalaa." -Mahtava metsästäjä

Kaarmis
Viestit: 3895
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Kaarmis » 02.05.2014 00:17

Mielenkiintoista pohdintaa, pohjimmiltaan siis kuinka monta kerrostumaa on ajatuksiemme ja vaistojemme välissä?
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."

Vastaa Viestiin