Elisendan tarina

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Elisenda
Viestit: 106
Liittynyt: 13.01.2014 19:40

Elisendan tarina

Viesti Kirjoittaja Elisenda » 13.01.2014 19:54

Hei kaikki!

Toinen vanhemmistani kiinnostui jehovantodistajuudesta ja kävi kasteella ollessani muutaman vuoden ikäinen. Tätä kautta olen siis oppinut tämän uskonnon ja itse käynyt kasteella kypsässä 12 vuoden iässä. Eipä siinä vaiheessa kasteen merkitystä osannut syvällisemmin ajatella. Mentiin kasteelle, kun kaveritkin menivät ja ihan oikealta ratkaisulta se silloin tuntui.

Lapsuudesta en muista kovin ikäviä asioita todistajuuteen liittyen. Minulle on kerrottu, että lähdin mielelläni kokoukseen ja jaksoin istua hiljaa piirrellen ne vaaditut kaksi tuntia, jotka kokoukset kestävät. Itsellä on vain hämäriä muistikuvia kokouksista ennen 8-9 vuoden ikää. Asuin lapsuuden pienellä paikkakunnalla ja siellä oli tapana että kokoukseen mennään, ellei ole jotain todellista estettä. En muista kärsineeni tästä erityisemmin. En osannut kaivata joulua, synttäreitä ect. kun ei niitä koskaan ollut viettänytkään. Enkä tullut koulussa kiusatuksi kuin muutamia yksittäisiä kertoja todistajuuden vuoksi. Kauhulla olen lukenut tällä palstalla kerrotuista henkisen ja fyysisen väkivallan kokemuksista, joita monilla on ollut tähän uskontoon liittyen.

Kun tulin vähän vanhemmaksi, kentällä käyminenkin tuli ajankohtaiseksi. Se on asia, joka on itsestä tuntunut aina todella vaikealta ja ahdistavalta. En ole koskaan nauttinut siitä, mutta toisaalta tunsin hirveän huonoa omaatuntoa siitä, etten tehnyt kenttäpalvelusta tarpeeksi. Aina mielen sopukoissa leijui ajatus, että tulen kuolemaan Harmagedonissa, enkä ole Jumalalle mieluinen.

Vasta viime aikoina olen uskaltanut alkaa ottamaan asioista selvää ja todella karulta on tuntunut se kuinka pahasti seura on muokannut Raamatun opetuksia itselle sopivaan muotoon. Samoin että UMK:hon on lisätty ja muovattu asioita, niin että ne sopivat opetuksiin paremmin. Vuoden 75 lopun odotus on tullut myös melkoisena yllätyksenä. Todella siis olin uskossa, että vain yksittäiset todistajat odottivat loppua silloin. Kuoliniskuna järjestön opetusten todenmukaisuudelle omalla kohdallani on varmaankin ollut se kun tajusin, miten hallintoelin kohottaa itsensä heti Jeesuksesta seuraavaksi ja siltä tulevat ohjeet ovat muka erehtymättömiä ja henkeytettyjä. Erotettujen ja eronneiden karttaminen, varsinkin perheenjäsenten, on myös asia jota en ole koskaan pystynyt hyväksymään.

Alussa kaikki tuntui ihan järjettömän pahalta. Olen kuitenkin yli 30 vuotta uskonut totuutena sen mitä järjestö on minulle opettanut. Tuntui että jää aivan tyhjän päälle. On kuitenkin ollut todella vapauttavaa alkaa tutkimaan asioita omilla aivoilla ja löytää uusia näkökulmia elämään. Se ainaisesti kalvava syyllisyys kaikesta on pikkuhiljaa alkanut hälvenemään.

Vaikeaa on ollut myöntää se, että on tullut niin pahasti höynäytetyksi. Ja että järjestö jota on pitänyt Totuutena täyttää melkein kaikki vaarallisen lahkon tunnusmerkit. Että sisällä monet voivat todella huonosti. Monilla todistajilla on masennusta ja muita tunne-elämän ongelmia, mutta missään tapauksessa uskontoa ei saa syyttää. Uskon että monet roikkuvat mukana sen vuoksi etteivät halua menettää perhettään ja ystäviään. Kumma juttu, millaisilta asioilta sitä ummistaakaan silmänsä, kun on aivopesty johonkin. Järjellä ymmärtää millaista kaksoiselämää seurakunnissa eletään ja opetuksissa olevan ristiriitaisuuden. Mutta ei niitä pysty myöntämään edes itselleen ennen kuin jokin asia saa avaamaan silmät lopullisesti.

Monet järjestöstä lähteneet ovat verranneet tätä uskontoa Pohjois-Koreaan tai natsi-Saksaan. Olen aivan samaa mieltä. Vetäisin mukaan vielä Matrixin. Kyllä niissä valheellisissa unelmissa on ihan kiva lillua ja moni varmaankin tahallisesti/alitajuisesti kieltäytyy katsomasta epäkohtia, koska vaihtoehto tuntuu niin vaikealta. Punaisen pillerin jälkeen ei ole paluuta entiseen. Itselle se oli kuitenkin ainoa mahdollinen vaihtoehto.

Paljon olen saanut apua tällä palstalla kerrotuista elämäntarinoista ja pohdinnoista, kiitos niistä! Pitkä matka itselläni on vasta alussa. Uskon että monet itseni kaltaiset, vielä eroaskelta seurasta miettivät, lukevat näitä sivuja ja hyötyvät niistä.
"Niin minun äitini itki hieman ja kuiskas miksi sä lähdet?
Kun täällä on turva ja täällä on rauha ja taivaalla kauneimmat tähdet.
Mä sanoin täällä puhua saa vaan jos haluaa kiittää.
Kuka niin voi olla, kenelle se riittää?" M. Vilkkumaa, Timantti

Kaarmis
Viestit: 3897
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Elisendan tarina

Viesti Kirjoittaja Kaarmis » 13.01.2014 20:16

Kiitos kirjoituksestasi, ja tervetuloa palstalle!

Itse pidän hämmästyttävänä, kuinka yhä (mut erotettiin 1998 ja totuus Totuudesta (TM) valkeni noin 2002) tulee oivalluksia siitä, mihin kaikkeen minussa lapsuus + aikuisuus 32vee asti on minussa vaikuttanut. Uusimpia oivalluksiani on se, että olen pyrkinyt miellyttämään kaikkia. Mihin kaikkeen se taas on vaikuttanut, ehkä teen siitä oman kirjoituksen tähän samaan osioon vielä joku kaunis päivä.

Kevennys: Mies hoki aina vaimolleen että "onpas kaunis päivä". Eräänä ankeankoleana räntäsateisena iltana jälleen mies sanoi tämän, johon vaimo kimpaantui. "Mitä sä oikein horiset, ilmahan ei enää vois olla surkeampi", johon mies sanoi "säkin aina sanot että jonain kauniina päivänä sä vielä lähdet!"
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."

Silent enigma
Viestit: 20
Liittynyt: 20.11.2013 11:12
Paikkakunta: Helsinki

Re: Elisendan tarina

Viesti Kirjoittaja Silent enigma » 13.01.2014 21:04

Tervetuloa palstalle ja tsemppiä ! Itsekkin vasta vähän aikaa sitten irtautunut järjestöstä ja tää palsta on paljon auttanut!

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Elisendan tarina

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 13.01.2014 22:21

Elisenda kirjoitti:Hei kaikki!
Moi
Vuoden 75 lopun odotus on tullut myös melkoisena yllätyksenä. Todella siis olin uskossa, että vain yksittäiset todistajat odottivat loppua silloin.
Mulle soitti muutama päivä sitten pari kertaa salilla käynyt henkilö (jonka kanssa ei tutkita) ja hän esitti tuon 1975-maailmanloppuodotteen, jolloin hänelle valehdeltiin sen ollen vain yksittäisten ihmisten juttu.

Olin kostutettu jt vuonna 1968 kun 1975-hömpötys pääsi valloilleen ja tottahan mua riepoo havaita kun tuota valhetta suolletaan. Jos kyseessä olisi ollut muutaman oma juttu, niin siihen olisi tartuttu samalla innolla kuin voimassaolevan opetuksen vastaisesti puhuviin muutenkin tartutaan.
Pitkä matka itselläni on vasta alussa.
Kyllä se siitä

Veli-Hopea
Viestit: 5325
Liittynyt: 28.12.2010 16:25

Re: Elisendan tarina

Viesti Kirjoittaja Veli-Hopea » 13.01.2014 23:12

Tervetuloa! Siinähän sitä tulikin paljon oleellista, sellaisena kun se rehellisesti sanottuna on.

Hyvin kirjoitettu esittäytyminen. Samankaltaisuuksia jokapaikka pullollaan :)
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?

-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.

Elisenda
Viestit: 106
Liittynyt: 13.01.2014 19:40

Re: Elisendan tarina

Viesti Kirjoittaja Elisenda » 14.01.2014 08:48

Veli-Hopea kirjoitti:Samankaltaisuuksia jokapaikka pullollaan :)
Niinpä. Itse kuvittelin aika pitkäänkin, että olen jos en nyt ainoa, niin yksi harvoista jotka pohtivat järjestön sisällä tällaisia asioita. Ajattelin esim. ettei varmasti kukaan muu kuin minä rustaile kynätunteja raporttiin..

Itseä on kovasti helpottanut tieto siitä että muitakin on, joita vaivaavat samat asiat. Onneksi nykyisin on netti. Luulenpa että tämänkin järjestön rivejä haravoidaan tiuhemmalla tahdilla juuri nykyisen tiedon saannin helppouden vuoksi.
"Niin minun äitini itki hieman ja kuiskas miksi sä lähdet?
Kun täällä on turva ja täällä on rauha ja taivaalla kauneimmat tähdet.
Mä sanoin täällä puhua saa vaan jos haluaa kiittää.
Kuka niin voi olla, kenelle se riittää?" M. Vilkkumaa, Timantti

Avatar
Tony
Viestit: 7424
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Elisendan tarina

Viesti Kirjoittaja Tony » 14.01.2014 09:09

Elisenda kirjoitti: Itseä on kovasti helpottanut tieto siitä että muitakin on, joita vaivaavat samat asiat. Onneksi nykyisin on netti. Luulenpa että tämänkin järjestön rivejä haravoidaan tiuhemmalla tahdilla juuri nykyisen tiedon saannin helppouden vuoksi.
Ainakin saatavilla oleva tieto helpottaa ja nopeuttaa eroprosessia siinä vaiheessa kun sitä on valmis vastaanottamaan. Aniharva Jt-mielenhallinnassa oleva uskaltautuu vapaan informaation kiehtovaan maailmaan, valitettavasti.

Tervetuloa! :)
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja

Elisenda
Viestit: 106
Liittynyt: 13.01.2014 19:40

Re: Elisendan tarina

Viesti Kirjoittaja Elisenda » 14.01.2014 09:31

Ainakin saatavilla oleva tieto helpottaa ja nopeuttaa eroprosessia siinä vaiheessa kun sitä on valmis vastaanottamaan. Aniharva Jt-mielenhallinnassa oleva uskaltautuu vapaan informaation kiehtovaan maailmaan, valitettavasti.

Tervetuloa! :)
Kiitos! (kaikille yhteisesti :D )

Niin, oli se suuri kynnys lähteä näitäkin sivuja lukemaan. Toisaalta aika pian huomasi mitä se "luopiomateriaali" oikeasti on ja sitä kautta pelotkin hävisivät. Mutta tietenkin siihen tarvitaan sysäys.

Järjestön sisällä on varmasti paljon sellaisia, jotka ovat äidinmaidosta tämän "totuuden" imeneet ja siihen useita vuosikymmeniä uskoneet. Jos heillä on ihan ok olla uskonsa kanssa niin mikäpä siinä. Soisin kuitenkin, että ne jotka tämän järjestön vuoksi kärsivät uskaltaisivat hakea itsellensä apua. Tietenkin irtautuminen on vaikeaa ja sillä tiellä itsekin vasta olen.
"Niin minun äitini itki hieman ja kuiskas miksi sä lähdet?
Kun täällä on turva ja täällä on rauha ja taivaalla kauneimmat tähdet.
Mä sanoin täällä puhua saa vaan jos haluaa kiittää.
Kuka niin voi olla, kenelle se riittää?" M. Vilkkumaa, Timantti

meikku
Viestit: 70
Liittynyt: 03.08.2013 18:13

Re: Elisendan tarina

Viesti Kirjoittaja meikku » 14.01.2014 13:17

tervetuloa :)

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Elisendan tarina

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 14.01.2014 13:29

Elisenda kirjoitti:Niin, oli se suuri kynnys lähteä näitäkin sivuja lukemaan.
Vartiotorni virittää todistajan ajattelun kovin herkälle sen suhteen miten todistajan tulee suhtautua kritiikkiin. Ja vielä herkemmälle sellaisen tilanteen varalle, jossa on kyseessä entiset jehovantodistajat.
Toisaalta aika pian huomasi mitä se "luopiomateriaali" oikeasti on ja sitä kautta pelotkin hävisivät. Mutta tietenkin siihen tarvitaan sysäys.
Kyseinen sysäys on verrattavissa siihen itse henkilöstä lähtevään sysäykseen, joka tarvitaan jos alkoholisti haluaa vaihtaa elämänttyyliään. Ulkopuolelta ei tuollaista sysäystä oteta vastaan.
Järjestön sisällä on varmasti paljon sellaisia, jotka ovat äidinmaidosta tämän "totuuden" imeneet ja siihen useita vuosikymmeniä uskoneet. Jos heillä on ihan ok olla uskonsa kanssa niin mikäpä siinä.
Meillä on uskonnonvapaus, joten siitä vaan, paitsi yksi juttu. Jos vetoaa uskonnonvapauteen joko liitymisen yhteydessä tai liikkeessä pysymisen yhteydessä tulee hyväksyä muillekin sama vapaus. Jehovantodistajuudessa tämä ei toimikaan irtautumistilanteessa, jo karttaminen kertoo omaa kieltään jehovantodistajien kierosta suhtautumisesta uskonnonvapauteen.

Vieraas
Viestit: 3192
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Elisendan tarina

Viesti Kirjoittaja Vieraas » 14.01.2014 15:24

Elisenda kirjoitti:Hei kaikki!
Hienoa, että kerroit tarinasi. Tervetuloa kohtalotovereiden joukkoon!
Video ei ollut ohjeistusvideo.

Elisenda
Viestit: 106
Liittynyt: 13.01.2014 19:40

Re: Elisendan tarina

Viesti Kirjoittaja Elisenda » 14.01.2014 16:53

Ulkopuolelta ei tuollaista sysäystä oteta vastaan.
Eipä niin. Jännä miten seura aina puhuu Raamatun avulla valmennetusta omastatunnosta. Silti tuntuu, että omatunto pääsee toimimaan kunnolla vasta kun ottaa ottaa seuran suodattimen pois käytöstä. Monet asiat joita on aiemmin pitänyt ihan normaaleina tuntuu nyt vastenmielisiltä ja vääriltä. Vaikka kuinka on nähnyt ne vääryydet, ei niitä pysty ymmärtämään ennen kuin oma mieli on siihen halukas ja valmis.
"Niin minun äitini itki hieman ja kuiskas miksi sä lähdet?
Kun täällä on turva ja täällä on rauha ja taivaalla kauneimmat tähdet.
Mä sanoin täällä puhua saa vaan jos haluaa kiittää.
Kuka niin voi olla, kenelle se riittää?" M. Vilkkumaa, Timantti

Veli-Hopea
Viestit: 5325
Liittynyt: 28.12.2010 16:25

Re: Elisendan tarina

Viesti Kirjoittaja Veli-Hopea » 14.01.2014 17:28

Elisenda kirjoitti:
Ulkopuolelta ei tuollaista sysäystä oteta vastaan.
Eipä niin. Jännä miten seura aina puhuu Raamatun avulla valmennetusta omastatunnosta. Silti tuntuu, että omatunto pääsee toimimaan kunnolla vasta kun ottaa ottaa seuran suodattimen pois käytöstä. Monet asiat joita on aiemmin pitänyt ihan normaaleina tuntuu nyt vastenmielisiltä ja vääriltä. Vaikka kuinka on nähnyt ne vääryydet, ei niitä pysty ymmärtämään ennen kuin oma mieli on siihen halukas ja valmis.

Läpi paistaa fiksu tyyppi. Ihan kuin itse puhuisin :D
Varsinkin tuon omatuntoasian kohdalla asiat menee niin,että normaalisti asioista voidaan keskustella, olla eri mieltä ja nöyrtyä olemaan väärässä jos siihen on tarve. ainakin pitäisi pystyä.

Jehovantodistaja ei uskonasioissa käytännössä keskustele ,vaan sanelee miten asiat on,
on sitä mieltä mitä hallintoelin sanoo, mitä mieltä hallintoelin milloinkin sitten on..
,eikä ainakaan uskonasioissa kykene nöyrtymään jos on väärässä. (tai siis ei koskaan ole väärässä )
Loppuun asti puolustetaan asioita, hälläväliä totuuspohjasta. Omatunto ei sano mitään..

Yksinkertaisesti sanottuna tuossa touhussa on hyvin vähän "rehellistä" ,tietenkin tämä on vain minun mielipide ja ehkä hiukan töykeä ja karkea.. anteeksi siitä, joskus pitää päästellä höyryjä.

Mutta ehkä se tosiaan on niin, ettei [mitään] pysty ymmärtämään, ennenkuin sen aika on.


Muoks* Surullistahan se on , että jehovantodistaja pitää lujasti kiinni siitä mistä pitää, haukkuu entisiä todistajia ja jatkaa ehkäpä epärehellisesti (jossakin asiassa) eteenpäin. Pistää miettimään ja jokaisenhan pitäisi pystähtyä miettimään ja kysyä itseltään: "miksi ihmeessä mä teen näin.?"
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?

-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.

Esa H
Viestit: 39
Liittynyt: 14.10.2013 17:08
Paikkakunta: Riihimäki

Re: Elisendan tarina

Viesti Kirjoittaja Esa H » 14.01.2014 18:21

Toivotan teidät terve- tulleeksi.

Elisenda
Viestit: 106
Liittynyt: 13.01.2014 19:40

Re: Elisendan tarina

Viesti Kirjoittaja Elisenda » 14.01.2014 18:34

Muoks* Surullistahan se on , että jehovantodistaja pitää lujasti kiinni siitä mistä pitää, haukkuu entisiä todistajia ja jatkaa ehkäpä epärehellisesti (jossakin asiassa) eteenpäin. Pistää miettimään ja jokaisenhan pitäisi pystähtyä miettimään ja kysyä itseltään: "miksi ihmeessä mä teen näin.?"
Välillä tekisi mieli kieritellä itsensä tervassa ja höyhenissä menneiden ajatusten ja varmaan joidenkin tekojenkin takia. Mutta toisaalta kyllähän varsinkin lapsen mieli on vaikutuksille altis ja jos jotain asiaa vuodesta toiseen hoetaan totena niiden ihmisten taholta joihin luottaa ja ilman realistista mahdollisuutta tarkistaa asioita, väkisinkin ajatusmaailma kieroutuu. Täytyy olla armollinen itselleen ja myöskin toisille. Itse ainakin suhtaudun paljon lämpimämmin kanssaihmisiin, kuin siinä vaiheessa kun uskoin vt-oppeihin. And how weird is that.. Rakkaus teidän keskuudessanne jne..
"Niin minun äitini itki hieman ja kuiskas miksi sä lähdet?
Kun täällä on turva ja täällä on rauha ja taivaalla kauneimmat tähdet.
Mä sanoin täällä puhua saa vaan jos haluaa kiittää.
Kuka niin voi olla, kenelle se riittää?" M. Vilkkumaa, Timantti

Vastaa Viestiin